Tässä ideoita myös rannekaatoon Amokin aseettomaan osuuteen voimakkaasti vaikuttaneen Jospeh Simonetin esittämänä.

http://www.youtube.com/user/kifighting# ... Il-rTApgnY" onclick="window.open(this.href);return false;

Siitä palkista oikeelta löytyy noin parisataa videoo lisää.

Jos tuon primäärikohteen ymmärsin oikein, niin useampaa vastaan joskus käytetään myös kilpenä muita tai asetellaan jonoon suojaksi. Mutta, näkisin kyllä, että puukottaja/vaarallisin ensin pois pelistä - tilanteesta riippuen.

Kari Aittomäki kirjoitti: Mites Amokissa ja Defendossa, oletan että myös teillä puukottaja on primäärimaali?
Minkäverran käytätte kohteen kääntämistä ja tonttiinviemistä?
Mä olen tehnyt jonkinkerran niin ihan vaistolla, tosin silloin puukkumies on ollu jurrissa ja hintelämpi, kokematon hölmöilijä.

Sorgen, en ihan saa ajatuksesta kiinni tuon primäärimaalin tiimoilta..eli mitä tarkoitat? Koska en ymmärrä kysymystä, niin ilmeisesti näin on?

Amokin sisällöstä oiskohan karkeesti noin 1/7 alasvientejä, eli varsin merkittävässä osassa kuitenkin. Aika usein pyritään itse pääsemään tuonne vastustajan sivulle/taakse, kutsumme sitä corneringiksi. Pyrimme lisäämään tuon corneringin harjoitellessa joka toistoon tavalla tai toisella. Corneringissa kohdetta käännetään myös samalla. Pääkontrollit ovat myös peruskauraa, eli päästä horjutuksia ja kontrollia käytetään verrattain paljon. Eli enemmänkin itse pyritään sinne sivulle tai taakse + nilkoista, polvista, lonkista tai päästä horjuttamisia.

Itse olen oikeissa tilanteissa vienyt poikkeuksetta alas.

Tulee itselle mieleen yksi hintelä tapaus. Oltiin ovella kaverin kanssa ja yks normaalisti mukava sälli lähti tuopin kanssa nurkan taakse veks, vattuili vielä mennessään tuopin pöllimisestä. Huutelimme sille perään, ettei tarvii nyt hetkeen tulla näyttään naamaansa, kun ei jaksa jonkun tuopin perään juosta. Meni muutama minuutti eteenpäin ja tuli selkeesti alaikäisen näköinen nulli tuulikaappiin..kaveri ei kiinnittäny siihen niin huomiota, katteli vielä sen edellisen perään ja muuten vaan ulos.

Sälli tuli sisään, kysyin papruja. Laittoi käden farkkurotsin povariin ja lähti käveleen kohti. Pyysin uudestaan henkkaria, jolloin kiersi musta parin metrin päähän ja likelle kaveria. Siitä siirsi kätensä reiden sivulle, jolloin spottasin mahdollisen punasen puukon perän kädestä. Samassa sitten infoomaan kaveria siitä, eli kovahkoon ääneen sanoin: "Mitä sulla on kädessä?! - Näytä kätes!" Samassa sälli yritti kääntyä kohti kaveria ja pistää morallaan mahaa kohti. Kaveri sai ranteesta kiinni, käden haltuun ja yritti rannekaatoa - kote-gaeshi japsilajeissa. Nulkki veti kyynärpään kiinni mahaansa ja veti kättä koukkuun - jolloin tulin takaa ottaan kuristuksen ja alasvienti samantien. Kuristin tajun veks, jolloin vasta sillon veitsi irtos kädestä. Samalla tuli muita yrittään puuttua tilanteeseen."Miks te pikku-kallea (tai mikä olikaan) kuristatte?". Häipyivät aika nopeeta puukon nähtyään.

