Sain taivaallisen inspiraation luetella oman listani kultin määrittävistä kriteereistä:
* Yksi karismaattinen, lipeväkielinen johtaja.
* Ympärillä olevat "instant-ystävät," ja jotka ovat aina iloisia ja innokkaita; eräänlainen "hurraa!" -ilmapiiri joka alussa mahdollisesti saattaa vähän häiritä mutta sitä antaa sen sitten vain olla, eihän positiivisuudessa loppujen lopuksi ole mitään vikaa. Mutta kuten epätasapainoisessa ystävyyssuhteessa ystävyyttä kuitenkin käännellään päälle ja pois annostelumentaliteetilla. Asiat joista olisit normaalisti valittanut sivuutat hiljaisesti ohitse koska et halua annoksesi pienenevän. Aidot ystävyyssuhteet ottavat kuitenkin vuosia kehittyä. Ja ne ottavat myös riitoja.
* Opetettua materiaalia piilotellaan hassunkurisilla selityksillä tuhat vuotta vanhoihin juttuihin vedoten ja/tai spindoctoroimalla jonkun suuremman auktoriteetin sanomaa laiksi. Vähän kaivelemalla käy usein ilmi ettei tällaista lakia ole koskaan tämän auktoriteetin toimesta edes julistettu. Syy juttujen piilotteluun ei välttämättä edes ole niiden yyberiys vaan päinvastoin; ne eivät kestä kolmannen osapuolen tarkastelua. Tämän esilletulo olisi väistämättä tuhoisa juttu kulttijohtajan vaikutusvallalle.
* Sanovat olevansa paras ja ainoa todellinen ryhmä. Esimerkiksi normaalilla uskonnollisella yhteisöllä ei ole mitään ongelmia mikäli siirryt toisen samankaltaisen organisaation piiriin niin pitkään kunhan pysyt saman uskonnon piirissä. Sillä kyse on uskonjärjestelmästä, ei jonkun organisaation jäsenyydestä. Esimerkiksi, jos olet kristitty voit siirtyä toisen kirkon vaikutuspiiriin ja olla silti kristitty. Monikaan ei pane hurmoksessaan merkille kuinka itse uskonto on sulautunut johtajan persoonaan, ja vielä ironisempaa on kuinka itse uskonto on jäänyt siinä prosessissa taka-alalle. Toisinsanoen se on uskonto SEKÄ johtaja eikä pelkästään uskonto eikä se voi olla mitenkään muutoin. Pahimmassa tapauksessa pelkästään johtaja.
Kulttispesialisti Rick Ross (
http://www.rickross.com" onclick="window.open(this.href);return false; ) on laittanut tämän mielestäni parhaiten:
"Individual identity, the group, the leader and/or God as distinct and separate categories of existence become increasingly blurred. Instead, in the follower's mind these identities become substantially and increasingly fused--as that person's involvement with the group/leader continues and deepens."
* Loppumaton "pakollisten" seminaarien ja kokousten rumba. Kaikenmaailman kissanristiäisiä hehkutetaan kuin ne olisivat maailman tärkein asia. Pintaa syvemmältä paljastuu että näiden virka on pelkästään luoda vahvoja mutta sisällöttömiä tunnekokemuksia jotka naulaavat kultin jäsenen pysyväksi kalustoksi. Sen lisäksi tällä pyritään hallitsemaan jäsenen aikaa pitämällä hänen kätensä kokoajan täynnä ja niin ettei omaan ajatteluun jää aikaa. Sinulle kerrotaan kenen kanssa voit olla ja kenen kanssa et voi olla tekemisissä. Toimintaasi yritetään ohjailla raiteille että kontaktisi kultin jäseniin maksimoituu ja kultin ulkopuolisten ryhmien suhteen minimoituu – ERITYISESTI niiden suhteen jotka ovat kulttiin sekaantumistasi vastaan.
Tästä hauskana esimerkkinä; Jos johtajan silmissä "vääräuskoiset" järjestävät jonkun suuremman tapahtuman, voit olla miltei varma että kultti järjestää tämän päälle jonkun "erittäin tärkeän" tapahtuman ja estää näin kätevästi omiaan saamasta pahoja vaikutteita ja tyypilliseen tapaan ei saa vekkejä imagoonsa jotka voisivat viitata todellisuuteen.
* Vihaavat internetiä. Monet suuremmista kulteista vihaavat internetiä sillä se sallii jäsenten päästä käsiksi tietoon joka on ”pahasta.” Jäsenille kerrotaan ettei internettiä kannata lukea eikä uskoa, vaan ainoastaan kultin tarjoama tieto on todellista. Kultit muokkaavat jäseniään ajatteluun että he tuhoaisivat kaiken kriittisen tiedon alitajuisesti eivätkä anna pienintäkään ajatusta sille, että negativiinen asia kultista voisi olla totta. Paras vahti pitämään ihminen karsinassa on se, että ihminen haluaa itse olla karsinassa.
Terve maalaisjärkikin sanoo, että henkilö joka ei katso kaikkea käsilläolevaa tietoa tekee varmasti epätasapainoisia päätöksiä. Se että suodatetaan tietoa ei sen todenmukaisuuden perusteella vaan sen perusteella kuinka se ajaa kultin linjaa on tyypillinen mielenhallintamenetelmä jota on käytetty läpi historian. Ohjeeksi annan vain, että ole erityisen innokas käyttämään nettiä jos johtajaporras on kertonut ettei pitäisi.
* Johtajan auktoriteetin "katetta" ei ole eikä pohja edes välttämättä kestä päivänvaloa. Esimerkiksi lakimieskentällä ei vain väitetä olevansa "champ," vaan se todistetaan uudelleen ja uudelleen. Eli astutaan ulos toimistosta ja oikeussaliin, ja jossa kohdataan
toinen täsmälleen yhtä kokenut lakimies. Kulttijohtajat ovat tässä mielessä eristäneet itsensä hyvin; he eivät koskaan astu kulttinsa mukavuusrajan ulkopuolelle todistaakseen tietämyksensä suvereenius. Jos epäilet olevasi kultissa ja haluat enemmän varmuutta asiainlaidasta asiasta ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ pelaa siten että tilaisuuden syntyminen jossa tämä eristyneisyys voidaan näyttää toteen olisi johdettavissa sinuun. Sieltä voi seurata vaikka minkämoinen "ninjan kosto!"
