Ei tuossa toisaalta sanottukaan, että henkipatto tarkoittaisi pelkästään henkirikoksen tekijää.

Hmm, ei tuo SSA:n artikkeli hirveästi kyllä jätä asiassa epäselvyyttä. Eli patto on ’rikos; rikollinen; (murt.) väärän valan tekijä’.

Tässä Hesarin jutussa ahdistutaan mm. siitä, että "pystyy tekemään -rakenteen tilalla käytetään pystyy tehdä -rakennetta". Kuvassa oleva esimerkki on "Sori, nyt ei pysty venyä". Parempi olisi ilmeisesti "Anteeksi, nyt ei pysty venymään".

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010041771.html

Tuon muutoksen lienevät aiheuttaneet juuri sellaiset tapaukset kuin "venyä", "istua", "vetää" ja "antaa". Ainakin meikäläisessä murteessa nämä voivat olla MA-infinitiivin illatiivissa "venyy(n)", "istuu(n)", "vetää(n)" ja "antaa(n)". Jos ja kun loppu n tippuu pois tai sulautuu seuraavan sanan alkukonsonantiin, ovat muodot samannäköisiä kuin "venyy", "istuu", "vetää" ja "antaa". Esim. "voitsä antaa sen" (voitko antaa sen) tai "voitsä tulla antaa sen" (voitko tulla antamaan sen). Toisentyyppisissä verbeissä muodot toki ovat erinäköisiä, esim. "jaksatsä juosta" vs. "lähetääks juoksee(n)", mutta etenkin jos metaforisen suunnan merkitys ei ole yhtä vahva (pystyä vs. lähteä), niin ei ihme, jos analogia aiheuttaa sellaisia muotoja kuin "kyl mä pystyn juosta". Kuvan esimerkki saattaa olla hyperkorrekti: voi olla, että henkilö olisi sanonut ääneen "venyy".

Minusta selkeintä on olla käyttämättä sanoja hirveän eri tavalla kuin muut ihmiset, siis jos tahtoo tulla ymmärretyksi.

Prosessin ja tuloksen yhteneväisyys on muuten aika yleinen ilmiö. Usein esim. artikkelista, jossa julkaistaan tutkimustyön tuloksia, puhutaan tutkimuksena. Samoin analyysin tuloksesta on helppo puhua analyysinä. Yleensä asialla ei ole hirveästi merkitystä. Tulkitsevissa tieteissä useimmiten kiinnostavaa ei ole pelkästään lopputulos vaan perustelut sille eli juuri se tulkitsemisen prosessi. Historian tutkimus ei ole luonteeltaan sellaista, että jonkun johtopäätöksen eli tuloksen voi ottaa sellaisenaan ja yhdistää vapaasti muihin tuloksiin. Esim. jostain aineistosta tehtävä tulkinta ei ole välttämättä sama kuin kahdesta saman aineiston puolikkaista tehtyjen erillisten tulkintojen yhdistelmä: on nähtävä "kaikki yhtaikaa".

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 11, 2024, 13.45 Tuossa jutussa viittaukset ja niiden aikajana on faktaa. Niiden näkeminen todistusvoimaisena jollekin muulle kuin niille faktoille itsessään taas on spekulaatiota tai tulkintaa.

En nyt ihan hahmota, että oliko tuossa spekulaation primäärimenetelmäjuonteessa ideana jonkinlainen täysin faktoihin perustumaton tajunnanvirta? Jos näin, niin ainakaan minä en ole missään vaiheessa ehdottanut mitään tällaista kenenkään tutkimusmenetelmäksi.

Onko lihavoimani kohta luettava niin, että spekulaatio ja tulkinta ovat eri asioita ("joko-tai") vai suunnilleen sama asia ("eli")? Koska juuri faktoista tulkintojen tekeminen on sitä, mitä (kieli)historian tutkimus on, ja sen kutsuminen "spekulaatioksi" poikkeaa siitä, miten sanaa yleensä käytetään.

Tuli vielä Wikipediasta ja ilmaisujen selityksistä mieleen "say uncle":

There are several theories on the phrase's origin.

Due to heavy Irish immigration in eastern Canada and New England in the 19th century, it is likely an anglicization of the Irish 'anacal', meaning deliverance or quarter.

A less likely theory is that it derives from a phrase uttered by youngsters in the Roman empire who got into trouble, patrue mi patruissime (“uncle, my best of uncles”).

A fanciful suggestion is that it may be based on a joke from 19th-century England about a bullied parrot being coaxed to address his owner's uncle.

Another suggested origin is from the English phrase “time out”, a plea to cease hostilities. The abbreviated usage "T.O." was mistaken for the Spanish “tío”, which means "uncle".

Tässä vähän häiritsee se, yksi itse asiassa uskottava selitys on asetettu vierekkäin kolmen hieman, öh, kyseenalaisen kanssa.

