Kuhan hämmennän tätä keskestelua tapani mukaan ja yritän saada vähäsen liikettä.

Jos pahasta ja vaarallisesta käytöksestä aletaan puhua niin 50 luvulla on varmasti ollut vaarallisinta. Ainakin mitä aikalaiskertomuksia kuuntelee, sodankäyneistä ja ptsd kärsivistä kavereista kun on kyse.

Alkujaanhan otin esimerkiksi tämän "reilun"katumatsin siitä karkuunjuoksemisesta.

Kyllä sitä maassa monottomista on ollut iän sivut ja itse olen vakaasti sitä mieltä että se on vihon viimeinen virhe jäädä "ottelemaan" turhan takia pätkääkään.

Jokainen sekunti kun tahtoo lisätä sen plus ykkkösen/jonkinlaisen aseen mahdollisuutta.
Mutta kuten järkikin sanoo niin poikkeus vahvistaa säännön.


Mutta minä olenkin inhorealisti ja tyttömäinen.

luupää kirjoitti:

tohtorismies kirjoitti: "Reilu"katumatsi on nykyisin harvinaisuus.

Ai onko sellainen ollut joskus niin yleistä että sen varaan on kannattanut laskea vai?

No nyt kun siellä saivarrellaan.

Mutta kyllä uskalsin väittää että aika paljon hullummaksi tämä on mennyt ja menee. "Sillon kun minä alotin pussikaljanjuonnin 20w sitten". Siitä laskien on se raaistunut ja ne plusykköset on ihan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Jengi toimii kuin laumaeläimet, "pipari tuolla hakataan, me hakataan kanssa." Sitten ollaan niin helvetin tyytyväisiä kun saa potkaista jostakin välistä.

Tän takia se pakeneminen pitää minusta sisällyttää aika tiiviisti siihen taktiikkaan. Vaikka miehekkäämpää toki olisi potkaista karatella niskaan.

Kari Aittomäki kirjoitti:Hmmniin..
Mulla kivestää noissa opetuspaketeissa ja hahmottamismanipulaatioissa se jonkinlainen lievänteeskentelevä korkeamoraalisuus. Jossa vaikka tämä karkuunpainelu olisi ikäänkuin ylevämpi toimintatapa, lainkuuliaisuuteen tukeutuva.
Kun se oikea selitys teolle on haluttomuus kohdata ongelmia. Ymmärrän kyllä että opettajan on hyvä esittää asia siten että oppijoilla säilyy minäkuvassa ikäänkuin jonkinlainen kontrollin ja valinnan tutina.

Samansukuinen ilmiö kuin se usein ovellakuultu avautuva kommentointi portsarin fyysisyydestä ja väite että oma suorituskyvyttömyys on jonkinlainen älyllinen valinta.
- Ai, sä siis vain heräsit jokuaamu ja kekkasit "Heureka! Mä alan rääpäleeks!"

Rory Miller varmasti osaa asiansa ja on pätevä ohjaaja.. mä vaan vierastan näitä realitybased-veikkoja, aukotonta sälliä ei ole vielä vastaan tullut.. eikä itselleni uusia juttuja moniakaan tai oikeestaan yhtään.
edit: Ymmärrän kyllä myös että pakenemisen mahdollisuus on hyvä sisällyttää sisäiseen malliinsa, se tehostaa toimintaa paineen alla ja ennaltaehkäisee jäätymistä. Eli hahmotelaatikko-ajattelu on aivan loogista.

Jasselle kiitos tangovideosta, olipas notkealiikkuinen tyttö.
Mitä vuorisaarnaan tulee.. Totisesti Jeesus oli Pyhä Mies, jonka myös muslimit tunnustavat. Hänen armonoppinsa on tuottanut ihmisiä, jotka ovat aivan yksinkertaisesti hyviä. Minäkin olen tavannut useita, etenkin hoitotyön karullapuolella. Olen yrittänyt jutustella aiheesta oikeesti kovien poikien kanssa, jotkut ovat saaneet pidetyksi päänsä ehjänä ja katsovat olevansa Jumalan työkaluja Hänen tahtoaan toteuttamassa.
Voihan sen niinkin hahmottaa.
Onkohan missään kulttuurissa karkuunjuoksemisen jumalaa?

