Kuuntelukursseja on myös aika paljon, esim. Pimsleur-menetelmä. Ne on vain vähän hintavia.

Japanissa vaihdossa ollessani kannoin koko ajan vihkoa mukana, johon kirjoitin sanoja joihin törmäsin, selvitin ne, ja tankkasin niitä sitten ulkoa metro yms matkat. Tein myös joistain flash-cardeja. Toimii ihan ok. Mutta toi memrisen yms mahdollistama kertaus-intervallien säätely kyllä mun mielestä aika mahtava feature.

How I learned a language in 22 hours
He's never been good with languages, so can Joshua Foer really hope to learn Lingala in a day?

http://www.guardian.co.uk/education/201 ... ree-months

Artikkeli kielen oppimisen uudemmista välineistä. Olen testannut tuota vähän, aika toimivan oloinen systeemi, tietenkin vaatii oman motivaation, mutta helpottaa sanaston pänttäämistä.

Japanissa on puhutussa ja kirjoitetussa kielessä aika paljon eroja. Esim. sarjiksissa käytetty kieli on välillä slangia, välillä erittäin töykeää ja välillä vain ihan kummallista. Eli sen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei ota liikaa vaikutteita puheeseen. Animessa myös välillä outoa kieltä, fiktiossa/draamoissa yleensä normaalimpaa.

http://www.japanesepod101.com/
Tämä on ihan hyvä saitti japanin opiskelussa - vaikuttais että siellä pyritään pitämään puhe oikean puhutun japanin kaltaisena. Monissa oppikirjoissa kieli on turhan muodollista, ja sen pohjalta kestää hetki tajuta erot oikeaan puhuttuun kieleen.

Japani mulla keskustelutasolla. Suosittelen suoraan hiragana / katakana-opettelua. Kanjeja voi opetella pikkasen myöhemmin, mutta jos haluaa jollekin siedettävälle tasolle kielessä, vaikka ovatkin työläitä, avaavat kieltä paljon. Hiraganan ja katakanan opettelu ei kuitenkaan ole kovin ihmeellinen vaiva, ne pitäisi oppia parissa viikossa ulkoa auttavalle tasolle, ja siitä kun harjoittelee lukemista niillä, niin tulevat aika halvalla hyvin opituksi.

Kanjit on tosiaan aika työläitä, eivätkä heti tarpeellisia keskustelutaidolle. Eli kannattaa miettiä haluaako ensin oppia jollain tasolla keskustelutaidon, ja sitten panostaa kanjeihin, vai onko niin motivoitunut, että vetää kaiken kerralla.

Edit:
Firefoxille ja chromelle on Rikai-chan plugari, joka kääntää sanoja suoraan japanista englanniksi. Todella kätevä kun haluaa lukea jotain netistä.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Kannattaa huomata (ovat hieman piilossa) sivun alalaidasta löytyvät linkit. Kirjasivut ovat aivan erinomaisia.

Pitää jossain vaiheessa ottaa työn alle tuo Heisigin "Remembering the kanji" ja flashcardit. Silloin saanee heittää elämän pois kokonaan...

Ajattelin että pitäis kanssa jossain vaiheessa alkaa tuohon tarkempaan rakenne-osien opetteluun. Piti nopeasti saada jonkinlainen lukutaito, ja kurssivaatimuksina opeteltujen kanjien jälkeen tuli vain opeteltua uusia ulkoa. Mutta kun kohta alkaa ehkä olla aikaa (omistaa elämä japanin kielelle )...

Mielestäni loistava apuväline japanin opiskeluun on "Rikai-chan" plugini mozillaan. Reaaliaikainen kanji-sanakirja. Itse olen yhdistänyt sen japaninkielisten kommenttien lukemiseen Flickr:stä. ja miettinyt, että voisi etsiä japaninkielisiä foorumeja tai blogeja ( :hinkit: ) luettavaksi

Katsoin kanssa noita kirjasuosituksia. Osaan olen tutustunut jo, tässä voisin heittää jotain lisää:

A Dictionary of intermediate japanese grammar (Makino Seiichi & Tsutsui Michio)
Myös Basic-osa ei ole huono, mutta sisältää esim. turhaan romanjit (vie tilaa). Intermediate laajempi, vähän niukemmat esimerkit.

Se "making out in japanese" on ihan hassu, joo lähempänä puhekieltä. Se on tosin vähän fraasisanakirjamainen, minkä voi laskea sekä eduksi että haitaksi. Kuitenkin esim. Beyond polite japanese (Akihiko Yonekawa) on hyvä slangisanakirja, sisältää myös esimerkit sanojen käytöstä.