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 9, 2024, 18.23 On merkittävä huomio, että sanaa OK on käytetty lyhenteenä sanoista all correct, versus että se olisi jo ensimmäisessä viitteessä ollut lyhenne väärin kirjoitetuista sanoista oll korrect.

Käyn varmaan vieläkin hitaalla, koska en vieläkään ihan ymmärrä, mikä tässä oli se juttu, mutta ehkä asialla ei ole väliä "All correct" ei tietenkään normaalisti lyhenisi "O.K." vaan "A.C.". Tämän selityksen perusteluksi nostin juuri esille sen, että sekä lyhennetyksi oletettu ilmaisu ("all correct") että humoristiseen väärinkirjoittamiseen perustuva lyhenneortografia ilmiönä (esim. "no go" lyhennettynä "K.G." eli "know go") tavataan lähteissä.

Ilmaisujen leviämisen ja siihen liittyvän ajankulun vaikutuksen osalta on kyllä totta, että nykyään on varmasti absoluuttisesti enemmän ihmisiä, jotka tietävät sanan "'äiti" olevan germaaninen lainasana kuin joskus rautakaudella, mutta tämäkin johtuu myöhemmän kielihistoriallisen tutkimustiedon leviämisestä eikä siitä, että asia olisi säilynyt kollektiivisessa muistissa. Nykyäänhän on muuten ihan tavallista, että kaiken suomen oikeakielisyyssääntöjen vastaisen oletetaan olevan peräisin englannista (ja olevan yleistynyt "viime aikoina" tms.) riippumatta siitä, onko asia näin.

Mutta sitten vielä edelliseen liittymättömästä asiasta eli "spekuloinnin" merkityksestä, eli viitataanko sillä lähinnä arvailuun vai peräti tavanomaiseen (kieli)historialliseen tutkimusmenetelmään:

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 9, 2024, 18.23Ja että miksi joutuu spekuloimaan… tuossa artikkelissahan on jonkin verran ihan suoria mainintoja spekuloinnista ja myös siitä, että artikkelin kirjoittaja arvelee (eli spekuloi) jonkin olevan jollakin tavalla. Juuri tätähän tämä on. Ja se on välttämättömyys.

Artikkelissa vastaava sana (kysehän on "sivistyssanasta", joten tällainen suora suomen ja englannin välinen vertailu sallittakoon) löytyy seuraavissa yhteyksissä (lisäksi sana "speculator" esiintyy keinottelijan merkityksessä, mutta se ei liity tähän):

Of all newcomers to the vocabulary of English, the expression O.K. has aroused the greatest amount of speculation and controversy (s. 5)
If one may speculate, the use of a.r. may indicate that O.K. was actually in circulation (s.11 viite 57)

Kumpikaan noista ei nähdäkseni anna ymmärtää, että "spekulointi" viittaisi siihen toimintatapaan, jota noudattaen esimerkiksi tämä kyseinen artikkeli on kirjoitettu tai miten tällaisia kysymyksiä ylipäänsä tutkimuksessa lähestytään.

Jos joltakulta tutkijalta kysytään näkemystä johonkin asiaan, ja hän ilmoittaa, ettei halua "spekuloida", kyse tuskin on siitä, että hän kieltäytyy tekemästä työtään. Samoin jos joku sanoo jostain kollegansa esittämästä väitteestä, että se on "spekulointia", niin hänen tarkoituksenaan tuskin on tehdä asiallisesti ottaen täysin sisällötöntä huomiota.

Tämä siis koskee sitä, miten sanaa johdoksineen olen normaalisti tottunut näkemään ja kuulevan käytettävän käsillä olevassa asiayhteydessä. Aste-eroja asiassa toki on, enkä väitä osaavani yksiselitteisesti sanoa, montako ja minkälaista perustetta jollekin väitteelle on esitettävä, ettei sitä enää sanottaisi spekuloinniksi. Lisäksi voidaan myös erottaa empiirinen (esim. mittaustulos) teoreettisesta tai vanhanaikaisemmin spekulatiivisesta tiedosta (esim. matemaattinen tieto), mutta silloin liikutaan toisenlaisessa sanastossa.

Lisää alkuperäasiaa.

Mika puhui toisessa ketjussa "pidemmästä tähtäyksestä" ja kommentoi "pitkää tähtäintä":

Mika kirjoitti: ↑helmi 8, 2024, 14.10 *Tähtäin on fyysinen osa asetta. Ei sen koko muutu millään taikatempulla, jos ei ole jediritari. Sen sijaan tähtäys on se, mihin silmät katsovat, joten sitä voi ihminen muuttaa mielin määrin.

