nomad kirjoitti: Varmasti tyhjää parempi tuo avekki, mutta niin on kyllä moni muukin asia. Muunmuassa taitoluistelu. Niin paljon on tuosta touhusta negatiiviseen rajoittuvaa palautetta tullut, ettei pysty oikein arvostamaan. Lyhyt tutustuminen touhuun ei tuonut penniäkään luotosta takaisin.

Niin, kurssin tehokkuuteen (tai mielikuvaan siitä) vaikuttavat paljon kurssilaisen lähtötaso, ennakko-odotukset ja työympäristö.

Mikäli asiakkaina ovat vaikkapa aikuiset mielenterveyspotilaat tai lähes aikuiset laitosnuoret ja kurssilaisena nollatasolta ponnistava pienikokoinen työntekijä, voi joihinkin noihin rajoitusotteisiin todellakin suhtautua varauksella. Silloin kurssin ennakointiin ja välttämiseen perustuvan teoriaosuuden merkitys korostuu. Jos teoriankin suhteen lähtötaso on olematon, on työntekijän ihan hyvä kuulla perusjutut aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä.

Tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani puhuinkin kurssin hyvistä ja huonoista puolista. Jos aikaa on vain tuo 24 tunnin kurssi ja huomioon pitäisi ottaa muitakin kuin suoraviivaisia fyysisiä juttuja, niin kiirehän siinä tulee. Kurssilla muistutettiin monesti siitä, että kyseessä ei ole itsepuolustuskurssi, vaikka monet tuntuivat sellaista odottavan.

Omat työkaverini (jotkut kamppailleet enemmän, jotkut eivät lainkaan) ovat kokeneet kurssin erittäin hyödylliseksi ja ajatuksia herättäväksi, vaikka kaikkia sen esittämiä juttuja emme ole voineet sellaisenaan toteuttaa.

Olen kuullut HFR:stä, mutta en tiedä siitä juuri mitään.

Kurssin vetäjä oli (jälkikäteen kysyttynä työkavereilta) luultavasti Juha Airaksinen.

Kävin firman tarjoamassa 24 tunnin Avekki-koulutuksessa. Kaksi 12 tunnin päivää oli jaettu tasaisesti vuorotteleviin teorialuentoihin ja käytännön harjoitteisiin.

Teoriassa käytiin tuttuun tapaan läpi ennakoimista, tunnistamista, tilanteiden välttämistä ja niiden jälkiseuraamuksia. Teoria oli itselleni kovin tuttua ja näin asiaan jo jonkun verran ennalta perehtyneen silmin melko pintapuolista. Kun kyseessä on tietyn erityisalan firma (meillä lastensuojelu), jossa kaikki työpaikat ovat verrattain samankaltaisia, olisi teoriaa voinut ehkä kohdentaa paremmin asiakkaan tarpeisiin sopivaksi. Toisaalta jos kyseessä on avekki-peruspaketti, niin silloinhan se kai vedetään aina suurinpiirtein samalla tavalla kaikille asiakkaille. Teorian syvyyttä rajoitti varmasti myös rajallinen tuntimäärä ja se tosiasia, että harva koulutettavista on noista jutuista kovinkaan kiinnostunut. Keskivertotyypille teorian määrä ja syvyys oli varmasti riittävä, asiasta kiinnostuneelle se oli levitetty liian laajalle ja jotkut yleisesti tärkeiksi koetut asiat mainittiin vain ohimennen.