Jos Kansain puolella viettä pitempään aikaa, tästä voi olla paljon apua:
Colloquial Kansai Japanese (Palter & Slotsve).
Vähän väljä, mutta en ole samaa sanastoa löytänyt muualta. Lisäksi selittää mm. Osakan, Kyoton ja Koben murteiden joitain eroja. Ja ennenkaikkea, selittää hämärät Kansai-benin taivutusmuodot. (Wakaranai -> wakarehen, nan da roo -> nan de ya nen... jne)

Takeo Kamiyan "the handbook of japanese adjectives and adverbs" vaikuttaa hyvältä, "the handbook of japanese verbs" on hyvä verbien taivutusten ja eri verbien jälkeen tulevien sanojen (siis tyyliin "yoo ni iu") opetteluun.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Erinomainen teksti.

Learning Japanese.

Juu hyvää kamaa. Tuon miehen työmääräarviot on kyllä mun mielestä aika alakanttiin. Toisaalta en ole maailman tehokkain kirjoista opiskelija, mutta

Learning hiragana and katakana should not take you more than a few hours of serious study.

on aika hc arvio . Taino, minulta meni kyllä pari viikkoa. Ja pari kuukautta ennen kuin lukunopeus nousi sellaiselle tasolle, että ruokalistaa oli lukenut viittä riviä pitemmälle ennenkuin tarjoilija tuli kysymään tilausta.

Laugh at books which promise you can learn Japanese in only a week.

Niinpä .

Thunderbolt kirjoitti: Ei kai 5000 sentään
Muistaakseni kouluissa opittava määrä oli n.1000-1500 merkkiä.
Tulkin pätevyyden vaatimus taisi olla parintuhannen merkin
luokkaa. Mutta en muista varmaksi noita lukuja, täytynee tarkistaa.
MannerKiinassa yksinkertaistavat tosiaan merkkejä jatkuvasti
(thank God)

Oikeasti? Kuulostaa kyllä ihan järkevältä. Toi oli japanin maikan heitto toi 5000 mut voi olla etten kuunnellut tarkkaan (gosen -> sengohyaku sitä sattuu ), että japanissa se on se 1986 (?) merkkiä, missä pitäis julkisessa kirjottelussa pitäytyä.

Pirun fiksu se uudistus minkä tekivät niistä lausumisista. Tää japanin 2-20 lausumista / merkki on ihan masokistista. Kun ei japanilaisetkaan osaa kaikkea lukea...

Thunderbolt kirjoitti: Esim ajan ja paikan ilmaukset lauseen alussa, kysymyssanat yleensä
lauseen lopussa. Visuaalisessa (viittomakielessä) aika välttämätöntä
ymmärrettävyyden kannalta.
Jaappanin kielestä ei mulla ole tosin mitään tietoa, jonkun verran
samoja/samantapaisia merkkejä käyttävät. Pikkusysteri kun on
opiskellut japania joitakin vuosia ja ymmärtää jotain kiinalaisten
merkkien päälle.
Kerran mielenkiinnosta yritin perehtyä vietnamin kieleen.
Varsin lyhyessä ajassa päädyin lopputulokseen että länsimaalainen
ei kertakaikkiaan kykene tuottamaan kaikkia tarvittavia
äänteitä. Neljän sävelkoron kanssa vielä pärjää,mutta kahdeksan..
Tosin totesi parempi puoliskonikin,että hän ymmärtää kantoninkiinaa,
muttei osaa puhua ja hän puhuu mandariinia äidinkielenään

Japanin ja kiinan merkeistä:
Juu - paljon on samaa. Mutta japanin lukemisesta pärjää teoriassa parilla tuhannella merkillä (no - joista on sitten useampi ääntäminen jokaisesta ja kanjien yhdistelmien merkitys ei ole aina mitenkään ilmeinen) kun kiinassa se koulussa opittava määrä on kait siinä 5000. Lisäksi osaa merkeistä on käsittääkseni yksinkertaistettu kiinankielessä. En ole mikään kanjiguru, mutta takamuksen tuntumalta kiinalaisia tekstejä katsoessani tuntuu että niissä käytetään paljon merkkejä kuin niitä japanin kielen yleisimpiä.

