Rojola kirjoitti: Toinen mutu: suurin osa siviilien konfliktitilanteista, jotka johtavat fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen, alkavat epäonnistuneesta viestinnästä.

...ja Suomessa varsinkin humalatila voi aiheuttaa kommunikaatiovaikeuksia.

Voihan se olla että jos pitäisi neuvoa yleisenä ohjenuorana, kannattaa tietenkin yleensä pyrkiä olemaan rauhallinen ja sovitteleva, varsinkaan jos ei ole varma mistä on kyse. Mutta kaikki tilanteet eivät välttämättä kuitenkaan ole vain "Hei mitä sä oikein tönit?"-väärinymmärryksiä, vaan voi olla vaikka edellämainittujen lisäksi vielä:

- Ilmeinen raiskaaja seuraa uhriaan, ehkä en neuvoisi päästämään toista iholle yrittäen olla viimeiseen asti sovitteleva "hei et kai sä oikeasti halua mulle mitään pahaa, mehän ollaan ystävii eix nii?". No voihan sitä aina yrittää siinä vaiheessa yllätysmomenttia, mutta jos tilanne olisi lauennut jo siihen tiukkaan vastaansanomiseen?

- Sekavan oloinen mies pitää kädessään kirvestä ja jubaa itsekseen: "Eiiii! Zombieita kaikkialla! Ne yrittävät saada mut!", en ehkä leikkisi takaisin kaveria vaan pysyisin tiukkana "SEIS!!! Älä tule lähemmäksi, tai syön sun aivosi!".

ja monia monia muita.

Heitetään vielä irtoajatus siitä millaisissa eri tilanteissa erilainen lähestystapa voisi toimia:

- Kaadat vahingossa jonkun kaljan ja hän pomppaa pystyyn "Mitä vtuuu sä teet?!?". En lähtisi nostamaan nyrkkejäni pystyyn ja huutamaan "Ääääk! Pysy siellä tai mä tapan!". Pikemminkin "Anteeksi tosi kauheasti, olen tosi pahoillani! Se oli puhdas vahinko! Mä käyn ostamassa sulle kaksi kaljaa tilalle, ok? Tosi sori vielä kerran.". Toivon mukaan tämä lepyttää henkilön.

- Joku tyyppi ei tykkää naamastasi, ehkä olet saanut liian monen kauniin naisen huomiota osaksesi saman illan aikana tai muuten vaan ärsytät häntä. Hän rupeaa haastamaan riitaa... voisin kuvitella että tällaisessa tilanteessa yrittäisin pysyä tiukkana ja jopa hieman takaisinuhkaavana, tyyliin "Okei, meistä ei selvästikään tule parhaimpia kavereita joten pidä etäisyyttä, tai muuten...". Luultavasti naamani ärsyttäisi edelleen, ellei jopa pahemmin, jos yrittäisin sovitella ja leikkiä kaveria. "Joo ja nyt se leikkii niin kaikkien kaveria, prkl! Että käy korpeamaan koko tyyppi!".

Se huijaus/petos (eli näytellään rauhallista mutta ollaan valmiita toimimaan) on hyvä pointti ja kaikkialla sitä toistetaankin, mutta mielestäni se tarvitsee todella paljon oikean elämän kokemuksia että pystyy oikeasti pysymään konfliktissa rauhallisen oloisena ja silti olemaan henkisesti valmistautunut tositoimiin. Ettei vaan käsien tärinä adrenaliinin takia paljasta kiihtymystä... Minulla on valitettavasti kokemus että jos tositilanteessa "näyttelen" passiivista ja sovinnonhaluista, olen silloin sitä oikeastikin enkä ole kovin toimintakykyinen tositoimiin. Treenisaliympäristö on kuitenkin vain treenisaliympäristö, siellä roolileikki on helpompaa.