Käytännön harjoitukset pitivät sisällään etäisyyden säilyttämistä, varoasentoja, ranneotteista irtautumisia, lyöntitorjuntoja ja sitten avekki-otteita istualtaan tehtyinä, kuljetuksessa ja maassa.
En tiedä mitä avekki-kouluttajien koulutuksessa opetetaan, mutta painotus- ja laatuero näkyi eri osa-alueiden välillä selvästi. Etäisyyden hallintaan (turvaetäisyys, oma alue, keskusteluetäisyys jne) käytettiin paljon aikaa ja noita käsitteitä avattiinkin melko riittävästi ja ajatuksella.
Ranneotteet ja torjunnat käytiin läpi aivan juoksemalla ja niiden kohdalla tunnuttiin tingittävän laadusta tarkoituksella. Tekniikat näytettiin vähän sinnepäin ja tuntuivat pitkälti päälleliimatuilta. Miksi missään opetetaan suorilla käsillä paikaltaan takaapäin tehtävään hartiahierontaotteeseen vapautumista? Ranneotteista vapautumistakaan en työtä ajatellen oikein ymmärrä. Itse näkisin torjunnat hyödyllisiksi, mutta niiden harjoitteluun tarvitaan enemmän aikaa. Jotenkin noista jutuista jäi sellainen olo, että asiakkaalle on pakko tarjota jotain ip-touhua, vaikka tuollaisen muutaman tunnin paketin tarjoama hyöty ip-jutuissa on lähes nolla. Kouluttaja kyllä mainitsikin, että torjuntojen ja irtautumisten perusteellisempaan opetteluun löytyy paljon eri kamppailulajeja.

Varsinaiset avekki-otteet sitten käytiin huomattavasti paremmin läpi ja niiden kohdalla asiantuntemus ja perehtyneisyys todellakin näkyi. Erona normaaleihin hallintaotteisiin avekki-otteissa on pyrkimys kivuttomuuteen ja turvallisuuteen ja sitä kautta hoitosuhteen luonnolliseen ja terveeseen jatkumiseen. Kaikki tekniikat olivat sellaisia, jotka vaativat työparin, eikä yksin tehtävään rajoittamiseen pitäisi kouluttajan mukaan edes ryhtyä. Olen tästä samaa mieltä, käytäntö alalla vain on resurssipulan vuoksi valitettavan usein toinen.
Rajoitusotteet olivat todellakin lähes kivuttomia ja nivelille oikein tehtyinä turvallisia. Hieman realistisemmin kouluttaja olisi voinut tuoda esille sen, että oikeasti kaksi pientä naista ei pidä paikoillaan isoa miestä, mutta tuo seikka kyllä tuli hyvin esille harjoituksissa. Samankokoista ja harjoittelematonta asiakasta kyllä voidaan pidellä turvallisesti, mutta kokoeron ja aggressiivisuuden kasvaessa tarvitaan huomattavasti lisää henkilökuntaa tai kokemusta.
Itse en alkuun täysin uskonut istualtaan tehtävään rajoittamisotteeseen, sillä ryhmässäni olleet itseni kokoiset miehet eivät olleet saaneet pidettyä käsiäni paikoillaan. Pyysin sitten kouluttajaa ottamaan saman otteen, jotta tuntisin miltä se tuntuu kokeneen tekemänä ja yllätyin todella positiivisesti, kun itseäni pienempi kouluttaja sai otteen pitämään jämäkästi, mutta kivuttomasti.

Maassa tehtävät rajoitteet toimivat myös yllättävän hyvin, mutta omassa ryhmässäni tekijöinä olivat minä, eräs bjj:n ruskeavyö, yksi defendoa harjoitellut isokokoinen mies ja yksi massiivinen voimailua harrastava ex-painija. Kaikki siis osasimme suht helposti käyttää opetettuja tekniikoita ja käyttää painoamme oikealla tavalla. Täysin harjoittelemattomilla tuo oli varmasti vaikeampaa.

Ehdottoman hyvä piirre avekissa on se, että nyt kun koko työryhmämme on koulutettu, pyrkivät kaikki työntekijät toimimaan rajoitustilanteissa samalla tavalla. Aikaisemmin ongelmatilanteita saattoi aiheuttaa se, että yksi työntekijä väänsi asiakasta toiseen suuntaan, toinen toiseen ja kolmas väänsi asiakkaasta nilkkalukkoa. Tuo yhdenmukaisesti toimiminen ei ole pelkkä mainoslause, vaan se on jo toteutunut omalla työpaikallani useasti.

Summattuna:

- itsepuolustuskurssina ei kehuttava, ajatuksia ja tarpeen tiedostamista voi herättää.

