Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 1010 tulosta

tabitha
elo 11, 2017, 00.12
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

10.8.

Ekat lajitreenit yli kahteen viikkoon. Jännitti tosi paljon, miten tulee menemään. Energiaa riitti eikä ollut sitä tunnetta minkä yhdistän ylirasitustilaan.

BJJ 60+min

Mun oli tarkoitus treenata vain tunti... lääkäri oli siis sallinut mulle 4x60min viikoittain eikä oo mitään erityisiä rajoituksia, kunhan koko treeni ei ole kovaa sparria. Olin tällä kertaa tunnin mukana lajitreenissä eli alkulämmöt ja tekniikkaosuus. Sit otin yhden 5min sparrierän. Mutta ehkä sen voi vähentää niistä osuuksista kun valmentaja näytti tekniikkaa ja istuin paikoillani. Loput 4 erää jätin väliin. Etten nyt munaisi tätä juttua kun näyttää vihdoinkin siltä että oon palautumassa.

Mulla ei myöskään ole nyt lihakset kipeät tai uupunut olo treenin jäljiltä, joten ei se kai ainakaan pahasti yli mennyt. Huomenna sen sit kai näkee onko täysin palautunut.

Hieman omituisuuksia tuli kyllä havaittua. Normaalia korkeampi lihastonus ja vapina. Ei haitannut koordinaatiota kuitenkaan. Päänsärky ja veren kohina korvissa ja heikotus treenin jälkeen. Oli pakko saada heti välipalaa, että jaksoi tehdä mitään. Epäilen venlafaksiinia syylliseksi näihin. Tai venlafaksiinin ja mirtatsapiinin yhteisvaikutusta.
tabitha
elo 8, 2017, 22.09
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Kiitos. Ainakin olen saanut nukuttua, vaikka olen tarvinnut siihen aika paljon lääkkeitä.

Mä kävin eilen ylirasitustiloihin erikoistuneella urheilulääkärillä. Sain lähetteen verikokeisiin (verenkuva, kilpirauhasarvot, ferritiini) ja spiroergometriaan. Näitä varten pitää kuitenkin odottaa että flunssa on kunnolla parantunut, ja muutenkin spiroergometria voidaan tehdä aikaisintaan kolmen viikon päästä, koska masennuslääkkeen aloittamisesta on kulunut niin vähän aikaa. Voi mennä pidempäänkin koska annos varmaan tuplataan jos masennusoireet ei helpota.

Mun ei tarvitse odottaa, että leposyke ja ortostaattinen testi palaisivat normaaleiksi, koska käyttämäni psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa sykkeisiin. Tämä on toisaalta ihan älyttömän huojentava uutinen, koska mä ahdistuin sykkeiden mittaamisesta tosi paljon, mutta toisaalta se tarkoittaa että pitää löytää jokin muu keino mitata palautumista.

Lääkäri suositteli että en treenaisi tavoitteellisesti, en suunnittelisi vielä kilpailemista jne. Mutta olisi kuitenkin tärkeää että pääsen jonkin verran liikkumaan, ettei mun pää hajoa entistä pahemmin. Voin tehdä kaikkea sellaista mistä mulle tulee hyvä olo, kunhan väsymys seuraavana päivänä ei tunnu sairaalloiselta (ja tietty pitää sen jälkeen levätä kunnes on vähintään yhtä hyvä olo mitä ennen harjoitusta) Koska viimeiset pari kuukautta olen harjoitellut niin paljon vähemmän kuin normaalisti, on ihan luonnollista että väsyn ja tulee lihaskipuja, kunhan jaksan odottaa että ne menee kokonaan ohi ennen seuraavaa treeniä.

Mä olen kyl aika peloissani. Mulla on sisäänrakennettu tarve harjoitella aivan liian kovaa enkä mä ole varma tunnistanko kunnolla sen sairaalloisen uupumuksen ja terveen harjoitteluväsymyksen eron, josta lääkäri puhui. Oon lapsesta asti tottunut monella eri tavalla tekemään pahaa itelleni. Siitä on seurauksena se, että kun yritän kuunnella omaa kehoa, mä en toisaalta tunnista juttuja, ja toisaalta ylihuolestun ja ylitulkitsen.

Joka tapauksessa kaksi ensimmäistä treeniä infektion jälkeen pitäisi olla todella varovaiset. Mulla oli tänään aamulla vielä yskää ja limannousua, toivottavasti huomiseksi lähtisi loputkin oireet pois. Tauti alkoi tasan viikko sitten ja lauantaina olin niin huonossa kunnossa etten päässy sängystä ulos muuta kuin vessaan ja jääkaapille. Ketutti tosiaan ihan helvetisti ottaa koppi tollaisesta just kun pääsin sairaalasta himaan. Mutta nyt oon jo melkein parantunut.

Vähän pelottaa se tulossa oleva spiroergo koska se on fyysisesti tosi rankka kokemus ja kun se on mulle kerran aiemmin tehty 2011 ja mulla on ne tulokset, niin pelottaa että mitä jos tulee samat löydökset taas. Silloin siis todettiin heikko maksimisuoritus, verenpaineen voimakas lasku rasituksessa ja hitaahko sykkeen palautuminen. Siinä vaiheessa mulla oli useampia kuukausia ollut ihan mahdotonta treenata ja lääkäri sanoi että vähintään muutama kuukausi kestää vielä, mutta mun muistikuvien mukaan siihen meni vuosi tai yli.
tabitha
elo 4, 2017, 21.16
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Mä en ole paljoa treenannut. Hajosin pari viikkoa sitten henkisesti. En ollut myöntänyt itsellenikään että mulla on ongelmia. Laitoin tosi vaikeat uniongelmat ja ahdistuksen ylirasitustilan piikkiin, ja ajattelin että mä en saa ruveta ajattelemaan että olisin masentunut, koska ylirasitustila voi aiheuttaa samankaltaisia oireita. Lopulta homma levisi käsiin sen verran pahasti että jouduin niksulaan. Masennuslääke aloitettiin uudelleen ja 5 unilääkettä. Nekin mä joudun ottamaan yleensä kolme kertaa yössä. Muut lääkkeet on sellaisia että voin tarvittaessa syödä niitä vaikka loppuelämän, mutta yksi unilääkkeistä pitäisi lopettaa mahdollisimman pian. Diagnoosina oli toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita.

