Tukikohtani tulee olemaan Tianjin. se on Bejingin satamakaupungi.
Käsitykseni Kungfusta on ristiriitainen, mutta lähden matkaan avoimin mielin. Työskentelen Tijansissa, mutta vapaa aikaa jää riittävästi myös harjoittleluun. Olen tutkinut jonkin verran Kungfu tyylejä ja myös tutustunut suomessa harjoitteluun ihan paikan päällä. Olen harjoitellut huomattavasti enemmän kuin tuntemani paikalliset Kungfu gurut ja kamppailutaitoni yleisesti on selkeästi parempi. Vapaassa sparrissa heillä ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia. Heillä on silti ollut ideaa hommassaan, mutta ei riittävästi tietoa. Kun aikaa kuluu, niin heistä voi tulla vahvoja. Kiinostukseni Kungfuun on silti säilynyt ja uskon löytyvän parempia esityksiä. Ehkä se johtuu nuoruuden ihanteista. Huom. En tunne kaikkia Kungfu tyylejä ja kouluja suomessa.
Kiinassa on kamppailtu pitkään ja löytyy varmasti kovia kamppailijoita.
Uskon, että pitää mennä paikan päälle ja ryvettyä kunnolla. Silkkiposki ei löydä kuin pyhäkouluja. Olen käynyt monia kertoja Thaimaassa ja löytänyt todella kovia taistelijoita baareista ja kaduila. Kyseiset tuttavuudet ovat vieneet minut paikkoihin joissa treenataan. Olen nähnyt useita "laittomia" otteluja joissa oikeasti lyödään kovaa. Sääntöjä ei ole ja se yllättää usein kokeneemmankin taistelijan. Olen nähnyt useita matseja jotka otetaan köytetyillä käsillä. Olen myös itse tapellut vastaavissa otteluissa. Kerran olen saanut kunnolla turpaan.
Toipumiseen meni kuukausia. Heräsin Bangogin sairaalasta. Minulla oli onnea ettei heitetty vain kadulle. Minulla oli rahaa, se oli tiedossa.
Kiinaan lähden ylpeänä, mutta tiedonhaluisena. En usko kaikkea tårta på tårta jos se ei toimi. Osaan olla myös hankala mestareiden kanssa jotka eivät ole Mestareita. Osaan olla myös nöyrä kun löydän opettajan joka on opettajan arvoinen. Olen aivan varma, että niin suuresta maasta löytyy päteviä opettajia. Maasta jossa on kampailtu pitkään ja josta monet kampailulajit ovat saaneet alkunsa. Sain mahdollisuuden josta otan kaiken irti. Minulle Kiina on taistelulajien mekka, mutta se pitää itse löytää. Eikös se ole niin, että etsivä löytää ja koputtavalle ovi avataan.

Uskokaa tai älkää, mutta ei ole helppoa suomessa harjoitella uutta lajia jos olet treenannut kampailua ennestään pitkään. Mennessäsi uuden tyylin kursseille huomaat ohjaajan olevan teknisesti heikompi kuin sinä.
Jos kyse on käytännöstä ja huomaat itselläsi olevan enemmän kokemusta kuin ohjaajalla. Se ei ole helppoa olla hyvä oppilas.
Hyuomaat ohjaajan häviävän sinulle kadulla milloin tahansa. Silloin on lajin uskottavuus ja motivaatio harjoitella lajia heikko. Minulla on käsitys, että ne asiat osaa joku paremmin. En väheksy suomalaisia opettajia. He yrittävät ja kehittyvät. Aloittelijoille he ovat uskomattomia pääliköitä. Uskon Kiinasta löytyvän vielä tulevaisuudessa paljon asiaa kamppailuun.

Minulla on jo muutamia kontakteja, mutta en tiedä niistä paljoakaan.
Usein sellaiset jotka ovat mainostaneet itseään kovina...ovat olleet pettymys. Yritän pitää päiväkirjaa matkastani tällä foorumilla.

En vieläkään jaksa uskoa todeksi, että Kungfu olisi surkeaa pelleilyä.
Se ei voi olla sitä, sillä kulttuuri on vanha ja siihen on kuulunut taistelulajit.
Näkemäni clipit eivät vakuuta minua, en jaka uskoa sitä.

Voisiko olla niin, että Kiinassa mestareilla ei vain yksinkertaisesti ole nettisivuja? Akrobatiaan tähtääviä temppukouluja on Kiinassa paljon, mutta jaksan vieläkin uskoa olevan ihan oikeita taistelukouluja.
On pakko olla. Reppumatkailuni Kiinaan alkaa tammikuussa ja päättyy keväällä.

