Voin pistää vielä vähän paremmaksi ja laittaa kuvat kaikista listan miekoista Ystävä raportoi myös useamman muun miekan kokoelmasta olevan näytillä, mutta ne eivät kai sitten kuulu juuri tähän tiettyyn kesänäyttelyyn kun eivät olleet tuossa listassa. Kun on paremmin aikaa voin koittaa kirjoittaa jotain aiheeseen liittyen.

Tachi - Nagamitsu - Tsuda Tōtoumi Nagamitsu (kansallisaarre)


Katana - Mumei Ichimonji - Nansen Ichimonji (tärkeä kulttuuriesine)


Wakizashi - Mumei Sadamune - Monoyoshi Sadamune (tärkeä kulttuuriesine)


Tachi - Kunitoshi - Torikai Kunitoshi (tärkeä taide-esine)


Tanto - Yoshimitsu - Hōchō Tōshirō (tärkeä taide-esine)


Tanto - Masamune - Fudō Masamune (tärkeä kulttuuriesine)


Katana - Yasutsugu (tärkeä taide-esine)

Olin varmaan ymmärtänyt ripauksen väärin silloin Nikkō Toshogu museossa missä se tuleva näyttely tulee. Tuttava Japanissa oli juuri käynyt Nagoyassa Tokugawa Art museossa, ja siellä on meneillään Tokugawa Ieyasu näyttely. Uskoisin että juurikin tämä on se mistä tuo kuraattori kertoi minulle. Näyttelyssä on monta nimettyä miekkaa, kansallisaarre ja monia tärkeitä kulttuuriesineitä, sekä tietysti paljon muutakin nähtävää kuin miekat.

https://www.tokugawa-art-museum.jp/en/

Tässä on lista näyttelyesineistä. Tykkään miten Japanissa julkaistaan näin näyttelyissä olevat esineet.

https://www.tokugawa-art-museum.jp/exhi ... Ieyasu.pdf

Valitettavasti en kirjoittanut itselle sen tarkempaa ajankohtaa ylös. Olin jo pakkaillut oman vihon ja kynät reppuun tuossa vaiheessa.

Toivon mukaan päivittävät tuonne museon sivulle jotain infoa: https://toshogu.jp/shisetsu/houmotsu.html

En tiedä tarkkaa ajankohtaa näyttelyn vaihtumiseen, tässä nykyisessä oli ihan kiinnostava projekti, josta en tiennyt. Tuolla tulipalossa 1812 vaurioitui tosi monta arvokasta miekkaa. Niin ilmeisesti 1980-luvulla eri Japanin huippumiekkaseppiä karkaisi uudestaan nuo tulipalossa menetetyt miekat (ainakin osan niistä kai noin 20). Niin museossa oli esillä niistä kerrallaan 3 miekkaa. Ja noita oli 5 eri ryhmää. Siellä oli muistaakseni tarkat päivämäärät jokaiselle 5:lle ryhmälle, mutta kun ei saanut kuvata niin kirjoitin vaan miekat jokaisesta viidestä ryhmästä ylös. Nyt kesäkuulla oli ryhmä numero 2 - Ko-Bizen miekat. Ja miekat oli seuraavien seppien Tomonari - Sukehira - Masatsune. Siellä aina luki kuka miekkaseppä oli 80-luvulla herättänyt minkäkin miekan uudelleen eloon.

Nyt on palattu taas Suomen maaperälle ja oli elämäni paras loma Toivon mukaan tulevaisuudessa saisin tästä jokavuotisen tavan, ja se olisi nyt ykkössuunnitelmani.

Niinkuin jo tuossa aiemmin mainitsin, miekkapuolella reissuni pääpaino oli täysin pyhissä paikoissa ja museoissa tällä kertaa. Ehkäpä vielä tärkeämpi, toinen täysin miekoista irrallinen puoli oli nähdä japanilaisia ystäviäni, mutta tässä viestissä keskityn nyt vaan miekkajuttuihin. Minulla oli tosiaan itselläni mielessä, etten tällä kertaa mene käymään miekkakaupoissa, koska en ole lähiaikoihin ostamassa yhtään mitään. Noh sattumalta yllättäen kesken reissuni Japanissa asuva tuttava otti yhteyttä, ja hän tutustutti minut sitten yhteen miekkakauppiaaseen. Ja enhän minä nyt kieltäytynyt kutsusta... Ja kuinka ollakaan sieltä takahuoneesta löytyi sitten valtava Muromachi-kauden naginata historiallisessa koshiraessa. Tämä tuttava kun oli maininnut että tykkään naginatoista. Olin juuri edellisenä päivänä nähnyt suunnilleen saman kokoluokan aseen eräässä museossa niin olihan se mahtavaa hypistellä sitä käsissä. Naginatan terän pituus oli n. 83 cm ja koko pituus varren kanssa suunnilleen noin 185 cm. Valitettavasti vaan tuollaisen hankinta ei ole itselleni mitenkään mahdollista tällä hetkellä.

Tällä kertaa pidin "miekkapäiväkirjaa", johon kirjoitin ylös kaikki näkemäni kiinnostavat miekat ja aseet. Onhan se hullua, että suurin osa niistä on minulla jo kirjoissa, mutta tuli nähtyä aivan uusiakin tuttavuuksia. Kuuluisista miekoista reissussa tuli nähtyä 5 kansallisaarretta (Kokuhō) ja 38 tärkeää kulttuuriesinettä (Jūyō Bunkazai) ja varmaankin satoja muita tavallisempia. Kokonaisuutena tuli nähtyä valtava määrä uskomattomia aseita. Yleisesti nuo naginatat ja ōdachit ei nauti Japanissa ehkä niin suurta arvostusta, mutta niiden näkeminen oli minulle usein kansallisaarteitakin säväyttävämpää. Kirjasin ylös 11 ōdachia ja 11 minua kiinnostavaa naginataa. Tällä kertaa näin ensimmäistä kertaa Tomomitsun Ōdachin, joka on Futarasan-jinjan kokoelmassa. Se on Japanin kansallisaarre ja ollut minun suosikkimiekkani, ja nyt kun sen näki omin silmin niin olihan se erittäin mahtava. Yleensä kun nuo isot ōdachit eivät ole välttämättä niin nättejä kuin normaalikokoiset miekat.

Minä en yleensä suunnittele niin hirveästi etukäteen, mutta joskus siitä olisi hyötyä... Tiesin kyllä missä paikoissa tulisin käymään, mutta muutamissa tapauksissa olisi ollut järkevää vähän selvittää asioita etukäteen. Tämä ei liity pelkästään miekkoihin, vaan varmasti moniin muihin erikoisjuttuihin Japanissa. Esimerkkinä olin päättänyt että yhtenä päivänä kävelen lenkin, jossa käyn Eisei Bunko-museossa katsomassa miekat, ja sieltä kävelen bongaamaan Seikado Bunko-museon miekat (molemmissa kokoelmissa on aivan huippuesineitä). No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan... Eisei Bunkossa oli Hosokawa-perheen tee-esineistö näyttely, ja 0 miekkaa museossa. Sitten kun pääsin Seikado Bunkoon siellä oli Inro, Koshirae ja Maalaus-näyttely ja 0 miekkaa esillä. Olihan nuokin näyttelyt vaikuttavia, ja tosi tärkeitä historiallisia esineitä omalla sarallaan esillä, mutta kun minä olen itse vaan miekkojen perään. Eli nyt täytyy toivoa että jonain vuonna kun olen Japanissa sattuu Eisei Bunkossa ja Seikado Bunkossa olemaan miekat esillä siihen aikaan...

