Mika kirjoitti: ↑syys 27, 2020, 10.57 Mietin tässä erityisesti kamppailu-urheilijoita. Melkein sanoisin että esimerkiksi painilajien urheilijoilla on aika vahvatkin selkälihakset noin keskimäärin, mutta en tiedä tätä faktaksi.

Painilajien urheilijoilla on usein vahva takaketju, koska niissä tulee lajiharjoittelussa paljon vetoliikkeitä. Lyöntipotkulajien treenaajilla taas on usein lihasepätasapainoa niin että etupuolen lihaksisto on vahvempi kuin takaketju, koska liikkeet ovat enemmän eteenpäin suoritettavia työntöjä.

Keskivartalon tukilihakset ovat aika oleellinen osa monissa kamppailutekniikoissa ja niiden heikkous aiheuttaa helposti pahoja ongelmia. Ainakaan lyöntipotkulajeissa niiden ei kuitenkaan tarvitse olla missään valtavassa tikissä ja esim. lankuttaminen kehon painolla riittää hyvin harjoitteeksi, eikä siinä tarvita mitään progressiivista treeniohjelmaa.

Minusta se on kovasti huono tapa lähestyä oheisharjoittelua, että yritetään löytää jotain "hyödyllisimpiä liikkeitä" ja tehdään sitten vain niitä. Lähtökohtana pitää olla yksittäisen urheilijan tarpeet. Selvitetään mitä pitää parantaa ja sitten koetetaan löytää oikeat työkalut juuri siihen tilanteeseen.

Jalkaprässiä voisi tehdä esimerkiksi silloin kun halutaan kasvattaa perusvoimatasoja. Yleisesti kyykky on tähän parempi liike, mutta voi olla vaikka niin, että samassa treenissä on jo maastaveto ja palautumisen takia ei haluta toista yhtä kokonaisvaltaista liikettä, joten valitaan jalkaprässi.

Varmaan rive tai tempaus on kokonaisuudessaan hyödyllisempi liike. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaikka jalkaprässillä voisi olla myös käyttöä.

Yksi oheisharjoittelun tärkeimmistä funktioista on kuormittaa kehoa sellaisilla tavoilla, joita lajiharjoittelu ei tee. Treenaamme myös esimerkiksi penkkipunnerrusta, vaikka tekniikoita ei tehdä selältään ja maastavetoa, vaikka ottelussa ei nostella kaatuneita vastustajia kaksin käsin ylös.

Voisihan sitä tietysti tehdä niin, että tekisi pelkkiä kuntopallon heittoja tai lyöntejä punnus kädessä ja potkuja vastaavasti vaikka jollain kuminauhoilla. Tuloksena olisi kauhea lihasepätasapaino ja iso määrä rasitusvammoja, kun kaikki kuormitus tulisi vain niille lajitekniikoissa kuormittuville liikkeille.

Sitten jos miettii vaikka keihäänheittäjää, niin siinähän "kannattaisi" treenata pelkästään heittokättä, niin saisi kaksinkertaisen tuloksen verrattuna siihen, että treenaa molempia käsiä. Tällä lailla näin:



Käytännössä urheiluvalmennustieteessä on viime vuosikymmeninä tultu siihen käsitykseen, että oheisharjoittelun kannattaa olla monipuolista ja harjoittaa myös sellaisia liikeratoja, joita lajisuorituksessa ei käytetä.

Penkkipunnerrus ja leuanveto eivät taida kuulua painonnoston kisanostoihin...

Juuri näin. Ei se nyt varmaan kokonaisuutena hyödyllisin ole mutta sellainen jonka tärkeyttä moni ei hoksaa kun "eihän sitä hauiksella lyödä".

Lyömistä sisältävissä lajeissa tulee muutenkin lajiharjoittelussa tosi paljon toistoja työntöihin ja usein lajitreenien ohessa tehdään myös punnerruksia yms. joista seuraa helposti lihasepätasapainoa. Tämä on syytä ottaa huomioon muutenkin ja esim. itselläni on aivan järkyttävä epäsuhta etu- ja takaolkapäiden välillä.

Hauiskääntö.

Ketju kamppailulajien oheisharjoitteluvideoille. Tässä hieman pätkää KBT:n potkunyrkkeilijöiden kuntopiiristä. Ensin kokonaisvideo, jonka postasinkin jo johonkin ketjuun ja sitten osa liikkeistä lähempää kuvattuina.













Ylipotkija: Yhdistetty toiseen, myöhemmin avattuun ketjuun, jossa keskustellaan kamppailijoiden oheisharjoittelusta.