Joo, sitä lienee vaikea myydä ei-lukkopainijoille. Itsekään en jaksa katsoa sitä vaikka olen yrittänyt. Lyöntilajeihin kuuluva vaaran elementti puuttuu, niin se ei oikein mene viihteenä.

Tuntuu että tämä "ammattilaisgrapplingin" suurin hype on nyt haihtunut. Suomessa ei kai ole ollut tapahtumia, ellei Art of Fightia lasketa, eikä uusia ole tulollaan. En ole kovin tarkkaan seurannut ulkomaiden tilannetta, mutta jonkinlainen murros sielläkin kai on.

Siis ehdottomasti helpoin tapa matalan kynnyksen kilpailuun on se että menette lukkopainia treenanneina lukkopainikisojen aloittelijasarjaan.

Jos treenaajat on 14-18v (luulin aluksi että kyse on nuoremmista) niin ne voivat lisäksi useimmat vaarattomasti painia tarvittaessa myös aikuisten kanssa ja jopa voittaa, jos sattuvat olemaan teknisesti parempia.

Siinä on tosiaan kyyti kylmää, jos ne laitetaan vaikka mongolipainimaan pikkulapsesta asti krekoa tai judoa vääntäneiden teinien kanssa. Plus että krekopainijoille ja judokoille moisella toiminnalla ei ole mitään annettavaa.

Siitä että lasten kannattaa harrastaa useampia urheilulajeja, ei taida ihan seurata, että seuratoimijoiden kannattaisi pyrkiä järjestämään lukkopainijunnujen ja judojunnujen välillä mongolipainiturnauksia...

Joo tuossa ei kyllä ole mitään tolkkua, että jos halutaan valmentaa junnuja niin ryhdytään miettimään jotain sekasääntöjä joilla ne kisasivat ensin. Tokihan järkevintä on nimenomaan opettaa ne painimaan olemassaolevilla säännöillä, joissa on jo vakiintunutta kilpatoimintaa.

Junnukisaamisen kannalta BJJ olisi tosin varmaan parempi laji, kun kisoja olisi helpommin saatavilla. Ihmettelenkin tätä lajinvaihtoa tavoitteen kannalta huonompaan suuntaan. Kaikkein parhaiten niitä junnumatseja saisi krekopainista, mutta sitä tuskin pääsee opettamaan ellei perusta omaa painiseuraa.

HannuL kirjoitti:Tässä yksi kilpailumuoto joka olnee lukkopainin ja vapaapainin hybridi.

Nämä tämmöiset spin off -lajit kannattaisi kyllä yleisen edun nimissä unohtaa ihan täysin. Tarkoitan juuri näitä kaiken maailman Combat Wrestlingejä, Freestyle Judoja ja muita vastaavia. Mitään lisäarvoa niillä ei ole annettavaksi ja ne vain hajottavat ennestäänkin pientä lajiyhteisöä.

HarriN kirjoitti:Jos ADCC Finland ei ala järjestää useammin kilpailuja Suomessa, niin muutamassa vuodessa suomalainen lukkopainin kilpailukenttä tulee siirtymään vielä vahvemmin No Gi -painotteiseksi. Tuohon kun lisätään Sub Only -kisojen määrän kasvu, niin vähän ajan päästä ADCC:n SM-kilpailuihin ei tule löytymään edes nykyistä määrää osallistujia. Toki kotimaiset tosissaan kilpailevat lukkopainijat edelleen jatkavat ADCC:n MM-kisapaikan tavoittelua, mutta he joutuvat etsimään kisakokemuksensa muualta kuin ADCC-kilpailuista.

Olen pannut tämän merkille ja se on hyvin huolestuttavaa kehitystä. Siis ADCC:n kannalta, SBJJL:n mielestähän tämä on varmaan oikein hyvä tilanne. En ymmärrä miten ADCC Finland antaa homman liukua tällä tavalla pois hyppysistä. Kohtahan käy niin ettei sillä ole enää jäseniä kun jäsenmaksua vastaan tarjotut hyödyt vähenevät.

Eihän tuo tarvitsisi kuin yhden ihmisen vapaaehtoistyöpanoksen "maakoordinaattorina", joka laatisi kilpailukalenterin ja olisi yhteydessä seuroihin kisojen toteuttamisesta. Seurathan kuitenkin tekevät varsinaisen järjestelytyön.

Aika erikoinen kysymys lukkopainin opettajalta...

HannuL:n projekti minuakin hämmentää. Lähinnä siis se, että tuntuu olevan kauhea hinku päästä nimenomaan opettamaan asioita treenaamisen sijaan. Kun minun nähdäkseni pitäisi ensin olla jotain opetettavaa, että kannattaisi opettaa. Ja tämän opetettavan asian kerääminen vaatii yleensä vuosia omaa treeniä. Mistä olet oppinut lukkopainia?

