Oma tarina. Pelattiin potkunyrkkeilyseuran kera jalkapalloa ja muuan -56kg sarjassa otellut tyttö teki minulle liukutaklauksen niin että oikean pohkeen puolelle kolahti. Tuntui vaan ihan normaalilta pikkukolhulta, joten jatkoin peliä. Se kuitenkin kipeytyi ja parin päivän kuluttua en voinut enää kävellä tukematta seinään, joten lääkäriin.

Lääkäri tunnusteli vammaa ja totesi saman tien, että pohjeluu on murtunut, joten se pitää kuvata. Röntgeniin siis ja kohta takaisin lääkärin pakeille. Nyt tämä toteaa, että eipäs siellä mitään murtumaa olekaan vaan kyseessä on vain luukalvovamma. Resepti Miranaxille ja viikon sairasloma, jota kielsin kirjoittamasta, kun oli töissä kiirettä ja provisiopalkkaus.

Jalka oli niin kipeä, että 2 viikkoa tuli ihan totaalista treenitaukoa ja 6 kuukauteen en voinut potkaista kunnolla, kun se haittasi sekä tärähtäessä että tukijalan ponnistuksena. Polvien tekeminen onnistui kipeällä jalalla, joten sain ensimmäistä kertaa treenattua polvipotkun siihen kuntoon, että se toimi kisatilanteessa.

Tarina osoittanee sen, että pelkistä oireista on lääkärinkin tosi vaikea päätellä onko sitä murtumaa vai ei.