Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, työn ohessa pitäisi jaksaa, 100% työajalla, saa nähdä miten onnistuu työn ja opiskelun yhteensovittaminen.

Valmistuin lähihoitajaksi. Nyt vielä pohditaanko vieläkö riittäisi paukut mahdollisesti jatko-opiskeluihin.

No tuli viimein auto/kulkupeli ostettua, viimeinen niitti oli kun kotimatka kesti julkisilla n 3,5 h, normaalisti n 1, 45 h.
Taloudellisti ei kovin järkevä vaihtoehto, eikä ekologisesti, mutta nykyään työmatkaan menee päivässä n 1 h 10 min, kun aikaisemmin julkisilla normaalisti n 2,5 h- 3h/päivässä, bonuksena lämmin ilmainen autohalli, jonka työnantaja maksaa, on helpottanut elämää huomattavasti.
Ensimmäisen kerran elämässäni teen työmatkani henkilöautolla ja olen samalla aloittanut säännöllisen autoilun 50 vuotiaana.

Joo vajaalla mennään näköjään itsekkin, kun en huomannut tuota
Välillä nauretaan asiakkaan kanssa ja välillä asiakkaalle, on välillä sen verran hulvatonta väkeä..
Asiakkaat ei vatuta niin paljon kuin ravintola-alalla, suurin osa nykyisistä asiakkaista kumminkin arvostaa meidän työtämme, sen verran kun he sitä ymmärtävät.

Iltavuorosta aamuvuoroon on se huonoin kombo, eli n 22.30 himassa ja n klo 04.40 ylös, siinä jää unet hieman vähille.
Sijoitukset on osittain ns tulevaa vanhuuden turvaa, sikäli ettei mitään ihmeellistä tapahdu, kun aikoinaan meni laman aikoihin meni jokunen vuosi työttömänä ja pienituloisena eläke tulee jäämään aika pieneksi, sekä tietyllä tavalla ärsyttää vaikkei puhuta kuin jokusista tuhansista, niin niiden takaisin saamiseen menee kumminkin vuosia.

Periaatteessa voisin hakea tuohon lähistölle töihin, kun saan opinnot loppuun eli n vuosi, toki auto toisi lisää vapautta yms...
Järki sanoo, ettei kannata ostaa, mutta mukaavudenhalu sanoo, että osta...

Kaksi viikkoa duunia takana, kehistysvammaisten asumisyksikössä, työntekijä pula vaivaa , usein mennään vajaalla.
Pohdinnassa hommaisiko auton, säästäisi päivittäisessä työmatkassa n 1,5 - 2 h/päivässä, tosin joutuisin käyttämään ison osan sijoituksistani.
Kumpi on tärkeämpää vapaa-aika vai sijoitukset/säästöt....

Ensimmäinen vuosi pulkassa ja hyppy suoraan osaamisalaan, eli vammaistyön opiskelu alkaa ja lopuksi vielä sain oppisopimuspaikan ja parin viikon päästä aloitus.

Ensimmäinen työssäoppiminen, kehitysvammaisten asumisyksikössä, muutamia vaikeasti vammaista, paljon hoidollista toimintaa. Olen pitänyt ja helposti on päässyt mukaan työyhteisöön. Heti syvään päähän, pesuja, vaipan vaihtoa jne. Työrytmi huomattavasti ravintola työtä rauhallisempaa, tässä kohteessa ainakin.

Pääsin työvoimakoulutukseen, tarkoitus olisi saada lähihoitajan tutkinto.
20 v ravintola-alaa tulee toivottavasti jäämään taakse.

Pitkästä aikaa töissä muutaman kuukauden pesti kokki/työnohjaaja, kehistysvammaisten työkodissa, olisiko tässä polku ulos ravintola-alalta....

" Taitaa olla 14 vuotta." Eli suhteen alkuvaiheessa siis
Onnittelut !

Olen onnellinen , että olen viettänyt lapsuuteni, nuoruuteni ja ison aikuisuuttani ennen sosiaalista mediaa.

On voinut tehdä asioita joita ei enää voisi tehdä, kaikki jutut eivät olleet fiksuja silloinkaan, mutta todisteita ei ole niin paljoa

Käytiin kuvauttamassa koira kankaanpäässä, selvittiin hirvikolarista pelkällä säikähdyksellä, autollekkaan ei käynyt mitään, pieniä nirhaumia pellissä ja siinä se.

Koirakin oli välikuvissa terve.

Kuulostaa hyvältä ja mielenkiintoiselta

Ensimmäisen kerran ravintola-alalla kun ylityöt maksetaan rahana ja oikeasti ylitöinä, eli 50%/100% , tilinauhaa lukiessa alkoi hymyilyttää, normaalisti ei ole paljon hymyilyttänyt.