Kolmisen päivää sitten kävin hölkkäämässä pari kilometriä. Se tuntui käsittämättömän tårta på tårta, jouduin jättämään kesken ja ajattelin ensin että ylirasitustila on pahentunut tosi paljon. Noin tunti sen jälkeen tuli tavallaan "pelastus", kurkku tuli kipeäksi. Sama juttu oli pari päivää sitten ollut puolisolla. Mulla on joku infektio, tuntuu koko ajan keuhkoissa. Olen pari päivää vaan vetänyt buranaa ja nukkunut yli 12h/vrk. En tiedä mikä tilanne tulee olemaan sitten kun pöpö on kadonnut. Toivottavasti mulla on vielä immuunipuolustusta jäljellä ja paranen sen verran että pystyisin edes kävelemään.
tabitha
heinä 19, 2017, 22.35
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Mä en nyt enää tiedä mikä johtuu mistäkin. Sykkeet ja ortostaattinen testi vaihtelee todella rajusti, vaikka en treenaisi. Esim. kolmena peräkkäisenä päivänä ortostaattisen testin erotus 25 ja neljäntenä 50, ainoa ero päivien välillä se että olin ottanut illalla bentson nukahtamiseen. Lääkkeet tuntuu vaikuttavan tosi paljon. Nyt mulla varmaan aloitetaan taas masennuslääkitys, joka aiheuttaa ortostaattista hypotensiota ja huimausta, sykemittarin lukemille voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vähän hanurista tällainen kun en osaa päättää odotanko turhaan sykkeiden normalisoitumista vuoteen 2025 vai treenaanko noista järkyttävistä lukemista huolimatta, jolloin on oma vika että tilanne pahenee.

Oli ne normaalit tässä välissä. Ja treeni meni tosi hyvin. Mulla saattaa olla ylikuntoakin isompana ongelmana, että kaikki muumit ei ole kanootissa. Ja näiden väliset vuorovaikutussuhteet ovat kiehtovia.
tabitha
kesä 19, 2017, 17.19
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Ekat kaksi viikkoa ylirasitustilan toteamisesta yritin treenailla kevyesti, molemmilla viikoilla kahdet lajitreenit, joissa pidin sykemittaria. Enimmäkseen onnistuin tavoitteessa eli ei noussut 120 yli, hetkellisesti ehkä, mutta sit hidastin heti. Ekalla viikolla juoksin kuitenkin 10,5km peruskuntolenkin, jossa keskisyke oli 133. Se oli varmaan ylilyönti. Onneksi siinä oli treenikavereita mukana jotka oli sitoutuneet juoksemaan hidasta peruskuntolenkkiä, jos olisin yksin mennyt niin olisin varmaan jättänyt sykemittarin kotiin ja vetänyt täysiä.

Vähän aikaa sitten näytti että palautumisessa tulisi takapakkia enkä tiedä oliko se psyykkistä vai fyysistä. Mä en saanut unta enää ollenkaan, ja kolmen lähes täysin valvotun vuorokauden jälkeen oli pakko hakea resepti unilääkkeisiin. En tiedä mistä tää johtui, mutta ensimmäinen tekijä voi olla liian raskas juoksulenkki, toinen se että (lääkärin suosituksesta) pistin testot viikon etuajassa ja kolmas se kun tajusin että mä en tule olemaan kunnossa 3.7. mennessä jolloin mut on määrätty palvelukseen Vekaranjärvelle. Sain parit kunnon yöunet ja kun yhtäkkiä olikin aivokapasiteettia miettiä omaa tilannetta, alkoi v1tuttaa. Stressasi se että ei saisi stressata ja kun mittailin sykkeitä niin ne nousi jo siitä sen mittarin kattomisesta. Lajitreeneissä kävin edelleen 2x viikko sykemittarin kanssa ja viime keskiviikkona olin aamulla vetänyt yleiseen ketutukseen 15mg Opamoxin. Treenit oli melkoinen kokemus, kroppa oli ihan lötkö, olin hidas ja hengästyin tosi helposti. Huolestuin tästä mutta en tiedä oliko kyseessä ylirasitustilan paheneminen vai se et olin voimakkaan rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alaisena. Ei se fiilis kyl "ylikunnolta" tuntunut vaan enemmänkin just huumatulta. Päätin lopettaa mömmöjen vetämisen mahdollisimman nopeasti. Pienensin annostusta rajusti ja seuraavat päivät oli sykkeet korkealla ja ahdistus ihan jumalaton, tärinää ja rintakipua. Kerran mietin onko mulla sydänkohtaus. Ymmärrän täysin miten jengi jää koukkuun noihin nappeihin, vaikka niistä tuleekin huono olo.

Päätin myös kokeilla ihan rehellistä lepoa niin kauan kuin vain pää kestää. Vaikka sitä yhtä lenkkiä lukuunottamatta mä olin tehnyt niin kuin on käsketty, mietin silti että varmaan uskomaton vitutus ja univaje nostaa kokonaiskuormitusta eikä muutenkaan oo sen arvoista treenata jos on epäilystä että siitä ois haittaa. Nyt on viides lepopäivä (jos kävelyä ei lasketa) ja vähitellen alkaa olla parempi olo. Tänään mä jätin aluetoimistoon lykkäyshakemuksen. Virkailija lupasi että se ehditään käsitellä. Toivottavasti niille kelpaa urheilulääkärin lausunto jossa suositellaan et menisin seuraavassa saapumiserässä, ja toivottavasti mä palaudun sit puolessa vuodessa.

Mulle on nyt useampikin ihminen puhunut siitä että tää kyllä järjestyy, älä ylianalysoi ja älä mieti sitä edellistä puolentoista vuoden ylirasitustilaa. Ei oo mitään syytä olettaa että olisin nyt samassa tilanteessa. Silloin mulla ei ollut sykemittaria, en käynyt lääkärissä, en tiennyt miltä ne varoitusmerkit tuntuu, en uskonut mitään mitä muut sanoi ja lopetin treenaamisen vasta kun se oli fyysisesti ihan mahdotonta. Lisäksi olin masentunut enkä ollu testoilla.

Jos tästä jotain positiivista yrittäis sanoa niin kohta pystyn jo opiskelemaan matikkaa, unilääkkeistä vieroitus etenee, en kai oo onnistunu huonontamaan fyysistä tilannetta ja jos teen keskellä päivää ortostaattisen testin niin tulos on melkein normaalin rajoissa. Aamulla ei ole. Vois kysyä lääkäriltä voiko tää johtua siitä et sillon on vielä unilääkkeiden vaikutusta jäljellä.
tabitha
kesä 9, 2017, 15.27
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

7.6.