Toinen hieman samaan asiaan liittyen on näyttelyesineiden vaihtuminen. Koska museoissa on rajatusti tilaa (ja kun niissä on yleensä aika paljon muutakin tärkeää esiteltävää kuin miekkoja), museot joutuvat kierrättämään näytteillä olevia esineitä. Esimerkiksi Mitsui museossa oli minun käyntikerralla esillä Tokuzenin Sadamune (kansallisaarre), mutta 15.4 - 14.5 samalla paikalla oli Hyūga Masamune (kansallisaarre). Ja tämä on tosiaan hyvin yleistä että esineitä kierrätetään näyttelyjen aikana. Eli usein jos haluaa päästä näkemään kaikki näyttelyesineet, tulee näyttelyssä käydä kahtena eri ajankohtana.

Tässä vielä loppuun vähän hassuja miekkoihin liittyviä sattumuksia reissussa.

- Annoin haastattelun jollekin Tokion tv-kanavalle lentokentällä tullessani. En aluksi ollut niin innoissani kun pitkä lento, mutta kun niin kohteliaasti pyydettiin, ja englanti oli ok. Paikalliset ystävät tiesivät sitten kertoa, että jollain kanavalla on ohjelma jossa turisteilta kysytään mitä he aikovat tehdä Japanissa. Juontajat olivat vähän ihmeissään kun aloin selittämään että tulin katsomaan miekkoja, erityisesti ōdacheja ja naginatoja, ja selitin eri jinjoja ja museoita joissa aion käydä. Selitin siinä samassa vähän tuosta juuri Euroopassa olleesta Utrechtistä.

- Musashi Mitake Jinjassa käydessä aarrehuoneen vahti kyseli mistäpäin olen, ja selitin että olen Suomesta tullut katsomaan heidän yhtä ōdachia. Se oli itsestä koomista kun hän oli niin innoissaan ja selitti heidän haarniskasta (joka oli kansallisaarre), ja minä taas vaan innoissani tuosta isosta miekasta ja yhdestä toisesta miekasta heidän kokoelmassa.

- Nikko Toshogu museossa vanhempi mies (ilmeisesti joku kuraattori tm.) alkoi kysellä minulta asioita ja kun kerroin että olen Suomesta, ja kierrän paikkoja ympäriinsä katselemassa miekkoja ja kirjaan niitä ylös, niin hän toi minulle jostain takahuoneesta miekkalehtiä. Hän alkoi selittämään miten syksyllä heillä tulee mahtava näyttely missä tulee olemaan huippumiekkoja, mutta pahoittelin että pääsen vasta ensi kesänä uuteen reissuun.

- Tokion kansallismuseossa käytin heidän tutkimusrakennustaan, ja varmasti ihmettelivät tiskillä että mikähän tyyppi tuo on, kun minun japaninkielentaitoni on vielä niin huono ja joudun yleensä asioissa turvautumaan englantiin (mikä taas on useimmiten japanilaisille tosi iso haaste), mutta kikkailin sieltä koneelta sitten muutamia miekkakirjoja tutkittavakseni. "Meidän" järjestön NBTHK:n pääkallopaikalla minulle selvisi, että heidän lukusalisysteemi pitää varata etukäteen, joten siinä sitten seuraavalle reissulle kikkailua.

Valitettavasti minulla ei oikeastaan ole miekoista lainkaan kuvia, kun useimmiten paikoissa oli ymmärtääkseni kuvauskiellot. Koska miekkapuolella minulle oli tärkeintä päästä näkemään Futarasan-jinjan ōdachit, ja Nantai-vuori on niin tiiviisti yhteydessä Futarasan-jinjaan, olin jostain syystä kokenut jo pitkään että haluan kiivetä Nantai-vuorelle, ja olihan se myös mahtava kokemus.

Kyuheikanin kokoelma on niin mahtava ja Kai on tosi karismaattinen esiintyjä, niin tässä menee iltapäivä rattoisasti. Löytyy nimittäin myös pidempi video miekoista.

Yllättäen minulle tuli eteen tälläinen helmi Youtubessa. Kai Koskinen kertoo Samuraiden keihäistä, kannattaa ehdottomasti katsoa.



Kun Kailla on mahtava kokoelma ja tietämystä aseiden käytöstä niin yhdistelmästä tulee huippuvideo.

Tänä aamuna tuli palattua Utrechtista, ja jäi vähän ristiriitaiset fiilikset tapahtumasta.

Oma esitys tietysti jännitti melkoisesti, mutta menihän se aika hyvin. Ensimmäisen päivän luentojen jälkeen vaan illalla päätin muuttaa lennosta omaani aika paljon ja jätin turhaa nippelitietoa ym. pois. Tuo oli hieman hankalaa siinä mielessä kun osa porukkaa oli asiantuntijoita, ja osa näki miekkoja ensimmäistä kertaa. Piti koittaa tasapainoilla mitä kertoo ja mitä ei. Itselle oli kiva huomata että pystyi aika leppoisasti puhumaan n.40 min aiheesta ilman ihmeempiä muistiinpanoja.



Samalla huomasin tätä ketjua ajatellen, että tuossa vuosi sitten kirjoittamassani naginata-jutussa on monta virhettä. Tässä vuoden aikana on tullut tutkittua niitä melkoisesti. Olen myös saanut ostettua kirjan Ōyamazumi-jinjan miekoista, josta käy ilmi että nuo Benkein, ja Tomoe Gozenin naginatat ovat vain legendan mukaan kyseisten soturien omistamia (olin myös epähuomiossa itse merkannut tähän ketjuun nuo väärinpäin tuo käyrempi ja isompi on legendan mukaan Benkein). Kirjassa käy ilmi, että asiantuntijat asettavat ne Kamakura - Nanbokuchō-kausille eli paljon kyseisten soturien kuoleman jälkeen.

