luupää kirjoitti:Luupää ilmoittautuu vapaaehtoisesti tuohon peniksenjatke ryhmään!

Koirassa pitää olla luonnetta perkele. Lähtökohtaisesti murtovarkailta ja muilta vihulaisilta pitää irrota lihaa. Mieluiten kokonainen raaja. Ei jaksais yhtään jotain miellyttämishaluista hamsteria. Kotona ajoittain käytävässä koiranhankintakeskustelussa håmåraja kulkee tällä hetkellä ämerikanakitassa...

Syksystä 2009 yhtä kyseisen rodun uros yksilöä seuranneena ja hoitajana tuuranneena toi luottamuksen ansaitseminen on aika kova juttu. Koulutus on aika jännä käsite ajallisesti. Sitä voi tehdä tietoisesti ja tiedostamatta. Yleensä silloin, kun koiraa "koulutetaan" ollaan skarppeja. Valitettavasti koira "opiskelee" sen muunkin ajan ja välillä miettii mitä sille silloin tahtomattaan opettaa.

Kun tyttäreni kertoi hankkivansa ensimmäiseksi koirakseen tämän "Ison kokonsa vuoksi amerikanakita tarvitsee johdonmukaisen peruskoulutuksen. Koulutuksesta huolimatta amerikanakita ei ole koirapuistokoira, sillä on turha taistella rodun tuhatvuotista taistelukoiraperimää vastaan. Iso ja rauhallinen olemus voi olla pettävää, sillä amerikanakita pystyy tarvittaessa salamannopeaan toimintaan." en todellakaan kiljunut riemusta. Tuo salamannopea muutos olemuksessa on valitettavasti totta, mutta asian kanssa tulee toimeen, kun sen tiedostaa. Nyt neljän vuoden ikään ehtineen uroksen kanssa ei ole tullut ylivoimaisen tiukkoja tilanteita eikä toistaiseksi puremisia ole sattunut enempää ihmisiin kuin muihin koiriinkaan.

Toisaalta. On sen kanssa ravattu koulutuksesta ja testistä toiseen ja itsekin imeydyin sellaiseen koulutusrumbaan etten olisi ikinä uskonut. Metodeista täytyy sanoa, että tuskin kukaan yhden linjan kannattaja tuntee toista tapaa oikeasti. Ja jokaisessa on puolensa. Siinä sitä on hyvä tasapainoilla. Näitähän on Milanismia, Vilanderointia jne.

Turhan monta vahinkoa on syntynyt pelkästään siitä syystä, että lapsi on jätetty kahdestaan koiran kanssa. Voi kuulostaa yliampuvalta koska lapsiperheissä on koiria ja lapset ovat ulkoiluttaneet niitä iät ajat. Siihen suhteutettuna vahinkojakin sattuu suht harvakseltaan, mutta mikäli nollatoleranssiin pyritään...

Esim. metsästävän koiran vietin voi laukaista hyvinkin tilanne jossa kaksi koiraa leikkii kiljahtelevan naperon kanssa. Yllättäen naperosta tulee saalis ja ihmetellään miten ne meidän lapsirakkaat putet tuolla tavalla. Toinen mistä lähipiirissä on tullut hittiä, kun napero jolle on moneen kertaan toistettu ettei nukkuvaa koiraa saa häiritä menee lopulta työntämään lärvinsä hurtan naamaan kiinni.

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi tuo "taistelukoira" sen jälkeen, kun olen sellaisiin henkilöihin tutustunut joilla niitä on. Ymmärtääkseni kehää varten niitä pitää "kouluttaa" jotta käyttäytyvät hyökkäävästi. En toki kiellä etteikö koirat käy ihmisten kimppuun, mutta niissä tilanteissa on useinkin kyse valvomatta jättämisestä. Kyllähän koirat roduista riippumatta purevat, mutta syytkin ovat aika laajakirjo.