Eiiiiiiii...Se oikee ryhmä on Terveystyhymät.

Nimenomaan se keskustelu on se anti

Oon facebookissa sellaisessa ryhmässä, jossa on kaikenlaisia liikunta- ja ravitsemusalan tyyppejä, jotka ovat kyllästyneet koko pakurikääpä-vähähiilarishehkutus-poliquin-bulletproof -populismiin. Liikuntalääketieteeseen erikoistuneita lekureita, pitkän (oikeasti pitkän) linjan personal trainereita, ravitsemusterapeutteja, liikuntafysiologeja. Myöskin tätä artikkelia on siellä ruodittu.

Uutisointi on nykyään alta lipan ja ihmiset hyväksyvät kaupallisen tårta på tårta ihan kritiikittä. Koska tokihan jokainen tietää paremmin kuin lääkäri, koska nehän eivät mitään tiedä, vaan se X-tuotemerkkiään myyvä setä, jolla on komeet lihakset ja jolta voit ostaa sen onnesi ilman että tarvii tehdä itte hirveästi niin maan mitään.

Joskus ei vaan ammattilaisetkaan jaksa tätä touhua.

Hyvät ohjeet!


Sent from my iPhone using Tapatalk

Totta kai fruktoosilla on myös insuliinivaste. Se vain on hitaammin verensokeria nostava kuin esimerkiksi glukoosi. Fruktoosin liiallisella nauttimisella saa muuten veren rasva-arvot huononnettua - fruktoosi meinaan lisää LDL:n määrää.

Ruokavalio on osa elämäntapoja...

Mutta joo, tälleen liikunta-alan ihmisenä mäkin kallistun liikkumisen kannalle. Nykyihmisen ongelmista aika moni voitaisiin ehkäistä sopivalla kuormituksella. Moni elämäntapasairauskin kun selkeästi lievittyy liikunnalla. Tosin on tietysti tiloja, joissa ravinnolla on suurempi merkitys, tai joissa liikunta ei poikkeuksellisesti välttämättä olekaan suureksi eduksi, mutta jos meillä on ylipainosta kärsivä niska-hartiavaivainen toimistotyöntekijä, niin resepti terveempään elämään on aika simppeli.

Eipä mittään

Kulutusta voi arvioida vaikka seuraavalla kaavalla:

(PAV = perusaineenvaihdunta)
PAV (miehet) = (879 + 10,2 x paino)
PAV (naiset) = (795 + 7,18 x paino)
(Fogelholm, 1999)

Aktiivisuuskertoimet:

1) kevyt =1,3 (kevyt työ, ei lainkaan vapaa-ajan aktiivisuutta)
2) tavallinen=1,5 (kevyt työ , jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta)
3) kohtalainen=1,7 (kevyt työ ja kuntoliikuntaa tai keskiraskas työ)
4) kova= 2,0 (päivittäinen kova liikunta tai fyysisesti raskas työ)
5) erittäin kova = >2,2 (kilpaurheilija)

Eli toimistotyöntekijä, liikuntaa harrastamaton 65 kg nainen:
795 + 7,18 x 65 kg = 1261,7 kcal
1261,7 kcal x 1,3 = n. 1640 kcal

Jotain tietoa urheilijan ravitsemuksesta:

http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/ ... nt&ryhma=2" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kokkolanpalloseura.sporttisaitti ... ?num=12347" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.ruoska.fi/mp/db/file_library ... RuoSkA.doc" onclick="window.open(this.href);return false;

Olisi ollut hyvä linkki, mutta sivut on nähtävästi poistettu Olympiakomitealla oli nimittäin urheiluravitsemus-aiheinen osio sivuillaan vielä jokunen aika sitten - sieltä olisi nähnyt suosituksia eri lajien harrastajille mm. proteiinin saantia koskien. Höh.

