Tuolla jossain ketjussa pyydettiin kokemuksia FEKM:n leiristä jossa kävin pyörähtämässä. Tälläsen sain vihdoin kasaan 8-):
Neljäpäiväinen FEKM:n talvileiri pidettiin Suresnessa luoteis-Pariisissa hieman ennen joulua. Yllättävänkin hieno kahden tähden hotelli sijaitsi Suresnesin metroaseman lähettyvillä ja itse treenipaikka oli Beldeveren metroaseman vieressä sijaitseva urheiluhalli. Halli oli parin - kolmen koulun liikuntasalin kokoinen parkettilattiainen urheiluhalli, jonka yhdessä päässä oli joku kiipeilyseinä. Paikkojen välillä oli hieman reilu kilometrin kävelymatka ja hotellilta pääsi Pariisin keskustaan muutamalla metron vaihdolla.
Treeneissä porukka oli jaettu oman tasonsa mukaisiin ryhmiin, ruskeat ja siitä ylöspäin yhteen ryhmään ja muut vyöt omiin ryhmiinsä. Itse olin sinivöisten ryhmässä, jossa treenattiin siis ruskean tekniikoita. Opetus tapahtui ranskaksi, joten se meni täysin ohi, mutta onneksi opettaja oli niin selkeä liikkeissään ja toisti tekniikan eri kulmista ja jäi näyttämään eri kohtien tärkeitä juttuja useampaan otteeseen, että ainakin omasta mielestä homma meni perille. (Tietty aika paljon lisäinfoa olisi tullut jos puheenkin olisi ymmärtänyt) Erikseen kysyttäessä vastaus tuli kyllä sujuvasti englanniksi. Jotenkin olisin silti odottanut sitä, että kun opettaja tiesi että ryhmässä on ranskaa puhumattomiakin, niin meihin olisi hieman enemmän kiinnitetty huomiota tulemalla ehkä kertomaan jotain key pointteja tai muuten vaan kattomaan meidän tekemistä hieman enemmän.
Opettaja oli tosiaan todella hyvä ja asetti mielestäni kovat paineet suomalaisille opettajille! Kun hän näytti tekniikan, ei siinä ollut yhtäkään ylimääräistä hötkyilyä ja kaikki oli just eikä melkein. Selkeästi yksi parhaista opettajista mitä vastaan on tullut. Itselle pisti silmään suurimpina erona suomeen korkeatpotkut. Ruskeaan tasoon kuului mm. kiertopotku takapotku combo sekä takahyppykiertopotku - päähän! Ja eihän ne tälläselta tönköltä suomalaiselta luonnistu! Noh, onneks vanhoista karateajoista oli jotain jäänyt päähän ja muutaman yrityksen jälkeen nekin alkoivat mennä jotenkuten, mutta ei se nättiä ollut, eikä ne päähän yltäneet, mutta ehkä niitä pystyi potkuiksi kutsua! Onneksi myös paikalliset olivat kutakuinkin samalla tasolla!
Saavuimme ensimmäisenä päivänä paikalle hieman myöhässä kun piti keretä syömäänkin ja kamojen vaihdon jälkeen hypättiin hieman väsyneenä sitten pikasesti mukaan tatamille temmeltämään. Ensimmäisenä oli vuorossa takaata tuleviin syleily- ja niskalenkkiotteisiin heittomaisia tekniikoita jotka olivat meille uusia. Ne eivät oikein luonnistuneet, ne kun olivat uusia, tatami oli aivan liian täynnä porukkaa ja oltiin muutenkin vielä vähän hukassa. Yksi innokas pari rysähtikin niskaan kun olimme maassa ja suusta syleksittiin sitten hampaanpaloja, onneksi pieniä...noh, sen jälkeen käytinkin juuri leiriä varten hommaamiani uusia hammassuojia sitten!
Oikeastaan muissa tekniikoissa, jotka olivat samoja tai lähes samoja kuin suomessa, olimme sitten jo mielestäni ehkäpä jopa keskivertoa parempia paikallisiin verrattuna. Huomiona vielä se, että paikalliset eivät kertaakaan tehneet putkinäön rikkomisia tai pistoolin häiriönpoistoja tms. ja hieman kattelivat meitä pitkään kun muutaman kerran niitäkin sitten tehtiin tekniikan loppuun. Toivottavasti näytettiin oikein tactical commandoilta! Ranskalaisilla oli mielestäni painotus tekniikassa, eikä sellasessa rujoudessa mitä esim. ne Puolan sotilasjannut kävi Suomessa vetämässä. Puolalaiset ei hirveästi jäänyt yksityiskohtia hiomaan, vaan agressiivinen hyökkäys ja liike eteenpäin oli pääosassa. Mikä tietty taustat mukaanlukien lienee ymmärrettävää, sotilaille se on työ (ainakin jos on lähitaistelukouluttaja kuten nämä pari jannua jotka muuten uusivat paikallisen lähitaistelumanuaalinkin), ja suurin osa porukasta on kuitenkin vain harrastajia, vaikka olisivatkin mustavöisiä ja opettajia.