No kun ei ja joo . "Tappelunhalua" pitää olla, sitä pitä treenata ja kehittää. Kaataa bensaa liekkeihin. Mutta sitä tappelunhalua pitää käyttää nimenomaan siihen että pääsee toteuttamaan sen irtaantumisen.

En minä ainakaan halua jäädä niputtamaan ketään ihan niputtamisen ilosta ja riskeerata sitä että sitä monoa tulee jostain nurkasta tai tulee terästä kylkeen(ja niitä on paljon nykyisin)
"Reilu"katumatsi on nykyisin harvinaisuus.

Ite olen sen verran tyhmä ja tyttömäinen etten näe sitä ip hommaa oikein nykyisellään oikeaksi paikaksi jäädä toteuttamana kamppailu visioitaan/haaveitaan/dopamiini hitin hakuisuutta vaan koko hommaan pitää suhtautua hyvinkin pragmaattisesti ja hoitaa ihtensä hommasta pois.

Elämää suurempien kampailufiilisten hakuisuuteen toimii muut jutut.

Kantsii muuten lueskella tuota ed`s manifeston blogia, on ihan mielenkiintoista pläräiltävää ja ei niin peruslänsimaisesta rbsd perspektiivistä katsasteltu asiaa.

Kari Aittomäki kirjoitti:
Pelkästään Potkua lueksimalla on hyvin helppo tulkita että kamppailulajien treenailu enimmin vain flirttailee aihionsa kanssa, ne varsinaiset tavoitteet ovat muualla.
Lajivatkaamisien suhde varsinaiseen täsmäväkivaltaan on suunnilleen sama kuin tangon suhde panemiseen.

Vaikken mikään veteraani näissä hommissa ole niin samalta vaikuttaa omien havainnointien suhteen.

Tästähän näissä jutuissa on kyse.
Ja tämmönen ei varsinaisesti ole "siistiä".

Kari Aittomäki kirjoitti:
Josta päästään tähän mua kiinnostavaan aiheeseen. Nyt kun enimmät asioita pähkäilevät kokevat väkistää varsin räkäistä tappelurealismia lailliseksi ja puhtoiseksi..
Oisko tilaa sille realiteetille että myllyttämistilanteessa lujaranteisella on kaksi vastustajaa: Ensinnäkin kulloinenkin vastapuoli kaikkineen ja sittemmin se pahempi eli virkamieskunta sanktioineen.
Kuka olisi valmis "opettamaan" että viisain mukilointitoiminnanjälkeinen temppu on kadota paikalta.
Ehkä jopa rullata se tampio jos aikaa on - ja vaan kadota.

Kuinka moni on selvillä ulkonäön pikaisen muuttamisen keinoista, pakoreittivalinnoista ja todisteitten hävittämisestä.. Se leffoista tuttu tynnyrituli kun on aikas harvan saavutettavissa.
Ja millä ehdoilla toisitte tämän tietotaidon opettamiskokonaisuuksiinne?

Tästä mä olen saanut "kritiikkiä":
- Et sä voi neuvoa ihmisiä tekemään rikosta!

Miksen muka?

Tässä on asiaa...

Sinälläänhän rbsd hommissa on kaikenlaisia vesseleitä mukana jotka jokainen katselee asioita omasta perspektiivistään. (semmosia kellä se tietotaito on omakohtaista)

Tavallaan se riippuu kehen sellaista tappelija mentaliteettia istuttaa. Toiselle se ei istu psyykkeeseen ja toiselle käy. Enämmänhän se tappelijan ajatusmalli on "vahvojen miesten juttu". Ja niinkuin itse koen realistisen itsepuolustuksen ja sen harjoittelun niin treeninhän pitää antaa välittömästi vastetta treenaajalleen (niinkuin ea kurssin käyminen) niin ei välttämättä moiseen ajatusmalliin kannata liikaa panostaa.
Tarina on toki eri meidän "vahvojen miesten" kanssa.

