No sehän on päivänselvää, että liikemäärän käyttäminen iskun tehon/"voiman" hahmottamisessa on erittäin yksinkertaistettua. Toisaalta itse olen ajatellut sen toimivan niissä tilanteissa, kun yritetään selittää aloittelijoille, miksi asiat kannattaa tehdä tietyillä hyviksi koetuilla tavoilla. Esimerkiksi vaikkapa se, mikä merkitys on sillä, että impaktin päälle saadaan koko vartalon painoa eikä huitaista pelkällä käsivarren heilautuksella jne.

Massa x nopeus luonnollisesti liittyy kimmottomaan törmäykseen, joissa mm. muita liikesuuntia (ei itse iskijän eikä kohteen) ja kohdepisteen joustavuutta ei oteta huomioon. Siksi se toimii parhaimmillaankin vain havainnollistamaan asiaa. Muuta en ole koskaan kuvitellutkaan. Mutta onhan siinä eroa, lyödäänkö höyhenellä vai kahvakuulla. Jopa siinä määrin, että nopeus menettää merkityksensä.
Nopeudella on toki oma merkityksensä, jos impakti toteutetaan jollain höyhentä painavammalla kappaleella.

Näin jälkikäteen ajatellen, ideani siitä että isoilla pojilla maksimivoiman ja räjähtävän voiman heikentyminen vaikuttaisi dramaattisemmin kuin pikkuveikoilla, ei ole kovinkaan looginen. Isojen poikien massa kuitenkin kompensoinee jonkin verran mm. nopeusominaisuuksien heikkenemistä. Onko se syy siihen, että isot pojat ovat huipulla iäkkäämpinä, siihen en uskalla ottaa kantaa.

Yhä olen sitä mieltä, että raskaassa sarjassa taso on suhteellisesti heikompi kuin pienemmissä sarjoissa. En kuitenkaan osaa tyhjentävästi selvittää, miksi tämä olisi syynä siihen, että isot pojat jaksavat taistella iäkkäämpinä. Ehkä osasyynä on aiemmin toteamani, aineenvaihdunnan hidastuminen - eli painoluokassa on vaikeampi pysyä ikääntyessä. Jos painoluokan vaihto ei innosta, niin sitten pelit on pelattu.

Pelkkää spekulaatiota, myönnän kyllä.

Mika kirjoitti:Lumpini, miksi siis sinusta noissa raskaammissa sarjoissa huiput ovat keskimäärin selvästi vanhempia kuin pienemmissä sarjoissa? Sarjan leveydestä jo mainitsit, mutta Andy osoitti ettei sama kuitenkaan päde niihin alapään sarjoihin, joissa leveyttä on noin saman verran kuin isommissa sarjoissa ja siis vähemmän kuin niissä välimaaston sarjoissa.

En osaa suoraan sanoa vastausta tuohon. Ehkä olen vaan yksinkertaisesti väärässä...

Toisaalta alimman painoluokan ja raskaimman sarjan suora vertaaminen ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. Toisessa on yläraja ja toisessa vain alaraja. Miten se vaikuttaa asiaan, se on taas oma kysymyksensä.

Andy kirjoitti: En tiedä enää mitä minun pitäisi esittää todistaakseni että potkunyrkkeilyssä isommissa sarjoissa ottelijan primetime sijoittuu myöhemmälle iälle kuin pienissä sarjoissa, jos tämä ei riitä? Mielelläni kuulisin myös jotain vasta-argumenttejakin, jotka osoittavat minun olevan väärässä.

En ainakaan minä mielestäni ole kieltänyt esittämääsi. Olen lähinnä esittänyt veikkauksia siitä, miksi näin on. Joku syy siihen on. Eikö kuitenkin pidetä jossain määrin yleisenä tietona sitä, että ihmisen fyysinen huippuhetki on keskimäärin jossain 25-30 ikävuoden tienoilla? Ei mielestäni ole uskottavaa, että yli satakiloisilla se säännönmukaisesti tulisi myöhemmin. Ainakaan itsestäni ei todellakaan tunnu siltä.

Uskon, että syyt ovat muualla, kuten olen pariin otteeseen esittänytkin.

