Kova liike.

Tolla mimmillä on muuten - paitsi hienot reidet - aika hyvä olkapäiden liikkuvuus. Pystyy kallistamaan vartaloa mukavasti eteenpäin ja tanko pysyy silti hyvin linjassa. En ole muistaakseni koskaan kokeillut liikettä mutta mulla taitaisi kilpistyä jo siihen, että mun on vaikea saada käsiä nättiin tempauksen yläasentoon.

Btw, hänellä on myös hyvät mittasuhteet tuohon. Kuvasta ei ihan tarkkaan näy, miten leveällä jalat ovat, mutta joka tapauksessa sääret kallistuvat ala-asennossakin vain parikymmentä astetta tai jotain. Itse kun käyn pitkien reisiluiden kanssa etukyykyssä pohjassa, niin sääret kallistuvat todella voimakkaasti eteen ja sääriluun ja reisiluun välinen kulma menee hyvin pieneksi.

Liikkuvuudesta vähän off topic: oli hauska siinä Mestareiden mestari -sarjassa (vai mikä se oli), jossa ex-huippu-urheilijat kilpailevat erilaisissa tehtävissä, niin tämä yski taitoluistelijaneito pesi äijät (siellä oli painijaa ja muuta) tehtävässä, jossa piti kannatella mahdollisimman pitkään vesisaavia pään yläpuolella. Oli siinä vähän jotain muitakin pelillisiä elementtejä mutta pointti oli siinä, että voittaja sai kyynärpäät lukkoon ja pystyi jopa vähän vaihtelemaan vartalon asentoa siinä alla kun taas äijät joutuivat kannattelemaan painoa kädet vähän koukussa.

Tänks. Kuulostaa järkevältä. Itse asiassa muistelen, että lihastohtori Hulmi olisi kirjassaan puhunut, että tietty "haamuraja" tms. (jos ryhtyy tavoitteellisesti harjoittelemaan tai jotain...) olisi etukyykyn osalta 1,5 kertaa oma paino ja takakyykyn osalta 2 kertaa oma paino, mikä tarkoittaisi 75% sääntöä, mutta yksilöllistähän se tietysti on.

Itse olen noista kahdesta treenannut viime vuosina pelkästään etukyykkyä, mutta en ole kunnolla lähtenyt maksimeita kokeilemaan.

Voiko sanoa jotain nyrkkisääntöä, että mikä olisi tyypillinen suhde etukyykyn ja takakyykyn maksumitulosten välillä, JOS molempiin panostaisi about saman verran? (Ilmeisesti takakyykky on yleensä vähän "suositumpi" ainakin perinteisissä salitouhuissa.)

Joo, mullakin kun on ollut kyykyn liikelaajuudessa ongelmaa, niin tavallaan olen jo ennen tuon lukemista huomannut sen, että homma ei tuntuisi olevan minkään yksittäisen kohdan "kireydestä" kiinni, kun erikseen rentona taivuteltaessa kaikki paikat tuntuvat kyllä venyvän riittävästi (tosin toispuoleisesti oikeassa lonkassa on pientä jäykkyyttä ja etupuolen kipua tuotaessa polvea rintaan). Asiaa on vielä sekoittanut se, että olen erikseen varonut polvia, joissa on ollut joskus kipua.

Nyt tavallaan tuli sitten järkevän tuntuinen selitys ja ratkaisumalli ilmiölle.

Edit. saattuukin sopivasti olemaan jalkapäivä tänään

Ainakin näin maallikon näkökulmasta toi on aika vakuuttava lähestymistapa.

@flammee

flammee kirjoitti:

Ile kirjoitti: Eli se ala-asento on hankala. Yläkroppaa pitää kallistaa tosi paljon eteen, jotta paino pysyy vielä kantapäillä eikä kaadu taakse. Sieltä on tosi vaikea vääntää pakaralihaksilla niitä pitkiä vipuvarsia, eikä reiden ojentajaankaan meinaa saada vääntöä. Ja polveen kohdistuu hirveä paine.

Juurikin, olen demonstroinut kuinka sitä nyt vaan kellahtaa selälleen jos vie painoa yhtään enempää taaksepäin, kun vieressä on punttivalmentaja korjaamassa asentoa.. Tämä tosin oli etukyykyssä.
.

Jatkan vähän tätä ooteetä.

Itse olen oikeastaan nyt löytänyt tuon etukyykyn ja se tuntuu toimivan paremmin kuin takaversio. Aluksi tein sitä "boksiversiona" noin vaakatasoon pehmustetun penkin päälle. Nyt olen siirtynyt vapaaseen versioon (Ihan alas asti en ole edelleenkään mennyt) ja parina päivänä treenin jälkeen nauttinut pienestä "hyvästä arkuudesta" juuri oikeissa paikoissa reisissä ja pakaroiden alaosassa.

Jotenkin tuntuu, että juuri tämä sopii pitkäreitisen välityksille. Eli kun yläkropan asento on ilmeisesti aavistuksen enemmän kallellaan eteen kuin pitkäselkäisten oppikirjaversiossa, niin itse asiassa vaikutus ei poikkeakaan paljon siitä, mitä normaalisti haetaan tavallisella kyykyllä. Ottaa siis sopivasti myös pakaroihin.

Mika kirjoitti: Sillä tarkoitettaneen painonnostajien syväkyykkyä, kun painonnostohan on olympialaji. Painonnosto ja voimanosto ovat tietystä fysiologisesta näkökulmasta toistensa vastakohtia, vaikka suuri yleisö aika lailla järjestään ne sekoittaakin toisiinsa. Noissa kyykyissäkin on isoja eroja.

Oukkei, eli kyse on siis ilmeisesti painonnostajien harjoitusliikkeestä, kunten arvelinkin. Sen verran olen sentään tietävinäni, että kyykky ei itsenäisenä suorituksena kuulu olympianostoihin.

Mitäs muuten tarkoittikaan toi "olympiakyykky"?

obmijoy kirjoitti: .Pitkäjalkasilta siihen menee muutama vuosi kauemmin kuin lyhkäsillä mutta siten he ovatkin voimiltaan ja vipuvarsiltaan aika voittamattomia.

Jep, esim. mulla on nähdäkseni surkeat välitykset kyykkyä ajatellen. Poikkeuksellisen pitkä reisiluu, ja siten suhteessa lyhyt selkä. Muistan, että jo teininä kiinnitin huomiota siihen, että kaveri, joka seisaaltaan oli minua lyhyempi, saattoikin vierekkäin istuessamme näyttää yhtä pitkältä tai pitemmältä, vaikka kuinka yritin "venyttää" selkää suoraksi.

Eli se ala-asento on hankala. Yläkroppaa pitää kallistaa tosi paljon eteen, jotta paino pysyy vielä kantapäillä eikä kaadu taakse. Sieltä on tosi vaikea vääntää pakaralihaksilla niitä pitkiä vipuvarsia, eikä reiden ojentajaankaan meinaa saada vääntöä. Ja polveen kohdistuu hirveä paine.

Tuosta onkin ihan radikaali ero siihen, mitä pystyy tekemään "varttikyykkyalueella". Erilaisiin suht seisovasta asennosta lähteviin hyppyihin ja pomppimisiin pystyinkin sitten taas kehittämään ihan mukavan räjähtävyyden (korokkeelle hypyt tasajalkaa, takaperin voltti pieneltä korokkeelta, jne.) vaikka esim. kyykkyhypyt jossain alkujumpassa oli ihan tuskaa.