Yhden jalan prässi on kyllä hyvä liike. Itse käytän sitä voimaliikkeenä, kun polvet/tekniikka/keskivartalo/liikkuvuus ei anna myötä tarpeeksi isoihin painoihin syväkyykyssä. Puolittainen 90-asteen bodarikyykky taas tuntuu jotenkin håmolta, joten mieluummin teen pitkiä sarjoja kevyillä painoilla syväkyykyssä ja lisään painoja yhden jalan prässissä.

Mika kirjoitti:

Koitin ohjeistaa "maallikkoa" menemään mielummin naprapaatille selkä kipujensa kanssa kuin yleislääkärille.

Tämä on juuri se, josta en ole ihan samaa mieltä. Jos potilas itse tietää, että naprapaatti on oikea kohde, silloin se on hyvä päätös, mutta itsediagnoosit ovat joskus vähintäänkin haastavia. Minulla oli joskus asiakas, jonka selkä vaivasi häntä kovin. Lopulta hän meni yleislääkärille. Viisi päivää myöhemmin hän menehtyi. Hänellä oli syöpä. Naprapaatti ei ehkä olisi osannut tätä todentaa.

Entinen (poismennyt) kolleega valitteli pitkään selkäkipuja. Eivät auttaneet relaxantit, buranat yms rohfot mitä työpaikkalääkäri määräsi. Sai säädettävän työpöydän ja viimeisimmät työpäivät kulkia (osin vitsillä) rollaattorin avulla. Syyllistyin itsekin siihen "hänen pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja muistaa venytellä"-mantraan.

Lopulta jäi pidemmälle sairaslomalle ja kaikki ajattelivat, että nyt se vemppaa sen selkänsä takia. Parin kuukauden päästä pomo ilmoitti, että kolleega ei tule enään töihin, koska kuoli syöpään.

Siihen liittyen näin maallikon mielipide asiaan on, että jos se selkäkipu ei hellitä johonkin ajan ns "Normaalien"-keinojen avulla; perusrelaksanttien, hieronnan ja jumpan avulla, niin kannattaa käydä tarkastuttamassa asia ihan yleislääkärillä. Kyllä sen pitkittyneen päänsärynkin syy kannattaa selvittää, jos buranasta ei ole kuin hetkellistä apua..

Btw. Voiko ja/tai kannattaako ottaa itsestään magneetti/röntgenkuvat, jota voi sitten tarpeen näyttää sille fyssarille/naprapaatille/konitohtorille/tai kenen puoleen haluaakaan kääntyä ongelmissaan? Osaavatko nämä "ei lääkärit" tulkita kuvia mahdollisia hoitosuunnitelmia tehdessään?

Jeps! Ei ole tarkoituskaan vielä tavoitella yhden jalan syväkyykkyjä tällä massalla ja kyykyn voimatasoilla. Siihen on vielä matkaa..

Elinan selitys kuulostaa uskottavalta sillä sitä kuitenkin "varoo" edelleen sitä loukkaantunutta polvea.

Yhden jalan kyykkyä olen välillä yrittänyt tehdä. En tosin jaksa/uskalla tehdä loppuun asti, mutta tukea pitäen pyrin laskeutumaan n. 90 asteen kulmaan. Pitäisi kai tehdä vähän säännöllisemmin ko. Liikettä.

Pitäisi ehkä kuitenkin investoida pariin fyyssari tapaamiseen, jotta saisi opeteltua oikein hyviä polvea ja jalkaterää vahvistavia liikkeitä.

Koska sellaisista ei ole kokemusta, niin osaako joku suositella päteviä. Ja paljonko on keskimääräinen veloitus?

Ei napsu... (tai joskus se pieni ruks, kun menee kylmiltään kyykkyyn, mutta se kuuluu molemmista polvista)

Ei turvotusta, eikä mitään sellaista fyysistä tunnetta joka kuulostaisi "normaalilta" polvikivulta.

Silloin kun polvi meni sijoiltaan, niin mitään ei röntgen ja magneettikuvien mukaan mennyt rikki. "jotkut siteet" olivat vaan muljahtaneet.

Ellei tämä "tuntemus" olisi juuri siinä sijoiltaan menneessä polvessa, pitäisin itseäni luulosairaana.

Itse asiassa eräs ystäväsmielinen sielu, joka on ollut avuksi saliohjelman laatimisessa on lupautunut katsoa, että kyykkään varmasti oikein. Sitten voi sulkea virheellisen tekniikan mahdollisuuden pois. Nythän tosiaan näitä kyykkytreenejä on ollut takana kolmet ja painot olen pitänyt sellaisina, että tosiaan saa sen väh 16 toistoa eikä reidet mene sen takia jumiin. Olen pyrkinyt keskittymään puhtaasti tekniikkaan. Painoja lisätään sitten koko ajan pikku hiljaa ja isompien painojen aika on sitten kun tekniikka ja pohjta ovat kunnossa.