Takaisin lajitreeneihin, BJJ 90min. Mulla oli sykemittari ranteessa koko treenien ajan. Alkuperäinen suunnitelma oli venytellä ja drillata tekniikkaa vähän erillään muista treeneistä, mutta alkulämmöissä löysin itseni muiden joukosta jonosta... sykemittaria tuijotellen alkulämmöt kuitenkin onnistuivat selkeästi sallitulla sykealueella - juoksua salin ympäri, kuperkeikkoja, askelkyykkyjä, kyykkyhyppyjä, jopa kuperkeikka + polvet rintaan hyppy ja sprawlit ja alligaattorikävelyt. Olin todella yllättynyt, kun tällaista tehdessä sykkeet olivat vain 110 paikkeilla. En pitänyt kovin kovaa vauhtia, ettei tulisi huono omatunto lääkärin ohjeiden rikkomisesta. Subjektiivinen fiilis oli loistava, ennen tätä ylikuormitusepäilyä mulla oli kulunut kuukausia niin, että alkulämmöissä aina tuntui lihaksissa ja ne olivat sellaista pakonomaista, monotonista kärsimistä. Nyt koordinaatio on paljon parempi ja tuntuu kuin painovoima olisi pienentynyt...

Tekniikkaosuudessa tehtiin mulle ennestään melko tuntematonta selän puolelle könyämistä z-guardista (pointtina siis että underhookin hakeminen suoraan on hyvin haastavaa jos kaveri on varuillaan.) Se jalka joka oli kneeshieldinä menee taakse ja sukelletaan kaverin käsien alle, rinta ja kasvot kohti maata, kyynärpää tukipisteeksi, sit vapaalla kädellä kaverin takareidestä kiinni, pieni horjutus eteen ja sit jalka tukipisteeksi ja lähdetään liikkumaan selkäpuolelle. Kun on päästy tarpeeksi niin jalkojen vaihto, vedetään alun perin guardissa kiinni ollut jalka kaverin alta pois, nilkasta kiinni ja sweepataan (pitäisi ajaa niin kauan että kaverin hartia menee mattoon). Alun sain ihan hyvin tehtyä, lopun sweeppi oli melko kömpelö. Yritin toistaiseksi keskittyä siihen alkuun. Edelleen sykkeet sallitulla alueella. Kerran taisi käydä lukema jossain 121. Kun tehtiin omia tekniikoita, tein edelleen vain tätä juuri opittua tekniikkaa, koska se on aika kiinnostava ja pystyin miettimään sitä aika hyvin, varsinkin alkua.

Painia oli kolme pitkää (noin 15min) erää, tässä vaiheessa tuli itselle aavistus että kohta saattaa lähteä lapasesta. Ensimmäinen erä oli itteä kevyemmän vastustajan kanssa jolla vähän polvivaivaa. Otin tosi rauhallisesti ja koko ajan kiukutti ettei saa mitään "kivaa" tehdä. Rauhallisen tahdin takia onnistuin kuitenkin tekemään elävissä tilanteissa muutaman tekniikan jota kovemmassa painissa tuskin saisin kohdilleen, koska ovat vielä niin työn alla. Sykkeet 90-120, vaihteli aika paljon. Tokassa erässä pääsin painimaan valmentajan kanssa ja pelotti että kohta mittari näyttää jäätäviä lukemia enkä viitti hiljentää... uskomattominta oli että niin ei käynyt, vaikka tahti oli kohtuu nopea niin aina kun ehdin vilkuilla rannetta, isoimmillaan 123. Mulle tuli siitä erästä tosi hyvä mieli, koska oma tekeminen oli rauhallista, liikkuvaa ja teknistä, otteiden purkaminen oli selkeästi jäänyt päähän ja sain haettua päivän tekniikkaa monta kertaa, vaikka yhden vaiheen teinkin väärin (alun jälkeen, kun lähden hakemaan takareittä, pää nousee liikaa). Melkein tuntuu että olisin kehittynyt viikon tauon aikana, ja kun kerrankin lihakset ei olleet väsyneet ja koordinaatio oli parempi, uskalsin yrittää muutakin kuin vanhoja lempitekniikoita. Ja en edes rikkonu niitä ohjeita kuin ihan mikroskooppisesti (okei ehkä lääkäri ei tarkoittanut että "niin kauan kun syke pysyy rajoissa niin saa tehä mitä vaan" mutta en tiedä miten muuten sitä voisi tulkita...)

Erien välillä oli aika lyhyet tauot, kolmannessa erässä oli vielä vähän kovempi vauhti ja noin 4min erän alusta huomasin et syke on yli 140. En jotenkin osannut lopettaa mutta pari kysyi että mitkä ne rajat sulla olikaan ja sit älysin keskeyttää. Onneksi tatamin laidalta löytyi ylimääräinen painija korvaamaan mut. Ihan lopussa tuli siis ylilyönti, mutta se ei kestänyt kuin joitain minuutteja. Voinnissa se ei näkynyt vaan päin vastoin mitä korkeammalla sykkeet oli, sitä parempi olo mulla oli.

Venyttelin treenin jälkeen erittäin pitkään, jälkikäteen ajateltuna pitäisi varmaan ottaa tavaksi juoda palautusjuomaa tai edes mehua tai syödä jotain heti suorituksen jälkeen, eikä niin että 3 tuntia venyttelyä ja istuskelua, pitkiä kotimatkoja ja sitten vasta ruokaa. Mulle on syömishäiriötaustan takia vähän hankalaa syödä ns. julkisella paikalla tai rauhattomassa tilanteessa. Venyttelyn aikana tuntui vähän jännältä lihaksissa, ei varsinaisesti pahalta kuitenkaan. Kävin maanantaina hieronnassa ja alipainehoidossa ja se voi vaikuttaa. Jälkikäteen tuli sitten lihasjumi, josta oli rippeitä vielä seuraavana aamuna, mut puoleenpäivään mennessä katosi.

Lupasin pitää kaksi lepopäivää, kun vähän itekin säikähdin siitä miten helposti innostuin treenaamaan. Ja sain ne jotenkin pidettyä. Huomenna on suunnitelmissa taas juoksulenkki, ja sykeraja turhauttaa jo etukäteen. En kehtaa edes sanoa miten mun tekisi mieli juosta se lenkki.

Mä en oikein tiedä miten pitäisi toimia kun tuntuu jo nyt, että en ole varmaan puoleen vuoteen ollut näin palautunut, mutta kuitenkin mulla on leposyke makuulla 50-55 ja seisomaan noustessa nousee päivästä riippuen 75-85 paikkeille ja pysyy siellä. Eli tuo erotus lienee liian iso. Mä en kyllä tiedä, mitä se on ennen tätä koko episodia ollut, onko se missään vaiheessa edes ollut normaali. Kävi vähän sillä tavalla kuin arvelinkin, eli siinä vaiheessa kun olo paranee, lepääminen menee todella vaikeaksi.