Huijaamisesta tulee myös mieleen että kun tappelu on jo käynnissä, huudetaan koko ajan kovaa "Apua! Katsokaa kaikki, tuo hullu hyökkää!", vaikka itse samalla jakelisi vaivihkaa osumia toiseen. Normaalin ulkopuolisen silmissä käsikähmä on käynnissä, mutta toinen haluaisi siitä pois. Tätä tietenkin saa käyttää vain itsepuolustustilanteessa, ei hyökätessään toisen kimppuun. Vaikka olihan legendaarisissa TestoMan-kertomuksissakin vinkkejä miten saada näyttämään että toinen olisi tönäissyt sinut voimakkaasti seinään.

keskilinja kirjoitti: Aina ei kannata esittää alistuvaa, ainakaan omasta mielestäni. Itseasiassa olen tätä nykyä kallistunut siihen suntaan että kun reilusti sanoo takaisin että "PRKL anna tulla vaan ni katotaa miten käy" on monestikkin parempi ennaltaehkäisykeino kuin lampaana oleminen.

Pieni tarkennus että minä pitäisin tuota jo tahallisena takaisinprovosointina. Mutta ehkä sekin toimii, joskus. Minä mietin enemmän "Jätä minut rauhaan! Älä aloita tappelua kanssani koska tulen oikeasti tappelemaan takaisin!"-sanomaa. Eli ei varsinaisesti vastata tappelukutsuun, mutta ei myöskään alistuta ja peräännytä.

Ja pakko edelleen korostaa että tapauskohtaisesti. Perääntyminen ja jopa suoranainen alistuminen on monesti varmasti paras vaihtoehto, esim. kun pari päivää sitten luin Wikipediasta Aittomäen jossain mainitsemasta kuuluisasta lontoolaisesta (edesmenneestä) paljasnyrkkiottelijasta: joku jonka kanssa hänellä oli mennyt sukset ristiin itki peloissaan ettei kyseinen tyyppi hakkaisi häntä, eikä sitten hakannutkaan. Olisi mahdollisesti hakannut jos anoja olisikin kiroillut aggressiivisesti takaisin. Eli ainakin kyseisessä tilanteessa oli selvästi kannattavaa suoraan vaan alistua.

L.K. kirjoitti: EDIT: Tuomo varmaankin tarkoitti sitä että virkatehtävää suorittava poliisi esimerkiksi nauttii kuitenkin vähintäänkin jonkin verran enemmän asemansa suomaa auktoriteettia näissä tilanteissa sekä omaa mm. voimkäyttövälineet joilla "uhkauksiaan" voi tehostaa--> eritoten jos vastapuoli on joskus joutunut voimankäytön kohteeksi. Lisäksi se vastapuoli ymmärtää että on juridisesti heikoilla jos alkaa väkivaltaisesti vastustamaan viranomaista ja/tai hyökkää tämän kimppuun.

Ajattelin lähinnä että myös tiukkana (mutta ei provosoivana) pysyminen saattaisi monissa tapauksissa luoda sitä tarvittavaa auktoriteettia, mikä voi laimentaa toisen hyökkäyshaluja jos havaitsee ettei toinen olekaan välttämättä helppo nakki. Tästä voitaisiinkin aloittaa ikuisuuskeskustelu että valitsisiko häirikkö yleisemmin kohteekseen alistuvan vai peräänantamattoman kohteen. Muistelen jostain vanhoissakin itsepuolustusoppaissa väitetyn että kadulla kannattaa kävellä pää pystyssä ja määrätietoisesti, silloin joutuu epätodennäköisemmin häirinnän kohteeksi. Osittain vähän samaa ajatusta takana, ainakin niiden tapauksessa jotka etsivät helppoa kohdetta.

Hyökkääjä varmaankin ymmärtää olevansa riitaa haastaessaan joka tapauksessa juridisesti heikoilla, ja silti häiriköi. Eivät läheskään kaikki häiriköt alistu sukkana vartijoille tai poliiseillekaan.

No, minulla on empiiristäkin kokemusta siitä kuinka mahdollisen epäaggressiivisesti ja riidanhaluttomasti toimiessani nyrkki tulee sittenkin yllättäen kasvoihin. Olen miettinyt monesti josko tiukempi vastus olisi mahdollisesti ehkäissyt sen. Karkuun juoksu ei ollut juuri silloin vaihtoehto koska olin huolissani myös kolmannesta puolustuskyvyttömässä tilassa olevasta osapuolesta. Samaten muistelen tuolta Tositilanteet-puolelta lukeneeni monta kertomusta joissa välttely ja passiivisuus ei tuntunut aina toimivan.