Tässäkin tapauksessa varmaan luontevampi olisi pitkälle tähtääminen? Pitkä tai pidempi tähtäys kuulostaa siltä, että puhutaan tähtäyksen ajallisesta kestosta. Suomalaisessa sotilaskäsikirjassa (1917) puhutaan "korkeammalla tähtäimellä" ampumisesta (osa 1, s. 220).

Joka tapauksessa Terho Itkonen on kirjoittanut aiheesta Virittäjässä vuonna 1984. Taustalla on ruotsin "på lång sikt" (ei siis "sikte" eli tähtäin), jonka mallina puolestaan saksan "auf lange Sicht", jonka taustalla on ajatus "näytettäessä" eli "auf Sicht" (italiaksi "a vista") maksettavan vekselin "pitkästä maksuajasta". Englannin "long term" viittaa samaan, eli "term" on tässä "määräaika".

Antti kirjoitti: ↑helmi 7, 2024, 11.00 Japanissa on olutta tarkoittava sana bīru. Onko se lainaa englannista (beer), saksasta (Bier) vai hollannista (bier)? Ääntöasu ei tässä hirveästi auta.

Nyt kun tätä oluttuopin äärellä mieleen tullutta esimerkkiä mietin, niin onhan tuo japanilainen ääntöasu sellainen, että sen voi olettaa tulevan ennemmin hollannista kuin muista mainituista kielistä, joissa r on enemmän tai vähemmän vokalisoitunut. Näiden perua lienee sanakirjasta löytyvä harvinaisempi vaihtoehto biyā. Tämä ei vaikuta sanaan bīru, mutta osoittanee, että etymologisesti sama sana on lainautunut myös hieman eri muodossa. Tilanne on siis vähän vastaava kuin englanninssa, josta löytyy sellaisia pareja kuin ward-guard ja ounce-inch. Samoin suomessa on juhla-joulu ja pappi-paavi.

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 6, 2024, 18.47 Artikkelin mukaan taustalla ei ole niinkään ”oll korrect” kuin ”all correct”.

Hyvä, että asia selvisi, mutta tietämättä, millaisia referatteja olet lueskellut, olen edelleen hämmentynyt, että tuo lainattu kohta on merkittävä huomio.

Ja vielä selvennyksenä, aiempi hämmennykseni alkoi tästä:

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 4, 2024, 15.13Tietenkin on kuten Antti sanoi, että tähän löytyy aineistoa ja muuhun taas ei. Spekuloidahan tässä joutuu. Valitettavasti spekulaation järjellisyydestä sitten taas ei voi tietää.

Tässä kappaleessa ei siis minun näkökulmastani näyttänyt olevan juurikaan järkeä. Jos yksi selitys on lähteillä perusteltavissa, miksi joutuu spekuloimaan? Yritin vieläpä jotenkin tiivistää tuon lähteillä perusteltuuden, kun kirjoitin alla olevan, joka ilmeisesti jäi huomiotta:

Antti kirjoitti: ↑helmi 4, 2024, 16.58 Sekä ilmaisu "all correct" että kyseinen lyhennystyyppi (K.G. = no go, O.W. = all right, P.K. = pocket the cash) tavataan lähteissä. Minusta tämä tekee spekuloinnista vähän tarpeetonta.

Mutta sitten vielä muutama yleisempi juttu, joita ehdin jo luonnostella mielessäni. Se, että ilmaisu leviää, tosiaan tekee siitä todennäköisempää, etteivät käyttäjät enää tunne sen alkuperää. Luulen, että toisessa maailmansodassa palvelleet amerikkalaiset tunsivat ilmaisun ”roger” (”selvä”) alkuperän paremmin kuin ne, joiden kielenkäyttöön se on sittemmin levinnyt. Jotkut käyttävät myös puheessa sanaa ”lol” tietämättä sen alkuperää tai edes että se on lyhenne. Myöhempi sotilas- ja internetslangi on toki ihan teknisistä syistä helpommin dokumentoitavissa kuin mikään vastaava pari sataa vuotta sitten.

Japanissa on olutta tarkoittava sana bīru. Onko se lainaa englannista (beer), saksasta (Bier) vai hollannista (bier)? Ääntöasu ei tässä hirveästi auta. Joku nykyihminen voisi olla sitä mieltä, että totta kai englannista, koska japanissa on niin paljon englanninkielisisä lainasanoja muutenkin. Joku toinen (esim. Juhani Lompolo Japanin aapisessa, ellen muista väärin) taas voi otaksua, että varmaan se tulee saksasta, koska japanissa on paljon myös saksalaisia lainasanoja ajalta ennen englannin vaikutusta. Mutta kun huomioidaan, että sanan varhaisin tunnettu esiintymä on ajalta, jolloin japanilaiset olivat tekemisissä lähinnä hollantilaisten kanssa, niin voidaan perustellusti olettaa, että sana tulee jo heidän kielestään. Toki moni muukin kuviteltavissa alkuperä on sinänsä mahdollinen (esim. uudelleen lainautuminen), mutta tarvittavat lisäoletukset pitäisi perustella joko tosiasioilla (lähteillä) tai paremmmalla selitysvoimalla.