Ja kyllä, minäkin olen vetänyt lukkopainitreenit todella vähällä kokemuksella lajista (olen tosin otellut siinä kerran) ja kuulemma sain ihan järkevän paketin aikaan teettämällä taktisia harjoitteita. Mutta ongelma oli etten osannut antaa oikein mitään päteviä neuvoja siitä miten oppilaiden olisi pitänyt toimia, jos he eivät onnistuneet tekemisessään. Pidemmän päälle oppiminen tällaisella yritys-erehdys-menetelmällä olisi tosi hidasta.

Mitä JanneM:n kommentteihin tulee, niin en totisesti edes ymmärrä missä olemme eri mieltä jos olemme? Tai siis BJJ:n ja vapaaottelun suhteesta varmaan jäämmekin erimielisiksi, mutta tästä lukkopainin kehitysasiasta? Mielestäni olen perustellut kantani varsin huolella, eikä tuollainen "sinä et kuitenkaan kuuntele" ole kovinkaan pätevä argumentti, jolla väitteeni kumotaan. Ainakin olisi soveliasta edes kertoa oma kantansa sen sijaan että vain sanotaan että minä olen väärässä, muttei jakseta selvittää miten tai miksi.

Lukkopaini ei tule missään tapauksessa syrjäyttämään BJJ:tä vaan jää pienemmäksi lajiksi. SBJJL:n kilpailukalenteri ei tosin ole hyvä tapa seurata tilannetta vaan sitä pitäisi katsoa maailmanlaajuisesti. Onhan Suomessa myös Tang Lang kungfu isompi laji kuin American Kempo, mutta ei se ole sitä maailmanlaajuisesti.

BJJ on tällä hetkellä se "buumilaji", joka kasvaa ja lukkopaini kasvaa siinä sen ohella. Luulen että korkein huippu on vielä edessä mutta ei kovin kaukana. Ihan lähivuosina se joka tapauksessa on ja sitten alkaa laskukausi. Näin on käynyt jokaselle buumilajille 60-luvulta alkaen ja niin käy myös BJJ:lle. Siitä miten buumiaikana on toimittu, riippuu onko laskukausi romahdusmainen vai onko se rauhallinen vakiintuminen tietylle tasolle.

BJJ:n uskon kestävän aika hyvin tämän laskuvaiheen. Sitä tukevat vyö-, tiimi- ja liittojärjestelmä, jotka sitovat pitkän linjan aktiiveita hommaan. Lukkopainin tilanne laskukauden tullessa voi olla huolestutavampi. Liittojärjestelmä on hajanainen ja yksittäiset toimijat voivat kadota äkkiäkin. Metamorishan lopetti ja EBI on kai aika pienen porukan vastuulla ja altis häiriöille. Vielä pahempaa on jos öljyrahan tuki lakkaa ADCC:lta esimerkiksi poliittisten muutosten myötä.

BJJ:n vahvuus on siinä, että se pohjaa yhteisöön, jolla on yhteinen visio ja halu toimia lajissa. Vaikka IBJJF:n koko johtajisto kuolisi tänään lento-onnettomuudessa, tilalle löytyisi kyllä väkeä enemmän kuin tarpeeksi. Lukkopainissa taas homma toimii enemmän "ylhäältä annettuna". Ei siis ole sitä lajiyhteisöä vaan pohjalla on suhteelisen pieni määrä huippuaktiiveja, jotka järjestävät toimintaa ja osallistujat sitten vain tulevat paikalle ja maksavat osallistumismaksun.

Pahimmillaan voi käydä niin että kun laskukausi tulee, BJJ taantuu vähän ja jää toimimaan lähes huippuaikoen kokoisena mutta lukkopaini taantuu selvästi ja jää kuriositeettilajiksi ilman näkyviä ja maineikkaita turnauksia. Toivottavasti näin ei käy.

Sitten jos ajatellaan lajia muuten kuin huippu-urheiluna - esimerkiksi aikuisliikuntana, lasten harrastuksena, elinkeinona tai osana kokonaisvaltaisen kamppailusalin tarjontaa - niin pitää ottaa huomioon monenlaisia muita asioita ja nämä tavoitteet voivat hyvinkin olla ristiriidassa huippu-urheilun kanssa.

Tässä erinomainen podcast, jossa Tuomas Simola selvittelee näkemyksiään lajista ja sen tulevaisuudestakin. Olen paljolti samoilla linjoilla hänen kanssaan. Kuunnelma on 1h 16min pitkä ja kannattaa kuunnella kokonaankin, mutta tämän keskustelun kannalta oleellisia juttuja on erityisesti kohdassa 20min ja 1h 0min.

https://soundcloud.com/pesperi/podcast4 ... mas-simola

JanneM kirjoitti:ENsinnäkin. Andy kiistelee mielestään siitä mikä on optimaalisin tapa tähdätä potkunyrkkeilyn huipulle kertomalla mitä lukkopaini ja BJJ onvat ja miten niitä tulisi harjoitella. Asia selvä.

