Pseudouskonnollisena elementtinä tulee mieleen wingtsunin (-chunin) ensimmäisen liikesarja, jonka vaihtoehtoinen nimi on 三拜佛 sāam bāai Faht eli "kolme kumarrusta Buddhalle". Tämä tiettävästi liittyy erityisesti kohtaan, jossa kättä tuodaan eteenpäin ensin kämmen ylöspäin (tāan-sáu) ja sitten ranne koukussa (fuhk-sáu); liikkeiden lopussa tapahtuu ranteen kierto sormet sisäänpäin, alas, eteen ja ylös, minkä jälkeen käsi tuodaan taaksepäin alla näkyvän kuvan mukaisessa asennossa:



Leung Tingin mukaan liikesarjassa on alkujaan tehty yksi tāan-sáu ja kaksi fuhk-sáuta, jolloin tuo viimeinen rukousasennon näköinen liike tapahtuu kolme kertaa, näin ollen muistisääntö yksi-kaksi-kolme (一攤二伏三拜佛 yāt tāan yih fuhk sāam bāai Faht). Kamppailullisesti kolmas liike on 護手 wuh-sáu eli suojaava käsi.

Aiemmin heitin ilmaan kysymyksen kamppailuopissa nähtävitä uskonnollista vaikutteista. Onko Shaolin kungfussa jotain jäänteitä pyrkimyksestä saada itselleen maagisia tai muita voimia Vajrapāṇin/Nārāyaṇan palvonnan avulla?

Shaolinsi kirjoitti: ↑touko 23, 2020, 07.31 Shaolin-temppelissä Vajrapania palvotaan nimenomaan buddhalaisuuden suojelijana. Häntä on palvottu siellä vähintään 1200-luvulta asti. Todisteena niistä ajoista Shaolin-temppelissä on vielä tänäkin päivänä nähtävissä vuosisatoja vanha kivipaasi, johon Vajrapani on kuvattu (kuva 3).

Paasi taitaa kuitenkin olla jo 1100-luvulta, kun sen on (uudelleen) pystyttänyt apotti Shi Zuduan (1115–1167).

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 17, 2020, 03.05 Itse asiassa, multa on kysytty tätä asiaa ihan lukiossa, jota lusin kun Afganistanin bileet alko.
Yksi ope näki tilanteessa samoja elementtejä kuin eka maailmansodan syttymisessä ja kysyi ketkäs pojista on jo iällä. Minä olin.
- Kuinka isänmaallinen Kari sitten on?
- En mitenkään poikkeuksellisen intomielinen.
- Mutta mitäs jos tulee käsky astua palvelukseen, oletko valmis?
- Vaikka tältä istumalta. EI siihen isänmaallisuutta tarvita.

Mutta olisitko ollut myös valmis palvelemaan Neuvostoliiton armeijassa? Ei isänmaallisuuden tosiaan tarvitse olla mitään poikkeuksellista intomielisyyttä.

***

Mutta sitten itse asiasta eli kamppailulajeista ja uskonnosta. Kamppailulajiopettaja voi olla uskonnollinen ja tuputtaa uskonnollisuuttaan kamppailulajiopetuksen yhteydessä oppilaille. Jokin seura voi myös olla uskonnollinen lähtökohdiltaan, esim. joku kristillinen karateseura tai, laajemmin ymmärrettynä vaikka Shaolin kung-fu, josta Shaolinsi kirjoitti ylempänä. On selvää, että vahvasti uskonnollisessa yhteisössä minkä tahansa asian tekeminen liittyy uskontoon, esimerkiksi ruokailu ruokarukouksineen. Tähän liittyy myös mainitsemani esi-isien kumartelu treenisalilla: yhteisössä, jossa esi-isien palvonta on luonteva osa normaalia elämää, se näkyy tietysti myös samojen ihmisten kamppailulajissa. Uskonto voi kuitenkin vaikuttaa ruokailurituaalien lisäksi siihen, mitä syödään.

Onko siis sellaisia tapauksia, joissa kamppailulajin varsinaisessa kamppailuopissa olisi jotain uskontoon perustuvaa? Siis samaan tyyliin kuin eläintyylit perustuvat (näennäisesti) eläinten liikkeisiin. Eläimiin perustumisesta tulee tietysti mieleen taijiquan, jonka nimessä on taiji, joka lienee uskonnollis-filosofinen käsite. Tämä ei tietenkään välttämättä tarkoita mitään, kuten ei kai sekään, että Choy Lee Futin nimessä esiintyy sana "Buddha" (Fat).

(Huonon huumorin ystäville: Testamen-Do.)