Jos pelkkä jalkaterä osoittaa eteenpäin, niin sitä voimaa voi tuottaa sivusuuntaan kääntämällä polvea sisäänpäin. Jos pidät polvenkin suoraan eteenpäin, niin alkaa mennä jo vaikeaksi. Helpompaa se joka tapauksessa on, jos jalkaterä osoittaa sisäänpäin. Siksi kai mm. Canelo ja Golovkin ja monet muutkin nyrkkeilijät niin tekevät?

Potkujen osalta pitää huoioida tietenkin ne vastapotkut, mutta sitä asiaa voi tietysti auttaa sillä ettei lähde hyökkäykseen liian kaukaa. Suurempi ongelma minusta on vastustajan aloitteet alapotkulla, niin kuin tässä videossa. Ensimmäisen kaverin ongelma on enemmän liian pitkä asento, mutta toinen ottelee jalka sisäänpäin, mikä tekee blokkaamisen sen verran hitaaksi, että hän ei ehdi reagoida käytännössä ollenkaan.



Sitten se on tietysti taas oma juttunsa, jos olet Conor, eli olet vasuri, pidät pitkää etäisyyttä (enemmän aikaa reagoida) ja olet niin hyvä liikkumaan, että voit päättää itse otteluetäisyyden mieleiseksesi.

Itse jalkaterän kääntelyhän ei tietenkään tuota voimaa yhtään mihinkään. Kyse on siitä, miten etujalan reiden ja pohkeen voima saadaan välitettyä iskuun. Jos jalkaterä, sääri, polvi ja reisi osoittavat suoraan eteenpäin, niin niillä on hyvin vaikea tuottaa voimaa sivulle tai sivuviistoon.

Polven liikkuvuus on tässä tietysti yksi tekijä. Polvihan ei ole suora sarananivel vaan sitä voi kääntää vähän sisäänpäin silloinkin kun jalkaterä osoittaa suoraan eteenpäin ja tällöin voi saada aikaan jotain ponnistusta koukun liikesuuntaan. Paremmin se jalka kuitenkin ponnistaa, jos jalkaterä on hieman sisäänpäin, itsellä noin 30 astetta. En sitten tiedä jos olisi tosi liikkuvat polvet, niin reiden saisi varmaan aika hyvin lyöntiä tukemaan vaikka jalkaterä olisi suoraan eteenpäin.

Tosi voimakas jalan kääntely ei kuitenkaan tuota lisävoimaa koukkuun ja se hidastaa takakäden/-jalan puoleisia jatkotekniikoita. Nyrkkeilyssähän on ihan ok pitää jalkaa valmiiksi sisäänpäin, jolloin yleisesti voi lyödä etukädellä kovempaa niin koukut kuin suoratkin. Potkujen kanssa otellessa tämä tuottaa kuitenkin ongelmia, kun se altistaa alapotkuille ja vapaaottelussa viime aikoina suosituksi tulleille pohjepotkuille. (Muissa lajeissahan tuota ei edes käytetä, kun sillä hajoittaisi vain oman jalkansa.) Lisäksi se hankaloittaa omia takajalan potkuja, kun jalkaa pitää kiertää enemmän ja etujalkaa ei voi suoraan käyttää ponnistukseen.

Canelolla ja Golovkinillahan on etujalka valmiiksi sisäänpäin kääntyneenä. Mitäpä sitä sitten enää kääntelemään. Jos jalkaterä osoittaa suoraan eteenpäin tai jopa hieman ulos, niin etujalalla on vaikea tuottaa voimaa koukun suuntaan.

Fubarbarian kirjoitti: ↑syys 24, 2018, 14.25


Ei kyllä etujalka pyörähdä yhtään hällä.

Tuossahan on jo valmiiksi etujalka 45 asteen kulmassa sisäänpäin. Ei kai se jalan kääntely tässä ole mitenkään oleellista vaan ponnistuksen suunta?

Tuossa alkuperäisessä videossahan on vielä sekin ongelma että koukkua vedetään itseen päin osumahetkellä ja/tai sen jälkeen. Tämähän on ihan perusvirheitä.

Lomachenkohan muuten pitää jo valmiiksi etujalkaa sisäänpäin kääntyneenä. Itse opetan kääntämään etujalkaa yläkoukussa hieman jolloin päädytään suunnilleen Lomachenkon perusasentoon sen suhteen. Potkunyrkkeilyssä kun ei voi pitää etujalkaa tuolla tavalla sisäänpäin kääntyneenä ja painon saaminen lyönnin taakse on hankalaa jos etujalka osoittaa suoraan eteen.

antti_lk kirjoitti: Etukäden yläkoukkua opetetaan usein eniten päin seiniä, mutta että Winkeljohnilta ja Conditiltakin on pallo näin pahasti hukassa. Ei voi ymmärtää.

No jopas oli. Katsoin Conditin hilightin eikä se kyllä lyö yläkoukkua ollenkaan noin kummallisesti vaan ihan hyvin. Eikä varmaan olisi tuolla tasolla jos oikeasti löisi noin.

Luulen että tässä on kyse siitä että on tavallaan vaisto-opittu lyömään hyvin ilman että on juurikaan analysoitu suoritusta. Sitten kun sitä aletaan purkaa osiin niin mennään ihan pieleen huomaamatta. Outoa tässä on tosin se että valmentajakin on mukana hommassa ja hänen sentään luulisi tietävän mitä tehdään.