Oli taas pitkästä aikaa mukavaa tavata porukkaa ympäri Eurooppaa, vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Kun en ole mikään hirveä kosmopoliitti, niin pari päivää ihmisten tapaamista ja small talkia on kyllä jotenkin uuvuttavaakin. Luennot tapahtumassa oli hyviä ja kiinnostavia. Ja aikalailla tapahtuman kohokohta. Miekoista järjestettiin kantei, jossa arvioitiin 5 miekan tekijöitä. Aikaa piti alkuun olla 1,5 minuuttia per miekka, mutta suuren osallistujamäärän vuoksi sitä vähennettiin 1 minuuttiin lähempänä loppupuolta, ettei jääty liikaa aikataulusta. Minä olin loppupään jonossa, ja täytyy myöntää etten tiennyt kuin 1 viidestä hyvin. 1 minuutti on vaan todella lyhyt aika, mutta ilmeisesti Japanissa tyypillinen näissä kanteissa. Päivän lopussa järjestettiin sitten myös kypärille kantei, joka oli kai testissä ensimmäistä kertaa. Skippasin itse sen, koska en pysty sanomaan mitään koulukuntia noiden kypäräntekijöiden suhteen.



Sitten niitä vähän negatiivisia puolia, tapahtuma oli kokonaisuudessaan paljon pienempi versio ennen koronaa järjestetystä. En tiedä tarkkaa kävijämäärää, mutta kuulin keskusteluja tapahtuman aikaan, ja arvio olisi että joitain satoja kävijöitä. Lisäksi kauppiaiden määrä oli pienentynyt tosi paljon, viimeksi taisi olla noin 25, nyt oli 10 luokkaa... Tavaraa oli myynnissä kuitenkin kohtuullisesti. Itse alan olla vaan niin äärettömän nirso niin tapahtumassa oli vaan muutama varsinaisesti itseäni kiinnostava miekka, mutta kokonaisuutena varmasti suurimmalle osalle löytyi kiinnostavia tavaroita.





Lainasin tutun ottamia kuvia, enkä usko että joudun hirteen... Kokonaisuutena itse näin tämän ihan ok-tason tapahtumana, mutta voin kuvitella tapahtuman olevan pettymys, jos ei ole äärimmäisen vihkiytynyt samurai-kulttuuriin. Lisäksi kieltämättä toivoisi kauppiaille hyvää myyntiä, mutta väliin osastoilla oli tosi hiljaista, ja näin tarkan markan ihmiselle monet tavarat olivat aika kalliita. Käytännönjärjellä ymmärtää, että euroopplaisten kauppiaiden pitää myös tehdä oma provikkansa, mutta kuluttajana taas ajattelee aina omaa etuaan. En ostanut tapahtumasta mitään, eikä ollut mitään aikomustakaan. En ole tapahtumajärjestäjä niin en oikein tiedä miten saa sekä väkeä että myyjiä lisää paikalle, mutta tuntui että jotain täytyisi tehdä tuolle tapahtumalle että vetovoimaa olisi jatkossakin. Enkä tiedä paljonko kauppaa tapahtumassa käytiin, mutta näin nopean katsaukseni mukaan hirveän montaa miekkaa ei kadonnut ainakaan tapahtuman aikana.

Parin päivän päästä olisi suuntana Japani ja siellä museoita ja muutamia pyhättöjä. Uskoakseni kuvaaminen on useimmiten kielletty, joten kuvia ei noista esineistä putkahda tänne, mutta voin koittaa pistää jotain päivitystä.

Täytyy koittaa taas vähän aktivoitua näin suomeksikin

Hollannin Utrechtissa järjestetään taas kesäkuun alussa Japan Art Expo: https://www.japanartexpo.com/

Minut kutsuttiin sinne pitämään pieni luento, ja valitsin aiheeksi Kamakura ja Nanbokuchō-kausien naginatat. Kuten edellisellä kerralla 2018, tapahtumaan on tulossa miekkakauppiaita ympäri maailmaa. Tällä hetkellä on ainakin 10 tulonsa varmistanutta ja arvelisin, että lista kyllä kasvaa vielä useammalla kauppiaalla tapahtumaan mennessä. Edellisellä kerralla tapahtumassa oli varmasti useampia satoja miekkoja kaupan, ja tämä on Euroopassa todella harvinainen tilaisuus päästä katselemaan ja koskettelemaan oikeita japanilaisia miekkoja tässä määrin. Jos joku on esimerkiksi ajatellut aidon japanilaisen miekan ostoa, tämä voisi olla hyvä tilaisuus, kun pääsee näkemään ja kokemaan ihan omin silmin esineet.

Oma Hollannin reissuni tulee olemaan hyvin lyhyt budjettipyrähdys, kun olen menossa myöhemmin kesällä pidemmälle Japanin matkalle. Jos innokkaita Hollantiin lähtijöitä löytyy, niin voin kyllä mieluusti katsella tapahtumassa yhdessä miekkoja jne. Edellisellä kerralla muutamilla japanilaisilla kauppiailla oli ihan kattava valikoima uusia miekkoja taistelulajiharrastajille. Pääpaino miekkapuolella oli kuitenkin antiikkimiekoissa ja uskoisin, että niin on myös tälläkin kertaa.

Lupailin taas muutaman vuoden tauon jälkeen puhua miekoista Tampereen Suomi-Japani Yhdistyksen jäsenillassa. Ke 21.9.

https://fi-fi.facebook.com/tampereensuo ... iyhdistys/

Ajattelin ottaa 2 miekkaa matkaan, joista toinen on tuo parin viestin takainen päivätty naginata. Tyyli tulee olemaan taas vapaa, kaikkea saa kysyä ja kaikkeen yritän aina vastata. Minulla ei yleensä ole oikeastaan mitään tarkkaa valmisteltuna, tämä kun on sydämen asia niin yritän aina kääntää juttua sellaiseen mikä kiinnostaisi mahdollisimman paljon paikallaolijoita.

Kun todennäköisesti oma kokoelma supistuu taas kahteen miekkaan vuoden loppua kohti mennessä... Niin tälläisia tilaisuuksia ajatellen olisi aika messevää omistaa joku esim. 50 miekan kokoelma niin voisi aina tuoda jonkun erilaisen kiinnostavan esimerkin paikalle.

Mitä kauemmas historiassa mennään, sen vaikeammaksi tulee seppien selvitys tarkkuudella, varsinkin jos kyseessä ei ole kaikkein kuuluisimmat sepät. Monien kuuluisien 1700- ja 1800-luvuilla eläneiden seppien elämästä tiedetään tosi paljon, ja myös monien varhaisten kuuluisten seppien elämän erilaisia vaiheita tiedetään väliin tarkkaan.

Esimerkiksi tuo yllä oleva Yoshikage Bizen provinssista on kuuluisa seppä (1.sukupolvi), mutta on kuitenkin monia mutkia matkassa. Perinteisten lähteiden mukaan, hän olisi Kagemitsun (景光) poika ja/tai Chikakagen (近景) oppilas, ja toinen sukupolvi olisi Kanemitsun (兼光) oppilas ja Chōgin (長義) vävy. Varhaisissa lähteissä Yoshikage-linja on nähty usein ns. Sōden-Bizen työnä (Sōshū-vaikutteinen Bizen). Kanemitsu ja erityisesti Chōgi olivat tämän tyylin tekijöitä. Kuitenkin nyt uudemmissa lähteissä esitetään että Yoshikage kuuluisikin enemmän Osafunen sivulinjoihin, ja erityisesti Chikakage ja Morikage (盛景) mainitaan suuntana. Eli Yoshikagen tyyliä eivät japanilaiset asiantuntijatkaan luokittele aivan selvästi ja historiassa on vielä vähän hämäryyttä.