Siitä olen samaa mieltä että jos pysyy tiukkana, pitää olla valmis toimimaan oikeastikin. Toisaalta, vaikka näyttelisi alistuvaa, pitäähän silloinkin olla valmis toimimaan, ellei sitten taktiikkana ole luovuttaa ja antaa toisen vetää rauhassa turpiin.

Edelleen keskusteluun käsien asennosta itsepuolustustilanteessa, jotkuthan puhuvat että pitäisi seurata toisen tekemisiä. Eli jos toinen nostaa käsiään ylös, silloin itsekin tehdään sama. Jos toisella on kädet ylhäällä ja hän lyö kun kohde pitää edelleen käsiään "provosoimattomasti" alhaalla, saa olla aika Bruce Lee että ehtii sen järkevästi blokkaamaan. Juu juu, etäisyydenhallintakin jne, paitsi tietty jos on seinä takana.

timppa000 kirjoitti: Jos kaveri ei peräännykään, luulisin vastaukseni olevan sama kuin jos hän ei perääntyisi siinä tapauksessa että näyttelen (tai jopa olen) alistuva.

Ei antanut enää editoida, joten tarkemmin kysymys luettuani täydennän: homma saattaisi jumiutua vaikka huutokisaksi, jossa edelleen teen selväksi (kaikille) missä minun näkökulmastani mennään. Fyysinen toiminta alkaisi luultavasti vasta sitten jos toinen niin päättäisi, ja ainakin olisin silloin henkisesti paljon valmiimpi tanssimaan kuin jos näyttelisin viimeiseen asti passiivista ja alistuvaa. Kaikelle lienee aikansa ja paikkansa.

Kannattaa huomata että mainitsemani toimintamalli ei ollut provosoivaa tyyliin "Ai haluutko sä tapella? No tapellaan sitten!!!", vaan edelleen "Jätä minut rauhaan, tai muuten...!". Jos toinen päättää siitä huolimatta toimia, en tiedä olisiko häntä pysäyttänyt uikutuskaan.

Tuomo kirjoitti:

Onko näkemys se että tuo on väärä reagointitapa kaikkiin, tai edes useimpiin, tapauksiin? Onko ainoa oikea ratkaisu näytellä mahdollisimman rauhallista ja alistuvaa?

Kuinkas ajattelit jatkaa ton jälkeen kun kaveri kävelee kohti ja huutaa takaisin "Vi*ut pysy... Mitäs ajattelit tehdä asialle"?! Olet nimittäin juuri lähettänyt viestin "Tanssipari löytynyt - Kohta alkaa tango".

Oliko vastauksesi siis että kyllä, tuollainen toimintamalli epäonnistuu, ainakin yleensä? Miksi se toimisi vartijalle/pokelle mutta ei kadullakulkijalle?

Jos kaveri ei peräännykään, luulisin vastaukseni olevan sama kuin jos hän ei perääntyisi siinä tapauksessa että näyttelen (tai jopa olen) alistuva. Pitäisi ehkä vetää pataan ja paeta, jos mahdollista. Lisäpointti antamassani skenaariossa olisi että a) tiedotan ympäristölle kohtaamastani uhasta, ja b) teen mahdolliselle yleisölle harvinaisen selväksi että minä en ole hyökkääjä.

Haluan uskoa että eri tilanteissa toimii eri ratkaisut.

Ettei mene pelkäksi Senshidon negatiiviseksi arvostelemiseksi, tuossa yhdessä painivideossa näytetty shredder-esimerkki vaikutti varsin mielenkiintoiselta ja harjoittelukelpoiselta idealta. En muista onko missään käymissäni treeneissä painotettu samaa asiaa ainakaan yhtä paljon, vaikka "työkalut" onkin ehkä tarjottu. Pistetään mietintämyssyyn.

