Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 18 tulosta

Jarppa
maalis 4, 2008, 19.32
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti:
Jarppa kirjoitti: Onhan hokutoryu ju-jutsustakin (ip-laji) junnu-versio alle 16 vuotiaille. Vanhemmat menee suoraan alkeiskurssille isojen kanssa. Jos siellä ikäraja ei ole 18, miksi muualla pitäisi olla?
Ehkä siksi, että muissa on erilaiset opetusmetodit.
Hyvä pointti. Tietenkin jokaisen lajin valmentaja tekee itse päätöksen kenen ikäisille lajin tekniikat soveltuu, ja keitä haluaa opettaa.

On myönnettävä että esim. Mjölnirin tuomat pointit ip- lajien asennekasvatuksesta ei tulleet mulle mieleen lainkaan. Pahoittelut hivenen kärkkäästä kirjoittamisesta, pitäs itsekin muistaa, että oma tehtävä ei ole kertoa miten muiden pitää opettaa. Ehkä kuitenkin annoin ajateltavaa? :smt064
Jarppa
maalis 4, 2008, 00.47
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Nyt kuulostaa siltä, että haluat kertoa miten sinun lajissasi tehdään asioita, mutta kun nyt on kysymys hieman erilaisista lajeista.
Olen seurannut aika läheltä hokutoryu jujutsu- junnujen treenausta, ja treenannut myös sitä jokusen vuoden, vaikka oma kiinnostus ja tausta onkin enemmän sporttipuolella. Kyllähän se eroaa sporttipuolesta, mutta ymmärtääkseni senkin voi aloittaa alle 18 vuotiaana, ja junnuversiokin on olemassa...
L.K. kirjoitti: Ehkä ongelmaksi tulee tuossa ip:ssä sekin,että jos sitten valikoidaan asioita mitä voidaan opettaa alaikäisille ja mitä vanhemmille.
Kun hätävarjelussa ei voi sanoa,että 14v ei voi tehdä tätä,mutta 18v voi.
On myönnettävä, itse en ajatellut että treeneissä katsottaisiin vammakuvia teräasehyökkäyksistä. Tosin aika moni aikuinenkaan ei minusta hahmota terän vaarallisuutta, ja eikö siinä 18 vuoden iässä aika yleisesti porukat ala ryyppäämään baareissa, enkä nyt sanoisi että se viinankäyttö sieltä fiksuimmasta päästä on silloinkaan....

No, kuten todettua, omalla kohdalla 18 vuotiaana olin jo nyrkkeillyt monta vuotta, ja se oli ainoa tapa millä osasin puolustautua. Tämäkö siis on se parempi vaihtoehto junnulle?
Jarppa
maalis 3, 2008, 13.25
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

Mika kirjoitti:
bodyguard kirjoitti:
Jarppa kirjoitti: Kyllä kontrolloidun agressiivisuuden ja satuttamisen halun oppiminen on tärkeä osa kamppailua.
Mielestäni tästä sai eri kuvan:

Jarppa kirjoitti: Heh, ei minulle muistaakseni ole opetettu satuttamisen asennetta ja agressiivisuutta, mutta ei minun silti ole tarvinnut ikinä miettiä uskallanko satuttaa jotain joka käy päälle.
Hmm. Minusta oppiminen ja opettaminen eivät välttämättä tarkoita saman asian kahta puolta. En siis näe ristiriitaa. Ihminen voi oppia vaikka mitä opettamattakin.
Juuri näin. Vaikka agressiivisuutta ei erikseen opetettu junnuna (tai mistä minä tiedän, ehkä sitä jotenkin opetettiin mutten vaan tajunnut että se oli sitä). Näin jälkikäteen oon huomannut että silloin en monenkaan asian tarkoitusta tajunnut, mutta tein kun valmentaja niin sanoi.

Junnuna oli muuten jännää, kun ensimmäiseen pariin vuoteen sparrit ja kaikki oli aikamoista rävellystä, mutta jossain vaiheessa asioita rupes tajuamaan, ja kehityskin kasvoi toiseen potenssiin. Veikkaan että samoihin aikoihin hokasin myös sitä satuttamisen asennetta, samoin kuin kontrolloitua agressiivisuutta. Helvetti kun tietäis miten saman hokaamisen sais siirrettyä suoraan eteenpäin.