Tää sälli oli siis hentoinen teinijätkä, oisko ollu 17 vee/60 kiloa ja kaverini riski 115 kiloa, Krav Maga taustaa. Silti ei pienintäkään mahkua saada rannekaatoa tehtyä kun sälli veti kyynärpään kiinni kroppaansa. Vaikka ote oli hyvä ja koko kropan paino takana, ihan vyökoekelpoinen suoritus kaikin puolin..siis ilman atemia. Ei kyenny tekeen kun molemmat kädet koki tarpeellisemmaksi olla rannetta hallitsemasssa ja potkut ei tullu mieleen syystä tai toisesta. Tosin ei montaa sekuntia kerenny hakeenkaan, kun olin jo kuristamassa ja viemässä alas. Ja kaveri yritti koko ajan saada puukkoa veks vielä maassakin, ei ennen lähteny kun taju lähti.

Oli tullu kostamaan isoveljelleen antamaamme "porttikieltoa". Vaikkei ees annettukaan, kuhan sanottiin tuopin pöllineelle isoveljelle, että mikä nyt vaivaa oikein, älä nyt tuu hetkeen kun oot huonolla tuulella.

Mjölnir kirjoitti:

Jussi Huusko kirjoitti: Eli ei pelkästään se, että hyökkääjä saa treeniä puukon esiinvetoon joka kerta kun ottaa sen taskusta tai vyötäröltä (eikä lattialta), niin puolustautuja oppii tunnistamaan veitsen kantotapoja ja esiinvetovaihetta samalla joka toistossa. Eli tsiigailee sitä kyynärpään koukistumista.

Tämä on erittäin hyvä pointti. Niille henkilöille, jotka laillisesti kantavat välineitä (sotilaat, poliisit, vartijat jne) vedän treenit aina siten, että on omat välineet mukana.

Veitsen kantamiseen liittyy mielestäni yksi pieni ongelma, miksi emme käytä mainitsemaasi hyvää menettelyä itse: teräaseen käyttö suomalaisen oikeuskäytännön mukaan, on aika hankalaa. Tästä syystä en halua ehdollistaa ihmisiä käyttämään työkalunaan ensisijaisesti sitä teräasetta, vaikka se hyvin tehokas onkin. Eli treenaamme aika vähän veitsen käyttöä. Ylemmällä tasolla enemmän, alemmilla harjoittelijatasoilla todella vähän.

En tarkoittanut että pitäisi kantaa, vaan että krimit kantaa ja olisi hyväksi treenata tuota vaihetta enemmän? Veitsenkannon tunnistamista, veitsen esillevedon tunnistamista - tekniikoita tuohon vaiheeseen. Eli harjoitellessa veitsi välissä taskuun tai vyötärölle, ei suoraan lattialta lyöntiin. Ainakin joskus, ei välttämättä joka toistossa. Mikä ettei joka toistossakin mikäli vuoronperään suoritus. Kun ei se krimikään sitä puukkoa lattialta ota ja hyökkää. Vaan kantaa sitä jossain ja vetää esiin. Mielestäni ollaan jo myöhässä pahasti tekniikoinemme, ellei olla tunnistettu veitsen esillevetoa/kantoa jo hyvissä ajoin ennen varsinaista hyökkäystä.

Se miksen ymmärtänyt koko problematiikkaa on siinä, etten usko alkuunkaan poisottoihin siten että veitsi saataisiin omaan käteen (pystyssä varsinkaan). Vaan se tippuu (toivon mukaan) lattialle tekniikan aikana, josta se potkaistaan etäämmälle/poimitaan haltuun. Ajattelin problematiikan siis johtuvan yhdestä harjoitusveitsestä ja sen vuorottaisesta toiselle annosta tekniikoiden välissä.

