Silloin tuota tietysti voi käyttää ihan opetusmetodina, jos porukassa on tasoltaan tai muuten oppimiskyvyltään erilaisia treenaajia. Siis että näyttää jonkun jutun nopeasti ja kokeneemmat rupeaa tekemään sitä saman tien ja muut saavat tarkemman opastuksen.

Toki tällöin voisi tehdä myös niin, että asian jo tunteville vain sanoo että tehkääpäs nyt 30 toistoa kushanku-kataa ja muille alkaa sillä välin opettaa kushankua vaiheittain.

Ja toki muutenkin voi ensin näyttää jonkun jutun ja antaa kaikkien kokeilla sitä ja sitten kertoo yksityiskohtia. Mutta se suoritus ja näyttö pitäisi olla sen verran helppo, että suoritus onnistuu edes suunnilleen. Tuossa edellämainitussa se meni niin, että oppilaat eivät välttämättä edes aloittaneet tekniikkasarjaa samalla raajalla millä opettaja näytti.

Olen itseasiassa nähnyt kamppailuopettajan, joka tahallaan opetti pelkästään näyttäen ilmeisesti siksi, että oppilaat eivät saisi mitään selvää ja tuntisivat itsensä senseitään huonommaksi.

Miehen opetusstrategia oli siis se, että hän näytti jonkun monimutkaisen tekniikkayhdistelmän pariin kertaan nopeasti ja käski alkaa tekemään. Kun kukaan ei oikein pystynyt suoriutumaan siitä, hän sitten opetti asian tarkemmin. Ja tämä toistui lähes joka tekniikassa.

Nopeasta näytöstä tekniikassa, jossa on monta vaihetta ei varsinkaan aloittelija saa mitään selvää vaan on tehokkaampaa jopa ihan sanallisesti selittää että "Ensin tartut vasemmalla kädellä vastustajan oikeasta ranteesta ja sitten ojennat oman oikean kätesi..."

Paras tapa on tietysti yhdistää näyttö ja selitys.