Mitä tulee "rikoksen tekemiseen" niin nämä lakijutut on vähäsen veteen piirretty viiva ja ennenkaikkea miten sen ilmaisee. Itse uskon vakaasti siihen että siinä ip tilanteessa pitäisi mennä vähimmän haitan mukaan eli aiheuttaa juuri sen verran vahinkoa että se "riittää" ja sen tekniikan mitä treenaa pitää olla kohtuu helposti voimankäytöltään "skaalattavaa", lennossa koko välitysjärjestelmän vaihtaminen on melkeinpä mahdotonta. Itse en oikein pidä siitä ajatuksesta että liian paljon sotkee itseään sekä omia mahdollisuuksiaan selvitä liiallisella lain miettimisellä siinä rajaa omia ratkaisujaan liikaa. Toki on tekniikoita joita ei mun mielestä tarvise treenata ip mielessä lainkaan.

Omaa moraaliaan sekä suhtautumistaan väkivaltaan voi jokainen miettiä sitten omana entiteettinään.. Se kun tahtoo vaikuttaa sitten siihen fyysiseen toimintaan epäsuoralla tavalla.

Kari Aittomäki kirjoitti:Lueksin tämän läpi ja olipas hyvä aihio. Tai siis sisältö on melko ennalta-arvattavaa mutta mä en oikeesti oikeen kai vieläkään sisäistä tätä että treenaavat nuoret miehet ei oikeasti tahdo myllyttää, että se irti-ja-karkuun on ihan oikea pyrkimä eikä sumutusta, vanhempien-ilta-puhetta.

Kyllä nuoret miehet haluaa myllyttää

Niille pitää opettaa milloin se on järkevää ja miten paljon pitää myllyttää

Lasse Candé kirjoitti:


Mutta jotta ei mene liikaa skenaarioharjoittelun didaktiikkaan, niin oliko tuo fyysisesti oikea kellarikerros tai oliko tilanteelle minkälaista sovittua taustoitusta?

Kyllä oli kellari kerros. Pakoreittejähän oli useampi mutta se oli ihan tarkoituksellisesti valittu. Siksi että puolustautuja joutuu jollakin tapaa "menemään läpi" hyökkääjästä, joku puhumalla ja/tai käyttämällä puhetta niin että onnistuisi asemoimaan itsensä parhaaseen mahdolliseen asemaan pakoreittiä nähden. Kokemus on opettanut sen että tuon kaltaisia juttuja jos treenaa ja treenaajalla on liikaa vaohtoehtoja alkuun niin homma hajoaa palasiksi helposti.

Lasse Candé kirjoitti: Koska ihan aiheeseen liittyenhän pako saattaa Andyn tarkoittamalla tavalla mennä vääriin tai muutoin epätoivottuihin suuntiin, jolloin luonnollinen seuraus on oman hyökkäyksen tai kekseliään pakoreitin suunnittelu. Esim tuossa tapauksessa, mikäli sieltä joutuisi tulemaan joskus alaskin tai mikäli puukkomies tulisi yläkertaan perässä ja pakoon ei pääsisi... vai pääsisikö? Jne...

Jos pakenemista haluaa harjoitella laajasti, umpikujatoiminta (sen eri kiireellisyysasteilla) on tietyssä mielessä oleellinen (tai ainakin yksi) osa kokonaisuutta.

No näitä olen tykännyt treenata ihan konkretian kautta, eli kun porukkaa on enemmän käytettävissä niin niitä "vihulaisia" voi sijoitella useampaan kohteeseen ja hommaa minun mielestäni kannattaa opetella ennemmin yritys erehdyksen kautta(tottakai pitäähän niitä vaihtoehtoja järkevästi käydä läpi noin mutenkin ja mielikuvatreenata). Siinä oppii kaikista tehokkaiten. Muuten se tahtoo mennä ihan jonninjoutavaksi larppaamiseksi jos treeniin sotkee liiaksi "jos sä tekisit näin ja mä tekisin näin mutta oisitkin noin ja tää ois näin" komponentin. Yksinkertainen mies kun olen.