Oheisrekvisiittaa, puukkoja, pistooleja ja patukoita oli aina kaikille ja vielä ylimääräisiäkin. Ilmeisesti jokaiselle tasoryhmälle oli omat setit tarvittavia vermeitä koska niitä ei tarvinnut koskaan etsiä tai odotella. Suurin osa kamoista näytti jopa aivan uusilta!
Parilta kaverilta kysyttiin voisivatko he kääntää meille pääkohdat opettajan puheista, mutta ei pystynyt, kuulemma katsomalla oppii paremmin. Noh, myöhemmin kävi ilmi että ainakin se yks kaveri oli suorittamassa ruskeaa vyötä, joten ehkä hän halusi keskittyä siihen. Mustien ryhmässä oli kuulemma yksi tuttu ranskis joka käänsi suurimman osan opetuksesta siinä ryhmässä treenanneille ulkomaalaisille.
Leirillä oli mukana ranskalaisten lisäksi ainakin suomalaisia, puolalaisia, italialaisia, bulgarialaisia ja paria muutakin kansallisuutta, pääosa kuitenkin paikallisia. Heistä ainakaan suomalaiset ja puolalaiset eivät osanneet ranskaa. Treenaajien määrä hieman vaihteli päivästä toiseen, mutta kyllä siellä varmaan se 200-300 taistelijaa oli joka päivä. Suomalaisia tais matkassa olla peräti 20.
Leirillä käytiin jokaisessa ryhmässä läpi ilmeisesti kaikki seuraavan tason tekniikat läpi ja samalla kun niitä aherrettiin, niin opettaja tarkkaili vyökokeen suorittajia hieman tarkempaan ja pisti merkintöjä paperiin. Vyökokeet suoritettiin siis ikäänkuin siinä samalla. Välillä opetus keskeytettiin vyökokeisiin kuuluvien matsien ajaksi. Pareiksi oltiin valittu about saman kokoisia ja ilmeisesti about saman tasoisia kavereita. Matseista jäi mieleen se, että ranskalaiset käyttivät paljon korkeita potkuja ja että vaikka oltiin parkettilattialla, niin armoa ei annettu alasvienneissä, eikä paljon muutenkaan! Yksikin kaveri huomasi häviävänsä potkunyrkkeilyn ja alkoi tekemään konepistoolikaatoja. Niitä tais tulla ainakin kolme sen 2x3min aikana, vastustaja surutta pää edellä maahan! Kerran ei kaveri kerenny ottamaan käsillä vastaan, vaan tuli ihan oikeasti pää edellä! Ja me kun täällä suomessa varotaan hulluna kun tehään samaa tatamilla! Muutenkin välillä matseissa oli todella kova meininki.
Leirillä oli yksi suomalainen tampereelta suorittamassa mustaavyötä ja hänellä oli aivan leirin lopussa matsi todella isoa puolalaista vastaan. Jotenkin se puolalainen potkasi massalla suomalaista polveen (se ei näyttänyt sivusta mitenkään kovalta potkulta) ja polvilumpio siirtyi minne sattuu. Polvi teipattiin ja apteekista hommattiin kunnon tuki ja mömmöt, onneksi paikalla oli ranskalaisia ensihoitajia ja lääkäreitä treenaamassa. Oli muuten aika hieno fiilis kun kaveri kävi koukkaamassa sen mustanvyön yleisön edessä keppien kanssa lopuksi! Housun lahje leikattu halki ja jumalaton tuki jalassa! Muille tasokokeensä läpäisseille annettiin aina pienet aplodit, mutta keppien kanssa kyllä koko sali antoi raikuvat suosionosotukset! Kaveri tuli sissinä suomeen samalla koneella kun me muutkin ja suomessa sitten vasta lääkäriin.