Yritän nyt sellasta lähestymistapaa että kun kerran oon niin onnekas että saan juosta ja tehdä tekniikkaa, niin yritän löytää niistä sen mielekkyyden. Paljon mulle on puhuttukin että pelkkä jatkuva kova sparraaminen ei tietyn vaiheen jälkeen vie eteenpäin ja nyt olis hyvä sauma drillata tekniikkaa ja saada paljon toistoja. Nyt on peruskuntokausi eikä mun tarvitsisi sparrata kovaa vaikka olisinkin kunnossa.

Mut joo tällaista, olen tosi helpottunut ja iloinen siitä että ei oo enää huono olo, mutta se kärsivällisyys... :(
tabitha
kesä 6, 2017, 18.39
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

6.6.

Ensimmäinen palauttava treeni ylikuormitustiladiagnoosin jälkeen. Tuntui että pää hajoaa pelkkään kävelyyn ja olo oli kohtalaisen hyvä, joten päätin juosta peruskuntolenkin. Arviolta 5km (pitäisi opetella käyttämään sykemittarin muitakin ominaisuuksia, tuon koko lenkin tiedot saisi nimittäin ylös sillä) ja aikaa meni ehkä tunti. Syke pysyi tosi hyvin siinä 105-118, ainoastaan parissa ylämäessä kävi hetkellisesti yli 120. Kokonaiskuormituksen pitäisi olla ihan lääkärin määräysten mukainen eli kesto 45-75min ja sykkeet alle 120. Olo oli koko lenkin ajan hyvä. Myös jälkikäteen venytellessä olo oli hyvä. Juoksin lenkin tyhjällä vatsalla, aamiainen heti suorituksen jälkeen. En tiedä onko tämä nyt ylikuormituksesta toipuessa hyvä strategia.

Illalla on olleet jalat kyllä väsyneemmät kuin mitä "pitäisi" tuollaisen lenkin jälkeen. Vähän pelottaa, teinkö sittenkin liikaa. Toivottavasti sain pahimpia turhautumia ulos niin että jaksaisin taas lepopäiviä. En ajatellut joka päivä treenata kuitenkaan ainakaan pariin kuukauteen.
tabitha
kesä 1, 2017, 15.52
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Juu sitähän se. Tänään sain urheilulääkäriltä ylikuormitustila-diagnoosin.

V1ttu.

No, toivotaan että ei ole ehtinyt kovin pitkälle edetä ja että selviän muutaman viikon tai ehkä kuukauden levolla. Täysi lepo ei kuitenkaan ole kyseessä vaan 3-4 kertaa viikossa 45-75min palauttava harjoittelu sykealueella 100-120. Sinänsä mitä vain, kunhan pysyy tällä sykealueella, eli voin juosta mutta heti jos syke nousee yli 120 niin täytyy kävellä.

Mitenköhän mä selviän tästä. Kunhan tää ei nyt puoltatoista vuotta kestäis niin kuin viime kerralla.
tabitha
touko 27, 2017, 21.44
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

3 lepopäivää takana. En osaa sanoa miten palautunut olen, tälleen istuessa tai kävellessä tuntuu ihan normaalilta, mutta en oo uskaltanut vielä testata miten kroppa reagoi rasitukseen. Huomisen lepään vielä varmasti, hankin muuta menoa etten eksy treenaamaan, mutta maanantaina menee jo vaikeammaksi.

Vaikeaa arvioida miten paljon pitäisi syödä, nälkä olisi koko ajan mutta entisenä syömishäiriöisenä lepopäivinä syöminen on aina ollut vähän vaikeeta. Pari päivää sitten aamupaino oli 57.4 joka on alhaisin vuosiin. Silti tuntuu läskiltä.

Lepääminen on kaikkein vaikeinta treenaamisessa, on ollu aina. Oli kyl kova myyntipuhe valmentajalta, et miten hyvää se viikon breikki tekee ja voi tulla jopa kehitystä lajitaidoissa ja en varmaan ees tiedä miltä tuntuu olla täysin palautunut jne. Eli ei ole kyse edes mistään pakkopullasta vaan oikeasti hyödyllisestä jutusta joka vois olla hyödyllinen ilmankin tätä mahdollista ylilyöntiä.
tabitha
touko 25, 2017, 00.53
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Kiitti onnitteluista.

tiistai 23.5.

"Palauttava" lenkki noin 10km. Juoksin/hölkkäsin hyvin hitaasti. Reidet ihan lyijyä, ei tullut mistään mitään. Olin vähän typerä kun sisulla juoksin loppuun. Vielä maanantain tuplatreenit meni hyvinkin liukkaasti, ja nyt ihan yhtäkkiä oon juossut suoraan seinään. Ei oo pitkään aikaan ollut näin ylikuntoinen fiilis.

keskiviikko 24.5.

Päätin silti mennä lajitreeneihin tunnustelemaan, BJJ 90min. Kulki vähän paremmin kuin eilisen perusteella pelkäsin, mutta ei tää nyt silti normaalia ole. Puhuin asiasta valmentajalle. Ylikunnolta vaikuttaa, pitäisi pitää viikon treenitauko. Kai nyt on pakko yrittää levätä, kun tilanne on toistaiseksi varmaan mahdollista korjata sillä.
tabitha
touko 22, 2017, 23.38
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Vois taas alkaa pitää treenipäiväkirjaa ihan oikeasti.

Sunnuntaina oli lähinnä hyötyliikuntaa, kävelin 9km Töölöstä salille ja olin vapaaottelun SM:issä talkoolaisena. Tarkistin käsiteippauksia ja huolehdin hanskoista. Tuli kyl sellanen olo että ei helvetti kuin siistiä, haluisin alottaa vapaaottelun uudestaan ja nousta ite tonne häkkiin joku päivä. Kaksi isointa pelkoa tai estettä on että koppien ottaminen päähän ja uratoiveet matemaatikkona on ehkä vähän ristiriidassa, ja sit se että saisinko ylipäätään kilpailla. Tarvitsisin ADT:ltä erivapauden hormonikorvaushoidon takia.