Yksi ongelma tarkassa luokittelussa ja historiassa on päivättyjen esineiden vähäinen määrä. Signeerattuja löytyy onneksi jonkin verran enemmän. Tähän mennessä olen löytänyt vain 7 päivättyä miekkaa Yoshikagelta, ja signeerattuja yhteensä 14.

1357 päivätty wakizashi (Jūyō 61)
1363 lyhennetty naginata (naginata-naoshi) (Jūyō 46)
1363 päivätty tantō (Tokubetsu Hozon)
1374 wakizashi Tanzan-jinja pyhätössä (Jūyō Bunkazai)
1379 tachi (Jūyō 16)
1388 päivätty naginata (Jūyō 13)
1389 päivätty naginata (Hozon) [miekka tuossa ylläolevassa viestissä]

Näistä seitsemästä viisi ensimmäistä on 1.sukupolven työtä, ja päivätyt naginatat ovat 2.sukupolven työtä (toinen varmasti ja tuon omani päättelin itse). Ymmärtääkseni kaikki 7 muuta signeerattua on arvioitu 1.sukupolven työksi. Olen kääntänyt itse japanista tuon toisen naginatan tekstin kun se on Jūyō-kirjassa. Se on hyvin lähellä tuota ylemmän viestin naginataa kokonsa puolesta. Siinä mainitaan kuitenkin, että työn jäljen mukaan se on toisen sukupolven työtä, ja että niitä kutsutaan yleensä Kozori-töiksi. Kozori on ryhmä/luokitus Bizen sepille, jotka eivät tehneet Osafunen päälinjan mukaista työtä. Kozori oli ryhmänä aktiivinen suunnilleen n.1350-1450. Usein tämä ei ole niin "mairitteleva" attribuutio. Eli jos tuo kirjaan päässyt naginata ei olisi ollut signeerattu, se olisi ehkä voinut saada Kozori-attribuution, eikä olisi todennäköisesti ollut Jūyō-arvon miekka, tässä tapauksessa päiväys ja signeeraus tekivät paljon, koska molemmat mainitaan useaan kertaan, eikä naginatan laadusta kirjoiteta paljon mitään kehuvaa, vaan keskitytään historialliseen tärkeyteen. Eli tämä 2.sukupolven Yoshikage ei ollut yhtä taitava kuin 1.sukupolvi asiantuntijoiden mukaan. Usein seppäindekseissä ym. listataan vain yksi aikakausi sepälle, mutta se antaa vähän väärää kuvaa. Esim. 1.sukupolven Yoshikagella se on usein Kenmu (1334-1338), joka saattaa (minun mielestäni) olla liian varhainen. Häneltä on tekstien mukaan säilynyt tuolta aikakaudelta miekkoja Ōan-kaudelle (1368-1375) asti. Kuitenkin minä olen löytänyt varmasti miekkoja vasta vuosilta 1357-1379.

Sitten kansainvälisellä foorumilla tuli tutkittua Pääsiäisen-aikaan myös uudempia seppiä 1600-luvulta. Nämä eivät kuulu niin tuonne omaan kiinnostukseeni, mutta tulee aina opittua jotain uutta. Eräs henkilö siellä kun oli ilmeisesti ostanut miekan, joka oli signeerattu 山城大掾源国重 - Yamashiro no Daijō Kunishige, ja hän kyseli sepän taustoja.

Kun aloin katselemaan selvisi, että englanninkielisissä kirjoissa listattiin kolme Kunishige seppää 1600-luvulta, jotka olivat saaneet tittelin Yamashiro no Daijō. Ensimmäinen seppä oli oikealta nimeltään Ōtsuki Ichizō (大月市蔵) ja hän sai tittelin vuonna 1645. Hän on suhteellisen kuuluisa seppä, ja tietysti oli ykkösvaihtoehtona/toiveena että miekka olisi hänen työtään. Japanilaiset miekkakauppiaat listasivat kuitenkin näin signeeratut miekat usein toiselle sepälle, ja kun aloin selvitellä asioita, niin 2 & 3 seppä alkoivat vaikuttaa samalta sepältä, vaikka heidät listattiin lähteissä vähän eri aikakaudella ja eri provinsseissa. Päättelin että tämä seppä Ōtsuki Denshichirō (大月伝七郎) on 2.sukupolven Yamashiro no Daijō Kunishige. Molempien seppien kohdalla kun kerrottiin että alunperin olivat kotoisin Bitchū-provinssista ja muuttivat sieltä Edoon, ja työskentelivät myös Tsuyamassa. Olisi äärettömän epätodennäköistä, että näin olisi käynyt kahden eri samaa nimeä käyttävän sepän kohdalla. Bitchū-provinssin Kunishige-linja oli Mizuta-koulukuntaa, ja tämän Kunishigen muutto Edoon muokkasi ymmärtääkseni ns. Edo-Mizuta-linjan.

Erilaisia Kunishige-seppiä on melko paljon historiassa. Pelkästään Seskon seppäkirjassa on 65 eri seppää, jotka signeerasivat Kunishige (国重) aikavälillä 1250 - 2022. Sitten on muutamia tuntemattomampia seppiä, jotka käyttivät eri kirjainta Shigen signeeraamiseen.

Naginata

Naginata on japanilainen varsiase. Olen kuullut että suomeksi sitä on monissa yhteyksissä verrattu pertuskaan (joka valitettavasti on minulle hyvin tuntematon nimitys). Naginata jakautuu kahteen osaan varteen ja terään, aseen mitta vaihtelee aika paljonkin, mutta esim. kamppailupuolella varmaankin yleisimpiä ovat "standardi-kokoiset" puiset naginatat. Tämän varsiaseen historiassa kultakausi ajoittuu noin 1000 - 1550 välille. Ampuma-aseiden tuleminen 1500-luvun puolivälin paikkeilla aiheutti paljon muutoksia sodankäyntiin ja naginatan hyödyllisyys väheni huomattavasti (saman kohtalon kokivat myös erittäin suuret tachi-miekat [ōdachi]).

Monille saattaa olla tuttu stereotyyppi, jota minäkin olen useissa lähteissä nähnyt kerrottavan, että naginata on naisten ase. Nyky-Japanissa ehkä modernien kamppailulajien parissa naiset hakeutuvat myös juurikin enemmän muutamiin naginataan keskittyviin lajeihin? Jotkut kamppailusta enemmän tietävät voisivat kertoa enemmän tästä. Edo-kaudella kun taisteluita Japanissa ei käytännössä ollut, naginatat jäivät koteihin ym. ja kerrotaankin kodin naisten käyttäneen niitä joskus kodin puolustuksessa. Sotakenttä käytössä historiassa sitä ovat kantaneet niin miehet kuin naisetkin, ja jopa "pyhät miehet". Naginata kun yhdistetään usein Japanin soturimunkkeihin. En nyt sanoisi että soturimunkki on hyvä termi, mutta käytän nyt sitä tässä. Kuuluisimmat buddhalaistemppeli ehkä Enryaku-ji (延暦寺) Hiei-vuorella, Miidera (三井寺) Hiei-vuoren juurella ja sitten Japanin sisällissotien aikaan 1400-1500-luvuilla Ikkō-Ikki (一向一揆).