Kun itse opetin junnuja (<15v), homma alkoi ihan puhtaalla positiopainilla matossa. Siihen lisäsin pikkuhiljaa pystypainia ja erilaisia alasvientejä. Kaikissa treeneissä oli leikkejä ja "temppuja", kuten kärrynpyöriä ja tietynlaisia mattopyörimisiä. "Judolliset pelit ja leikit" oli myös kovassa hyötykäytössä BJJ oppilaille. Koska junnut treenas myös hokutoryu- jujutsua, näytin vanhemmille kisaamaan meneville hivenen myös sisäänmenoja lyönneistä, ja kerran vaihtelun vuoksi sitä, miten matossa estetään toisen lyönnit, ja otetaan kontrolli. Lopulta, kun alasviennit ja position hakeminen matossa alkoi vanhimmilta jotenkuten sujumaan , katsottiin sitä ainoaa sallittua lukkoa, kyynärlukkoa, ja korostin hakemaan sitä rauhallisesti, pitäen kontrollin tiukkana. Ihan ylpeänä on sanottava, että junnut haki myös sparrissa jujin pitämällä kaverin tiukassa kontrollissa, ja lukko kiristettiin hitaasti. Hivenen myöhemmin treenattiin myös kauluskuristusta, treeniä oli lukkojen ja kuristusten kohdalla jo pidempään kun normaali alkeiskurssilaislla. Hitaasti tutustuttiin siis lajin eri osa-alueisiin, vaikka keskittyminen olikin sporttipuolessa.

Omat kokemukseni lasten ja nuorten opettamisesta ovat saaneet minut kannattamaan ajatusta, että jo 5-6 vuotias voi hyvin aloittaa kamppailulajin harrastamisen leikin varjolla. Jos keskittymiskyky ei riitä, laittaa kotiin kasvamaan, tai tekee treeneistä mielenkiintoisempia. Tosin itsekin muistan elävästi lauseet "tänne ei tultu keskustelemaan!" ja "essayah hoitaa kävelemisen, teidän ei sitä tarvitse tehdä!" , oman valmentajani suusta. :D

Onhan hokutoryu ju-jutsustakin (ip-laji) junnu-versio alle 16 vuotiaille. Vanhemmat menee suoraan alkeiskurssille isojen kanssa. Jos siellä ikäraja ei ole 18, miksi muualla pitäisi olla?
Jarppa
maalis 2, 2008, 22.55
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

bodyguard kirjoitti:
Mika kirjoitti:Hmm. OK, kysytään kun en kerran tiedä.

Miten ip-lajit ja kamppailu-urheilu eroavat toisistaan sen suhteen, mitä lapsille ja nuorille voi opettaa?
Tuossa kun puhuttiin aggressiivisuuden jne. muiden henkisten juttujen opettamisesta jotka on kuitenkin aika olennainen osa ip- harjoittelua. Tai ainakin näin luulin, mutta ei niitä vissiin tarvi opettaa, ihan turhaa :roll:
Siis mitä ihmettä sä höpiset. Mähän kirjoitin, että olen aikuisille tehnyt juuri sitä, että pistän koville jotta henkinen kantti kasvaa, mutta junnuille en samaa tehnyt ainakaan yhtä kovasti. Enkä tosiaan ole sitä mieltä että se on turhaa, vaikka en muista että meille sitä olisi junnuna tehty. Muistanet itsekin, miten sparratessamme joskus kisiksellä tarjosin vähän painetta sinullekin, tekniikkana polvi vatsan päällä. Kyllä kontrolloidun agressiivisuuden ja satuttamisen halun oppiminen on tärkeä osa kamppailua.
STR kirjoitti:
Mika kirjoitti:Hmm. OK, kysytään kun en kerran tiedä.

Miten ip-lajit ja kamppailu-urheilu eroavat toisistaan sen suhteen, mitä lapsille ja nuorille voi opettaa?
Riippuu tietysti minkä ikäisistä puhutaan, mutta mielestäni lapsille ja nuorille kannattaa opettaa vaan sellaista perus rehtiä kamppailua urheiluhengessä, ilman mitään liian rajuja tekniikoita.
Sinällään ajattelen ihan samoin, mutta mikä sinusta on liian raju tekniikka, ja mikä on perusrehtiä kamppailua? Monet heitot ja päähänlyönnit on kadulla kohtalaisen rajuja, mutta niitä nyt ainakin voi opettaa, ja perusrehti kamppailukin on aika laaja käsite...