Maanantai 22.5.2017

Lukkopaini 90 min. Pystypainitreenit, jee. Aluksi perus lämmittelyjä, salin ympäri juoksua, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, sitten vähän venytyksiä hengityksen tahtiin. Harjoiteltiin otsakontrollia (otsa kaverin solisluuta vasten) ja kahta eri puikkausta. Mä olen käyttänyt puikkausta jonkin verran (en tosin hirveästi puvun kanssa koska siinä se on niin paljon vaikeampaa) mutta siinä ekassa versiossa tuli uutena juttuna, että ystävän kättä ei pysty välttämättä kyynärpäästä hirveästi nostamaan vaan tavallaan pitää shootata sinne alle ja heti oma pää ylös. Toinen variaatio oli sitten ote hartiasta ja kääntö sivulle. Tämä oli mulle vähän vaikeampi, meinasin koko ajan jäädä niskalenkkiin. Lopuksi käytiinkiin niskalenkistä poistuloa (yhteen jalkaan kiinni). Sitten oli parit lyhyet pystypainierät ja 3x5min normisparria.

Heti perään BJJ 90min. Parit kuperkeikat ja kärrynpyörät, ja sen jälkeen koko treeni oli yksi pitkä painierä. Kyllä, yli tunnin mittainen. Alussa sanottiin että lämmittelypainia ja sit se loppui vasta kun treenit loppui :D Käytännössä tehtiin siinä välillä vähän tekniikkaa, kun ei jaksettu sparrata jättierää täysimittaisena. Oli aika turhauttavaa, hiki ja kuuma ja tuntui etten saa selkeitä hyviä tekniikoita sparrissa tehtyä, ne oli sellaista hinkkaamista ja liiallista voimankäyttöä.

Treenin jälkeen sanottiin että kahteen riviin ja en edes siinä vaiheessa aavistanut mitään. Sitten kun vihjattiin että 10 vuotta treenannut henkilö niin tajusin mitä on tapahtumassa. Olin aina luullut että se vyökuja on lähinnä muodollisuus, mutta muutamat lyönneistä tekivät oikeasti kipeää. Tää tuli ihan täydellisenä yllätyksenä, en ollut enää ainakaan vuoteen miettinyt että saisin sinisen. En ole vieläkään ihan messissä että mitä tässä nyt tapahtui, paitsi että joudun nyt vaihtamaan sarjaa Savonlinnan rättikäräjissä ja varmaan myös siinä adcc osuudessa Intermediateen. Ja että varmaan saan turpaan ihan kybällä mutta toisaalta ei ole paineita ainakaan vähään aikaan. :shock:
tabitha
touko 21, 2017, 01.28
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Lahti BJJ open 20.5.2017

Viikon sisään toiset kisat. Tänään olin Lahti BJJ Openissa. Tarkoitus oli hakea vain kokemusta. Arvelin etteivät tulokset tule olemaan kovin kehuttavia, koska en ollut malttanut palautua ihan kunnolla. Treenasin Malmimoriksen jälkeen heti maanantaina tuplatreenit, tiistainakin veripääsparria ja keskiviikon kisaryhmän treeneissä olin jäykkä ja kömpelö, ylikunto tai jokin hermostollinen poikkeustila tuntui olevan lähellä. Valmentaja kehotti pitämään kaksi täyttä lepopäivää ennen kisoja, teinkin näin, tosin kävelin näinä päivinä varmaan yhteensä 10km.

Sain kisoja edeltävänä yötä vain 4 tuntia unta. Menin kyllä nukkumaan omasta mielestäni erityisen aikaisin, mutta ennen kisoja nukkuminen ei vain onnistu. Edes unilääkkeillä. Halusin vieläpä mennä puoli kahdeksan junalla Lahteen, vaikka olisi riittänyt tulla paikalle huomattavasti myöhemmin. Oli vähän tyhmä olo kisapaikalla, kun oli tunti junnusarjojen alkuun ja oma matsi oli vasta numero 61, käytössä vaan kaksi mattoa. Ja väsytti valmiiksi jo. Seisoin jossain vaiheessa paikallisen S-marketin energiajuomahyllyn edessä energiajuomatölkki kädessä, mutta päätin etten halua tuhota kofeiinivieroituksessa jo saavutettua edistystä, enkä ostanut mitään.

Puntarille sai mennä omissa vaatteissa. Painoin verkkarit ja t-paita päällä 60.4 kiloa. Sluibasin pari tuntia kisapaikalla ja katselin junnujen matseja, ennen kuin aloin itse lämmitellä. Sitäkin ennen söin 110g proteiinikeksin, koska laiskotti niin älyttömästi. Sellainen univajeesta tuleva raskas, polttava fiilis kropassa. Keksin syöminen ei ehkä ollut kovin hyvä idea, tuli vähän ällö olo. Vaati aika paljon henkistä kanttia aloittaa lämmittely. Kevyen ukemirullailun jälkeen tein 40 technical stand upia ja 15 painijanvalaa per suunta. Sitten kävelin vähän ympäriinsä ja katselin lisää matseja. Jäin vähän jumittamaan. Mulla toistuu usein se että lämmittelen melko raskailla liikkeillä mutta jumahdan sitten yhtäkkiä paikalleni, kun jatkuva lämmön ylläpitäminen tuntuu hankalalta. Kevyt jatkuva liike tuntuu henkisesti raskaammalta kuin vaikka 30 polvetrintaan hyppyä joiden jälkeen saa istuskella... Ehkä 45 minuuttia ennen omaa matsia tein sitten ne raskaat sykkeennostot eli 10 punnerrusta taputuksella, 10 hyppyä polviltaan pystyyn, 10 sprawlia ja polvet rintaan -hyppyä, koko setti läpi maksiminopeudella ilman taukoja 3 kertaa. Nyt tuntui tahmeammalta kuin viime kisoissa, tein silti sisulla perään vielä 30 technical standupia, varjoshootteja ja sprawleja. Sen jälkeen vain heiluttelin säännöllisin väliajoin lonkkia auki ja tein pari haarahyppyä.

-64kg semifinaali

Vastustaja oli tuttu, hävisin viime vuoden SM:eissä hänelle 0-6. Tiesin että kaveri on räjähtävä ja teknisesti taitava, lisäksi kehittynyt viime matsin jälkeen aika paljon, mitaleja SM:istä ja FO:sta ja voitti Malmimoriksessa oman painoluokkansa jne. Päätin lähteä rohkeasti haastamaan ja ottaa pystyä. Pystyottelu jäi aika lyhyeksi niin kuin koko matsikin, heti ekassa kontaktissa vastustaja kiskaisi uhrautumisheiton jota luulin vain poikkeuksellisen räjähtäväksi guardiin vedoksi, mutta meninkin kokonaan ympäri ja olin 2 pinnaa tappiolla. Sain de la rivan kiinni, jossain vaiheessa käytin spideriäkin ohituksen pysäyttämiseen, mutta aika vahvasti tuntui siltä että mut vain jyrätään. Yritin Hessu Hopo -sweeppiä, kaveri horjui mutta ei kaatunut, sitten jostain syystä (jota en muista) noustiin pystyyn ja yhtäkkiä kaveri oli selässä. Olin käynyt läpi valmentajan kanssa selän puolustusta sen jälkeen kun hävisin RNC:llä Malmimoriksen avoimessa, mutta tässä tilanteessa olin vähän hukassa koska olin seisaallani enkä tiennyt pitäisikö siitäkin lähteä tekemään sitä samaa escapea. Aloitin sen sitten vasta matossa ja silloin oli jo liian myöhäistä, taas tappio RNC:llä.