+ avekki-otteet olivat mietittyjä ja toimivat kunhan kokoero ja henkilömäärät huomioidaan. Otteet ovat vaikuttaneet toimivilta myös kurssin jälkeen pienempien ja kokemattomien työntekijöiden tekeminä. Tosin asiakkaatkin ovat olleet pieniä. kertausta ja syventämistä tarvitaan.

Erinomainen koulutus kaiken kaikkiaan.

DeusVult kirjoitti:

HarriN kirjoitti: Tuo sitten taas vaatisi sen, että fyysinen kurittaminen olisi laillista.

Miten niin? Se poisto on se rangaistus, ei se poistamiseksi tarpeellinen voimankäyttö.

Meniköhän tässä nyt joku ajatus ristiin?

Jos teini aukoo päätään luokassa ja opettaja käskee hänet ulos, niin silloinhan on saavutettu se mitä on haluttu, eli työrauha luokkaan ja häirikölle rangaistuksena poisto luokasta.

Jos oltaisiin turvanappikoulussa, niin opettaja kutsuisi paikalle nuo koulutetut "poistajat". Nyt teinillä on vaihtoehtona joko laittaa vastaan tai kävellä itse ulos. Mikäli teini valitsisi omin jaloin kävelyn, ei häntä silloin olisi tarpeen fyysisesti poistaa luokasta. Jos tarkoitit sitä, että tällaisessakin tapauksessa vartijoiden pitäisi tarttua teiniin ja taluttaa/ohjata hänet luokasta, niin olet oikeassa, rauhallinen talutus ei olisi kurittamista. Sillä hilkulla ja turhaa kylläkin.
Mainitsemasi niskaperseote olisi sitten jo ihan selvä asia.

Tuo sitten taas vaatisi sen, että fyysinen kurittaminen olisi laillista.

Mun mielipiteeni sen suhteen taitaa olla aika selvä ja eikö sille ole oma ketjunsakin jossain?

DeusVult kirjoitti: Se että kuinka paljon tarve vaatii onkin vähän valitettavan subjektiivinen juttu. Poistotilanteessa ei voi olla mitään Newton-mittaria mittaamassa että millaisella voimalla oppilasta pitää työntää tai vetää että sen saa luokasta ulos, ja poistajan oman terveyden ja poiston sulavan onnistumisen kannalta olisi tietenkin aina parempi käyttää vähän liian paljon voimaa kuin liian vähän. Näin etenkin silloin jos poistaja ei ole mikään kokenut vääntäjä - jollain kontrolliammattilaisella tai kamppailijalla voisikin periatteessa olla paremmat valmiudet joka kerta "kokeilla" että mikä juuri siinä tapauksessa on se lievin toimiva fyysinen poistometodi. Minun mielestäni riuska niskaperseote-ja-kaaressa-pihalle pitäisi oletusarvoisesti olla täysin hyväksyttävä keino, jos ei suullinen käskeminen ole riittänyt.

Tiedän kyllä poistamisen perusteet, joskus olen ihmisiä roudannut ulos baareista enemmänkin...

Mutta edelleen korostan sitä, että sen poistamisen pitäisi olla vain pelkkä poisto. Ei siis opetustilanne tai rangaistus. Mikäli poistajat ottavat tilanteen henkilökohtaisesti, muuttuu poisto herkästi fyysiseksi rangaistukseksi.
Lisäksi on hyvä muistaa, että nyt puhutaan yläasteikäisistä lapsista. Poistojen pitäisi siis olla turvallisia.

Itselläni oli ovivuosien alussa tapana tönäistä suunsoittajat pois oviaukosta reippaalla tuuppaisulla (defendon whiplash-tyyppinen), joka toimikin hyvin kunnes vanhempi ovimies huomautti asiakkaiden lentelevän aika vaarallisen näköisesti pitkin jalkakäytävää. Samoihin aikoihin Turussa kuoli parikin baariasiakasta lyötyään päänsä katuun. Lopetin tönäisyn, vaikka se hyvin poistamisessa toimi.

