Mies miestä vastahan, krosoon poika pirua vastahan!

Nyt tuli tilaamani Rintakyliä ja larvamaita kirja jossa kunnioitetun esi-isäni
tappeluista piti kertoman.
Kirjassa on aivan mahtava luku näistä tappeluista joita ainakin sata vuotta
oli käyty Paulaharjun tallentaessa tietoa, tiettävästi sen jälkeenkin.

On kirjassa Puukkoo-Masa ja Juvelin Jussi jotka toisiansa kupittivat kolminkymmenin puukonpistoin ja olivat johtomiehiä.
Mutta Kurikkalaisten parhaana oikeen johtoona olivat olivat Isoo-Liinoo ja Suutari Joeli.

Tappelut sillalla puukirkkoosten kanssa alkoivat Sokian-Tanelin hutaessa taluttakaa mua parahin pönsöhön, eli sillalle haastamahan piti sokea mies taluttaa ja sillalla Taneli alkoi huutamaan "onko siellä sellaasta, joka tohtii tulla miehen rinnuksihin" sen jälkeen tappelut kiihtyi pienen suunsoiton jälkeen.
Mies on Puukkoo-Masakin ja mies on myös Juveelin Jussi, mutta ei ole heidän matkassaan nyt puukkoa, vaikka kummankin nahka on vanhastaan viillosarpia täynnä.
Nyrkki ja kanki parhaina aseina reuhaavat Isoo-liinoo ja Suutarin Joeli.
Kanki on pitäjehien tappelun paras sota-ase.
Nyt ei pistellä eikä viilleskellä salakavalalla teräksellä, nyt rynnätään rehellisesti päin miestä ja annetaan nyrkkiä ja koippuraa.
Viimeisenä piti aina sokia-Taneli raahata pois tappelupaikalta, hän ei omin ehtoihinsa ruvennut selkäänsä kääntämään puukirkkoisille.

Orhaasen Hermannin sanottiin Lepänojan kahakoissa saaneen surmansa-
puskan juurelta löydettiin pää mäsäksi pieksettynä.
Mutta Nenättömän sillan kahinoissa ei tainnut hengen menoa sattua.

Jotkut oli tosin riepoiteltu niin rumannäköisiksi etteivät tyttäretkään tahtonut tuntea, vaikka eilis-iltana oli samoissa luteissa ja ylähäkamarissa kolisteltu.
Vasta kauan tunnusteltuaan miehen repaletta, tyttäret haikaisivat " herra jukeli, kun oot kamalannäköinen! Niinhän soot kuin ukkoosen tappama häjylääsen raato"

Siinä pieni näyte tästä kirjasta teille nykyajan tappelukoulujen oppilaile.

Juttelin tuossa isän kanssa tänään tuosta häjyyly perinteestä suvussa,
ja paljonki oli asiaa, sitä löytyy myös Samuli Paulaharjun Rintakyliä ja larvamaita kirjasta, jossa on luku Nenättömän luoman taisteluista jossa Kurikkalaiset ja Ilmajokiset aidanseipäiden ja kivien kanssa ottaa yhteen.
Suutarin Joeli joka on esi-isä suoraan ylenevässä polvessa oli innoikkaimpia.
Joeli oli ensimmäisenä sillalla lyömässä ja viimeisenä poistui kiviä nakellen.
Joeli oli suutari joka kulki talosta toiseen.
Kysyin tekniikoista ja isä sanoi että junttaamalla päähän

Sussi kirjoitti:

taifuuni kirjoitti:
Suvussa myös on kulkenut pitkään ohje pojille kun nuorukainen menee kemuuhin, "jos joku alkaa soittaa suutaan niin älä ala mitään höpöttelemään vaan lyö vain heti täysillä turpaan" sitä on myös noudatettu, jää turha jännitys pois kun on toimintamalli jonka mukaan toimia, olisiko tuo jotain konseptipohjaista jo peräti

Kyllä tämä on käsittääkseni tuttua juttua ollut pohjalaisnuorisolle ainakin vielä kymmenisen vuotta sitten. Exäni noita tappelujuttuja tapasi kertoilla, ja mummuni, joka oli puoliksi eteläpohjalainen, opetti meille suvun tytöillekin, ettei "kenenkään tartte antaa hyppiä silimille". Hän oli fyysisesti vahva nainen, eikä arastellut tarpeen tullen pyyhkäistä miespuolisilla henkilöillä lattiaa. Siinä ahdistelija yllättyi, kun pikkuinen nainen pisti poikki ja pinoon Harmi, etten itse ole hänen fysiikkaansa perinyt vaan olen melkoisen heikko voimiltani.

Äh ei se ole koosta kiinni joten anna mennä vaan

Olipas mukavaa juttua ja niin tuttua.
Tuli kaikenlaisia hajanaisia muiston sirpaleita mieleen näistä jutuista.
Vaarin veli Herkkoo oli ollut oikein kylän kauhu, valtavan voimakas mies joka joi suoraan vesitynnyristä nostamalla sen käsillä ilmaan, Herkkoo kuoli sitten laskiessaan tukilla koskea, se oli kai jokin taidonnäyte joka päättyi sillä kertaa huonosti.

Joo helapää puukoista vaarini sanoi, että pienemmällä kiusataan akkoja ja kakaroita ja isommalla tapetahan miehiä.
Sitten muistan jotain pöydälle hyppäämisestä se oli kai jonkinlainen haaste, "hypäkköhön pöydälle joka on paree" niin se muistaakseni meni.

Halko oli sukumme ase kai aika pitkältikin, ja kasvatusmenetelmäkin se oli ollut, sillä pidettiin kuria, sillä kun saattoi lyödä tekemällä kipiää mutta ei silti rikkonut paikkoja.

Suvussa myös on kulkenut pitkään ohje pojille kun nuorukainen menee kemuuhin, "jos joku alkaa soittaa suutaan niin älä ala mitään höpöttelemään vaan lyö vain heti täysillä turpaan" sitä on myös noudatettu, jää turha jännitys pois kun on toimintamalli jonka mukaan toimia, olisiko tuo jotain konseptipohjaista jo peräti