Kari Aittomäki kirjoitti: - Edelliset kristityt leijonien eteen.. ajatelkaa miltä gladiaattoreista on mahtanut tuntua.

Jokunen vuosi sitten tuli käytyä ihmettelemässä ja fiilistelemässä Colosseumia. Siinä kun silmät puolikiinni kuvittelin itseni gladiaattoritaisteluiden voittajaksi, niin italialainen historioitsijaystäväni luki ajatukseni ja huomautti, että kaltaiseni pakana olisi ollut kentällä ilman aseita vastassaan nälkäinen leijona. Unelmat karisivat aika nopeasti...

Ei siellä paljon mattopainin tai pystymatsin treenaaminen olisi pohjoisen barbaaria jeesannut.

Andy kirjoitti:Sitten on tietysti vielä se seikka, että noin 80% ihmisistä on psyykkisistä syistä soveltumattomia täyskontaktiottelijoiksi mihinkään lajiin, mutta se ei juuri riipu iästä. Surullisimpia ovat ne tapaukset, jotka ymmärtävät sen vasta kehässä.

Tästä tulikin mieleen joku Cage-otteluilta takavuosilta. Promoottori Ilmen joutui tarttumaan mikrofoniin ja kuuluttamaan, että seuraava ottelu on peruuntunut, koska saksalainen kaveri on linnoittautunut pukkarin vessaan. Ovi on lukittu ja mies ei suostu tulemaan ulos, vaikka valmentajansa kuinka houkuttelee. Immua lainaten: "laji vaatii vähän kyrväntynkää".

Andy kirjoitti:En voi mitenkään nähdä että ko. ottelun kieltämättä korkea taso osoittaisi jotenkin sen että raskaissa sarjoissa ottelijat saavuttaisivat huippunsa nuorempina kuin kevyissä. Mielestäni koko ottelu ei liity asiaan mitenkään.

Juu, ei suoranaisesti ottelu olekaan verrannollinen raskaan sarjan matseihin. Lähinnä käytin sitä esimerkkinä (kuten Bob Sappiakin) siitä, että raskaan sarjan taso ei ole samaa luokkaa kuin kevyemmissä sarjoissa, joissa kilpailu on kovempaa ja joissa esim. massa ei tuo minkäänlaista etua kilpailijoihin verrattuna. Jos taso on heikompi, ikämieskin pärjää helpommin (puhumattakaan siitä, että painonpudotuksen ongelmat eivät koske ikääntyviä raskaan sarjan paksuja poikia). Voi olla, että puhun puuta heinää, tai että en osaa pukea kunnolla viestiäni sanoiksi. Kyllä minuakin on kohtuullisen kovaa muutaman kerran päähän-päähän lyöty-lyöty vuosien varrella.

Tämä nyt on ehkä turhaa kädenvääntöä keskustelusäikeen lähtökohtaan nähden - kuten Kari jo toikin oivaltavasti esille.

Motivaatio onkin se iso kysymys. Mitä halutaan ja kuinka paljon on valmis kestämään kipua ja tuskaa sen halutun saavuttamiseksi? Kansainvälisen tason kinkerit lienee hyvä unohtaa jo terveyslähtökohdat huomioiden, ellei todella kovaa urheilutaustaa ole joissain muissa urheilulajeissa hankittuna ja ylläpidettynä. Salikisataso on kyllä varsin helposti saavutettavissa. Sekin on ihan hauskaa. Kai se nyt ainakin huonon seksin voittaa?

Ihan hyviä perusteluja, mutta toisaalta raskaan sarjan matsit eivät varmaankaan koskaan ole olleet tämän Hagler-Hearns -ottelun kaltaisia klassikoita.

Vedän vastavetona myös sen, että mm. Bob Sappin kaltainen huumoripläjäys ei olisi koskaan päässyt esille kevyemmissä luokissa. Raskaassa sarjassa on aivan liian paljon tilaa sille sun tälle... Jostain syystä aasialaisten freakshow-matsitkin yleensä (elleivät jopa aina) ovat isojen poikien kekkereitä.