Takaisin aiheeseen. Katselin noita Baji clippejä.
Käsitykseni hieman muuttui Kungfusta, se ei ollut akrobatiaa.
Ihan mestarilliseksi en tätä clippiä katsoisi, mutta ideaa hommassa on.

http://es.geocities.com/escuelaliangyi/" onclick="window.open(this.href);return false; ... acion1.gif

Harmi kun clippi jossa oli vapaata harjoittelua ei näkynyt koneellani.
Tuossa clipissä minua häiritsi hyökkääjän rooli.
Kukaan ei hyökkää niin, mutta kai tässä oli tarkoitus esittää selkeästi perusteita. Tutkailen tätä lisää. Jos on tarjolla hyviä clippejä toimivasta Kungfusta, niin laittakaa ihmeessä tähän ketjuun jatkoksi.

JanneM kirjoitti: Kuten KFM sanoi on Immu hurja vastustaja kenelle tahansa Miesten sarjalaiselle. Immulla on massa, tekniikka (tosin siitä voi jotkut olla toistakin mieltä), voimaa ja saatanan paljon sitkeyttä. Silti Immu ei pärjää niille kynäniska Brasseille ketä suomessa käy aika ajoin vetämässä leiriä. Tekninen ero on sitten taas niin hurja niihin jätkiin verrattuna.

Tuo on ihan totta. Yksi näistä kynäniska brasseista kertoi ottaneensa erää Rickson Gracien kanssa ja kertoi olleensa aivan teuras hänen käsittelyssään. Siis helvetin hyvällekkin löytyy vielä kyykyttäjä.
On mestareita ja mestareiden mestareita. Joskus sitä miettii, että kuinka hyvä sellainen voi olla kun kyykyttää jo muutenkin ylivoimaiselta tuntuvan hepun helposti.

Juudas kirjoitti: Joo, en väitä vastaan tuossa kuntojutussa. Urheilijat on aina urheilijoita, ja matossa lihasvoima korostuu entisestään. Mutta vaparipotkunyrkkeilijän kanssa kontaktia ottaneena voin sanoa, että jos pitää päänsä kylmänä ja yritää toimia niin kuin on opetettu, niin ei kaverilla mikään helppo rupeama ole.

Matossa lihasvoima ei korostu kovinakaan paljoa. Ei ole kovinkaan suurta merkitystä kuinka suuri pala kaverilla on jos ei osaa mitään.
Suuri järkäle joka ei tunne mattokamppailua ja vääntää voimalla häviää itseään huomattavasti pienemmälle mattoketulle helposti.
Sellainen järkäle on matossa aivan teuras.

Toimivan lajin harrastaja voi pärjätä soveltaen erinäisissä kisoissa, mutta jos taso on kova, niin parhaiten pärjäävät ne jotka ovat harjoitelleet juuri niillä säännöillä joilla kyseisissä kisoissa otellaan.
Pärjäisikö kokenut vapaaotteljia Kungfussa?
Mielestäni säännöt rajoittavat ottelua niin paljon, että kyseisillä säännöillä treenanneet pärjäävät parhaiten.

Vapaaottelu usein vedetään keskusteluihin kun puhutaan toimivasta kamppailusta. Kyllä kokenut vapaaottelija osaa puolustaa itseään, mutta pelkällä vapaaotteluharjoittelulla se jää tehokkaaksi vain tietyllä osa-alueella. Käytännön tilanteet vaativat laajaa soveltamiskykyä.
Vapaaottelu kehittää sitä hyvin kun otellaan paljain käsin mies miestä vastaan.

Aihe oli alunperin Kungfun toimivuus käytännössä. Tätä pitäisi yksilöidä ja vertailla eri tyylien toimivuutta käytännössä.

Kadulla vaikea vastustaja on päättäväinen hullu joka tekee nopeita ratkaisuja ja pyrkii saamaan ylivoiman likaisilla tempuillaan.
Aina hyökkääjä ei ole niin vaarallinen ja käsiksi käyminen ei aina anna riittävää perustetta koviin tekniikoihin. Kuinka moni on valmis käyttämään vaarallisia Kungfutekniikoita silloin kun hyökkääjä vain roikkuu rinnuksissa. Lyöminen ja potkiminen muuttaa ryysyissä roikkujan käytöksen myös kovemmaksi, silloin tilanne muuttuu astetta rajummaksi.
Se ei ole toivottavaa. Ryysyissä roikkujan voi pudottaa lyönneillä, mutta sivullisten silmissä se näyttää helposti ylilyönniltä.
Maltillisempi itsepuolustustaito pitäisi oppia ensin hyvin, silloin pääsee itse vähemmällä. Tarkoitushan ei ole se, että puolustaessaan itseään joutuu itse vaikeuksiin. Jos tilanne on vaarallinen niin silloin se antaa puolustautujalle enemmän mahdollisuuksia käyttää kovempia keinoja.
Itsepuolustuksessa monipuolisuus on valttia.