Tässä video leikkaamisesta naginatalla haarniskassa, valitettavasti en löytänyt nopeasti korkealaatuista videota. En ole koskaan itse leikannut oikealla japanilaisella naginatalla, muutamalla kiinalaisella kopiolla kyllä (Huom! Minulla ei ole mitään oppia naginatan käyttöön, eli en osaa kommentoida käyttöön liittyviä asioita). Olen pari kertaa puhunut Kai Koskisen kanssa naginatalla leikkaamisesta, ja hän oikeaa osaamista ja tekniikkaa tietävänä pystyi kertomaan asioita oikealla tavalla. Myös pienempi ja "sirompi" naginata on erittäin tehokas ase, ja osaavissa käsissä erittäin pelottava ja vaarallinen.



Naginata ei yleensä nauti kovin suurta arvostusta miekkoihin verrattuna kerääjien keskuudessa, itse en voi ymmärtää miksi ei, mutta se liittyy ehkä aseen historiaan taistelukenttäaseena tai sitten yhdistämiseen kodinpuolustukseen? Itse olen vuosikausia halunnut naginataa omaan kokoelmaani, muistan että olen viimeisen 6-7 vuoden aikana missannut täpärästi 3 vanhaa naginataa Japanissa (yhden saman 2 kertaa 3 vuoden välillä ) Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti että onnistuin löytämään omaan kokoelmaani sopivan naginatan terän, ja hyvänä sattumana tuttava Suomessa kerrytti myös kokoelmaa naginatalla, kuin myös toinen tuttava Euroopassa.

Niinkuin aina Japanissa, melkeinpä jokaiselle osalle ja yksityiskohdalle naginatassa löytyy termi. Muodon puolesta naginatat voidaan jaotella kahteen ryhmään. Shizuka (melkein suora terä) ja Tomoe (käyrä ja pullistuva terä). Jaottelun nimet juontavat juurensa kahteen legendaariseen naissoturiin Japanin historiassa, Shizuka-Gozen ja Tomoe-Gozen. Näistä nämä suorateräiset ovat melko harvinaisia, ja käyristyvä terä on ehdottomasti yleisempi.



Kuvassa yllä kuuluisan soturimunkin Benkein valtava naginata, terän pituus hieman yli 100 cm. Ja alapuolella Tomoe-Gozenin naginata terän pituus noin 75 cm. Molemmat todennäköisesti 1100-luvun lopusta (n.1180), koska historialliset sankarit ovat eläneet tähän aikaan.

Nämä kaksi naginataa antavat vähän esimakua siihen, että noita aseita oli tosi pitkillä terillä taistelukäyttöön. Eli tuntuu hullulta sanoa että naginatan terän pituus vaihtelee välillä 30 - 150 cm. Voi kuitenkin sanoa, että tähän päivään säilyneet yli 60 cm pitkät naginatan terät ovat tosi harvinaisia. Enemmän standardimitta on välillä 30 - 60 cm. Pisimmät säilyneet naginatan terät, joita olen tutkiessani löytänyt, ovat molemmat Ōmiya Morikagen tekemiä, ja päivätty 1360-luvulle. Naginatoja on 2 ja terän pituudet ovat 130,6 cm ja 130,5 cm. Tuon pisimmän terän ruotu (joka menee siis varren sisään) on myös 138,8 cm. Eli tuo valtavateräinen naginata on sovitteissa ollut minimissäänkin 270 cm.

Toivon mukaan seuraavalla Japanin reissullani onnistuisin käymään pyhätössä, jossa on tuo Benkein naginata, ja monia muita historiallisia sotakenttien aseita. Tässä kuitenkin vertailun vuoksi sitten normaalimman kokoisia naginatoja.

Ensimmäinen on Osafune Kagemitsun tekemä ja päivätty vuoteen 1322. Tämä on Tokion kansallismuseon kokoelmassa oleva Tärkeä taide-esine (Jūyō Bunkazai). Näin tämän itse osana museossa 2017 ollutta näyttelyä. Tässä terän pituus on 51,5 cm ja tuo ruotu on 88,8 cm.



Toinen on sitten tämä kokoelmaani saapunut Bizen Yoshikagen tekemä naginata, joka on päivätty vuoteen 1389. Tässä terän pituus on 45,8 cm ja ruotu on 44,2 cm. Terä on alkuperäisessä mitassaan, mutta uskon että tuota ruotua on hieman lyhennetty alkuperäisestä. Tämä on 2.sukupolven Yoshikagen työtä. Kirjoittelin tästä pidemmän esittelyn ulkomaille, ja mietin että voin kyllä kirjoittaa Yoshikage-seppälinjasta tänne suomeksikin pidemmän tekstin, kun tutkein sitä selvittäessäni taustaa tälle naginatalle. Se avaa vähän tätä omasta mielestäni kiehtovaa historiantutkimista esineiden taustalla. Tällä sepällä on toinen hyvin samanlainen ja samankokoinen naginata, joka on päivätty 1388.



Yritän keskittyä tuonne ennen 1500-lukua tehtyihin miekkoihin ja aseisiin, ja en voinut uskoa, että olisi mahdollista löytää päivätty naginata ennen 1400-lukua, joka olisi tälläiselle tavalliselle tallaajalle mahdollinen ostos. Tiesin jo etukäteen tutkimuksestani, että ne ovat erittäin harvinaisia, mutta ennenkuin kävin kaikki tutkimustietoni läpi, en tajunnut täysin kuinka harvinaisia. Olen tosiaan käynyt läpi tuhansia ja tuhansia esineitä, ja tähän mennessä olen löytänyt vain 37 naginataa ja lyhennettyä naginataa (naginata-naoshi), jotka on päivätty ennen 1400-luvun alkua. 23 näistä on NBTHK Jūyō / Tokubetsu Jūyō esineitä ja loput 14 ovat korkea-arvoisia valtion (kuten Kagemitsu yllä) tai provinssien arvoja sekä joitain alhaisia NBTHK arvoja (kuten tämä oma naginata). Niitä on kyllä varmasti vähän enemmän, koska minulla ei ole pääsyä kaikkien Japanin temppelien/pyhättöjen tai museoiden/kokoelmien tietoihin, mutta tämä oli vähän linkitetty tuohon edelliseen viestiini. Eli signeeratut ja päivätyt naginatat ennen 1400-lukua kuuluvat tuonne erittäin harvinaisiin pelkästään sen vuoksi miten vähän niitä on säilynyt tähän päivään.

