S_L kirjoitti:
Ja mitä tuohon eettiseen puoleen tulee niin, vaikea kuvitella kenenkään kokevan veitsen pyörittely oikeasti jotenkin eettisenä ongelmana. Jos näin kuitenkin joku aidosti tuntee, pysynee hän onnellisempana olemalla treenaamatta FMA-lajeja.
Otin asian puheeksi, sillä eräs ketjussa aiemmin esiintynyt linkki mielestäni edusti macho mentaliteettia. Minulle kamppailu- ja taistelulajit ovat harrastuksen, kuntoilun ja satuttamisen ilon lisäksi myös
- mietiskelyn kaltainen tapa kokea olemassaolo arkitason ylittävällä osalla
- keino suojella läheisiäni tarpeen vaatiessa
Läheisilläni tarkoitan tulevaa perhettäni ja nykyisiä rakastamiani ihmisiä. Olemme vaimon kanssa puhumassa tulevina vuosina tapahtuvasta perheen lisäyksestä. Emme välttämättä tule aina asumaan Suomessa, joten minua kiinnostaa tulevien lasteni ja vaimoni turvallisuus.
Machoilussa minua vaivaa se mentaliteetti, jotta taisteleminen tai tappeleminen voisi olla se preferoitu vaihtoehto vetäytymisen tai välttämisen sijaan. Minä en henk koht osannut tulla ajatelleeksi, että kikkailu olisi kovin hyödyllinen harjoitusmuoto. Ehkä siksi, että olen harjoitellut escrimaa vasta tovin.
Mielestäni yleensäkin kamppailulajien harrastajien on hyvä silloin tällöin miettiä omaa mentaliteettiaan ja suhdettaan kyseisiin asioihin. Stressireaktioita, tunteita yms. Jos ei muuten, niin siksi että sillä on merkitystä myös käytännön osaamisen kanssa. Minä kuitenkin harjoittelen escrimaa myös sillä silmällä, että tapan sellaisen ihmisen, joka yrittää tappaa minun perheeni. Yleensäkin se ajatus mielessä, että myös niitä vakavia uhkatilanteita voi tulla vastaan. Siis tilanteita, joissa minä en halua, mutta minun on pakko tehdä ihmiselle vakavaa fyysistä vahinkoa.
Kysyminen ja pohdiskelu ei ole tyhmää tai turhaa.
Eli jos ei muuten selväksi tullut, niin minä en harjoittele escrimaa tullakseni onnelliseksi tai näyttääkseni naapureille miten näppärästi viipaloin vihannekset grilliä varten.