Andy kirjoitti: ↑maalis 5, 2024, 11.11 Johtaisi tietysti. Kauppaahan tehdään euroilla tai omistusosuuksilla. Halutaan joko sijoittaa miljoona euroa tai hankkia yhtiöstä vaikka 20 % osuus.

Tämä on nyt ihan detalji mutta jos ostaa kerralla miljoonan euron tai 20% osakepotin, niin eikös se ole yksi transaktio riippumatta siitä, kuinka monta osaketta siinä siirtyy?

Joo, toki sitten jos onnistuu tarpeeksi keräämään, niin pääsee päättämään myös niistä vastikkeista ja muutenkin firman kohtalosta. Vaikka kovin ilmeistä business casea noissa varmaan on harvoin ollut.

Mä muuten ostin joskus vajaa 10 vuotta sitten vähän testimielessä yhden bitcoinin kun hinta oli about satasen. Myin sitten vähän myöhemmin, niin että sain sen satasen pois ja bitcoinlompakkoon jäi ”voittoa” ehkä joku 0,1 bitcoinia. Myöhemmin menetin sen jämän, kun en seurannut tilannetta ja sen lompakon ylläpito loppui ja se olisi pitänyt siirtää muualle.

Olisi toki kannattanut tuo yksikin bitcoini pitää vähän pidempään

Tuosta Gamestopista...

Jonkun aikaa sitten Hesarikin uutisoi ”kahden miljoonan kolmekymppisen miehen armeijasta”, joka huvikseen ravistelee pörssikursseja.

Tuosta syntyi ehkä vähän väärä mielikuva.

Siis jos vaikka miljoona tyyppiä olisikin lähtenyt leikkiin tonnilla tai muutamalla, niin siinä toki olisi saatu jo aika hyvä efekti aikaan ilman valtavia henkilökohtaisia riskejä.

Mutta jos siellä on nyt yksittäiset piensijoittajat on oikeesti ottanu jotain järkyttäviä lainoja tuon takia, niin eihän siinä sitten ole taas mitään järkeä.

Tai siis toki jotkut yksittäiset on saattaneet tehdä elämänsä voitot mutta se on sitten tietysti jo ihan normaalia korkeariskistä (mutta amatöörimäistä) sijoittamista, eikä sitä, että ”haastamme joukkovoimalla Wall Streetin”.

Mielenkiintoinen ilmiö tuo shorttaus. En ole suuri sijoitusasioiden tuntija ja olen perinteisesti pitänyt shorttausta intuitiivisesti sellaisena vähän arveluttavana pelinä. Siis varsinkin silloin, jos siihen kytkeytyy pyrkimys kurssimanipulaatioon.

Äsken lueskelin kuitenkin Twitterissä ketjua, jossa puolustettiin shorttausta ja sanottiin, että se osaltaan pitää markkinaa terveenä ja sen avulla on tehty tyhjäksi monta huijausta (siis ilmeisesti puhkaistu kuplia, joissa jonkun osakkeen kurssia on tavalla tai toisella pidetty "väärin perustein" liian korkealla). Sanottiin myös, että jos yritys hoitaa asiansa hyvin, niin sen ei tarvitse (kai pääsääntöisesti) pelätä shorttausta.

Osaako joku eritellä näitä näkökohtia?

Pikkuhuomiona: tästä taitaa tulla iso juttu. Twitter käy tällä hetkellä aika kuumana tuosta, että Robin Hood etc estivät käyttäjiltään ostamisen ja pelaavat Wall Streetin pussiin.

Puttonenkin kommentoi. Näkee tuon reddit-ilmiön mm. osakemarkkinoiden demokratisoitumisena.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tal ... #gs.rgauy6

Hyvä toi laskelma. Vivun voima on kyllä kova.

Pikainen vastaus: ns. asuntojousto on kai tuon tapainen tuote. Asuntolainan verovähennyskelpoisuutta näillä ei kai voi olla, enkä tiedä tarkkaan korkotasoa.

Hyviä asioita Tottelta.

Totte kirjoitti: Oletko itse siis sitä mieltä että vieraan maan valuutalle tulisi altistua mielummin ostamalla valuuttaa kuin siinä maassa toimivia yrityksiä? Miksi?

No, minähän en ole tähän mennessä lainkaan asettanut eri sijoituskohteita mihinkään paremmuusjärjestykseen sen mukaan, mihin sijoittaminen olisi järkevämpää/arvokkaampaa/kestävämpää/kannattavampaa tms. kuin johonkin toiseen. Olen vain tarttunut sijoittamisen ja tuoton määritelmiin, mikä on eri asia* ja josta ei nyt ei ehkä enää kannata vääntää.

Itse en kovin herkästi lähtisi mitään mittavampaa valuuttaspekulaatiota harrastamaan.