Kuinka paljon japanilaisia miekkoja on säilynyt tähän päivään? Arvoisin, että joitain miljoonia.

On vierähtänyt hiukan liian kauan viime kirjoituksesta tähän ketjuun. Väliin tuntuu hankalalta keksiä aihetta, joka kiinnostaisi suurempaa yleisöä. Kirjoittelin ja laskeskelin ulkomaiselle foorumille hiljattain museoista, joilla on suuria kokoelmia kansallisaarteita, tärkeitä kulttuuriesineitä ja taide-esineitä kokoelmissaan. Ja muutamia vuosia sitten laskeskelin NBTHK:n paperoimien miekkojen määrää myöskin tuonne. Ajattelin että voisi olla kiinnostavaa puhua vähän japanilaisten miekkojen määristä.

Muistan jo yli 10 vuotta sitten erään antiikkiasekauppiaan kertoneen minulle, että pitää esillä vaan yhtä japanilaista miekkaa kerrallaan, koska haluaa ihmisten luulevan niiden olevan harvinaisia. Tässä voi tarkastella asiaa parilta kantilta. Suomessa japanilaiset miekat ovat todellakin harvinaisia, niitä ei esimerkiksi myydä ja osteta täällä kovinkaan usein. Myöskin ihan Euroopassa harrastajapiirin ulkopuolella ne ovat melko harvinaisia, kuitenkin niitä liikkuu jo selvästi enemmän. Sitten kun mennään Japaniin niin miekkojahan on ja on... Tässäkin täytyy kuitenkin huomioda, että myöskin suurin osa japanilaisista on aika tietämättömiä miekoista, koska nykypäivänä ne ovat "reliikkejä", eivätkä kosketa enää suurinta osaa nykypäivän ihmisistä.

Koitin tuolla lyhyellä aloituskappaleellani tuoda esiin, että pelkästään se että miekka on japanilainen miekka, ei tee siitä harvinaista. Niitä kun on todella paljon jäljellä tänäkin päivänä. Tiedän kyllä että normaalisti teräaseharrastajat, kamppailijat jne. innostuvat (aivan aiheestakin ) kun puhutaan oikeista japanilaisista miekoista. Siinä on heti tietty aura, joka iskee kun se onkin esimerkiksi Japanissa 1500-luvulla tehty miekka. Ainakin omalla kohdallani tämä toimii myös eurooppalaisen viikinki/keskiaikaisaseistuksen kanssa ihan samoin.

Esimerkin vuoksi tuo tässäkin ketjussa monesti mainitsemani NBTHK on isoin japanilaisia miekkoja arvioiva järjestö. Alin heidän myöntämä arviointi miekalle on ketjussakin mainittu Hozon (säilyttämisen arvoinen vapaasti käännettynä). Tämä arvo tuli heidän uudistuksessaan vuonna 1982. Mitä monet eivät ehkä tiedä, Hozon miekkojen numerointi alkoi numerosta 300001. Useampia vuosia sitten laskin arvioni, että noita Hozon paperoituja miekkoja olisi silloin ollut arvioni mukaan n. 116-117,000. Tässä kun tultiin siihen että arvioni mukaan 2013, NBTHK:lla tuli tuossa numeroinnissa seinä vastaan, kun läpäisseiden miekkojen määrä lähestyi 100,000. Niinpä numerointia uudistettiin ja hypättiin eteenpäin 3000001. Tässä on tiedettävä, etteivät numerot voi mennä 400000, koska siellä pyörii Hozon paperit sovitteille. Myönnettäköön, että 2018 logiikassani oli vielä puutteita ja nykyään tiedän taas enemmän. Luin kuitenkin vanhoja viestejäni läpi, ja arvioin silloin että n. 5,000 miekkaa läpäisisi nykyään vuosittain Hozon arvioinnin.

Muutama vuosi eteenpäin ja oma tutkimistaitoni on kasvanut. Vuonna 2020 tajusin, että NBTHK julkaisee läpäisseiden esineiden määrät vuosiraporteissaan, ja sieltä sain kaivettua niitä. Tässä esimerkin vuoksi pari, 2019 Hozon Tōken – 7,106 submitted – 4,749 passed, 2018 Hozon Tōken – 7,433 submitted – 4,978 passed eli osuin aikas lähelle.

Minun oma kiinnostukseni on tosiaan pääasiassa ennen 1500-lukua tehdyissä miekoissa ja aseissa. Tämän huomioiden näin vanhat aseet ovat yleisesti jo paljon harvinaisempia ikänsä vuoksi, sillä niitä ei ole säilynyt niin paljoa tähän päivään. Uudempia miekkoja liikkuu todella paljon. Tässä voin esimerkkinä sanoa, että esimerkiksi japanilaisilla miekkakauppiailla on listattuna netissä yhteensä useita tuhansia miekkoja koko ajan myynnissä ostettavaksi. Muutamilla isommilla kauppiailla on yksistään useita satoja miekkoja omalla sivustollaan samaan aikaan myynnissä.

Esimerkiksi Kamakura-kauden loppupuolelta (1200-luvun loppu 1300-luvun alku), jota pidetään yhtenä miekkojen kulta-aikana Japanissa on säilynyt yllättävänkin paljon miekkoja tähän päivään. Siitä on kuitenkin vierähtänyt aikaa jo melkoisesti. Tässä otan muutaman esimerkin, mikä antaa vähän osviittaa äärimmäisestä harvinaisuudesta.

Bizen-provinssin seppä Nagamitsu (長光) on yksi Japanin kuuluisimmista. Todennäköisesti Nagamitsu-seppiä on ollut 2.sukupolvea, koska miekkoja on tehty niin pitkällä ajanjaksolla (1200-luvun loppupuolelta 1300-luvun alkupuolelle, varhaisin tietämäni päivätty on 1274 ja myöhäisin 1316). Kuitenkin minä olen tällä hetkellä jälittänyt 181 signeerattua Nagamitsu miekkaa, jotka on todettu aidoiksi. Ja tiedän että näitä on vielä enemmän. Joten Nagamitsu on erinomainen seppä, ja hänen miekkansa ovat todella harvinaisia ja haluttuja, mutta eivät absoluuttisesti äärimmäisen harvinaisia.

Vertailun vuoksi otetaan Junkei (順慶). Tätä pidettiin ennen Nagamitsun "pappinimenä", mutta nykytutkimuksen valossa nämä olivat kaksi eri seppää. Olen jäljittänyt 6 signeerattua Junkein miekkaa. Näistä 4 on periaatteessa mahdottomia omistaa sillä ne ovat Japanin tärkeitä kulttuuesineitä tai taide-esineitä ja eri museoissa. Jäljelle jäävien 2 omistaminenkin olisi todennäköisesti melkeinpä mahdotonta. Tässä ollaan äärimmäisten harvinaisten miekkojen äärellä. On myös monia tosi tuntemattomia ja tunnettujakin seppiä, joilta on jäljellä ehkäpä vain 1 tai 2 miekkaa.