Lumpini kirjoitti:Johtuisiko esitetty ikämiesten suurempi suhteellinen määrä maailmanmestareissa sitten siitä, että isoiksi pojiksi luokiteltavia huippuottelijoita on vähemmän kuin normikokoisia ottelijoita?

Pointtia alleviivatakseni, jos käytetään argumenttina sitä että ikämiehet pärjäävät kamppailulajien raskaissa sarjoissa, mielestäni unohdetaan se, että ottelijoiden taso ei raskaissa sarjoissa ole yleensä aivan samaa luokkaa kuin kevyemmissä sarjoissa. Iso poika voi pärjätä myös paljolti massan ansiosta (muistetaan jälleen liikemäärä) toisin kuin pikku-ukot, joilla painorajat tulevat nopeasti vastaan. Pikkkuisilla myös ikä tekee painoluokan suhteen tepposia, kun aineenvaihdunta väistämättä heikkenee ja painoluokassa pysytteleminen on hankalampaa.

Juu, en osta tuota ikämiehet pärjäävät raskaassa sarjassa -argumenttia sitten yhtään.

kenttiensankari kirjoitti:Hmm, onko oikeasti näin? Pystylajeissahan näkee ikämiehiä ihan maailmanmestareina nimenomaan raskaammissa sarjoissa. Kuvittelisin, että nopeusominaisuudet heikkenevät kaikista nopeasti. Ja tunnetusti ne ovat "pikkumiehillä" suuremmassa osassa. Melkein väittäisin, että ottelijat joiden menestyminen perustuu nopeuteen ja hyvään fysiikkaan, tippuvat "huipulta" nopeammin kuin ne, joiden homma perustuu pelisilmään.

Yksilötasolla tietysti yksilöt ratkaisevat, mutta niin maksimivoima kuin räjähtävä voimakin kyllä katoavat iän myötä. Isoilla pojilla, kun painoluokan kattokaan ei tule vastaan, ne ovat melko suuressa osassa, kun pärjäämistä kampailulajeissa testataan. Pelisilmällä voi luonnollisesti vältellä muiden kovia osumia, mutta muuten ikä tekee tehtävänsä. Toki sama pätee myös pienempiin ukkeleihin, mutta kehon rasitus on esim. 60-kiloisilla luonnollisesti vuosien varrella ollut pienempää kuin 120-kiloisilla.

Nopeusominaisuudet eivät käsittääkseni ole pienten miesten etuoikeus. Jos mietitään, mistä vaikkapa lyönnin teho tulee, niin joudumme pohtimaan liikemäärää, eli massa kertaa nopeus. Tästä voidaan vetää se johtopäätös (kun nopeuden menetys kertautuu massan määrällä), että isolla pojalla nopeuden katoaminen kirpaisee enemmän kuin pienemmillä.

Johtuisiko esitetty ikämiesten suurempi suhteellinen määrä maailmanmestareissa sitten siitä, että isoiksi pojiksi luokiteltavia huippuottelijoita on vähemmän kuin normikokoisia ottelijoita? En tiedä onko tätäkin asiaa tilastoitu.

Mutta yhä olen sitä mieltä, että ikä ei ole hyvä syy lopettaa treenaamista.

Tässä tuli jo aiemmin todettua ikäfaktori sekä se oman motivaation merkitys. Itse toisin esille myös sen, että on sillä jonkin verran merkitystä, missä painoluokassa mennään. Reilut satakiloiset hiipuvat vähän aikaisemmin kuin kevään ensihöhkäisyt. Kevyt miehen alku voi pärjätäkin, mutta riskillä pojalla saattaa olla raskaampi tie edessä.

Tarkoitan lähinnä, että iso poika menettää kamppailuominaisuutensa ennemmin kuin kevyemmät pojat (tiedän mistä puhun, joka paikkaan sattuu eikä mihinkään niistä taivu jne...). En ole medisiinimies, mutta luulisin että isompi ruho kuormittaa enemmän elämää kuin pikku piipertäjän hento varsi.

On eri asia alkaa harjoitella kilpailua varten nuorena/iäkkäämpänä.

Sen oman bodyn kyvyn voi todeta oikeastaan vain testaamalla. Mutta se kysymys ei ole syy olla treenaamatta. Se on syy treenata.