*todettakoon kuitenkin, että olen hieman samoilla linjoilla siinä mielessä, että silloin jos "sijoitetaan" rahoja johonkin täysin irrationaaliseen tai puhtaasti sattumaan perustuvaan kohteeseen (tyyliin lottoaminen), niin ei ole hirveän mielekästä puhua enää sijoittamisesta.

Mun mielestä sillä ei kyllä ole sijoittamisen määritelmän kannalta mitään väliä, onko kyseessä jokin kasvava markkina vai nollasummapeli. Yksi ihan relevantti sijoittamisen taktiikka on juuri hyödyntää jollakin markkinalla esiintyvää niukkuutta ja sijoittaa varallisuuttaan kohteisiin, joiden kysynnän ja sitä kautta arvon olettaa olevan tulevaisuudessa nykyistä korkeampi (esim. tonttimaa kasvukeskuksen lähellä tai jokin raaka-aine), koska niitä "ei enää saada lisää" tai niistä muuten vallitsee niukkuus.

Mielestäni on myös keinotekoista erotella osinko ja arvonnousu toisistaan sillä tavalla, että ensimmäinen on "tuottoa" ja jälkimmäinen ei - joissakin tapauksissahan noiden kahden ero on käytännössä ainoastaan siinä, että tuloutetaanko yritykseen kertyneet liikevoittovarat omistajalle pikkuhiljaa osinkoina vain kertaluonteisesti (siis arvonnousuna) yritystä myytäessä.

Point kirjoitti: Valuutta/tietyn raaka-aineet jne. Eivät tuota/valmista mitään

Mutta niihin tehty sijoitus voi olla tuottava. Kun puhutaan määritelmätasolla sijoituksen tuotosta, niin ei pidä lähteä sotkeentumaan siihen, että mikä siellä reaalimaailman puolella on jotakin "tuotannollista" tai "uutta luovaa" tms. toimintaa ja mikä ei.

Määrittely menisi aika vaikeaksi esimerkiksi jos omistaisit osinkoa tuottavia osakkeita sellaisesta yrityksestä, jonka liikevoitto perustuu sen ostamien ja myymien hyödykkeiden arvonnousuun eikä mihinkään jalostusarvon kasvattamiseen tai palvelun tarjoamiseen.

Totte kirjoitti: Jos pidän euroja patjan alla, se ei varmasti kenenkään mielestä ole sijoitus. Miksi frangit patjan alla olisi vastaavasti sitten sijoitus?

No sijoitushan se on huonokin sijoitus

Kyllä mä näen, että "patjan alle" sijoitetut rahatkin voi valuutasta riippumatta olla sijoitus. Eikä tarvitse edes käyttää mitään laajinta mahdollista sijoituksen määritelmää. Esim. suhteellisella arvonnousulla spekulointi riittää. Mutta turha tästä on vääntää, kyllä ymmärrän sunkin pointin (itse vaan olen sitä mieltä, että arvonnousuun perustuva voitto on yksi sijoituksesta saatavan tuoton muoto).

Sorry sivuhuomautus, mutta taas havaittu tuo Toten itsensä keksimä ja keskenään käyttämä sijoittamisen/tuoton määritelmä...

Totte kirjoitti: Riski arvonmenetyksestä ei tee jakoa näiden kahden luokan väliin. On olemassa korkeariskisiä(bitcoin) ua matalariskisiä(kulta) spekulaatiokohteita. Samoin on olemassa korkeariskisiä(kasvuosakkeet) ja matalariskisiä (AAA valtio-obligaatiot) sijoituksia. Rajanveto ei petustu riskin määrään.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat aiemmin esittämälläsi sijoituksen määritelmällä jne.. mutta kommentoisin vielä osakkeita siten, että nähdeksi on aika tyypillistä, että niihin sijoitettaessa keskeinen ansaintaodotus perustuu nimenomaan arvonnousulla spekulointiin.

On myös nähdäkseni hieman keinotekoista jos arvonnousun toivossa tehtyä suoraa omistusta vaikka johonkin raaka-aineeseen ei pidettäisi "sijoituksena", mutta sen sijaan sijoituksena pidettäisiin osuutta jossain yrityksessä tai rahastossa jonka tuotto tosiasiallisesti kuitenkin perustuu ihan samalla tavalla raaka-aineiden arvonnousuun.

Eli jos ostan omissa nimissäni kultaa, en ole sijoittaja. Jos perustan osakeyhtiön kullan ostamista varten, niin minusta tulee sijoittaja, koska rahani ovat kiinni yhtiön osakkeissa eivätkä kullassa?

Entäs osakesijoitus yhtiöön, joka käy kauppaa kullalla/bitcoineilla/taide-esineillä/rakentamattomilla rantatonteilla/etc ja jonka voitto perustuu tässä kaupankäynnissä arvonnousun kautta saatuihin myyntivoittoihin...