T-T kirjoitti:

Alioppilas kirjoitti:

T-T kirjoitti: Mutta tehkää mitä teette. Väkivalta ja opettajien ongelmat tulevat nykyisestään vielä lisääntymään. Ja nämä opetusmallit vain pahentavat tilannetta.

Minä en tiedä nuorisotyöstä tai lasten kasvatuksesta yhtään mitään, mutta eikö ole periaatteessa mahdollista, että sellainen opetusmalli, jossa käydään kiinni pipari oppilaaseen, opeta näille oppilaille että sellainen on ihan ok?

Vai opettaisko se sen, että jos pipari, niin opettaja tekee jotain sellaista että pipari loppuu siihen paikkaan. Sellainen asia olis ihan hyvä opetella, koska pipari, niin portsari satuttaa, pipari poliisille, niin saa pipari rauhassa putkassa, pipari sairaanhoitajille, niin silloin (pitäs tulla) kaverit jotka lopettaa piparin huutamisen. pipari missä tahansa ei ole hyvä.

Se kannattais opettaa ihan pienestä lähtien.

Mä en näkisi hyvänä sitä, että nuorille tai lapsille opetetaan, että vidduilu voidaan lopettaa väkivallalla. Se kun johtaa vain siihen, että ainostaan pienemmille auotaan päätä. Harva mun kohtaamistani ongelmanuorista on kotonaan saamista selkäsaunoista oppinut sitä, että muita ei saa hakata. Kyllä siitä pitäisi lähteä, että asiat selvitetään muilla keinoin.

Mutta kuten sanoin, mikäli kouluihin saataisinn tuollainen koko ajan valmiudessa oleva eräänlainen automaattinen poistopalvelu, niin sehän olisi hieno asia. Lastenkodeissa, joissa kasvatustyö on nimenomaan se työ, en tuollaiselle näkisi käyttöä.

DeusVult kirjoitti: Valitettavaa on nimenomaan se, että nykyään lapsille opetetaan ettei haistattelulla ja epäasiallisella käytöksellä ole käytännössä minkäänlaisia seuraamuksia, ja että aikuisten ja "ammattilaisten" työnkuvaan tavallaan kuuluu sietää tätä verbal abusea. Minusta asiattomalle käytökselle pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi, ja siitä rangaistuksena välitön poistaminen (tarvittaessa voimakeinoin) ja yhteys poliisiin tai sosiaaliviranomaisiin.

Enhän mä sitä tarkoittanut, että haistattelulla ei olisi seuraamuksia. Tietenkin sillä on. Laitoksissa uhkaava ja haistattteleva nuori saa teostaan aina seuraamuksia. Se seuraamus ei vain ole fyysinen kurittaminen. En tunne koulumaailman pykäliä ja käytäntöjä tarpeeksi, jotta voisin niihin kommentoida, mutta lastenkotiympyröissä kiinnipitojen ja siirtämisten syyt ovat hyvin rajoitettuja ja hyvä niin.

Kouluissa poistaminen rangaistuksena olisi musta erittäin ok, samoin yhteydenotot sosiaaliviranomaisiin yms. Se raja siirtämisen ja kurittamisen välillä vain on hiuksenhieno. Osaatko itse pitää mahdollisena sitä, että poistettaessa oppilasta otteet olisivatkin himpun verran kovempia kuin tarve vaatisi? Ihan vain siksi kun teini käytti rumaa kieltä.

Jos kouluissa olisi koko koulupäivän asiaan koulutetut poistajat ja homma toimisi kiihkottomasti, niin mikäs siinä. Opettajan ei tarvitsisi kuin painaa nappia, niin häirikkö siirtyisi nätisti ulos luokasta. Näin kurinpito olisi täysin ulkoistettua ja opettajat saisivat keskittyä vain opettamiseen.