Matsi ei niinkään jännittänyt vaan tuntui enemmänkin vaan vähän nihkeältä kävellä tatamille. Suurin syy tähän fiilikseen oli että vieläkin arvuuttelin omaa kuntoa. Sykkeennostoissa oli hapottanut normaalia aikaisemmin. Matsin aikana ei jännittänyt ollenkaan, fiilis oli rento ja irtonainen. Olin tyytyväinen matsiin vaikka mut lopetettiin nopeasti, tuli kuitenkin paljon erilaisia tilanteita ja vaihdoin alla ollessa kontrolleja (kontrollien pyörittely on yksi tärkeimpiä asioita mitä mun pitäisi opetella).

-64kg pronssiottelu

Tuli sellainen harvinainen tilanne että vastustaja oli ainakin silmämääräisesti arvioiden vielä muakin pienempi. Oikeastaan sitä ei ole tainnut tapahtua koskaan ennen, joissain matseissa olen saattanut olla kilon tai pari painavampi, mutta tässä kokoero vaikutti vähän isommalta.

En muista jännittäneeni tätä matsia yhtään, en ajatellut häviänkö tai voitanko sen, en tainnut ajatella yhtään mitään. Olin päättänyt oppimisen vuoksi ottaa pystyä ainakin omassa painoluokassa. Nyt sain viime aikoina opettelemallani sisäänmenolla yhden jalan kiinni, en oikein osannut tehdä alasvientiä pelkästään siitä, joten vaihdoin kahteen jalkaan ja sillä sain kaverin tonttiin. Vielä kun vedin pään pois giljotiinista, sain alasvientipisteet. Ohitin samalla ohituksella (kuulemma enemmän X-pass kuin toreana...) kuin viime kisoissa. Heti perään knee on bellystä pisteet, kaveri lähti kääntymään kilppariin ja ehdin saada hookit sisään. Isoin onnistuminen tässä matsissa oli että lopetin bow & arrow'lla, mä en ole sitä saanut tehtyä sparrissa kovin paljon ja edes tekniikkatreenissä en mielestäni osaa sitä kovin hyvin. Oli tosi yllättävä fiilis kun jalka heilahti spontaanisti kaverin hartialle ja kuristus tuli melkein heti. En todellakaan tietoisesti päättänyt tehdä tätä tekniikkaa, se vaan jotenkin tuli.

Sain siis omasta painoluokasta pronssia eli sama tulos kuin viime kisoissa. Olin ihan tyytyväinen, ja harkitsin menenkö avoimeen ollenkaan. En harkinnut kauaa ja päätin mennä.

Avoimet sarjat alkoivat vasta melko myöhään iltapäivällä ja inhottavin osuus oli toiset sykkeennostot. Tein väkisin saman setin uudelleen, vaikka se tuntui aika hirveältä. Alun perin piti tehdä kevyemmät sykkeennostot, mutta en tuntenut oloani turvalliseksi ennen kuin olin hapottanut itseni kunnolla. Sitten taas puoli tuntia chillailua.

Avoimen quarterfinaali

Tämä oli minusta kisojen vaikein matsi jos ihan ekaa tappiota ei oteta lukuun. Vastustaja oli vahva ja nopea ja ohitusyritykset aika sähäköitä. En muista missä painoluokassa kaveri otteli, aika paljon mua isompi kuitenkin. Vedin guardiin, mutta alla oleminen ei todellakaan tuntunut mukavalta. Yritin saada suljettua guardin ja vedettyä kaulukset ristiin, mutta ei ollut lähelläkään ja guardikin aukesi. Kuristusyrityksestä oli kuitenkin se hyöty että kaveri puolusti työntämällä mua rinnasta, jolloin sain tehtyä jujin. Väänsin jujia ihan kaikin voimin ja kuului äänekäs rusahdus ja kaveri päästi jonkin äännähdyksen. Tuomari keskeytti matsin. Toivottavasti ei mennyt käsi rikki.

Avoimen semifinaali

Vastaan tuli +100,5kg painoluokan kultamitalisti, jonka myöhemmin kuulin olevan yli 120kg. Päätin yrittää samaa strategiaa kuin FO avoimessa eli yritän vain suljetusta guardista saada kauluskuristuksen. En saanut lopetettua kuristuksella, mutta sain kuitenkin etuja siitä kun yritin sitä toistuvasti. Pääasiassa olin suljetussa guardissa, joka välilä aukesi, mutta sain puolustettua ohitusyritykset. Tuloksena oli voitto (muistaakseni) kolmella edulla.

Avoimen finaali

Olin ihan lopussa. Naureskeltiin sille että avoimen finaalissa on kaksi kevyintä kaveria koko sarjassa. Kaikki jännitykset ja kunnianhimot oli haihtuneet jo aikoja sitten ja kun matsi alkoi, katsoin vain pahoinvoivana 5:00 lukemaa kellossa ja en uskonut että kestäisin täyttä aikaa. Matsin aikana kone kuitenkin käynnistyi vielä kerran ja aloin innostua. Sain sweeppipisteet siitä että kaveri haki suoraa nilkkalukkoa ja pääsin päälle. Jossain vaiheessa tulin ohi. En muista miten. Viimeiset minuutit pystyin pelaamaan vain aikaa, yritin suljetusta kerran jujia, mutta voima ei riittänyt kulmaamiseen. Voitin pisteillä.

Avoimen matsit ilmeisesti tallentuivat videolle. Tosi kiinnostavaa nähdä mitä niissä tapahtui, koska omat muistikuvat ovat aika heikot. Muistan oman painoluokan matsien tapahtumat paljon paremmin, ilmeisesti olin avoimen matseissa jo henkisestikin todella väsynyt.

Meni kaikkia odotuksia paremmin, erityisesti olen yllättynyt siitä että jäkittäminen oli suurelta osin poissa ja matseissa oli paljon liikettä ja erilaisia positioita. En osaa oikein sanoa miksi tää oli nyt ihan erilaista, pakko sulatella hetki.
tabitha
touko 14, 2017, 22.15
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

Kilometripostaus sori.