Minä käsitän "ei-provosoivan kamppailuasennon" (käyttääkö joku tuollaista termiä, ehkä pikemminkin "valmiusasento" tai miksi haluaa kutsuakaan) esim. sellaiseksi jossa käsiä nostetaan ylemmäs, mutta kädet ovat avoinna ja kämmenet kohti toista. Voi vaikka terästää rauhoittavalla "Hei hei eihän tässä mitään, eihän?"-puheilla. (EDIT: edellinen kirjoittaja otti samantapaisen esimerkin)

Toinen esimerkki voisi olla vaikka se "mietiskelyasento" jossa etummainen käsi on ikäänkuin hieromassa omaa leukaa, ja toinen käsi alempana. Ei vaikuta provosoivalta, mutta silti lienee paljon parempi kuin käsien pitäminen kokonaan alhaalla.

Sitten tuosta kuinka uhkaavaa asentoa tunnutaan joissakin mielipiteissä pidettävän automaattisesti huonona asiana uhkatilanteissa. Eräissä mielestäni erinomaisissa treeneissä harjoiteltiin (kovaa) äänenkäyttöä ja oman valmiustilan nopeahkoa nostoa uhkaa vastaan. Siis tilanne se että joku tulee valittamaan ja vaikuttaa etsivän uhria, aiheutetaan alkushokki kun uhri huutaakin yllättäen tomerana ja ehkä jopa hieman aggressiivisena "Seis! Älä tule! Pysy siinä!", jota voidaan tehostaa jopa uhkaavalla kamppailuasennolla, nyrkit pystyssä ja kaikki. Ehkä tarkoituksena on antaa viesti "En halua tapella, mutta kyllä lätty lätisee ja pahasti jos pakko on.".

Analogiana voisi käyttää vaikka Suomen puolustusvoimia. Voidaan ajatella että niiden vahvistaminen provosoi Ven---, mahdollista vihollista, mutta samalla nostaa tämän kynnystä hyökätä.

Onko näkemys se että tuo on väärä reagointitapa kaikkiin, tai edes useimpiin, tapauksiin? Onko ainoa oikea ratkaisu näytellä mahdollisimman rauhallista ja alistuvaa? Käskyttäväthän vartijat ja poliisitkin, eikö se toimi heilläkään? "MAAHAN! PYSY SIELLÄ!"

Tuomo kirjoitti: Tuo olisi helppo näyttää, mutta kertominen on miltei mahdotonta, koska reagointi on jokaisella joka tilanteessa hieman erilaista.

Ehkä minulla on hiukan vaikeuksia käsittää mistä tässä kiistellään, mutta jos senshidon Se Juttu on se että suoritettavat (jatko-)"tekniikat" riippuvat siitä miten vastustaja reagoi tekemisiisi, olen kuullut samanlaisia neuvoja suunnilleen kaikissa lajeissa. Nähdäkseni se on ihan peruskauraa useimmissa lajeissa, ei kai juuri missään sanota että pitäisi huitoa nyrkeillä ilmaan tai yrittää tiettyä rannelukkoa jos vastustaja on maassa kaksinkerroin aikaisemman iskun voimasta tai perääntynyt metrin.

Toki monissa lajeissa on myös (pari)katoja joissa mennään tarkan käsikirjoituksen mukaan, mutta vielä en ole harjoitellut lajia jossa se olisi ainakaan ainoa harjoittelumetodi.

Kuinka usein senshido-treeneissä loukkaantuu väkeä merkittävästi? "Merkittävästi" voisi tarkoittaa sellaista mikä aiheuttaa yleensä vähintään viikon tai pidemmän treenitauon, murtuu jotain tai tulee näkyvästi verta, tai vaatii lääkärikäyntiä/ensiapua. Esim. mustelmia ei tarvitse laskea tähän.

Hurjaltahan se kuulostaa jos tekniikkatreeneissä hyökätään täysillä (ilmeisesti tarkoituksena vahingoittaa toista aivan kuten kadullakin), ja hyökkäystä pitää jatkaa niin kauan kunnes joko väsyy tai ei pysty enää hyökkäämään syystä tai toisesta.