Ile kirjoitti: ↑elo 9, 2021, 21.14 Hopeamiehellä tosin taisi juuri kovempi rahapula vähän helpottaa.

Tähän liittyy luonnollisesti se, että tyrmätty kaveri oli sattumalta juuri iranilainen. Kun Iran ja Saudi-Arabia ovat lähes sotatilassa, ei Saudi-Arabian hallinto tietenkään pane pahakseen tilannetta, jossa saudiurheilija pötkäyttää iranilaisen koko maailman katsellessa.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 9, 2021, 19.21

Andy kirjoitti: ↑elo 9, 2021, 15.15 Kuulin huhua, että Karate Combat yrittäisi järjestää näiden kaverien välille uusintaottelua täyskontaktisäännöin.

Miksi?
Eri laji, eri peli, eri rytmi.

Siksi.

Kuulin huhua, että Karate Combat yrittäisi järjestää näiden kaverien välille uusintaottelua täyskontaktisäännöin.

Tuo on kuitenkin vähän eri asia, kun pääkontaktihan on taidossa kielletty(?). Rikkeenä saman tyyppinen kuin nivusiin potkiminen eli joka tapauksessa kiellettyä eikä ainakaan piste. Tässä olympiafinaalissahan potku olisi ollut 3 pisteen suoritus, ellei toinen olisi pyörtynyt.

Onhan tuohon ongelmaan ratkaisu keksitty...

viewtopic.php?f=11&t=22314

Joo tuosta näkee, että kiertopotkuhan se olikin. Joka tapauksessa se tulee vastapalloon ja leuka on jopa nostettuna yläviistoon. Tuollainen osuma tiputtaisi kenet tahansa.

Tässä Unsu huippukilpailijan tekemänä.



Onhan se toki vaativampi kuin nuo Tokion finaalikatat, mutta nämä suoritukset on vaikeudessaan aivan eri luokkaa.

Tuo nyt on se ei-täyskontaktilajien perusongelma, eli mikä on liian kova kontakti?

Sivupotku leukaan vastapalloon, niin eihän se ihme ole, että taju lähtee. Etenkin kun leuka on ylhäällä ja niskaa ei jännitetä, mikä hidastaisi omaa lyömistä. Jos silloin kolahtaa, niin kolahtaa kovaa.

Eikö se ole katan nimi?

Kataa en kyllä pidä millään tavalla hyvänä yleisölajina, enkä jaksanut edes katsoa niitä miesten finaalia enempää.



Suoritukset ovat liian helppoja ja minäkin pystyisin opettelemaan nuo katat youtubesta. En tietenkään läheskään yhtä hyvin, mutta saisin ne kyllä tehtyä läpi jo ensi viikolla. Sen sijaan olympiavoimistelun tai uimahyppyjen liikesarjoja en saisi tehtyä, vaikka käyttäisin harjoitteluun loppuelämäni. Samoin esimerkiksi musiikkikata sisältää temppuja, jotka ovat liian vaikeita taviksen tehtäviksi.

Nyt kun liikesarja itsessään on helppo, kilpaillaan vain siitä, kumpi tekee sen paremmin ja maallikkokatsojan on mahdoton erottaa huippujen välistä paremmuutta. Itselläni ei ollut hajuakaan kumpi finaalin voittaisi. Silloin kun tehdään jotain tosi vaikeita suoritteita, tapahtuu huipuillakin virheitä ja maallikko voi havaita ne. Ja sitten voi arvostella sitä, oliko toisen pienen horjahduksen sisältänyt neloiskierrevoltti parempi kuin toisen kilpailijan täydellinen kolmoiskierrevoltti.

Kataa ei ole koskaan suunniteltu yleisöurheiluksi, eikä se siksi sovellu sellaiseksi.

On nämä minusta parhaat pistekaratesäännöt, mitä olen nähnyt, jos mietitään katsojakokemusta.

Mihinkään kyokushinkaihin tms. vertaaminen ei ole minusta mielekästä, koska siinä puhutaan käytännössä ihan eri urheilulajista. Sama kuin vertailisi judoa ja sumopainia keskenään.

Tulee mieleen, että taekwondosta voisi ottaa suoraan käyttöön sensoriteknologiaa, jolloin ei tarvittaisi videotuomareita.

En toki ole mikään asiantuntija tässä, vaan olen ottanut vain muutaman karatematsin 1990-luvulla. Kommentoin siksi pikemmin kamppailu-urheilun katsojan näkökulmasta.

Sivupotkua käytettiin minusta paljon enemmän kuin aiemmin näkemissäni karateotteluissa.

Olenkin ennen ihmetellyt sen puuttumista, kun se on ITF taekwon-dossa ja tatamipotkunyrkkeilyssä ehkä käytetyin potkutekniikka. Erityisesti sarjojen voittajat tekivät niitä paljon.

Takavuosina suosittu liian kovan kontaktin feikkaaminen näyttäisi poistuneen kokonaan.

Se oli kyllä hyvä että Aghyaev ehti vielä urallaan olympialaisiin.

Katsaus karaten ottelupuoleen.

Sensei Yusuken katsaus olympialaisten katakisaan.