Ihan uteliaisuudesta, onko sinulla lapsia?
Jarppa
maalis 2, 2008, 16.24
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti:
Jarppa kirjoitti: En ajattelekaan noin. Minusta järkevämpää on, että opetussuunnitelman tekee lajin tunteva henkilö, jolla on mielellään kokemusta myös lapsista, ja vanhemmat sen joko hyväksyy, tai sitten vie lapsensa jonnekin muualle. Ei niin että vanhemmat sanelee mitä voi harjoitella. Jos opettajaan ei niin paljoa ole luottamusta, niin muutenkin on parempi että menee muualle.
Selväksi tuli. Jos siis vanhemmat pyytäisivät jättämään esim. RNC opetuksen pois lapseltaan, niin käskisit painumaan muualle. Kaikki tyylillään. Vai sekoititko nyt yksityis- ja ryhmäopetuksen keskenään?
Jarppa kirjoitti: Judossa ja BJJ:ssä junnut saa kuristaa, lukottaa ja heittää vastustajaa, nyrkkeilyssä lyödä päähän, mutta teillä ei saa edes harjoitella. Eikö se ole vähän huvittavaa?
Ei ole. Meillä ei ole erillistä ryhmää junioreille.
Aloittaessani nyrkkeilyn 14 vuotiaana, erillistä ryhmää ei ollut. Treenaaminen onnistui, 16 vuotiaana sparrasin jo aikuisten kanssa. Tosin valmentajamme omasi enemmän kokemusta asiasta kuin moni muu. Kehään meno opetti myös kontrolloitua agressiivisuutta ja välttämätöntä satuttamisen asennetta, koska ei kehään mennä pitämään tekniikkaesitystä, vaan ottelemaan voitosta. Tosin eihän sitä erikseen opetettu, se vaan on osa lajia.

En käskisi painumaan muualle, vaan perustelisin miksi niitä treenataan. Ei kaikkea kaikenikäisille, mutta samoja asioita saman ikäisille, turvallisista jutuista aloittaen. Kuristuksia ei opeteta heti alkuun, tärkeämmät asiat ensin. Minulle ei ole merkitystä onko kyseessä yksityis- vai ryhmäopetusta, samoja asioita voin opettaa molemmissa, erona vain se, että toisessa keskitytään pienempään määrään ihmisiä.

Heh, ei minulle muistaakseni ole opetettu satuttamisen asennetta ja agressiivisuutta, mutta ei minun silti ole tarvinnut ikinä miettiä uskallanko satuttaa jotain joka käy päälle. Tekniikan ollessa automaatio, pohdinnat tehdään jälkikäteen. Tosin, ymmärrän Mjölnirin mielipiteen, en itsekään ole sitä opettanut junnuille, mutta aikuisten kanssa on tullut sparrattua vähän rankemmin, että tappelevat tosissaan vastaan. Junnujen kanssa se oli enemmän sellaista pyörimistä, samoin kuin muiden aloittelijoiden kanssa.
Jarppa
maalis 2, 2008, 00.20
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

L.K. kirjoitti: Ehkä kyse on osittain siitä kokonaisuudesta mitä itsepuolustuksessa pitäisi opettaa.Eli kuitenkin pitää käsitellä aika raflaavia juttuja,puhua/opetaa tekniikoita joiden tarkoitus ei ole saada pistettä tai saada kaveri luovuttamaan vaan uhri selviämään.
Jos puhutaan esim. kaverin polvilumpion rikki potkaisemisesta,ei ole ehkä hyvä jos vastaanottajan on teini-ikäinen joka ei välttämättä aina ymmärrä ko. tekniikan vaarallisuutta ja seurauksia väärässä tilanteeesa käytettynä.

Varmasti teinille voi opettaa mitä vaan,mutta on ihan bullshittiä väittää,että 14-15 vuotiaan ajattelumaailma ja elämänkatsomus olisi samalla tasolla kuin 18-vuotiaan.
Kun valitettavasti välillä tuntuu,että ikärajaksi voisi laittaa esim. 22-25 tai jotain.. :?

Ja kuten STR sanoi,monikaan aikuinen ei välttämäti tykkäisi edes treenata teinin kanssa,puhumattakaan fyysisistä eroista.
Jos ongelmaksi tulee kypsymättömyys, niin armeijastakin lähetetään heppuja kotiin kasvamaan. Sama pätee hyvin myös tässä, rahat takaisin ja kotiin kasvamaan. Jos on keskittymisongelmia, toivottaa tervetulleeksi vuoden päästä uudestaan.

Onhan tässä selvä paradoksi. Junnu voi kamppailu-urheilussa opetella vahingoittamaan toista ihmistä erittäin tehokkaasti, ja juttuja harjoitellaan tekemään osaavaa vastustajaa vastaan täysillä, ja esimerkiksi mulla lyöminen oli automaation tasolla jo 18 vuotiaana. Mutta ip- lajia ei sitten voi treenata saman ikäisenä.

