Viime viikolla tuli bongattua Royal Armouriesissa tällainen kaksipalloinen idän ihme 1800-luvun lopulta: https://collections.royalarmouries.org/ ... -1589.html

Siinähän oikeanpuoleinen herra selvästi seisoo niin hyvässä asennossa (in libra = inn der wag), että jalat pysyvät paikoillaan, vaikka taju lähtisi. (Sama kohta löytyy saksaksi täältä: SLUB, Mscr.Dresd.C.93 fol. 222r.) Kyseessä on siis ylälyönti alalyöntiä vastaan: alussa selostetaan lyönti vastustajan vasempaan jalkaan, minkä jälkeen tulee vastatekniikka ja kuvan esittämä tilanne (tämä on vähän typerästi kirjoitettu, kun siinä ei selvästi sanota, mikä kohta kuvassa näkyy):

Sed si is idem contrà usurparit, loeuum retrorsum referas, eaque ratione eius ictum si uitaris rursum pede prędicto intrò procedas, dorsumque aduersarij pensili parte tribuli quassabis, hoste in libra contra te consistente.

Nopeasti käännettynä: 'Mutta jos hän vuorostaan käyttää samaa [eli lyö vasenta jalkaasi], vedä vasen jalka taakse, ja jos tällä tavalla väistät hänen lyöntinsä, astu mainitulla jalalla takaisin sisään, ja nuiji vastustajan selkää varstan riippuvalla osalla vastustajan pysyessä vaa'assa sinua vastaan.'

(@MarkkuT: Luetaan contra eikä cotra, utraque eikä utraq, is eikä us, loeuum eikä loeuu, ictum eikä ictu, sinistrum eikä sinistru, atque eikä atq, rursus eikä rurfus, hostis eikä hostus ja concusseris eikä concusserus. Tuo ij on tavallaan sama kuin ÿ eli y, joten en nyt siitä erikseen mainitse. )

Keskiajan kontekstissa taitaa tuollainen "ritarimallinen" ketjupiikkipallo olla korkeintaan (lähi-)idän ihme (esim. Pariisi, BNF, ms. fr. 2810 fol. 253r). Osuutensa siihen liittyvän myöhemmän mytologian syntyyn on varmaan ollut sotavarstalla (ks. esim. Olaus Magnus, 1555, Historia de gentibus septentrionalibus, s. 222, josta löytyy varmaan kaikille jostain yhteydestä tuttu kuva, tai samoihin aikoihin tuotettu Paul Hector Mair, De arte athletica I = München, BSB, Cod.icon. 393(1, fol. 209r alkaen).