Normitreenien päivittäminen unohtunut taas. Olen treenannut aika paljon, ehkä liikaakin. Maanantaina normaalisti lukkopaini ja BJJ treenit putkeen, yhteensä 3h. Nyt on BJJ:ssä peruskuntokausi joten jälkimmäiset on vähän kevyemmät, sparrierät on pitkiä ja matalatehoisia. Tiistaina oon tehnyt mitä sattuu, täydestä lepopäivästä veripääsparriin kisiksellä tai myöhäisiin harrastajaryhmän iltatreeneihin omalla salilla. Joskus molemmatkin. Keskiviikkona BJJ kisaryhmän treenit 90min, torstaina ja perjantaina samoin. Viikonloppuna olen levännyt jos tuntuu että on pakko, usein kuitenkin vähintään sunnuntaina 90min BJJ-treenit. Oheistreeniä en ole jaksanut tehdä. Haluan vain saada tekniikan kuntoon. Vaikka on mulle sanottu sitäkin että lisää voimaa pitäisi saada. Ja nyt peruskuntokaudella pitäisi varmaan ottaa ohjelmaan maksimivoimatreeniä ja lenkkejä.

Malmimoris I 14.5.2017

Tänään oli tällainen... Nukuin 2-3 tuntia, tuli vähän puun takaa että mulla sittenkin on kisajännitystä ja uniongelmia. Ne alkoivat vasta edellisenä iltana. Viimeisen go-turnauksen jälkeen olen kironnut kaiken kofeiinia sisältävän alimpaan helvettiin ja päätin kisata ilman näitä piristeitä vaikka se sitten näkyisikin suorituskyvyssä. Syy on se että mä en nuku seuraavana yönä kunnolla edes unilääkkeillä, jos juon edes kokista.

Oli vähän epäoptimaalinen olo kisojen alkaessa. Huonot unet toki yksi tekijä, mutta jotenkin myös tuntui tosi konkreettisesti etten ole valmis kisoihin. Olen yrittänyt kovasti treenata paria uutta tekniikkaa ja saanut ne toimimaan sparrissa, mutta ne ovat silti kaukana kisatekniikoista. Käytännössä mun peli on ollut että lähden pystystä hakemaan kahden jalan alasvientiä tai yritän kiertää selkään jos kaveri yrittää lonkkaheittoa (jälkimmäinen on toiminut kerran mutta ne oli toisaalta no gi kisat...), sit ohitan toreanalla tai kneeslidellä, ja mountissa en osaa tehdä mitään mutta jos siihen asti pääsee niin se on jo aika paljon. Jos joudun alle niin osaan jossain määrin puolustaa guardia mutta en osaa hyökätä. Voin yrittää huonosti jujia tai jos saan suljetun kiinni niin joskus onnistun kuristamaan kauluksista. Sweepit puuttuu käytännössä kokonaan mun kisapelistä, oon saanut kisoissa melkein tehtyä hessuhopon kerran. Nyt oon pari kertaa yrittänyt tripodia ja se menee edelleen päin v*ttua. En osaa vetää guardiin.

Kasailin sitten kisapaikalla itseäni ja pakottauduin lämmittelemään. Teen yleensä tosi reippaat lämmittelyt ja sykkeennostot jo puoli tuntia ennen ekaa matsia. Joskus olen saattanut tehdä vielä toisen sykkeennoston 15-10min ennen matsia, mutta tällä kertaa jo eka setti tuntui reisissä niin, että päätin vaan palautua. Sykkeennoston jälkeen yleensä lähinnä avaan lonkkia heiluttelemalla jalkoja pystyssä. Ekat sykkeennostot meni oikein hyvin, vaikka olikin vähän outoa repäistä se oksennuksenmakuinen setti Antti Tuiskun Sata Salamaa soidessa taustalla. Kisoissa siis soi koko ajan musiikki, mikä teki ainakin rennomman tunnelman, mutta toisaalta vähän häiritsi.

Eka matsi omassa painoluokassa oli walkover. Vähän nihkeää, kun joutui latautumaan uudelleen. Toka matsi oli kuin kopio Finnish Openien hävitystä matsista. Mä päätin olla menemättä suljettuun, mutta en tajunnut että jos kaveri on tarpeeksi pitkä, se saa suljettua guardin vaikka mä seison ja sillä on niska maassa. Sit olin taas suljetussa ja useita minuutteja triangelissa, josta kyllä tulin lopulta pois, mutta sitten oli 10 sekuntia aikaa ohittaa. Olin ehtinyt saada yhden edun ohituksesta, mutta kaveri oli saanut kaksi triangeliyrityksistä. Ensin mulle annettiin 3 pistettä ohituksesta, mutta ne otettiin pois koska kuulemma puoli sekuntia myöhässä. Kaaviossa lukee että hävisin judges decisionilla mutta en muista oliko se edulla. Joka tapauksessa tää vitutti älyttömästi koska sama juttu toistui uudelleen.

Mä mietin jo että lähden helvettiin koko kisoista koska odottelu avoimen alkamiseen on aina niin pitkä, mutta sit näin että mulle on tulossa seuraava ottelu ja ensin luulin että kyseessä on joku virhe. Sitten tajusin että kisoissa oli pronssiottelut. Siihen nähden että matsi tuli yllätyksenä, se meni aika hyvin. Kaveri veti guardiin, mutta ei hakenut samalla tavalla suljettua kuin eka vastustaja. Tulin toreanalla ohi, epäonnistunut selän haku, uudelleen ohi, knee on bellyn kautta mounttiin ja kuristin ristikuristuksella.

Pitkästä aikaa sain siis jonkinlaisen mitalin ja vieläpä niin että sen eteen joutui oikeasti voittamaan. Olin kokonaan unohtanut että joskus salikisoissa otellaan pronssista.

Oman painoluokan ja avoimen välissä oli pitkä odottelu, en ole ikinä mennyt avoimeen niin että olisi kaksi matsia jo alla, joten nyt oli vähän väsyneempi olo kuin normaalisti. Nostin kuitenkin sykkeet uudelleen tutulla kaavalla ja ei jumalauta että se tuntui kamalalta. Tuntui että on pakko, koska olin päässyt kylmenemään ja hartiat ja niska jäykistyi nopeasti ekan matsin triangelin jäljiltä. Sykkeennostojen jälkeen jaksoin lähinnä heilauttaa pari kertaa jalkoja muodon vuoksi.

Avoimen eka matsi oli niin samanlainen tuon pronssimatsin kanssa että se on melkein koomista. Kaveri oli -70kg painoluokasta. Tässä sain lopetettua heti ensimmäisen toreana ohituksen jälkeen, mutta muuten tapahtui ihan samat asiat.