Andy kirjoitti:Tässä karata-dossa varmaan aika tärkeä osa-alue olisi juuri sen tiedostaminen mihin kannattaa juosta. Esimerkiksi kerrostalon rappu ei tosiaan välttämättä ole se paras paikka paeta.

Väittämäsi on epätosi, Jos olet jo kerrostalon rapussa niin silloin sinulla ei ole muuuta paikkaa paeta.

No ei vaineskaan. Kaikkihan nyt riippuu siitä mistä riippuu. Voihan niitä skenaarioita pyöritellä vaikka miten päin mutta pakkohan harjoitteisiin on aina vetää jokin raja. Esimerkiksi tuossa klipissä taustalla oli idea nimenomaan siitä että just tuohon rappuun on mentävä koska se on "loogisin" vaihtoehto. Ikäänkuin tehtävä sparria.

Mutta saivartelut sikseen tässä tullaan niihen kolmeen suureen ip sääntöön. Havainnointi, välttely ja de-eskalointi. Nimenomaan havainnoimalla sitä ympäristöä voi kerätä juuri sitä dataa itelleen että osaisi valikoida itelleen järkevimmän pakoreitin. Ainakin yrittää. Eihän mitään takeita mistään ikinä ole.

Ei edes jabin toimivuudesta vaikka varmaankin aika käytetty tekniikka on.

No juu. Ihan hyviä huomioita, nämä kaikki mitä huomioit pitää nimenomaan ottaa huomioon kun noita pakenemisia treenaa.

Lähinnä nyt laitoin tuon kun pojat kimmertää siinä ja sitä pakenemista nimenomaan treenattiin. Tuossa nyt nimenomaan puolustautuja "tiesi" pakenemisen olevan paras vaihtoehto.

Kyllähän siinä puolustautuja mallaa potkua päähän ja "lopetusta". Ei mekään niin hurjia olla että vedetään treeneissä maassa olevaa täysiä päähän...

Lasse Candé kirjoitti: Vaiheet ovat kuitenkin:
1. Irtautuminen henkilöstä, esim tappelemalla
2. Irtiotto välittömästä tapahtumaympäristöstä, valmistautuen varsinaiseen pakenemiseen
3. Varsinainen pakeneminen

No tässä on Lassen luettelemat vaiheet viime torstailta. Suorittamassa on pari treenikaveria minä olen kameran takana. Pelissä on mukana myös puukko. Kontakti on lyöntien suhteen melko kevyt kun minimaalisilla varusteilla arkireleissä mennään. Irti ja pakoon.

Njaa... En tiedä riittääkö minun asiantuntemukseni potkun keskusteluihin mutta koetetaan.

Tämä Mjölnirin mainitsema päätöksenteko on koko jutussa minun mielestäni oleellisin.

Itse kyllä ole treenannut ja treenaan koko ajan sitä pakoon juoksemista senshidon/ip treenin yhteydessä. Koska vaikkakin "stun&run" pitääkin olla ensisijaisena toimintamallina(mitä pitempään se nahistelu kestää niin sitä todennäköisempää on että jokin menee vikaan, tulee sitä kuuluisaa +1 tai asetta kuvioon mukaan, tämän pitäisi olla itsestäänselvää että mitä pidemmän aikaa tilanteessa viettää niin sitä huonompi homma) Joku ehkä on sen verran kova jätkä että väistelee kaikki puukot ja puntarit. Minä en.

Pakenemisen ottaminen osaksi treeniä muokkaa sitä omaa teknistä ja taktista tekemistä aika paljon, ajatus "matsaamisesta" jää pois ja se muuttuu selviytymis harjoitteluksi.

Mutta sitä "puhdasta myllytystä loppuunasti" pitää tehdä minun mielestäni kanssa. Eli treenaamalla treenata vaikkapa toisen ihmisen puolustamista elävässä tilanteessa.