No, onhan niitä vanhempia jotka ei vie lastaan edes junnujudoon, kun mieltää kaikki kamppailulajit pahoiksi. :roll:
Jarppa
maalis 1, 2008, 21.36
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Sen verran voin kysyä, että miten pystyt edes ajattelemaan asiaa, niin että lapselle opetettaisiin, jotain mitä vanhemmat eivät halua ? Vanhemmat kun ovat yleensä koko ajan paikalla opetustilanteessa ja niiden kanssa käydään opetussisältö läpi erittäin tarkkaan etukäteen. Ja vaikka eivät olisikaan, niin luuletko, että lapset eivät kerro vanhemmilleen mitä ovat oppineet ? Se olisi aika lyhyt tie ja kaiken lisäksi ajatuksenakin täysin hölmö.
En ajattelekaan noin. Minusta järkevämpää on, että opetussuunnitelman tekee lajin tunteva henkilö, jolla on mielellään kokemusta myös lapsista, ja vanhemmat sen joko hyväksyy, tai sitten vie lapsensa jonnekin muualle. Ei niin että vanhemmat sanelee mitä voi harjoitella. Jos opettajaan ei niin paljoa ole luottamusta, niin muutenkin on parempi että menee muualle.

Sinänsä hassua, että opettaessani junnuja, nuorin tyttö oli muistaakseni 8 vuotias, ja hänellä ei ollut minkäänlaista keskittymisvaikeutta. Oli jopa tunnollisempi kuin jotkut aikuiset jotka tiedän (oli aina ajoissa eikä pinnannut mistään). Tietysti joidenkin kanssa sai olla silmä ja korvat tarkkana, mutta silti homma toimi.

Itse asiassa, kun tiedän jonkun verran mitä monessa lajissa minkä ikäiselle opetetaan, niin siihen pohjautuu tuo lauseeni jota lainasit aloitukseesi. Judossa ja BJJ:ssä junnut saa kuristaa, lukottaa ja heittää vastustajaa, nyrkkeilyssä lyödä päähän, mutta teillä ei saa edes harjoitella. Eikö se ole vähän huvittavaa?
Jarppa
helmi 29, 2008, 15.19
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

bodyguard kirjoitti: Pitäisikö Jarppa sitten lapsille opettaa sellaista mitä vanhemmat eivät halua tälle opetettavan.
Ei kai. Lähinnä sitä ihmettelen, että miten lajista mitään tietämättömät osaavat arvioida mitä sopii opettaa. Yleensä lajia harrastamattomat pitävät tekniikoita pahempina kuin mitä ne oikeasti harrastustilanteessa ovat.

Voisitko STR vähän valaista. En tiedä mitä tarkoitat sillä, että opetat yksityisopetuksena lapsille jotain, mikä ei ole mitään lajia. Selväksi et myöskään tehnyt sitä, mitä vanhemmat tästä yksityisopetuksesta haluavat pois?


Viestiä editoitu. Viestistä poistettu viittaukset STR:n poistettuun viestiin.
Mjölnir
Jarppa
helmi 29, 2008, 11.24
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Voi kai sitä noinkin ajatella, mutta minä en tee niin. Pystyn ihan hyvin opettamaan ilman, että hetkeäkään mietin mitään lajia. Yksityisopetuksessa se opetus kuitenkin kasataan ihan puhtaalta pöydältä, koska vanhemmilta saattaa tulla "ei sitten sitä, eikä tätä, eikä tota" lause.
Heh, vanhemmat, lajista tietämättömät päättää mitä opetetaan. Minusta parempi on ottaa lapset huomioon ihan opetussuunnitelmassa, on se myöhempi treenikin vähän helpompaa, kun osaaminen on koherenttia. Toisaalta, jos opetuksesta jätetään keskeisiä osia pois vanhempien toiveesta, niin onhan se paras ettei sitä sano miksikään lajiksi. No, pääasia että vanhemmat saa mitä haluaa, lapsi oppii vähän turvallisia temppuja ja raha vaihtaa omistajaa.
Jarppa
helmi 28, 2008, 22.57
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Yhdessä vanhempien (ja lapsen) kanssa keskustellaan ensin tilanteesta, tarpeista ja toivomuksista. Sitten tehdään opetussuunnitelma, jonka pohjalta lähdetään liikkeelle. Ei siis ole olemassa jotain valmista listaa, mitä opettaisin aina lapsille. Peruskurssille taas sellainen "ydin asiat" lista on olemassa.
Mutta suunnitelma ei noudata minkään lajin periaatteita? Tai noudattaa periaatteita muttei ole lajia? :?:

