KungFuMiäs kirjoitti:

Tavallaan shuai jiaon "formeja". En usko että missään kovin paljon painotetaan ilmaan tehtäviä heittoja. Shuai jiao on enemmän tunnettu näistä välinetreeneistä.

Vastahan väitit, että Shuai chiaossa tehdään paljon tällaisia soololiikesarjoja. Ja nyt olet sitä mieltä että niitä ei tehdä paljon. Mitä mieltä oikein olet?

Okei, mielenkiintoinen juttu ja uskon että heittojen kuivaharjoittelu ei ole ollut isossa roolissa antiikin kreikan painijoilla. Toki siinäkin on satojen vuosien ajanjakso ja eri valmentajilla on varmaan ollut omat kikkansa. Mutta shuai chiaon kannalta mennään vähän sivuraiteelle. Oma teoriani on seuraava.

Sekä kiinalaiset shuai chiao-painijat, antiikin kreikkalaiset painijat sekä 1900-luvun judokat ovat kaikki törmänneet siihen ongelmaan, että täysivoimaisia heittoja ei fyysisesti voi tehdä niin paljon kuin olisi optimaalista ilman todella mittavia pehmusteita. Tällaisia taas on ollut heikosti saatavilla etenkin niin että ne olisivat myös käteviä. Esim. iso jumppapatja on muuten hyvä, mutta rajoittaa liikkumista ennen heittoa, jotta alastulo saadaan sille patjalle eikä sen viereen.

Kysymys kuuluu siis että miksi shuai chiaossa on lähdetty ratkasemaan ongelmaa soololiikesarjoilla, joissa on apuvälineitä?

Minun veikkaukseni tähän on se, että kun Kiinassa lähes kaikissa muissa lajeissa on ollut soololiikesarjoja, niin silloiset mestarit ovat luonnollisesti tulleet ajatelleeksi, että se on hyvä ja "normaali" tapa treenata kamppailutaitoja, joten on kehitetty liikesarjoja myös shuai chiaoon.

Tuo välinejuttu liittyy siihen, että nähdäkseni joustotatamit ja muut patjat mahdollistavat täysivoimaisen heittoharjoittleun osuuden lisäämisen ja näin on tapahtunut esim. judossa sitä mukaa kun nämä alustat ovat Japanissa ja länsimaissa yleistyneet 1900-luvun loppupuolella.

Kiina taas on taloudellisesti ollut länttä ja Japania todella paljon jäljessä vielä joskus 80-luvulla, jolloin se oli ihan kehitysmaa. Maon aikana sitten Shuai Chiaon harjoittelu ei kai poliittisestikaan saanut kovin paljon tukea. Tästä johtuu se, että pehmeitä heittoalustoja on alkanut tulla Kiinaan paljon myöhemmin eikä harjoitustapoja ole voitu päivittää samaa tahtia. Siksi soololiikesarjojen osuus on harjoittelussa edelleen iso.

Harjoitustapojen kehityshän ei sitäpaitsi edes tapahdu saman tien kun uusi tapa mahdollistuu vaan siinä kestää jonkin aikaa, koska "perinteisesti on treenattu näin".

Onko olemassa tietoa antiikin Kreikan painijoiden treeniohjelmista? Siis onko varmaa, etteikö nekin olisi tehneet jotain heittojen kuivaharjoittelua ilmaan jopa merkittävässä määrin.

Olen siinä käsityksessä, että myös judossa tehtiin ennen vanhaan enemmän heittojen harjoittelua ilmaan ja niin että parin kanssa tehdään pelkkä heiton sisäänmeno. Ja että tämä johtuisi juuri siitä, että silloin ei ollut käytössä niin paljon alustoja, joille heittoja voisi tehdä turvallisesti suuria määriä.

KungFuMiäs kirjoitti:Ei se ole estänyt treeniä sen enempää kuin nykyäänkään. Vanhoilla shuai patuilla on tapana “kääntää maa“, eli kaivaa maa auki että on pehmeämpi alusta. Ne jotka harjoittelevat kovemmalla alustalla täytyy treenata ukemit kuntoon

Nykyään on olemassa huomattavasti enemmän joustotatameita ja jumppapatjoja, joille heittoja voi tehdä isoja määriä joka päivä. Ei kenenkään kroppa kestäisi sellaista, että paiskotaan täysillä maahan (vaikka käännettyyn maahan) joka päivä satoja kertoja.

Olisiko Kiinassa ollut etenkin 1900-luvulla Japania huomattavasti heikommin saatavilla tatameita tai muita pehmustettuja alustoja? Ilman sellaistahan ihmisten paiskominen aiheuttaa nopeasti loukkantumisia, eikä sellaista harjoittelua voi tehdä määräänsä enempää.