Mikä Kungfutyyli on mielestänne monipuolinen ja realistinen joka antaa hyvät valmiudet itsepuolustukseen. Kysyn sitä koska en tunne kaikkia tyylejä ja asia vilpittömästi kiinnostaa.

keskilinja kirjoitti: Ja Jido voi lähteä helevettihin täältä tai kunnostautua... prkl...

Kiitos paljon. Kunnostautua pitää, se on totta. Vietän kesälomaa ja istuskelen baareissa. Pitää ladata akkuja ja elää sosiaalista elämä.
Heinäkuussa alkaa kunnostautuminen jotta olisi taas syksyllä viereessä.
Kerran röpöttelin koko kesän ja huomasin pärjääväni yleisellä tasolla silti hyvin. Pohjatyöt pitää tehdä kunnolla. Jos olet treenannut tosissasi 10 vuotta, et unohda perusasioita. Tästäkin löytyy hyviä esimerkkejä, mutta en aloita nyt mainostamista.

Itämaiset Kungfumestarit ovat niin temperamenttisia ja osa niistä on treenannut nuoruudessaan kovaa, siksi he osaavat löysänkin näköisenä tapella. Henkinen tahdon voima on vahva, mutta jos ei ole treenannut pitkään aikaan niin kestävyys ja kipukynnys selvinpäin on heikko.
Tunnen mestareita jotka ovat treenanneet kovaa kymmeniä vuosia ja lopettaneet fyysiset harjoitukset vanhemmiten. Perusosaaminen on silti niin kovaa luokkaa ja perus Peelot jäävät toiseksi kadulla.
Vanha ei tee akrobaattisia liikkeitä enää, mutta saattaa osata lyödä riittävän hyvin. Silmä on kehittynyt tasolle joka antaa anteeksi hitauden.
Vastustajan arvionti kyky on kehittynyt huippunsa ja se toimii kun ei ole sääntöjä. Jotkut tyylit opettavat lyömisen taidon hyvin.

Hei kaverit. Ei nyt viitsi tapella. Ollaan vaan kavereita ja keskustellaan rakentavasti. Pyydän sitä ihan vilpittömästi.

Anteeksi nyt vaan hyvät herrat. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut irvailla.
Ihan vilpittömästi keskustelua herättelin Kungfusta.
Ehkä olen sen verran laiska ja vanha etten jaksa kaikkia sepustuksianne lukea ja aloitin aiheen joka on käsitelty. Onko se käsitelty loppuun?
En minä lajianne ole suohon ollut sotkemassa. Tunnen henkilökohtaisesti erittäin taitavia Kungfun taitajia. Ensimmäinen kosketukseni lajiin oli Stevarttin ja Gipsonin Kungfu ja pidin lajia erittäin kovana.
Kun kiertelin ja tutustui lajiin noin yleismailmallisesti törmäsin kaikenlaiseen humpuukiin. Törmäsin toki myös mielestäni pätevään opetukseen. Olen tosin huono uskomaan sellaista mikä ei vakuuta minua.
Teidänkin täytyy myöntää, että Kungfua on monenlaista ja osa siiitä on täyttä tårta på tårta. En nimennyt yhtään tårta på tårta tyyliä. Kerroin vain omista kokemuksistani Kungfun saroilla. Ei tarvitse vetää hernettä nenään.
Ei millään pahalla. Jos mielestäsi elän unelmissa, niin aika kivinen on ollut tie. En yksilöinyt mitään tyyliä huonoksi. Ihmetyttää vain se, miksi niin hermostuit? Voidaan keskustella rakentavasti, eikö niin. En minä ihan aloittelija ole keskustelemaan. Olen taistellut pidempään kuin yksikään suomessa Kungfua harrastanut koskaan. Vanha, mutta tiedän silti jotain.
Ei nyt aloiteta sotaa. Olin aidosti kiinnostunut treeneistänne.
Olen aidosti kiinostunut kamppailusta. Tiedän, että on hyvää Kunngfua joka toimii. Minulle hyvää on vain sellainen joka toimii.


