Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 1 tuloksen

kala
loka 3, 2010, 19.45
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: ACL-leikkaus ja paluu potkimaan
Vastaukset: 10
Luettu: 3811

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

Täältähän löytyy vertaistukiryhmää.
Omasta puukotuksesta on nyt yhdeksän kuukautta.
Lajitaustasta sen verran, että harrastelin thainyrkkeilyä noin kaksi
vuotta, sitten tuli vamma, tuli muutto ja uusi alku uudella
paikkakunnalla. Tällä hetkellä olen thainyrkkeilyn peruskurssilla.

Minulla kävi sikäli onni, että olin muutamaa kuukautta ennen
vammautumista hankkinut tappelulajeja koskevan vakuutuksen. Näin
pääsin paikkakunnan parhaaksi mainostetulle puukottajalle sekä
parhaaksi mainostetulle fysioterapeutille. Paikkakunnan vaihdon
yhteydessä sain myös hyvät ohjeet uudelle fysioterapeutille, joka on
kuntouttanut monta maajoukkuetason urheilijaa. Oikeastaan ainoa
neuvoni on erinomaisen fysioterapeutin ohjattavaksi hakeutuminen. Et
kertonut millä paikkakunnalla olet, mutta toivottavasti olet tämän
kohdan jo selvittänyt. Loppu onkin sitten pelkkää työtä, kovaa,
turhauttavaa työtä.

Tällä hetkellä tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. Polvi taipuu
suoraksi ja koukistuukin lähes samalla lailla kuin terve. Joskus se
kyllä, tai oikeastaan aika useinkin, turpoaa ja jäykistyy, mutta vaiva
poistuu kahdessa tai kolmessa päivässä. Polvessa on vielä jäljellä
aavistus välystä kiertosuunnassa, mutta se ei tunnu enää mitenkään
esimerkiksi operoidun jalan toimiessa tukijalkana potkussa. Pysärissä
operoidulle jalalle ei uskalla vielä antaa täyttä painoa, eli
suoristaa sitä täysin. Tämä voi olla myös psykologinen
juttu, mutta parantunee ajan saatossa. Sivupolvia voi tehdä ihan
huoletta ja suoriakin polvia olen alkanut tarjoamaan pehmeään säkkiin
pieninä annoksina. Elokuussa mitattiin lihastasapaino, jonka mukaan
operoidun jalan takareisi oli silloin n. 70% terveen jalan
vastaavasta. Muut lihasryhmät olivat hyvin lähellä tervettä
jalkaa. Takareiden kanssa teen töitä vielä edelleen.

Kokonaan kokeilematta on sparraaminen, lähiottelu, jalan pyyhkäisy
alta, uupumukseen asti harjoittelu lajitekniikoilla ja väsyneenä
harjoittelu. Lähiottelua varmaan tulee kohtapuoleen ja ehkä jalan
pyyhkäisyä alta (tarkoitan sitä että kaveri nappaa potkuni kiinni ja
yrittää kaataa minut potkulla sääreen). Lähiottelu pitäisi
varovaisesti tehtynä vielä mennäkin, mutta jalan pyykäisyssä tuumin
hyppiä aluksi suosista kumoon. Sparria voisi aloitella kevyellä
nyrkkeilysparrilla vuodenvaihteen jälkeen. Väsyneenä en ajatellut enää
mennä harjoituksiin lainkaan. Tietynlainen väsymys on ollut yhteinen
tekijä monissa kokemissani vammoissa ja kolhuissa. Fysioterapeuttikin
sanoi, että ihmisessä ensin väsyy hermosto ja sitten vasta
lihakset. Kamppailulajeissa väsymys on siksi merkittävä
loukkaantumisriskiä lisäävä tekijä. Ja jos lihastasapaino ja
koordinaatio ovat muutenkin hakusessa trauman jäljiltä, ...

Kaksi vuotta harrastellut kaveri olisi voinut tarjota itseään myös
suoraan jatkoryhmään. Koska kyseessä on minulle uusi seura, halusin
opetella sen seuran tavan suorittaa tekniikat. Tämän päämäärän
saavuttamiseksi peruskurssi on mitä oivallisin. Löysin paljon uutta
opeteltavaa jopa niinkin "yksinkertaisesta" tekniikasta kuin
etukäden suora. Lainausmerkit siksi, että se on oikeastaan vaikein
peruslyönneistä, nyt kun asiaa ajattelee. Toinen syy peruskurssille
osallistumiseen oli fysioterapeutin ohje aloittaa nousujohteisesti ja
itseään kuunnellen. Käänsin tämän päässäni siten, että ehkä olisin
paremmassa kunnossa nyt, jos olisin kuntouttanut ahkerammin ja mennyt
jo kesällä lajiharjoituksiin, mutta... kun vaakakupin toisella
puolella on saman kidutuksen käyminen läpi uudelleen, jos koipi
antaakin periksi hätäilyn takia... mieluummin menen hiukan
varmistellen. Muutama viikko ei tässä konkurssissa enää tunnu
missään.

Siinäpä tuli tarinoitua ja ehkä vähän vuodatettua omia tuntoja.
Terapiaa se tämäkin. Vielä tahtoisin terottaa fysioterapeutin
merkitystä. Kävin hänen kanssaan monia mielenkiintoisia keskusteluja
vammoista, vammautumisesta, urheilufysiologiasta ja muusta liikuntaan
liittyvästä, ja sain merkittävän määrän näkemystä ja tietoa. Kävimme
läpi paljon hyviä koordinaatioharjoitteita, joita tuumasin pitää
ohjelmassani tästä eteenpäinkin. Hyvä koordinaatio ja kehonhallinta
kuitenkin ehkäisevät ennalta vammojen syntyä. Tavallaan harmi, että en
jutellut hänen kanssaan ennen vammautumista. Ehkäpä en olisi
loukkaantunut lainkaan.