Douieb keskeytti tasoryhmissä tehtävän opetuksen välillä ja veti koko porukalle jotain juttuja välillä, sekä ajoittain tuli tasoryhmään näyttämään miten joku juttu oikeasti tehdään! Jumalauta mikä äijä! 55-vuotias ja jalka nousee päähän nopeammin kun meikäläinen löisi! Aivan käsittämättömän nopea, notkea ja taitava... ja keho, käsivarret jne näytti kyllä siltä että on sitä treenattukin! Hieman Douiebin muuten ensiluokkaista esitystä häiritsi yks pieni juttu: Kun Douieb näytti jotain kevyttä sparria koko porukalle, niin sitä jatkettiin kunnes Douieb sai vastustajansa maahan ja “voitti”. Jotenkin se oli minusta aivan turhaa ja yli puolet lyhyempi demo olisi ajanut saman asian aivan yhtä hyvin. Jotenkin siitä jäi sellainen kuva että piti vaan näyttää kuka täällä määrää.
Mielestäni siinä omassa ryhmässä oli aika tasaisen olosta porukkaa ja me suomalaiset sulauduttiin mukaan aika hyvin. Jotenkin mulle jäi sellanen kuva että mustillavöillä olisi eniten hajontaa, siis siellä oli todella särmiä kavereita, jotka oli selkeesti treenannu oikeasti pitkään, mutta välissä oli sitten taas muutama ihme hötkyilijä. Jotenkin tuntui että oma toiminta olisi ollut särmempää kuin näillä mustavöisillä hötkyilijöillä...Enhän mä mitään taustoja tosin tiiä, voihan olla että niillä oli just jotain vammoja tms. mitkä vaikutti tekemiseen, mutta silti, aika säälittävä kuva jäi niistä parista kaverista. Niin - ja tietty se, että heti siinä vieressä oli vaan niin TUN särmiä tyyppejä pilvin pimein! Kyllä siinä useampi kymmenen dania temmelsi vieressä.
Lauantaina ja sunnuntaina treenien jälkeen kerettiin sitten hieman pyörähtämään Pariisiakin katsastamassa. Lauantaina käytiin “isolla kirkolla” ja punaisen myllyn vieressä jossain amerikkalaistyylisessä paikassa pihvillä, perjantaina kun piti tyytyä hotellin vieressä olleen ravintolan crepes tarjontaan joka ei kaikkia miellyttänyt. Koska olin aiemmin käynyt jo Pariisissa, niin sunnuntaina jätin nähtävyydet väliin ja menin shoppailemaan joululahjoja ja tuliaisia mitään juurikaan oikeasti löytämättä. Ensimmäisen päivän harjoittelun jälkeen Pariisin kattavalla metroverkostolla pääsi liikkumaan jo sujuvasti jopa tällänen Helsingin “metroverkostoon” tottunut. Matkat lentokentältä ja takaisin kentälle mentiin muuten taksilla, eipähän tarvinnu roudata kasseja metrossa.
Oikeastaan ainoat epäkohdat leirillä oli tatamin pieni koko (tai siellä temmeltävien määrä) ja että englantia ei juuri puhuttu, vaikka sitä osattiin. Muita highlighteja olivat varmaan sitten matsien kovuus, korkeat akrobaattiset potkut ja opettajien todella kova taso! Meitä oli kaksi sinivöistä reissulla ja tehtiin 99% jutuista keskenämme. Olisi varmaan pitänyt enemmän koittaa tehdä paikallisten kanssa, niin olisi saanut paremman käsityksen heidän tasostaan ja tekemisistään. Hetkisen sparrasin opettajan vakiouken kanssa ja aika kylmää kyytiä sieltä sai! Etujalka vaan viuhu meikän kasseilla! =D Leirin treenausosio loppui kohdallani ilkeäänpainiin jonkun tosi timmissä kunnossa olleen ranskiksen kanssa, itseasiassa se oli siis se joka ei suostunut meille opetusta kääntämään! Taisin juuri ja juuri pitää puoliani vaikka vastustaja oli selvästi parempi painissa ja ainakin mulla alkoi neljän päivän vääntö tuntua kehossa.
Kokonaisuutena leiri oli hyvin järjestetty ja se oli todella hieno kokemus. Pitänee varmaan alkaa reissaamaan lajin parissa enemmänkin, Israelissa olis siistii käydä magailemassa. Ne reissut vaan taitaa olla vähän kalliimpia sitten, tämä kun ei kustantanut kuin lennot 200€, leiri majoituksineen (sis. aamupala) 315€ ja muutamalla satasella sitten syötiin ja ostettiin tuliaiset jne.
Noh, tuttuun tapaan tämäkin venyi jo aika romaaniksi, mutta kun oli niin paljon kerrottavaakin! Olen jo ainakin pari lisäystä "valmiiseen" tuotokseen tässä jo kirjottanut kun tuli jotain yhtäkkiä mieleen. En tuota paljoa oikolukenut, mutta toivottavasti ei nyt aivan kauheaa tekstiä ole ja joku saa siitä jotain irtikin.
)