Toinen seppä, jolta on jäänyt tosi paljon signeerattuja töitä on Yamashiro-provinssin kuuluisan Rai-koulukunnan seppä Kunimitsu (来国光), joka työskenteli Kamakuran-kauden lopulta Nanbokuchō-kauden alkupuolelle. Olen jäljittänyt häneltä 127 signeerattua miekkaa. Hän on myöskin todella kuuluisa seppä, ja onkin ymmärrettävää, että heidän töitään on suojeltu sukupolvelta toiselle.

Kun mennään ajassa eteenpäin en ole jäljittänyt enää Edo-kauden (1600-luvulta eteenpäin) seppien töitä. Kun se ei ole omaa kiinnostustani niin aika ei vaan riitä kun miekkoja on tuhansia ja tuhansia, mutta monilta tämän aikakauden sepiltä on säilynyt varmasti sadoittain töitä tähän päivään. Sodat kun olivat jo käytännössä sodittu tähän aikaan.

Esimerkkinä Hizen-sepät, jotka olivat arvossa pidettyjä. Keräsin nuo kaikki NBTHK:n Jūyō-esineet listaan, ja se on täälläkin linkkinä. Tässä nyt on useampien sukupolvien töitä, mutta Hizen Tadayoshi haulla niitä löytyy tuolta 168 miekkaa ja Hizen Tadahiro 174 miekkaa. Tässä on otettava huomioon, että nämä ovat Jūyō-esineitä, eli yksi korkeimmista arvioinneista. Kaikenkaikkiaan miekkojen määrä on moninkertainen, en edes uskalla arvata kuinka paljon aitoja heidän tekemiään miekkoja on nykypäivänä jäljellä. Ja lisäksi vielä todella yleinen kohde väärille signeerauksille.

Tästä tuli aika pitkähkö ja ehkä vähän puuduttavakin teksti. Ydinajatuksena tässä kuitenkin oli, että japanilaiset miekat itsessään eivät ole niin kauhean harvinaisia. Ja osoitin että muutamilta todella kuuluisilta sepiltä on n. 700 vuoden takaakin säilynyt paljon miekkoja tähän päivään (vaikkakaan tavalliselle tallaajalle, ne ovat todella haastavia hankkia kokoelmaan), kun taas toiset vanhat saattavat olla äärimmäisen harvinaisia ja vain muutamia kyseisen sepän töitä on enää jäljellä. Täytyy koittaa keksiä seuraavaksi aiheeksi jotain vauhdikkaampaa ja räiskyvämpää aihetta.

Tässä tuleekin sitten aika pitkä viesti, joka toivottavasti antaa vähän näkökulmaa siihen, miten noita eri "luokkien" miekkoja saattaisi lähestyä. Koitan kirjoittaa kaikista esimerkeistä jotain havaintoja tähän, koska ajattelen, että se on paljon hyödyllisempää kuin vaan esineiden listaaminen.

Esimerkkinä tässä toimivat Kanemoto (兼元) seppien miekat Muromachi-kauden loppupuolelta. Tässä on huomionarvoista, että toisen sukupolven Kanemotoa (jonka nimi oli Magoroku 孫六) pidetään yleensä yhdessä 2. Kanesadan (Nosadan) kanssa Mino-provinssin parhaina seppinä myöhäisellä Muromachi-kaudella. Kaikki nämä miekat on paperoitu NBTHK:n toimesta eli periaatteessa siis niiden signeeraus on vahvistettu aidoksi.

1. Ensimmäinen miekka on signeerattu Kanemoto ja suluissa paperissa lukee shodai (初代) ensimmäinen sukupolvi. Eli NBTHK on päätynyt ratkaisuun, että tämä on ensimmäisen sukupolven sepän työtä. Kanemoto sepät tulivat kuuluisaksi karkaisulinjan terävistä togari-elementeistä, jotka varsinkin myöhemmillä sukupolvilla saattoivat muodostaa hyvinkin järjestelmällisiä kuvioita, kolmen sarjassa olevaa kuviota kutsutaan nimellä sanbonsugi, ja se on Kanemoto linjan tunnusmerkkejä. Ensimmäinen Kanemoto ei kuitenkaan vielä tehnyt miekkoja juuri tähän tyyliin.

Tämä miekka on alkuperäisessä mitassaan, mutta kunto on valitettavan kärsinyt. Karkaisulinja käy paikoittain tosi lähellä reunaa, ja miekan taittokuvio (hada) näyttää hyvin kuluneelta. Eli ulkoisesti miekka ei ole kovinkaan näyttävä, mutta muoto on Muromachi-kauden loppupuolen.

https://www.samuraishokai.jp/sword/09118.html (hintaa en valitettavasti saanut kaivettua, mutta en usko hirveän hintavaksi kunnon vuoksi)

2. Miekka on hieman lyhennetty, ja täältä löytyy papereista suluista tuo himottu Magoroku. Eipä tähän voi sanoa oikein paljon mitään negatiivista. Tämä on tyyppiesimerkki Magoroku Kanemoton miekoista. Tämä miekkakauppa on myös ajan hermolla, he kuvaavat usein näistä laadukkaammista tavaroista videot 4K laadulla. Miekan koshirae (sovitteet) on myös omaan silmääni todella hieno, ei varmasti ole ihan kaikkien mieleen.

Varjopuolena tässä paketissa on vain hinta, 4,8M jeniä, eli noin 37,000€ http://www.shoubudou.co.jp/products/det ... uct_id=112

3. Tässä tullaan sitten mielipideasioihin. Tämäkin on todettu Magorokun miekaksi, mutta ainakaan minä en osaisi yhdistää tätä häneen. En itse pidä miekan muodosta, enkä tyylistä, enkä sovitteista. Tämä ei vain iske minuun mitenkään, makuja on monia. Huomionarvoista tässä on myös että sovitteet ovat kaikki Shoami Hirochikan tekemiä, en tiedä noista sovitteiden tekijöistä paljon, mutta tälläiset yhteinäiset setit on aika himoittuja.

Hintaa löytyy 3,7M jeniä eli noin 29,000€ https://www.aoijapan.net/katana-kanemot ... eneration/

4. Tässä ollaan sitten aikalailla yläpäässä. Iidakoendo on yksi Japanin korkealuokkaisimmista miekkakaupoista, ja asiakaskunta on myös varmasti myös. Heillä on yleensä pelkästään huippuluokan esineitä valikoimassaan. Tämäkin miekka on Magoroku Kanemoton, heidän valokuvistaan on yleensä vaikea sanoa oikein mitään, ne eivät ole kovin hyviä ja tälläiselle nettiselaajalle eivät niin tyydyttäviä (mutta heidän ostajansa ovat yleensä vähän eri kaliiperia kuin tälläiset perustallaajat). Miekka on varmasti todellisuudessa todella hyvä.

