Luulisin että tuossa on käytännössä kyse siitä, että kilpailemaan on tullut muita vaativia turvallisuusalan töitä hyvällä palkalla. Nuo hilparithan ovat vain rekvisiittaa ja kyseessä on paavin henkivartiosto, joka on varsin arvostettu työpaikka. Jos on ollut sveitsiläiskaartissa hommissa, niin luultavasti ei tarvitse sen jälkeen enää työnnellä ostoskärryjä paikallisessa Alepassa.

Nykyäänhän sveitsiläiskaarti on yksi maailman arvostetuimpia turva-alan tehtäviä. Jos on työskennellyt paavin henkivartijana, niin sen jälkeen ei luultavasti tarvitse kovin paljon ostoskärryjä työnnellä ja myymälävarkaita kytätä, vaan Securitas keksii jotain vaativampaakin hommaa.

Veikkaisin että elefanttikuskeille on maksettu erittäin hyvin verrattuna tavan jalkamieheen. Hehän olivat harvinaisia ja korvaamattomia ammattilaisia, joiden arvo taistelukentällä saattoi olla mittaamattoman suuri. Olettaisin että heidät myös panssaroitiin raskaasti taistelua varten.

Kyse lienee tuossa norsujen lajijutussa tästä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotanorsu#Antiikki

Suosituin laji oli metsänorsu, mutta mahdollisesti myös erästä savanninorsun alalajia (Loxodonta africana pharaohensis) käytettiin. L. a. pharaohensiksen lajin arvellaan kuolleen lopulta sukupuuttoon niiden liiallisen hyödyntämisen takia.[7] Nämä eläimet olivat pienempiä (säkäkorkeus oli 2,5-3,5 metriä) kuin aasiannorsut, joita seleukidit käyttivät ja joita hankittiin erityisesti Syyriasta (Elephas maximus asurus).

Palavat siat lienevät tämä tapaus eikä Pyrrhosta vastaan käytetty ase.

Historiallisten lähteiden mukaan tehokas norsujen vastainen ase oli sotasika. Plinius vanhempi raportoi "norsujen pelästyvän jo pienimmästä siankiljaisusta".[10] Diadokkisotien aikainen Megaran piiritys murrettiin niiden avulla. Megarian asukkaat kaatoivat öljyä sikalauman päälle, sytyttivät ne palamaan ja ajoivat siat kohti vihollisen sotanorsuja. Norsut joutuivat pakokauhun valtaan kiljuvan sikalauman edessä.[11]

Noilla pitkän matkan tähtäimillä pyrittiin tosiaan sellaiseen, että kokonainen komppania ampuu kivääritulta vihollisen asemiin kahden kilometrin päästä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan saatu vaikutusta, joten ensimmäisen maailmansodan jälkeen tähtäimistä vähennettiin sitä ulottuvuutta. Koska tähtäimen tekeminen vähän pidemmäksi ei juuri kuluttanut resursseja ja koeammunnatkin olivat aika pieni vaiva, niin tuo oli lähinnä semmoinen lisäominaisuus, mistä ei ollut haittaakaan.

Epäsuoran tulen keksivät antiikin kreikkalaiset.



Se oli myös käytössä suustaladattavien tykkien aikaan ja niitä kutsuttiin mörssäreiksi.