DeusVult kirjoitti:

HarriN kirjoitti: oikein ja ammatillista olla vääntämättä fyysisesti haistattelevan teinin kanssa. Tämän ei pitäisi olla ongelma kenenkään egolle, mutta hyvä siitä on toisinaan muistuttaa. Itse olen korostanut sitä, että kiinnipito ei ole rangaistus, vaan se tehdään aina nuorta (joko riehuvaa nuorta tai muita nuoria/aikuisia) suojelevasta syystä. Haistattelu tai törkeä käytös ei ole siis ole syy tarttua kiinni nuoreen.

Tähän valitettavasti on maailma mennyt.

Tarkennatko? Onko mun mun mielipiteeni valitettavaa vai se, että joidenkin mielestä haistattelun vuoksi saa retuuttaa?

Pätkitään vähän viestiä.

Tuo talkkarimalli ei ainakaan laitoksissa toimisi kasvatuksellisista syistä. Nuoria ei voida opettaa siihen ajatteluun, että vain talkkarin ollessa työvuorossa pitää käyttäytyä kunnnolla. Tuo tapa opettaisi kunnioittamaan vain fyysistä pelotetta ja siirtäisi hölmöilyt joko piiloon tai muiden työvuoroihin.
Tietenkin fyysinen pelote on aina olemassa, mutta se ei saa olla se ensisijainen keino eikä missään tapauksessa rajattu vain yhdelle työntekijälle. Toki miespuoliset työntekijät selviävät arjessa kokonsa ja voimiensa puolesta paljon helpommalla, mutta työympäristönkin hyvinvoinnin kannalta mahdollisimman yhtenäinen työryhmä on tärkeä asia. Kukaan miestyöntekijä ei halua olla se, joka kutsutaan aina paikalle vain vääntämään tai uhkaamaan nuorta.
Lisäksi kutsumalla aina ongelmatilanteissa paikalle vartijan/talkkarin/naapuriosaston bodari-Petrin työntekijät sahaavat vain omaa oksaansa, sillä heidän vaikutusvaltansa pienenee joka kerta kun näin menetellään. Tässäkin taas pitää muistaa erityistapaukset, eli yksinäiset yövuorot, aivan sekaisin olevat nuoret jne.

Erona järkkäri/vartija-maailmaan on se, että lastensuojelutyössä nuorten kanssa pitää pystyä toimimaan kiinnipitotilanteiden jälkeenkin. Siitä syystä tilanteiden pitää olla turvallisia ja jälkikäteen perusteltavissa myös nuorelle.

Erittäin hyvää tekstiä Gilmorelta, eipä noihin oikein voi edes mitään lisätä.

Gilmore kirjoitti: Usein ongemana on niin opettajilla kuin ainakin lastensuojelussa, että uusilla työntekijöillä ei ole juurikaan kokemuksia uhkaavasta käytöksesta, puhumattakaan väkivallasta saati voimankäytöstä. Tämän vuoksi heille tulisi tarjota asiallista koulutusta, jotta voivat toimia tilanteissa siellä työkentällä turvallisesti. Työnhallinnan tunteella on iso vaikutus työhyvinvointiin, ja työhyvinvoinnilla siihen työntulokseen. Vaikkakin sitten ne kaikista hulluimmat tilanteet hoitavatkin luonnollisesti virkavalta - sekin on ammattitaitoa tunnistaa ne kohdat, joihin ei kannata mennä isommallakaan porukalla.

Tämän olen itsekin havainnut lastensuojelukentällä ongelmaksi. Uhkatilanteita varten kouluttamattomat ja/tai niitä kokemattomat aikuiset helposti pelästyvät lasten ja nuorten uhkaavaa käytöstä ja silloin monesti menetetään maltti ja maltin mukana ammatillisuus ja harkintakyky. Harkintakyvyn pettäessä alkaa huutokilpailu, joka saattaa sitten pahimmillaan päätyä kiinnipitotilanteeseen, joka olisi ollut täysin vältettävissä ennakoinnilla ja rauhallisuudella.