Oon hukassa. Jos itse opetan jotain, se tyypillisesti noudattaa oman lajin periaatteita, vaikka sisältäisi vain täysin turvallisia tekniikoita. Esimerkiksi omassa lajissa niitä juttuja joilla kontrolloida vastustajaa häntä vahingoittamatta riittää, ja niillä pystyy jopa lajin ydintä opettamaan aika hyvin. Paremmin homma tietenkin aukeaa mitä enemmän asioita voi opettaa.
Jarppa
helmi 28, 2008, 15.42
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Minun kohdallani lasten yksityisopetuksessa ei ole kysymys minkään "lajin" opettamisesta.
Mitä siis opetat lapsille?
Jarppa
helmi 28, 2008, 13.41
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

Sitä, jos yksityisopetuksessa et pidetä ikärajaa, mutta muualla sellainen on, tai kuten judossa, mainitaan 16 vuoden ikäraja kuristuksille, mutta käytännössä ei. Miksei suoraan voi sanoa, että tekniikoita opetetaan havaitun kypsyyden mukaan?
Jarppa
helmi 28, 2008, 13.17
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

STR kirjoitti: Kyllähän opetettavaa materiaalia karsimalla saa mistä tahansa lajista lapselle sopivan. Eihän minullakaan yksityisopetuksessa ole ikärajaa ollenkaan. Ajattelin lähinnä tuota virallista ikärajaa.

Mielestäni tytöt ottavat treenin enemmän tosissaan kuin pojat, joten heillä ikärajat voisivat olla alempia. Pojilla menee helposti tilanneharjoittelut pelleilyksi ja muutenkin joillakin on sellainen "vähän siistiä vetää tällä tekniikalla jotain pataan" meininki.
Heh, eli ikärajat on mutta niitä ei noudateta. Heh, tämähän menee samaan kategoriaan judon kanssa, liiton sivuilla sanotaan että vasta 16 vuotiaat opettelee kuristamaan, mutta käytännössä täälläkin on näkynyt, miten nuoremmatkin niitä opettelevat ja kilpailevat niillä.

Miksei samantien voi sanoa, että tekniikoita opetetaan sen mukaan, miten kypsäksi oppilas katsotaan? Minusta on lähinnä tekopyhää mainostaa ikärajoilla joista ei pidetä kiinni.
Jarppa
helmi 26, 2008, 18.07
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

Ja sitten eikun odottamaan että tulee ekat kurssi-ilmoitukset "ITSEPUOLUSTUS ALA-ASTE-IKÄISILLE", ala-asteen ilmoitustauluille, ja myyntivideoita nettiin. :lol: :lol:

Tai oikeasti, pakkohan sitä on mainostaa jotenkin hienosti junior- jeet - kune do:na, koska eipä monipuolista urheilukamppailuakaan mainosteta "VAPAAOTTELUA JUNIOREILLE". Pitäähän ne kukkahattutädit jotenkin pitää hakoteillä.
Jarppa
helmi 26, 2008, 17.45
Keskustelualue: Kenttä
Aihe: Ikärajat
Vastaukset: 81
Luettu: 21001

Noin äkkiseltään tulee mieleen, miten monessa pitkän perinteen omaavassa lajissa ikärajat ovat täysin toiset kuin mainituissa ip- lajeissa.

Thaimaa - Hyvin nuoret ottelevat thainyrkkeilyssä varsin vapain pystyottelusäännöin.

" onclick="window.open(this.href);return false;

Venäjä - Monissa lajeissa on käsittääkseni aika kova meininki, nyrkkeilystä oon kuullut, miten esimerkiksi valmentajat on potkineet junnun pois salilta, jos ei treenaa riittävän kovaa, ja muutenkin kuri on aikamoisen kovaa.

Brasilia - BJJ:ssä nuoret kilpailevat painissa lukoin ja kuristuksin. " onclick="window.open(this.href);return false;

Filippiinit - Ymmärtääkseni monessa lajissa aloitetaan puukon ja kepin kanssa treenaaminen varsin nuorella iällä. " onclick="window.open(this.href);return false;

Olen vahvasti sitä mieltä, että melkein mitä tahansa lajia voidaan opettaa hyvinkin nuorille, kunhan opetus on rajatumpaa kuin aikuisien kohdalla. Kontaktin ollessa kevyttä ja suojien isoja on varsin moni laji täysin turvallinen harjoitella, varsinkin kun opetetaan ensin niitä turvallisimpia tekniikoita.

Onhan tämä monessa lajissa sisäistettykin, on junnu-jutsua, nassikkapainia, junnu-judoa, taapero-taekwondoa, junnu-kungfua, jotka käytännössä ovat aikuisharjoittelun lievennettyjä versioita.