Tuo mun aikasempi viestihän liittyi siihen myöskin, että eikös puukkoa vastaan treenatessa melkein tärkein vaihe ole tuo esilleveto ja sen tunnistaminen/esto? Eli mikäs sen parempi kuin saada vihje mahdollisesti kohta tulevasta veitsihyökkäyksestä. Tämähän voi olla esimerkiksi:

- kyynärpään koukistus puukkoa esillevetäessä. Koittakaa ottaa puukko esille koukistamatta kyynärpäätä..?

- jäykkä käsi/olkapää uhkaajan kävellessä kohti (ja pitäessä puukkoa reiden takana)..eli ei kädet heilu kuten armeijan marssissa, vaan asekäsi jäykkänä.

- olkapään "hetkautus"/painon pudotus asekäden puoleiselle jalalle puukkoa hihasta käteen pudottaessa.

- Jne.

Eli vähän tähän tyyliin:



Tuo nyt on tommonen alkeellinen kuva käsiasetta varten, mutta pointtina vaan tuota puukkoa vastaan puolustautumiseen(kin). Ja sen tilanteen treenaamiseen. Mun mielestä aika myöhässä ollaan aina, mikäli ei olla ennakolta havaittu veitsen kantoa/esillevetoa. Ja treenataan vaan sitä vaihetta kun hyökkäys on jo alkanut.

Eli ei pelkästään se, että hyökkääjä saa treeniä puukon esiinvetoon joka kerta kun ottaa sen taskusta tai vyötäröltä (eikä lattialta), niin puolustautuja oppii tunnistamaan veitsen kantotapoja ja esiinvetovaihetta samalla joka toistossa. Eli tsiigailee sitä kyynärpään koukistumista.

Yksi pointti tossa oli se, että iso osa harjoittelusta on myöskin aseen esillevetoa. Tämä "tietenkin" pitää suorittaa mahdollisimman tilanteen mukaisella veitsellä. Eli esimerkiksi se takin tai paidan sivuunveto ennen veitsen esillevetoa on tärkeä osa harjoitusta. Tai missä nyt kukakin haluaa kanniskella. Tulee siis samalla esillevetoharjoitusta kun tekee normaalia pariharjoitusta. Ja se, että miten se peukalo tai etusormi hakeutuu sinne taskulle, housun kaulukselle tai missä nyt kukakin kanniskelee..se on tärkeessä osassa sitä puukon esillevetoa.

Nyt kun toi veitsi on mainittu useempaan kertaan, niin kannanpa korteni kekoon näin veitsilajin harjoittajana. Meillä on se etu, että koska treenaamme veitsinäkökulmasta kamppailua kaikilla on oma harjoituspuukko. Ei tarvitse heitellä, laskea maahan eikä antaa käteen. Pyrimme laittamaan taskuun/vyötärölle tarvittaessa, eli sinne missä sitä "oikeastikkin" kannettaisiin.

Se, että treenaamme useimmiten arkivaatteissa (yleisin harjoitusvaate lienee farkut jalassa, normaalit kengät sekä t-paita tms) niin mahdollistaa tuon taskuun/vyötäröpidikkeeseen laiton. Gi:ssä ei ole taskuja. Harjoittele niinkuin taistelet näkökulmaan tämäkin siispä.

Onhan näitä esimerkkejä runsaasti tullut vastaan kun treeneissä on totuttauduttu tiettyyn toimintamalliin.

Esimerkkinä eräs brittiläinen judoka, joka oli harjoituksissa tottunut kannattelemaan harjoituskaveriaan heitosta alastulossa. Eli hihasta kannattelu, jotta kaveri putoo mukavemmin oikeassa asennossa ja pehmeämmin. No, judoka otti puukkoa pois töissään ollessa ja vetäisi heiton loppuvaiheessa puukon mahaansa kannatellessaan heitettäväänsä.