Avoimen tokassa matsissa kaveri oli -82,5kg painoluokasta ja ei tehnyt mieli ottaa pystyä. Olen tosi paljon treenannut viime aikoina tripodi-sweeppiä ja sen jälkeen nilkan hakemista kainaloon tai yhden jalan X:ää. Mutta tiedän kyllä että mulla on isoja ongelmia saada guardiin veto pysymään kasassa. Nyt kaveri otti heti jalan pois lantiolta ja olin sen jälkeen hukassa. Puolustaminen niskoillaan meni ihan hyvin jonkin aikaa, sitten kaveri tuli ohi, ja vaati aika paljon tahdonvoimaa jaksaa tuoda polvi väliin. Melkein heti lähti ottamaan selkää, huomasin sen kyllä melko aikaisin mutta olin laiska puolustamaan ja todella väsynyt. Hävisin RNC:llä.

(Näistä matseista on videot Saunassa Potkulaisten omat kamppailuvideot-ketjussa.)

Kokonaisuutena en ole tyytyväinen, mutta en tyytymätönkään. Tulosten suhteen neutraali fiilis, vaikka teen edelleen samoja virheitä niin sentään huomaan kun ne tapahtuu, ja kaksi voittoa kaksi tappiota on paremmin kuin viime kisoissa. Ikävintä on hävitä samaan juttuun toista kertaa. Erityisen tyytyväinen toisaalta oon siihen että pää pysyi paremmin kasassa. Mietin lähinnä, että oon täällä hakemassa kokemusta ja sit jossain vaiheessa alan pärjätä paremmin mutta nää ei ole välttämättä ne kisat. Se tulee sitten aikanaan. Joku lahjakkaampi kaveri varmaan oppisi kisakokemuksistakin nopeammin, mutta mun kohdalla ei voi ottaa kauhalla kun on lusikalla annettu. Mut jos kaivan sinnikkäästi sillä lusikalla niin voitan ehkä oman painoluokan arvokisoissa... öö... vuonna 2020? brushteeth

Anyway, kisaaminen on taas kivaa. Se on tärkeintä.
tabitha
huhti 28, 2017, 01.27
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

to 27.4.

BJJ 90min, kisaryhmän treenit. "Kohtalaisen" reippaat alkulämmöt, polvennostojuoksu, alligaattorikävelyä, kuperkeikka + polvet rintaan hyppy, 2 kierrosta salin ympäri karhukävelyä TÄYSILLÄ, 15 leukaa, 10 sprawlia. Hengästyin ihan kunnolla. Sitten suljetun guardin avaamista koska "kisoissa oli muutama henkilö jotka vähän epäröivät että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä". Niin, kelleköhän näin kävi :D Hyvä että tuli käytyä yksityiskohdat läpi huolella. Sitten 3 erää sparria. Viimeinen oli varmaan 12min ja todella raskas, mutta meni hyvin.

Venyttelin. Eilisestä lasson purkamisesta selvisi lisää yksityiskohtia. Hyvät treenit, ja kroppa näyttäisi palautuneen, nyt on vaan nukkuminen vähän hankalaa.
tabitha
huhti 27, 2017, 01.34
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: tabitha
Vastaukset: 2166
Luettu: 217794

tabitha

ma 24.4.

Lukkopaini 90min. Jälkikäteen ajatellen kohtalaisen hc treenit heti kisoja seuraavana päivänä, mm. sprawleja, 2 kierrosta karhukävelyä salin ympäri täysillä, välittömästi perään 15 leukaa. Sparria oli paljon. Harvoin tulee olo ettei kertakaikkiaan jaksa, mutta näiden treenien loppupäässä meinasi tulla. Jaksoin jotenkin kuitenkin treenit loppuun asti.

BJJ 90min. Ei varsinaisesti ohjattuja treenejä, tehtiin omia tekniikoita. Höntsäilin jotain, ei kovin montaa toistoa yhteensä, ja otin yhden 5min sparrierän. Olin silti treenien jälkeen niin puhki, etten jaksanut edes venytellä.

ti 25.4.

Pakko levätä.

ke 26.4.

BJJ perustekniikkaa reilu 60min. Mun seurustelukumppani oli katsomassa kisoja ja innostui niin paljon että halusi itsekin kokeilla. Ongelma on että en ole ikinä opettanut BJJ:tä kenellekään. No tehtiin niskoillemenoa, katkarapua, ukemit eteen, sivulle ja taakse, sidestä poistulo katkaravulla, mountista poistulo siltaamalla, yksi perus guardinohitus, suljetun guardin avaaminen ja americana mountista. Vähän kokeiltiin miten nuo escapet sidestä ja mountista toimii kun päällä olija pistää vähän vastaan. Kaikki sujui jollain tasolla, mutta mulla meni pää jumiin siitä kun joutui miettimään niin paljon - en oo ikinä joutunut sanallistamaan tekniikoita oikeastaan millään tavalla.

BJJ kisaryhmän treenit 90min. Lihaskuntoliikkeitä ja 3min omat lämmittelyt. Lämmittelypainia (6 min?) ja lasson purkamista, 2 eri versioita. Loppuaika omia tekniikoita. Tein vaan sitä äsken opittua lasson purkua, koska se ei sujunut. Pitää kattoa ensi kerralla niitä yksityiskohtia (kyynärpään liikuttamista sprawlin jälkeen). Tällä kertaa onnistuin venyttelemään. En ole vieläkään palautunut kisoista, selkä todella arka ja jumissa. Toivottavasti tämänpäiväinen meni palauttavasta treenistä.

...

Mä olin vielä kisapäivänä ihan tyytyväinen - vaikka alisuoriuduin taas ja hävisin tosi tyhmästi, voitin kuitenkin sellaisen matsin jota kukaan ei uskonut mun voittavan. Ja se kans että lääkäri sanoi, että kuukauden kuluttua leikkauksesta saa painia kovaa, ja kisat oli päivälleen kuukauden päästä :D Joten ei olis ehkä voinut olettaakaan että menee kovin hyvin.

Maanantaina olin kuitenkin aika masentunut. Koska tårta på tårta nuo tulokset oli. Tuntuu että en tuu ikinä kehittymään ja mun ei pitäisi jatkaa jujutsun harrastamista, koska 1. oon ajanhukkaa ihmisille jotka yrittää opettaa mua ja 2. en usko et kukaan haluaa otella transsukupuolista tyyppiä vastaan, voitti tai hävisi. Tulee vaan sellanen toivottomuus, et mä oon niin monella tapaa menetetty tapaus. (Juuh, juttelin tästä valmentajan kanssa ja siitä tuli parempi olo.)