Urheilulaji on urheilulaji. Minusta tässä on ihan sama, että puhutaanko lukkopainista, potkunyrkkeilystä, kaukalopallosta vai kiekonheitosta.

Saman tyyppisillä lajeilla on yhteisiä tekijöitä ja periaatteita, jotka vaikuttavat lajeista toiseen. Mitä lähempänä toisiaan ne ovat, sitä enemmän yhtäläisyyksiä ja yhteisiä periaatteita on. Mutta mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä tarkempiin nyansseihin pitää mennä ja sitä pienemmät erot ratkaisevat. Olemmeko tästä eri mieltä?

Muutenkin olisi hyvä, jos mieluummin vastaisit argumentteihin kuin heittäisit tuollaisia yleisluontoisia dissauskommentteja.

Lukkopaini ottelumuotona soveltuisi kohtuullisen hyvin tuollaiseen liiga-tyyppiseen ottelemiseen, missä kerättäisiin pisteitä otteluvoitoilla. Ainakin selvästi paremmin kuin esim. vapaaottelu. Taekwondossa on ymmärtääkseni Suomessa ollut tämäntyyppinen liigasysteemi, missä tulee vuosittainen liigamestari, saattaa olla edelleenkin.

Tässä on puolensa, mutta olen sitä mieltä, että tällainen liigasysteemi ei oikein hyvin istu kamppailulajeihin. Kamppailulajien sielu on siinä man to man, face to face -ajattelussa, missä kaksi ottelijaa ratkoo keskinäistä paremmuuttaan. En usko että systeemi missä Kalle voi voittaa Villen liigassa pisteitä keräämällä vaikka on hävinnyt kaikki keskinäiset ottelut, saisi suosiota. Siksi yleensä isomman porukan nokkimisjärjestystä selvitellään turnauksessa, missä otteluparin häviäjä lähtee suihkuun ja voittaja menee jatkoon.

Vanhakankea kirjoitti:EBI:ssa lopetushakuisuutta haetaan sillä, että et voi voittaa suurinta rahapalkintoa, jos etenet rankkarien kautta turnauksen voittoon. Eli vain lopettamalla 'normaali peliajalla' saat kiinnityksen suurimpaan rahapalkintoon.

Salikisoissa tämä vain toimii vähän huonosti, kun palkintoina on sheikkeriä ja dödöpurkkia...

Kari Aittomäki kirjoitti:Niin, jos ottaa asiat asioina niin Andyn hinku eriyttää lukkopaini näkyvästi bjj:sta nojautunee Oulun seuratoimintajännitteisiin. Kaskun KBT:llä on lajikavalkadissa lukkopaini (ja vapaaottelu) vaan brassijutsutoiminta keskittynee Kamppailuklubiin. Eli seuratoiminta-intresseihin kuuluu kertoa että niinku-aivan erilajeista on kyse ja lukkopaini on tottakai se etevämpi ja kehittävämpi tapa öheltää.
Tuskinpa Andy henkilökohtaisella tasolla suuriakaan piittaa varsinaisista lajitoteuttamisista. Kun se varsinainen harrastusmotivaatio näkys olevan seuratoiminnassa, Meijänseuran etevyyden korostamisesta.

Oulussahan on siis kolme tämän alan seuraa. Kolmas on CFO Grappling Team, jossa on myös lajeina BJJ ja lukkopaini, BJJ käsittääkseni isommassa roolissa. Ja sitten on vielä Ju-jutsu Oulu, jossa on jonkinlainen BJJ/pukupainirinki. Niin ja lisäksi meillä on myös BJJ-kilpailijoita ja tietysti myös treenattu puvun kanssa. Eli se tilanne on astetta monimuotoisempi.

Taustana minun ajattelussani on pikemmin se, että olen erikoistunut potkunyrkkeilyyn mutta ohjaan ja olen osallistunut thainyrkkeilyyn ja vapaaottelun pystytreeneihin. Näissäkin sääntöerot ovat periaatteessa nyansseja. Takasuora on aina takasuora samoin kuin RNC on aina RNC. Ja myös perusperiaatteet ovat samoja: vaikkapa niin että väistön jälkeen on usein hyvä paikka vastahyökkäykselle lajista riippumatta.

