Ylioppilastutkinnon pointti on selvittää, onko opiskelija omaksunut lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttanut lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Lukion opetussuunnitelma siis kyllä asettaa perusteet sille, mitä tutkinnon on tarkoitus mitata, mutta tutkinnon rooli kypsyyskokeena on jo vähän epäselvempi. Kuten todettua, lukiokoulutus antaa valmiudet jatko-opintoihin (vaikkei enää suoranainen pääsykoe olekaan), mutta toisaalta ihan laissa määriteltynä tavoitteena on "tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja". Kuitenkin valtioneuvoston asetuksella on säädetty, että tehtävät laaditaan ihan vain kurssien oppimäärien mukaan. Ilmeisesti kypsyyden mittaamisen katsotaan toteutuvan siinä, että ylipäänsä selviää niistä tehtävistä.Lasse Candé kirjoitti: ↑maalis 20, 2019, 19.22Yo-kirjoitusten tehtävä on testata opetussuunnitelman mukaista oppimista ja opetusta. En ole vähään aikaan tarkistanut tarkkaa sanamuotoa, mutta tuo on nykyään lautakunnan toiminnan pääpointti.
Lasse Candé kirjoitti: ↑maalis 20, 2019, 19.22Mutta asiassa kiivetään hanuri edellä puuhun. Näin tehtiin myös täysin tarkoituksella kun digitalisoitiin: Yo-koetta käytettiin poliittisena välineenä opetuksen muuttamiseen ja lopultakin melko hataralla pohjalla. Periaatteellisella tasolla tämä oli ongelmallista, koska roolit kääntyivät päälaelleen ja yo-kokeelle lätkäistiin toiminnallisen opetussuunnitelman rooli, varsinaisen opetussuunnitelman mittaustehtävän sijaan. Käytännössä kuitenkaan ongelma ei ole paha, paitsi korkeintaan matematiikassa tosiaankin.
Kokeet voivat olla lain mukaan kirjallisia tai sähköisiä, ja niihin voi kuulua myös suullisia tehtäviä (mutta ei edelleenkään latinassa, koska se ei kuulu oppimäärään!), eli periaatteessa homma on aika vapaata. (Jossain vaiheessa ei saanut enää sanoa "sähköinen" vaan alettiin puhua "digitaalisesta", mutta lakiteksti ei sentään ole muuttunut.)Lasse Candé kirjoitti: ↑maalis 20, 2019, 19.22Jos ongelmat käyvät ylitsepääsemättömiksi ja itse matematiikkaa pitää muuttaa sopimaan tähän roolipeliin, pitäisi matematiikan kirjoitukset muuttaa takasinpäin, ainakin osittain. Poliittisesti pitäisi poistaa pakko hoitaa koneella. Miksei lautakunta saisi päättää kuinka mittaa ihan vapaasti?
Ylioppilaskokeen opetusta määrittävä funktio on tosiaan jännä kysymys. Periaatteessa jos ylioppilaskokeessa menestyminen korreloi tavoitteiden toteutumisen kanssa, ei siinä ole mitään ongelmaa, että opetus pyörii ylioppilaskokeeseen harjoittelun ympärillä. Jos voidaan osoittaa, että kokeeseen valmistautumiseen keskittyminen johtaa alisuoriutumiseen tavoitteiden kannalta, niin sitten hommassa ei ole järkeä, vaan ollaan non vitae, sed scholae -tilanteessa. (Tietty lukiokoulutuksen pääpointtina edelleenkin on tuo jatko-opintoihin valmistaminen, joten siinä mielessä se on ihan määritelmällisesti "koulua" varten. Mutta ennustaako menestys ylioppilaskokeessa menestystä jatko-opinnoissa?)
Latinan opettajat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, miten koe muuttuu digitalisoitumisen myötä, koska se vaikuttaa opetukseen. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että koeproseduureihin on aivan välttämätöntä totutella prelien ynnä muiden harjoitusten avulla, jotta ei sitten stressaa niistä itse koetilanteessa vaan voi keskittyä itse asiaan. Latinan kokeessa on myös perinteisesti edellytetty kieliopillisen terminologian tuntemusta toisin kuin missään muussa kieliaineessa, vaikka tätä ei varsinaisesti opetussuunnitelmassa mainita. AIemmin YTL:n omissa määräyksissä määritettiin aika tarkkaan latinan kokeelle erityisten tunnistamis- ja muunnostehtävien muodot, mutta digikokeen myötä tämäkin muuttui.
(Latinan osalta B2- ja B3-oppimäärien kielelliset tavoitteet eivät muuten eroa toisistaan muuten kuin siten, että B2-oppimäärän tavoitteena on, että opiskelija "osaa kohtalaisen hyvin keskeisimmän sanaston ja rakenteet sekä joitakin idiomaattisia ilmaisuja", kun taas B3-oppimäärällä opiskelija "osaa harjoitellun perussanaston ja keskeisiä rakenteita". Muuten tavoite on niinkin kunnianhimoinen kuin "ymmärtää apuvälineitä käyttäen helppoa autenttista tekstiä".)