Hintaa löytyy 10M jeniä eli suurinpiirtein 77,000€ https://iidakoendo.com/6927/

5. Nyt tiputtaudutaan sitten tänne realistisempaan maailmaan. Tämä miekoista on ehdottomasti kokonaisuutena oma suosikkini kun otetaan sitten hintakin mukaan yhtälöön. Miekka on signeerattu Kanemoto, ja papereissa ei ole sen tarkempaa lisäystä. Asia mikä tekee tämän hankalaksi, on se että Muromachi-kauden loppupuolella Mino-provinssissa oli toistakymmentä Kanemotoa. Usein näissä NBTHK ei mainitse sukupolvea, siksi otin tuon 1. sukupolven esimerkin tähän mukaan kun siinä se oli paperissa lisänä. Eli tässä sitten voidaan spekuloida juuta ja jaata kuka näistä sepistä tämä kyseinen on sitten ollut.

Miekan terää on todennäköisesti hieman lyhennetty, tässä tuo sanbonsugi ei esiinny ihan niin vahvana karkaisulinjassa kuin viimeisessä esimerkissä minkä otan. Tykkään miekan sayasta (huotrasta) tosi paljon, kokorauskunnahkaiset on aika näyttäviä ja haluttuja. Tänä päivänä tuollaisen teettäminen olisi todella kallista. Muutenkin miekan sovitteet ovat minusta tosi nätti paketti. Poislukien tsuba (väistin), joka on Nanban-tyyliä. Nanban-kategorian alle menee Japanin ulkopuolelta vahvasti vaikutteita saaneet, ja tämä on tyyppiesimerkki sellaisesta. Itse en pahemmin näistä perusta, mutta näillekin on omat keräilijänsä.

Tämä myytiin 730k jenin hintaan, eli luokassa 5,600€ https://www.samuraishokai.jp/sword/20126.html

6. Tässä on sitten näkyvissä selvästi tuo sanbonsugi tuossa miekan keskivaiheilla, siitä näkee hyvin kuinka joka kolmas piikki nousee ylemmäs. Tässäkään ei ole sukupolvea eritelty sen tarkemmin paperissa. Näissä sitten usein on milloin mitäkin myyntipuheita. Tässä on hassuna yksityiskohtana että sama miekka on myyty parin eri miekkakauppiaan kautta (niin että nettiinkin on jäänyt jälki). Näitä väliin tulee eteen kun olen seurannut vielä näistä astetta vanhempia miekkoja orjallisesti viime vuosina. Aoi Art vinkkaa että tämä olisi 1. sukupolven työtä, ja Tōken Komachi listaa vaan Muromachi-kauden loppupuolen. Sovitteet on ihan ok, ei mitään niin spesiaalia.

https://www.toukenkomachi.com/index_en_ ... 50720.html

https://www.aoijapan.net/katana-kanemot ... zon-paper/

Aoi Artilla hintana oli 1,35M, en tiedä kuinka monta vuotta sitten tämä myytiin, Tōken Komachilla tämä myytiin tänä vuonna muistaakseni 1,1M eli jossain 8,000 - 10,000€ luokassa liikutaan.

Ideana minulla tässä postauksessa oli, että näiden Muromachi-kauden lopun signeerattujen Kanemotojen hinta voi heitellä välillä 1,000€ - 100,000€. Mino-provinssin miekat ovat yksi yleisempiä Muromachi-kauden lopun koulukuntia, ja Kanemoto sen kuuluisimpia seppiä, siksi satuin päätymään juuri tähän esimerkkiin. Halusin ottaa vain esimerkin vuoksi nuo yli 20,000€ Magorokun miekat mukaan tähän, vaikkei ne valtaosalle meistä ole oikein realistisia. Ehdottomasti suurin osa näistä Muromachi-kauden Mino-miekoista (seppiä oli tuohon aikaan tosi paljon siellä) on alle 10,000€ haitarissa, ja nämä kaksi viimeistä tässä olivat omasta mielestäni kuitenkin melko laadukkaita. Tässä tullaan taas sitten mielipideasioihin mitä kukakin haluaa kerätä, sillä jos minulla olisi laittaa yllämainittuja summia miekkaan, katselisin jotain yli 100 vuotta vanhempaa mitä nämä miekat ovat.

Tähän loppuun voin heittää, että meiltä Suomestakin löytyy tosi hyvännäköinen Kanemoton lyhyt miekka Muromachi-kauden lopulta Kyuheikanin kokoelmista.

No nythän minä tajusin että onhan minulla tuo Dropbox & Onedrive ainakin pilvessä käytössä, nuo on vaan niin vähällä käytöllä itselläni.

Toimiikohan se tämän linkin kautta? https://www.dropbox.com/s/nsg4cia9cjgb0 ... x.pdf?dl=0

Sain tässä tänään valmiiksi ensimmäisen version omasta pitkästä projektistani, siinä on listattuna NBTHK:n kaikki Jūyō-arvon saaneet esineet. Tämä projekti oli yli pari vuotta itsellä työn alla, kun niitä esineitä vaan yksinkertaisesti on tosi paljon, ja hiljalleen sain hankittua lähdemateriaalit kaikkien 66. arviointitilaisuuden tuloksiin.

691 sivua ja taitaa olla 14792 esinettä, jos laskin oikein. Tähän tuli näpyteltyä varmaan pari sataa tuhatta kanji-merkkiä, eli se selittää tuota ajan kulumista. Paljon tuli tämän projektin aikana taas opittua miekkojen ja niihin liittyvien esineiden suhteen. Tämä menee silti kokonaisuudessaan äärettömän pientä piiriä kiinnostavien juttujen alle. Formaatti tässä on sama kuin tuossa aiemmassa keräämässäni listassa. Valitettavasti tuo PDF on liian iso tänne niin laitan linkin josta se löytyy: https://www.militaria.co.za/nmb/topic/35167-jūyō-index/

Hullua hommaahan tuo oli, mutta oppimismielessä se alkoi ja nälkä kasvoi projektin parissa. Tietääkseni meillä ei Suomessa ole yhtään Jūyō-esinettä tällä hetkellä. Naapurimaastamme Ruotsista löytyy kyllä muutamia. Olisihan se mahtavaa joskus omistaa tuollainen esine, mutta tässä pitää huomioida, että esineen laatu on tärkeämpi kuin järjestön myöntämä arvo. Eli täytyy myös ymmärtää asioita taustalla. Ei tulisi ostaa esinettä vain koska sillä on X - arviontipaperit, vaan voisi miettiä päinvastoin, että koska esine on laadukas, on vain loogista että sillä on X arviointi. Tälläisen pitkän projektin aikana ainakin luulee valaistuneensa yhden jos toisenkin asian suhteen.

Täytyy koittaa tässä kevään aikana kirjoitella joku paljon kiinnostavampi viesti tänne, jossa vaikka kerään esimerkkejä erilaisesta laadusta / kunnosta ym. antiikkimiekkojen suhteen. Kuvista ja muusta visuaalisesta materiaalista on helpompi keksiä jutun juurta kuin pelkästä tekstistä.