Mutta tuo kivistys on vähän kummallinen. Tuntuu paineena vasemman polvilumpion "oikealla puolella". Muistaakseni tuohon suuntaan se polvi vääntyikin. Tuo tunne/kivistys ei varsinaisesti estä liikettä. Pystyn menemään normaalisti syväkyykkyyn. Polvi liikkuu mielestäni normaalisti. Eikä kivistytä tule suoritusten aikana eikä välittömästi sen jälkeenkään. Polvella on siis juostua pitkiäkin matkoja asfaltilla ilman ongelmia. Painoa on noin 90 kg, joten en ole mikään kevytkään. Tämä kivistys/paineen tunne tuntuu joskus vaan alkavan ja jossain vaiheessa taas loppuu. En ole ainakaan vielä onnistunut yhdistämään sitä mihinkään tiettyyn fyysiseen tekemiseen.

Vaikka polvi ei varsinaisesti satu, niin "paineen ollessa päällä" polvea varoo automaattisesti ja sitä varaa tahtomattaan painoa enemmän toiselle jalalle...

MarkkuT kirjoitti:

Point kirjoitti: Voiko tälläinen kolotus johtua oikeasti jostain matalapaineista? tms. muuta vanhojen ihmisten vaivoja

Vertaistukena totean, että mulla on näin 33-vuotiaana käytännössä koko ajan joku paikka vähän kipeä. Olen vieläpä yleensä treeniporukoissa sitä vähiten loukkaantuvaa sorttia. Kaipa sitä pitää vain yrittää oppia tunnistamaan ne kolotukset, joilla oikeasti on jotain merkitystä.

Mulla on näin 36 vuotiaana alkanut jo alamäki vuosia sitten

Nyt sitä pyrkii vaan pysymään terveenä sekä henkisesti ja fyysisesti.

Henkisen puolen takia sitä ei kuitenkaan viitsi aloittaa sauvakävelyä polven lämmittäjien kanssa. Jos vielä muutaman vuoden pysyisi kunnossa

MarkkuT kirjoitti:

Point kirjoitti: Tällä kertaa tosin olen ottanut olen salilla aloittanut kyykkäämisen. Painot ovat kyllä hyvin pienet toistaiseksi.

Kyykkäätkö alas asti?

Itse en pysty vajaita kyykkyjä tekemään kovin montaa edes ilman tankoa, ennen kuin alkaa vihlomaan polvea. Vaakatason alapuolelle (ts. lonkkanivelen taitos polven yläpinnan alapuolelle) kyykätessä ei mitään ongelmia ainakaan noin 1,5 x kehonpainolla.

Nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa olen ottanut kyykyt treeneihin. Aikaisemmin jalkojen jumppaamiset ovat hoituneet prässillä, reisikoukistuksilla ja ojennuksilla.

Nyt tosiaan olen aloittanut kyykkäämisen ja teen kyykyt loppuun alas asti. Painot ovat toistaikseksi oikeasti pienet. Olen juuri aloittanut Obmijoy suosittelemna Weiderin ja teen ne pitkinä 16 sarjoina.

En siis vielä tuomitse kyykkäämistä, koska vastaavaa kivistystä on ollut myös silloin, kun en ole tehnyt mitään polvia rasittavaa liikuntaa.

Kyseessä ei ole varsinaisesti kipu vaan enemmän kivistystä, kolotusta, painetta..

Voiko tälläinen kolotus johtua oikeasti jostain matalapaineista? tms. muuta vanhojen ihmisten vaivoja

Taas vanha polvivaiva vaivaa

Minulla on siis mennyt vasen polvi sijoiltaan pariin kertaan. Sijailtaan meno ei ollut pientä lonksumista vaan ihan ihan kunnolla loksahtanut pois paikoiltaa sjoittamaan 90 asteen kulmassa väärään suuntaan. Molemmilla kerroilla joutui turvautumaan lanssimiesten palveluksiin, jotka kiskaisivat polven paikalleen. Ensimmäinen kerta tapahtui kun likastuin ja polvi vääntyi jotenkin ja toinen kerta kun kaveri yritti ohittaa guardiani ja jalkani ehkä osui johonkin kovaa tai jostain muusta sain pienen yllättävän iskun polveen.

Hoito oli kolme kuukautta ortoosituen käyttöa ja sen jälkeen normaalia lihasten vahvistamista.

Nyt on polvi pysynyt paikoillaan kohta viisi vuotta, mutta vähän väliä tätä sekunda polvea "kivistää". En osaa yhdistää kivistystä juurikaan mihinkään tiettyyn tekemiseen vaan joskus vaan tuntuu. Esim. Maratonilla, siihen harjoitellessa tai sen jälkeen polvessa ei ollut mitään kipuja. Nyt taas tuntuu pientä kivistystä. Tällä kertaa tosin olen ottanut olen salilla aloittanut kyykkäämisen. Painot ovat kyllä hyvin pienet toistaiseksi.

Aluksi ajettelin hoitaa kivistystä itse.

Onkos tälläisen kivistyksen kannalta parempi ns "hierottavat" kipulääkkeet vai onko suun kautta nautittavat tavalliset tulehduskipulääkkeet parempia tämän ajoittaisen kivistyksen kanssa?

Ja osaakos kukaan suositella hyvää "polvista tietävää" fyssaria Tampereen suunnalta?