Mika kirjoitti:
bodyguard kirjoitti:Jarppa kirjoitti:
Kyllä kontrolloidun agressiivisuuden ja satuttamisen halun oppiminen on tärkeä osa kamppailua.
Mielestäni tästä sai eri kuvan:
Jarppa kirjoitti:
Heh, ei minulle muistaakseni ole opetettu satuttamisen asennetta ja agressiivisuutta, mutta ei minun silti ole tarvinnut ikinä miettiä uskallanko satuttaa jotain joka käy päälle.
Hmm. Minusta oppiminen ja opettaminen eivät välttämättä tarkoita saman asian kahta puolta. En siis näe ristiriitaa. Ihminen voi oppia vaikka mitä opettamattakin.
Juuri näin. Vaikka agressiivisuutta ei erikseen opetettu junnuna (tai mistä minä tiedän, ehkä sitä jotenkin opetettiin mutten vaan tajunnut että se oli sitä). Näin jälkikäteen oon huomannut että silloin en monenkaan asian tarkoitusta tajunnut, mutta tein kun valmentaja niin sanoi.
Junnuna oli muuten jännää, kun ensimmäiseen pariin vuoteen sparrit ja kaikki oli aikamoista rävellystä, mutta jossain vaiheessa asioita rupes tajuamaan, ja kehityskin kasvoi toiseen potenssiin. Veikkaan että samoihin aikoihin hokasin myös sitä satuttamisen asennetta, samoin kuin kontrolloitua agressiivisuutta. Helvetti kun tietäis miten saman hokaamisen sais siirrettyä suoraan eteenpäin.
Kun itse opetin junnuja (<15v), homma alkoi ihan puhtaalla positiopainilla matossa. Siihen lisäsin pikkuhiljaa pystypainia ja erilaisia alasvientejä. Kaikissa treeneissä oli leikkejä ja "temppuja", kuten kärrynpyöriä ja tietynlaisia mattopyörimisiä. "Judolliset pelit ja leikit" oli myös kovassa hyötykäytössä BJJ oppilaille. Koska junnut treenas myös hokutoryu- jujutsua, näytin vanhemmille kisaamaan meneville hivenen myös sisäänmenoja lyönneistä, ja kerran vaihtelun vuoksi sitä, miten matossa estetään toisen lyönnit, ja otetaan kontrolli. Lopulta, kun alasviennit ja position hakeminen matossa alkoi vanhimmilta jotenkuten sujumaan , katsottiin sitä ainoaa sallittua lukkoa, kyynärlukkoa, ja korostin hakemaan sitä rauhallisesti, pitäen kontrollin tiukkana. Ihan ylpeänä on sanottava, että junnut haki myös sparrissa jujin pitämällä kaverin tiukassa kontrollissa, ja lukko kiristettiin hitaasti. Hivenen myöhemmin treenattiin myös kauluskuristusta, treeniä oli lukkojen ja kuristusten kohdalla jo pidempään kun normaali alkeiskurssilaislla. Hitaasti tutustuttiin siis lajin eri osa-alueisiin, vaikka keskittyminen olikin sporttipuolessa.
Omat kokemukseni lasten ja nuorten opettamisesta ovat saaneet minut kannattamaan ajatusta, että jo 5-6 vuotias voi hyvin aloittaa kamppailulajin harrastamisen leikin varjolla. Jos keskittymiskyky ei riitä, laittaa kotiin kasvamaan, tai tekee treeneistä mielenkiintoisempia. Tosin itsekin muistan elävästi lauseet "tänne ei tultu keskustelemaan!" ja "essayah hoitaa kävelemisen, teidän ei sitä tarvitse tehdä!" , oman valmentajani suusta.
Onhan hokutoryu ju-jutsustakin (ip-laji) junnu-versio alle 16 vuotiaille. Vanhemmat menee suoraan alkeiskurssille isojen kanssa. Jos siellä ikäraja ei ole 18, miksi muualla pitäisi olla?