Jido

Taekwondo 3 Dan
Aikido 2 Dan
BJJ purppura vyö
Muutamia vuosia Pekiti Tirsiaa
Katutappeluja noin 200

Jostain kiinan vuorilta löytyy varmasti pitkäpartainen mestari joka hallitsee kaikki taidot ja tappaa vastustajansa ajatuksella.
Niin vaikean taidon oppiminen on vain harvojen ja valittujen herkkua.
Yleisesti kun katselen kungfua, niin suurin osa siitä on sellaista kärrynpyörän heittelyä jossa vain väsyy ja jonka jälkeen vastustaja voi tulla ja lyödä nyrkillä päähän. Asuessani joskus saksassa vuoden treenailin muutamilla kungfu saleilla. Muutamissa viihdyin erittäin hyvin, koska se oli lähellä potkunyrkkeilyä. Muutamat koulut olivat lähempänä puskahyppelyä kuin taistelua. Täytyy olla todella hyvä jos niillä hyppelyillä pärjää käytännössä. Kiinassa on kuitenkin vanha kulttuuri ja pitkät perinteet taistelulajeissa. Voisiko olla niin, että todelliset mestarit ovat jääneet piiloon ja esiin ovat nousseet kärrynpyöränheittelijät.
Monet koulut tähtäävät menestymiseen elokuvateollisuudessa ja opetus perustuu näyttäviin temppuihin. Legendoja on paljon ja osa niistä on täyttä ..skaa. Toki Kiinasta löytyy vaikka mitä, en epäile sitä.


Suomessa olen nähnyt muutamia kungfutyylejä. Näkemistäni tyyleistä kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat olleet erittäin vaikeita ja akrobaattisisia.
Joku mestari voi osata ne temput hyvin, mutta pitää olla todella lahjakas ja taitava pärjätäkseen niillä käytännössä. Onko tarkoituskaan pärjätä käytännössä? Onko tarkoitus vaalia terveyttä ja temppuja. "En koskaan ole taistellut, enkä opeta oppilaitani taisteluun vaan vaalimaan terveyttä ja vaalimaan pitkää ikää". Se on ok, mutta ei voi tietää taistelusta mitään jos ei ole taistellut. Tietämykseni tosin ei riitä ihan kaikkkiin tyyleihin joten kommentoikaa ihmeessä.

Täytyy nyt vielä mainita Wing Chun. Se voidaan kirjoittaa eri tavoilla, mutta minä kirjoitin sen nyt näin. Tyylistä on tullut minulle hyviä tuttavuuksia ja arvostan muutamien opettajien antaumuksellista halua opettaa. Tyylissä on eroavaisuuksia jonkin verran eri opettajien välillä, mutta periaate on suoraviivainen ja agressiivinen tyyli.
Perus Peelo yllättyy nakkarilla pahasti joutuessaan Wing miehen ryöpytykseen, mutta kaikille se juttu ei mene läpi. Wing tyylin edustajat ovat yleensä itsevarmoja, se kuuluu lajin tyyliin olla voittamaton.
Jos saavat hyökkäyksen läpi, se ei lopu ennen kuin vastustaja putoo.
siinä mielessä tehokasta, mutta kaikki vastustajat eivät ole tyhmiä.
Tässä on tyylillä vielä opittavaa. Mikä minä olen sanomaan mitään, mutta kokemusta ja näkemystä on sen verran paljon, että voin arvostella.
Varmasti tästäkin tylistä löytyy erittäin lahjakkaita ja nopeita yksilöitä jotka pystyvät ihmeisiin. Tyylien perustajat ovat usein olleet vahvoja persoonallisuuksia ja osaavia sellaisia. Tyylin historia on mielenkintoinen, sitä ei kannata tutkia silmät kiinni. Taustalla on ollut kyllä kovia karpaaseja.

Yksi ylitse muiden suomessa on ollut Shaolin Kungfu Helsingissä.
James Stevart ja Peter Gipson vakuuttivat minut taidoillaan.
Lyönneissä ja potkuissa oli ruutia, sekä liikkuvuus oli ketterää ja yksinkertaista. Tästä kohtaamisesta on jo aikaa, mutta se jätti jälkensä minuun. Heidän opeillaan myös yksi suomen merkittävimmistä potkunyrkkeilijöistä sai oppinsa. Harri oli erittäin pätevä ja kehitti suomalaista potkunyrkkeilyä, sekä loi valmennusohjelmat miten lajia oikeasti treenataan. En sitten tiedä onko Gipsonin ja Stevarttin tyyli puhtaasti Kungfua, mutta taistella he molemmat osaavat.
Molemmat ovat Kungfua harjoitelleet ja vähän kaikkea muutakin.

Tarkoitukseni ei ollut irvailla vaan herättää keskustelua Kungfun syvimmästä tarkoituksesta.