bodyguard kirjoitti: Kyllähän niitä kilpailuja on maailmalla vaikka kuinka ja paljon. En sitten tiedä onko Suomessa koskaan järkätty mitään kilpailuja mutta käsittääkseni kilpatyyliä on ainakin opetettu.

Joo, tiedän että maailmalla on escrimakisoja, mutta ne eivät ole mitään TV-tapahtumia, joten niistä ei kukaan tiedä Suomessa eikä niillä siksi ole vaikutusta täkäläiseen harrastajatilanteeseen. Siis sillä tavoin kuin joku UFC:n näyttäminen tuo vapaaotteluun harrastajia. Ainoat tietämäni escrimakisat Suomessa ovat olleet JKD-finlandin järjestämät Kuninkuus-kalit, jotka olivat seuran sisäiset salikisat.

Escriman vähäisen suosion syyt ovat aika selkeät.

- Tärkein on että laji tuli Suomeen liian myöhään. Vaikka 80-luvulla olikin jonkinlaista toimintaa, varsinainen rantautuminen sijoittuu 90-luvulle, jolloin virta vei jo pois perinteisistä lajeista. Krav maga ja potku- sekä thainyrkkeily olivat tulossa muotiin. Siksi lajin leviämismahdollisuudet olivat alunalkaenkin heikot.

- Kukaan Escriman pioneereista ei ryhtynyt kovin aktiivisesti levittämään lajia vaan leviäminen tapahtui enemmänkin luonnollista tietä. Esimerkiksi hanmoodohan onnistuttiin levittämään hyvinkin laajalle samoihin aikoihin vaikka sillekin aika alkoi olla vähän myöhäinen.

- Lajissa on liikaa erilaisia tyylejä, jotka eivät tee paljonkaan yhteistyötä. Laji itsessäänkin tunnetaan ainakin kolmella eri nimellä (tosin Arnista ei ole Suomessa kauheasti käytetty). Tämä hankaloittaa uusien seurojen perustamista, kun lähiseudun muista seuroista ei saada tukea koska nämä eivät ole samaa tyyliä.

- Escrimassa ei ole kilpailuja. Kilpailutoiminnan etuna on se, että se kannustaa osaa harrastajista treenaamaan paljon ja näistä tulee samalla uusia vetäjiä ja seura-aktiiveja.

- Aseharjoittelua on vaikea tehdä kovin raskaaksi verrattuna vaikka säkkitreeneihin tai padien lyömiseen. Tällöin harrastajille ei tule semmoista "annoin kaikkeni" -fiilistä, joka on tärkeää monille enemmän kuntoilumielessä treenaaville. Endorfiinit saa helpommin sulkapallokentältä.