Vietnamin kieli on veikeää joo. Täällä on yks vietnamilainen kaveri, joka aina välillä opettaa outoja lauseita vietnamiks. Kyllähän niitä tooneja on vaikea muistaa, mutta joitain yksittäisiä lauseita on tullut opeteltua, niin kyllä toiset vietnamilaiset ne tuntuu tajuavan. Ehkä se ei ole sitten niin vimpan päälle... Heh tai "ignorance is bliss"

Thunderbolt kirjoitti:

marcus kirjoitti: (kielifriikkausta - beep)
Tuntuu että asioiden määrittely yms annetaan täällä tapahtua vähän eri tavalla... Miten sen nyt sanoisi. Japaniksi ajatukset joutuu muodostamaan eri järjestyksessä (esim. isommasta kokonaisuudesta pienempään - "huoneessa olevan pöydän lampun alla koira on")
(/kielifriikkaus)

Johtuu siitä että Kiinan ja Japanin kielet pohjautuvat kirjoitusjärjestelmään,
jolloin siinä on hieman visuaalisen kielen luonnetta.
Viittomakieltä ymmärrän kohtuu sujuvasti ja se on auttanut ymmärtämään
kiinankielen lauserakenteita. Kielioppisäännöt tuntuvat soveltuvan
lähes sellaisinaan.

Mielenkiintoinen toi viittomakieli - kiinankieli-havainto... Heh. Hauskaa.
Joskus tuntuu että kielillä joilla ei ole sinänsä toistensa kanssa tekemistä saattaa löytyä yllättäviä yhteyksiä. Esim. joidenkin nykysuomen sanojen jiddish-alkuperä, samoja sanoja heprea/suomi, suomi/japani lausumisen läheisyys jne.

Kiinan kielestä en tiedä - mutta japanin kirjoitusjärjestelmä on syntynyt paljon myöhemmin (lainattu kiinasta 300-luvulta lähtien ja muunneltu välillä - esim. hiragana / katakana). Myös kielioppi on kuulemma (kiinalaisten kämppisten mukaan) aika erilainen...

Mulle on käynyt niin, että on outoja kieliä tullut opeteltua, mutta ei niitä mistä ois hyötyä treeneissä . Nyt ois hyötyä kiinasta ja venäjästä, mutta jostain syystä heprea ja japani on tarttunu paremmin ... No auttahan ne jaappanin merkit vähän kiinankin (merkitysten) lukemisessa.

Ihan hauskoja ahaa-elämyksiä on kyllä tullut tän japanin kanssa, kun joskus vanhaa treenisanastoa muistaa. Sellasia "öh mistä tää istua-verbi on tuttu...AAH SUWARIWAZA! istuminen ja tekniikka!" . Esim. kiistaa aiheuttava ki-käsite selkeni kauheasti, kun tajus miten laajasti ja erilaisissa asioissa sitä käytetään - eli päivittäin osana ihan yleisimpiä "terve!" tyylisiä ilmauksia. Ja tää pirun outo laskutapa selitti monta hämmennystä aiheuttanutta asiaa.

(kielifriikkausta - beep)
Tuntuu että asioiden määrittely yms annetaan täällä tapahtua vähän eri tavalla... Miten sen nyt sanoisi. Japaniksi ajatukset joutuu muodostamaan eri järjestyksessä (esim. isommasta kokonaisuudesta pienempään - "huoneessa olevan pöydän lampun alla koira on") ja sitten sanomaan ja jättämään sanomatta ("no kun sen tajuaa asiayhteydestä") eri asioita kuin ainakin suomi-ruotsi-ranska-englanti-akselilla. Opetuskulttuuri on myös omien kokemusten mukaan erilaista - joillain tavoilla todella paljon avoimempi ja joillain tavoilla suljetumpi ja autoritäärisempi kuin mihin olen Suomessa tottunut. Minusta tuntuu että nämä muokkaavat sitä, mitä asioita noita käsitteitä käytetään välittämään, ja mitä siellä opetustilanteessa (dojo/luokka) yritetään oikeasti välittää. Tuntuu että täällä notkumisesta on tullut kykyä tajuta paremmin japanilaisia, ei vaan kielen takia, vaan myös koska alkaa tottua siihen kommunikointitapaan. Ei ehkä yhtä outoa meininkiä kuin "hullut japanilaiset"-maineesta voisi päätellä, mutta on ollut minulle yllättävillä tavoilla erilaista.

Jos innostuu japania opiskelemaan, niin kesäyliopiston "japanin kielioppi 1 & 2" tänä kesänä oli todella hyviä. Samat henkilöt opettavat Helsingin yliopistolla - suosittelen kiinnostuneille. Myös käytännön japania 1 oli hyvä, yllättävillä tavoilla (en tajunnut mitkä asiat on _oikeasti_ käytännöllisiä vähään aikaan ).

Jos joku krav-magaaja oikeasti haluaa opiskella nykyhepreaa, niin se on mainettaan helpompaa ja kesäyliopiston kurssi oli yllättävän hyvä. Varautukaa tosin vanhempien naisten tulvaan.

(/kielifriikkaus)