Hyvinhän se on edennyt kiitos kysymästä .JKOO kirjoitti: Tarkennanpa hieman, siis miten treeni on edennyt subjektiivisesti koettuna sc:ssä? Kehon yhtenäisyys, räjähtävyys, koeponnistukset, what ever...?
En tiedä millä nimellä pitäisi kutsua treeniä, itse en ole "2nd coursea" treenanneena kuullut mitään nimeä käytettävän koko treenistä - kunhan treenataan erilaisia juttuja. Eli sillä disclaimerilla, että en usko asiaa voitavan niputtaa yhteen nättiin käsitteeseen, termiin tai pakettiin.
Itselle tuntuu että eteneminen on selkeämpää kuin itselläni aikaisemmassa treenissä/lajeissa - harjoitteista tulee kuin feedback-looppeja. Tällä tarkoitan, että treenatessa tuntee mikä menee pieleen (ei vain, että jokin menee pieleen) ja osaa korjata sitä. Eli iteratiivisuus on hyvin selkeää - ei ole "seistään paikalla, treeni kehittää aikanaan" vaan joka treenin jälkeen tunnen, tiedän ja pystyn testaamaan mikä asia meni eteenpäin (esim. voimansiirto jalasta tehostuu koska linjaus parani lantion lisääntyneen liikkuvuuden ja opitun linjaustavan vuoksi). Ei ole sellaista "teen 1000 toistoa ja kehityn" vaan jokainen toisto on erilainen koska jokaisella toistolla korjataan jotain asiaa. Toistoa ei tehdä ajattelematta tai turhaan, se tehdään jotta tajutaan mitä ei osata ja korjataan sitä. Samalla harjoitteen muodon merkitys vähenee - muotoa muutetaan sitä mukaa kuin tarvii, että päästään ideaan paremmin käsiksi. Ulkoisesti tämä saattaa näyttää ZZ tai shi li-harjoittelulta, ja sisältääkin paljon samaa. Mutta itselleni ero on merkittävä siihen nähden mitä itse opin perinteisessä Yi Quanissa - jälleen, voi hyvin olla johtuen omista väärinymmärryksistäni ja puutteistani. Mutta itselleni tämä on tarkoittanut, että liikkeestä on tullut vapaampaa kuin aiemmin, eikä jännitys, rentous, hyvä linjaus/rakenne itseisarvoina enää ole kovin tärkeitä, jokaiselle on aikansa ja paikkansa.
Oma kokemukseni on ollut että esim. "Talent Code"-kirjassa puhuttu "deep practice" tapahtuu hyvin helposti näillä metodein. Isoin vaikeus on, että treenitavan oppiminen vaatii opettajalta paljon taitoa, silmää, kärsivällisyyttä ja kiinnostusta oikeasti välittää kulloinenkin harjoitus ja sen päämäärä (eli kyky tunnistaa ja löytää parempi tapa tehdä asia) treenaajalle. Mutta sitten kun sen tajuaa on hyvin itseohjautuva harjoitteen ja kehityksen kanssa. Tätä itseohjautuvuutta en löytänyt esim. "perinteisestä" Yi Quanista, mutta en sano etteikö joku muu voi hyvinkin löytää. Itse en vain onnistunut siinä.
Itselläni testit ovat olleet mm. vammojen kuntoutuksena, liike/...-ongelmien vähenemisiä, säkkiin testatessa voima on lisääntynyt paljon, ennakko liikkeissä vähentynyt, nopeus lisääntynyt. Nämä paljolti kehon yhtenäisyyden, rentouden, stabiliteetin ja voiman kehittymisestä. Tietenkin samantapaisen kehityksen pitäisi olla yleensäkin toimivan treenin tuloksia (vaikka ei itselläni ole aiemmin ollut yhtä paljon/nopeasti). Välillä tullut testattua epämuodollisesti ja ystävällismielisesti muiden kanssa, lähinnä tarkoituksena selvittää omia heikkouksia ja vahvuuksia. Nyt ei taas pitkään aikaan tullut testailtua, on sen verran kiirettä perheen ja työn kanssa.
En tiedä vastasiko tämä juurikaan kysymykseesi - toivottavasti sait jotain irti. Jos on spesifimpiä kysymyksiä voin koittaa vastata jotain.