Selitykset voivat toki kuulostaa hölynpölyltä muuten vaan. Miltä kuulostaisi, jos sanoisin, että kantoninkiinan linja-autoa tarkoittava sana ”bāa-sí” on historiallisesti sama kuin ”m” englannin sanassa ”them”? Mutta toisaalta ranskan vaatetta tarkoittava ”vêtement” ei liity suomen sanaan “vetimet”. Ja nämäkään huomiot eivät siis ole sellaista, mitä kutsuisin ”spekuloinniksi”.

Jaa, olenkin näemmä koko ajan kirjautuneena jonnekin jopa kännykällä.

Palaan metodologisiin kysymyksiin myöhemmin. Harjoituksena voi esitettyjen paikannimien valossa miettiä, miksi suunta juuri suomesta ruotsiin on uskottavampi vaihtoehto.

OK:n osalta kannattaa tietysti lukea se artikkeli (linkki ylempänä). Emsalö on ruotsinnettu versio Emäsalosta. Tällaisia on muitakin, esim. Kauklahti eli *Kauklaksi, josta Köklax.

Niin siis siitähän tämä juttu lähti, että käytät sanoja "spekulointi", "spekulatiivinen" jne. mielestäni erikoisella tavalla, eikä tuo nyt siihen asiaan tuonut mitään lisää.

(Latinaksi sana muuten tarkoittaa nimen omaan "tarkkailemista", "havainnointia", "vakoilua" jne. )

Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 5, 2024, 22.01 Tällöin tosin voi spekuloida myös, että miksi sanat joista se on lyhenne ilmeisesti (?) unohtui, vaikka lyhenteestä tuli kai maailman käytetyin sana, kunnes sitten kai noin vuosisataa myöhemmin selitys löydettiin?

Spekuloitko tässä, että jonkun ilmaisun laajan levikin valossa se, että sen käyttäjät eivät tunne sen alkuperää, olisi jotenkin odottamatonta tai erikoista?

Tuolla kriteerillä varmaan kaikki etymologia ja yleisemmin historiallinen kielitiede olisi "spekulointia"? Se, että suomen "kuningas" on germaaninen lainasana ja sama sana kuin englannin "king" ja ruotsin "kung", ei mielestäni ole "spekulointia", vaikkei meillä olekaan tiedossa minkään näistä sanoista ensimmäistä käyttöä.

Yleisesti ottaen luonnollisista kielellisestä muodoista ei ole tiedossa "ensimmäistä käyttöä", ainoastaan varhaisin (yleensä kirjallisessa muodossa) tunnettu käyttöyhteys. Yleensä spekulointi mielletään lähinnä arvailuksi ja erotetaan siten lähteiden perustellusta tulkinnasta ja selittämisestä. Jälkimmäinen on siis sellaista järkeilyä ja päättelyä, joka pohjautuu havaintoihin eli aineistoon/lähteisiin/faktoihin. Spekulointikin voi tietysti olla enemmän tai vähemmän uskottavaa. En pitäisi kuitenkaan mielekkäänä laittaa näitä nimityksen tasollakaan samalle viivalle.

Näin juuri hiljattain Facebookissa, kun eräs tietotekniikkakirjailija mietti ilmeisen tosissaan, ettei voi olla sattumaa, että englannin "news" sisältää ilmansuuntien nimitysten alkukirjaimet (north, east, west, south). Tällaista sekoilua voisi ehkä hyvällä tahdolla kutsua spekuloinniksi, ja tällaisia "selityksiä" kyllä riittää. Vähemmän omituisena esimerkkinä mainittakoon sanan "aurinko" selittäminen latinan sanojen "aurum" (kulta) ja "aurora" (aamurusko) kautta. Kirjoittelin joskus aprillipäivinä kielitiedeaiheista huuhaata (esim. tämä), mutta kävi ilmi, etteivät lukijat välttämättä erota niitä asiallisista kirjoituksista.

Mutta tuosta OK:sta: Englanninkielinen Wikipedia-artikkeli mainitsee kolme etymologiaa, jotka "have found mainstream recognition", ja niistäkin ensimmäisen eli Readin selityksen todetaan olevan se, joka on yleisesti hyväksytty. Se, että eri selityksiä mainitaan vierekkäin, ei tietenkään tee niistä samanarvoisia. Kiinnostaisi kuulla, mikä siinä tarkalleen vaikuttaa olevan "hölynpölyä".

Sekä ilmaisu "all correct" että kyseinen lyhennystyyppi (K.G. = no go, O.W. = all right, P.K. = pocket the cash) tavataan lähteissä. Minusta tämä tekee spekuloinnista vähän tarpeetonta.