Mitkä ovat muuten vaatimukset tuolle lähdeaineistollesi? Meinaan jos yleisemmät ohjeistukset käyvät, niin pitäisi aika helposti löytyä jaottelua ainakin kestävyyslajien ja voima-/nopeuslajien harrastajien ruokavalioiden osalta.

Kyllä 10-20 g hiilareita päivässä on aika minimitasoa. Ketoosiin kun joutuu/pääsee yleensä alle 50 grammalla.

Niin, vesipitoisissa kasviksissa hiilareitten määrä on matala ja niitä varmaan sitten olette lähinnä syöneetkin ketoosivaiheessa.

Niin, omasta kommentistani jäi puuttumaan nuo jo olemassa olevat sydän- ja verisuonitaudit, joita ylipainoisilla tuppaa olemaan. Ja monella kun ei kuitenkaan ole tietoa siitä, kuinka liikunnan voisi turvallisesti aloittaa - jota sitten taas ei yhtään paranna vaikkapa Suurin pudottaja -ohjelman antama kuva soveltuvasta liikunnasta...

Lainaus:
– Lihava ihminen ei pysty lisäämään liikunnan määrää turvallisesti niin paljon, että laihtuisi merkittävästi.



Näkemäni mukaan pystyy. Kunhan aloittaa rauhallisesti ja lisää liikuntaa asteittain.

...mutta ystävälläsi oli mukana myös ruokavaliomuutos. Ja siihenhän tuossa joka tapauksessa viitataankin: lihava, huonokuntoinen ihminen ei pysty turvallisesti lisäämään liikuntansa määrää niin paljon, että laihdutus olisi merkittävää - merkittävään tulokseen vaaditaan aina myös ravintointervention panos.

Tuossa viitataan myös mielestäni siihen, että jos lihava ihminen kävelisi vaikka yhtäkkiä tunnin verran rivakasti joka päivä (jos ei ole liikkunut yhtään ikinä), muttei muuttaisi ruokailutottumuksiaan ollenkaan, niin mikähän olisi tulos? Veikkaisin, että paino ei juurikaan putoaisi (voisi olla, että liikunta rohkaisisi joko "olen nyt liikkunut niin paljon, että voin varmaan syödä..." -ajattelun kautta tai tiedostamatta syömisen lisääntymistäkin tai yllättäen aloitettu keskimääräistä kansalaistasoa runsaampi liikunta aiheuttaisi rasitusvammoja, kun paino ei putoakaan riittävästi ja mm. nivelet joutuisivat rasitukselle, johon eivät ole tottuneet).

Olen tässä nyt töiden puolesta vetänyt mm. jumppaa erikoisryhmälle, jonka kanssa mm. venyttelyt tehdään seisaallaan, koska kaikki eivät pääse lattialta ylös, ja mm. työjaksoissa (esim. 40 sekuntia) ei välttämättä jakseta kuin 15-20 sekuntia.

Suht nuoren ja normaalikuntoisen on tietysti vaikea hahmottaa, miten huonossa kunnossa ihmiset voivat olla - ja kun huonoon kuntoon lisätään vielä reilu lisäkuorma, niin ei ole helppoa. Siksi siis 3 h rivakkaa kävelyä viikossa voi olla himoliikuntaa, vaikka se ei nyt meistä siltä tuntuisikaan.

Mitä tulee liikunnan asteittaisuuteen, niin niinhän se kuuluukin tehdä. Tämä taas ei ole oleellista ko. artikkelin kannalta, koska siinähän käsiteltiin liikuntaa niin, että lihava ihminen aloittaisi runsaan liikkumisen suoraan. Ja juurikin tämä asteittaisuuden puuttuminen altistaa mm. rasitusvammoille ja lisää loukkaantumisriskiä (mm. väsymisen kautta).

Artikkelissahan käsiteltiin muutenkin vain laihdutuskeinoja - näin ollen esim. liikunnan terveysvaikutusten laaja käsittely olisi mennyt ohi aiheen. Edelleen parasta on liikunnan ja terveellisen ruokavalion yhdistäminen ja sehän tuossa todettiinkin.