Mutta sitten kun aletaan mennä syvemmälle siihen, miten otteluita voitetaan, niin oikeasti pätevään treeniin tarvitaan alan ekspertti. Kun mietitään sitä, miten voimia jaetaan 2, 3 tai 5 minuutin pituisiin eriin. Tai miten takaa-ajoasemassa käytettävään taktiikkaan vaikuttaa se onko pisteytys eräkohtainen vai lasketaanko suoritukset koko otteluajalta yhteen. Tai onko tilanteessa X riskinä saada pisteen tuottava nyrkinisku joka ei luultavasti tyrmää vai kyynärpäälyönti jonka aiheuttama haava voi päättää ottelun.

Jos aikoo pärjätä oikeasti huippu-urheilussa, pitää tämänkaltaisia asioita tietää valtavasti. Kun se otteleminen ei ole vain sitä, että mennään ja hakataan vastustajaa. Toki kansallisella tasolla voi pärjätä ihan vaan sillä, että on hyvä lyömään ja potkimaan tai lukkopainissa "hyvä painimaan". Mutta sitten kun pitäisi haastaa maailman huippua, niin tämä ei riitä. Sitä lajia pitää oikeasti analysoida ja tiedostaa millainen toiminta todennäköisimmin johtaa otteluvoittoon. Vaadittava tietomäärä sekä valmentajalta että huippu-urheilijalta on valtava jo yhdenkin lajin osalta, saati sitten että pitäisi hallita useita lajeja.

Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että periaatteessa parhaat tulokset saavutetaan keskittymällä yhteen lajiin. Toinen asia on sitten se, että käytännön syistä tällainen optimaalinen treeni ei etenkään huipputasolla ole aina mahdollista. Kehittyminen vaatii paljon treeniä, kovia harjoitusvastustajia ja kovia otteluita. Käytännössä lukkopainissa näiden saaminen voi olla hankalaa ilman että käydään myös BJJ-treenejä/-kisoja puvulla. Samoin potkunyrkkeilijän voi olla järkevää osallistua thainyrkkeilytreeneihin ja -kisoihin edistääkseen potkunyrkkeilyuraansa.

Näissä tapauksissa pitäisi kuitenkin selkeästi tiedostaa mikä on päälaji ja mikä on tukilaji, eikä pyrkiä olemaan jonkinlainen yleiskamppailija, joka treenaa ja kilpailee missä vain. Jos siis tavoitteena on maailman huippu eikä elämysmatkailu.

Vanhakankea kirjoitti:Alkuperäiseen kysymykseen, mikä tulevaisuus?

Amerikoissa on 'pöhinää' monella rintamalla.ADCC/IBJJF. EBIn(Eddie Bravo Invitational) vanavedessä erilaiset 'sub only'-variaatiot vievät hommaa eteenpäin(tai johonkin päin[emoji3]).

En usko että nämä ovat ainakaan lopullinen totuus. Perusongelmahan on se minkä kanssa olympiapaini ja judokin ovat taistelleet eli kun ottelijoiden taso nousee ja laajenee, huipputason otteluissa on pienet tasoerot ja ottelut ratkeavat jatkuvasti erilaisiin etuihin, tuomaripäätöksiin tai varoituksiin. Toiveenahan tietysti olisi, että kisoissa nähtäisiin paljon lopetuksia tai ainakin runsaasti näyttäviä pistesuorituksia.

Yksi kehitetty ratkaisu oli pisteiden poistaminen ensimmäiseltä puoliskolta ajatellen että ottelijat hakisivat lopetuksia. Tuloksena ottelijat ovat pikemmin passiivisia ottelun alkupuolen, koska voimia ei kannata tuhlata suorituksiin, joista ei saa pisteitä. Vielä huonommin on onnistunut tämä sub only. Kun täysaikaottelu menee tasan, heikomman ottelijan on järkevää vain passailla saadakseen tasurin eikä hakea riskillä lopetusta välttääkseen pistetappiota.

EBI-säännöilä, joissa täysaikamatsin jälkeen tehdään rankkarikilpailu lopetuspaikoista, on jopa mahdollista perustaa taktiikka siihen, että harjoitellaan pitämään puolustusta niin että voitetaan kun vastustajalla kestää kauemmin saada lopetus rankkarikisassa. Tämä tuskin on omiaan luomaan vauhdikkaita ja toiminnantäyteisiä otteluita.

Painissa ja judossa ongelmaa on pyritty ratkaisemaan kieltämällä tiettyjä otteita tai vaatimalla jotain suorituksia (passiivisuusrangaistukset). Lukkopainissahan otteita on kielletty vain turvallisuusnäkökohdista. Jos tähän mennään niin se lukkopainin ja BJJ:n eriytyminen saa todella ison lisäboostin, etenkin jos myös BJJ:ssä aletaan tehdä muutoksia samoin periaattein mutta pukupainin näkökulmasta.