Itse pidän tuosta AMOK! tervehdyksestä. Ohjaajalle tulee tavallaan henkilökohtaisempi kontakti, fyysisen kosketuksen kautta. Samalla kun ranteet kolautetaan yhteen, mitataan tavallaan "päivän kondis". Ohjaaja katsoo jokaista silmiin ja tsekkaa mitä siellä näkyy. Onko kaikki kotona? Vai onko mahdollisesti rapula? Onko tuo kolautettava ranne lötkö, jota pitää tsempata treenin aikana, jotta oppilas saa harjoituksesta enemmän irti. Onko tuo ranteen yhteen kolautus innostunut? Vai kenties agressiivinen jopa? Saat siis selville treenikaverisi tai ohjattavasi psyykkisestä tilasta jonkun kuvan. Samaan tyyliin kuin työnantaja kätellessään mahdollisen tulevan työntekijän. Ohjaajan on myös helppo laskea oppilaiden määrä kolautuksen perusteella. Onko oppilaita parillinen määrä jne?

Tervehdys on samalla taktinen harjoite. Kun joku käy kimppuuni lyön häntä silmiin sormenpäälyönnillä. Mikäli vastustaja lyö samaan aikaan, ohjaan ranteellani hänen lyöntiään samalla sivuun. Otan samalla etäisyyttä ottamalla oikean jalan taakse. Samalla mahdollisesti tavoittelen asetta vyötäröltäni.

Joka tervehdys on siis yksi toisto lisää harjoitusta etäisyyden ottoon, sormenpäälyöntiin ja aseen esillevetoon yhdistettynä kasvoja kohden tulevan käden sivuun ohjaukseen. Ja lisänä vielä tuo, että vaikka paniikissa toimisitkin kuten harjoituksissa niin reaktio on todennäköisesti edukas. Sormenpäät silmiä kohden ja etäisyyden otto.

Modernien lajien etu siispä tämä, että esimerkiksi Tom Sotis on itse AMOK!kia kehittäessään voinut valita tervehdystavan, joka on samalla käyttökelpoinen harjoite. Ei ole perinteitä velvoittamassa toimia toisella tavalla. Alku-ja loppurituaalit näen kuitenkin tarpeellisena keskittymisen kannalta, sekä turvallisuusnäkökulmasta, esim harjoittetta lopettaessa.

Oma tervehdystyyli lujittaa myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. "Me"-henkeä. Kohti parempaa harjoitusryhmää. Tiiviimpää sidettä harjoituskaverien välille. Joudummehan kuitenkin luottamaan henkemme toisen käsiin useastikkin harjoituksen aikana. Onhan monilla jengeilläkin oma tyylinsä tervehtiä, ja tuleepa mieleen tuosta meidän sormenpäälyönnistä "heil H"-kädenasentokin.

Mika kirjoitti: Mutta ehkä en vain ymmärrä. Ehkä teidän salillanne ei sitten kätellä tai kumarrella tai muuta. Mikäs siinä.

AMOK!issa teemme eräänlaisen "valmiusasennon" kumarruksen tai kättelyn sijasta. Eli oikea käsi menee tavoittelemaan puukkoa (tai pistoolia) vyötäröltä ja vasen käsi tekee sormenpäälyönnin silmiin, mutta kun molemmat tekee samaan aikaan, vasemman käden ranteet osuvat yhteen. Samalla molemmat ottaa askeleen taakse oikealla jalalla tai vasemmalla eteen kamppailuasentoon riippuen etäisyydestä. Leuka painetaan samalla hiukan alaspäin samalla tavalla kuin kamppailutilanteessa.

Tämä ainaostaan L.K:n mainitseman perusteen vuoksi. "Emme tee yhtäkään turhaa liikettä harjoituksen aikana/emme opettele mahdollisesti vahingollisia toimintamalleja".

EDIT: samalla tervehdimme toisiamme sanomalla "AMOK!", jota voisi verrata kyokushinkain OSU:un. Periksi ei anneta-mentaliteettia siispä. Lisäksi mahdollisesti jeesaa suun aukaisemisessa stressaavassa tilanteessa. Hence, alkeellinen kommunikointiharjoitus/prefight rutiini.