Olen itse kiertänyt muutamassa oman firman yksikössä puhumassa tilanteiden ennakoimisesta ja välttämisestä ja esimerkiksi niistä adrenaliinireaktioista, joita yllättävästi alkanut tilanne saa omassa kehossa aikaiseksi. Monelle "normaalia" elämää eläneelle nuorelle aikuiselle aggressiivinen teini on pelottava kokemus. Se, että tuollaisen tilanteen käsittelyyn on annettu edes jotain ohjeita, helpottaa jo paljon.

Miespuolisten työntekijöiden kohdalla olen törmännyt myös siihen harhaluuloon, että heidän miehinä olisi jostain syystä aina pakko viedä tilanne fyysiseksi tai uhata sillä. Kokematon miestyöntekijä kokee hyväksi sen, että hänelle kouluttajan toimesta kerrotaan, että on oikein ja ammatillista olla vääntämättä fyysisesti haistattelevan teinin kanssa. Tämän ei pitäisi olla ongelma kenenkään egolle, mutta hyvä siitä on toisinaan muistuttaa. Itse olen korostanut sitä, että kiinnipito ei ole rangaistus, vaan se tehdään aina nuorta (joko riehuvaa nuorta tai muita nuoria/aikuisia) suojelevasta syystä. Haistattelu tai törkeä käytös ei ole siis ole syy tarttua kiinni nuoreen.

Gilmore kirjoitti:

nomad kirjoitti: Ihan normaali 16-kesäinen, joka tekee muutakin kun pelaa wowia on jo sen verran vahva, että fyysinen, dominoiva hallitseminen ilman kipua / huomattavaa epämukavuutta on käytännössä mahdotonta. Voihan niille poliiseille soitella joka päivä pari kertaa, kuten tiedän monessa paikkaa tehtävän. Osaksi vaan siinä kohtaa jää henkilökunnalle olla sylkykuppi. Mut kiva jos maistuu.

Ei muuten pidä paikkaansa. Onnistuu ja tehdään kun tarve. Ihan varmasti tilanteeseen voi liittyä epämukavuutta, mutta sekun on ihan eri asia kuin satuttaminen ja kivun tarkoituksellinen tuottaminen rajaamis/kiinnipitotilanteessa. Asia liittyy oleellisesti havainnointiin ja vuorovaikutukseen jo ennen kuin ryhtyy nyrkit ja tavarat lentelemään. Mitä aiemmin alkaa aikuisten aktiivinen työote, sitä kevyempi tilanne. Meillä ei tarvitse soitella poliiseille, enpä muista koska viimeksi olisi tarvinnut. Sylkykuppirooliin puututaan omin toimin ja kasvatuksen keinoin.

Tässä näköjään tuo kaikki sanottiinkin.

Pieniä asioita huomioimalla voidaan välttää kiinnipitotilanne ja silti päästä haluttuun kasvatukselliseen lopputulokseen. Aikuisilta tuo vaatii hereilläoloa ja oman työn ja asenteiden pohtimista, mutta eikös kaikki työ vaadi sitä?

Varsinaiset kiinnipitotilanteet teinien kanssa ovat parhaimmillaan hallittuja tapahtumia, joissa työntekijät tietävät mitä tekevät ja toimivat maltilla annettujen ohjeiden mukaan. Toki tuo vaatii koulutusta ja kokemusta, mutta on täysin toteutettavissa. Olen itse nähnyt miten kaksi työkaveriani tekivät kertakoulutuksen jälkeen täysin mallikelpoisen kiinnipidon aivan oppien mukaisesti. Heille ei vain aikaisemmin kukaan ollut näyttänyt miten toimia, joten silloin ylilyöntejäkin oli tapahtunut.

Toki realismi koulutuksessa on tarpeen, eikä liikoja pidä lupailla. Kaksi 60-kiloista naistyöntekijää eivät ikinä saa pidettyä paikallaan satakiloista 17-vuotiasta fyysisin keinoin, mutta tuon asian järkevä tiedostaminen saa heidät luultavasti etsimään ajoissa muita keinoja rajoittaa kyseistä poikaa. Ja ainahan vastaan tulee noita erityistapauksia, joiden kanssa ei kannata painia.