Ja tavallaan juuri heitetään, mutta vedetään sieltä sitten ylös.
Yleensä kerron tästä taktiikastani jo etukäteen, jotta ei tule turhautumista siitä ettei voi omaksua niin nopeasti. Kun oppilaat tajuavat että tätä ei heiltä edellytetäkään, he eivät masennu.

Saanut jonkin verran hyvää palautettakin tästä sellaisilta, jotka ovat myös kokeneet muita tapoja vuosien varrella.

Juu, kyllä etenee! Ja se on juuri kuten Tyttö sanoo. Matossa hahmotus vaikeutuu.

Samaa ongelmaa itsellänikin, mutta usein selviän parin avulla. Jotenkin yhdessä pähkäilemällä. Väsymys myös vaikuttaa tuohon. Olisin sitä mieltä, että aivojumppa siitä mitä jossakin katsomassaan tapahtuu ja sen kääntäminen minä-POV:iin on hyvää kamppailutreeniä. Siinä itsessään menee jotakin kaaliin. Eli kannattaa myös suhtautua juttuun niin, ettet oikeastaan edes epäonnistu vaan treenaat.

Jotenkin oppinut itse aikojen saatossa katsomaan melko rennosti ja sitten vain luottanut siihen että kyllä se sieltä löytyy.

Silti, jotkut vetäjät osaavat tämän niin paljon paremmin kuin toiset. Itse teetän vaikeammissa ensiksi melko pienellä määrällä karkeita näyttöjä ihan lyhyen aikaa actionia, jotta pääsevät maisemaan. Sen jälkeen opetan ns oikean tavan, kun on jo silmiä ottaa juttu vastaan. Tässä vaiheessa jotkut parit myös korjaavat sen karkeimman väärinkäsityksensä. Sittenhän jää vielä mahdollisuus kiertää ja opettaa kädestä pitäen. En oikein tykkää tavasta, jossa mennään detaljit edellä ja ei ole oikein edes mietitty hahmottamisen problematiikkaa.

Mutta ei tietenkään kannata liikaa pohtia sitä miten vetäjä voisi olla parempi, kun pitäisi itse bongata mitä pitää tehdä. Tuo oli lähinnä potkun vetäjille ja muuten yleisen tason pohdinnaksi.

Juomapullo aina mukaan, vaikka sitä ei saisi käyttääkään. Siellähän se sitten selviää.

Ei taida olla mitään pelättävää, paitsi että tulee olemaan loistava harrastus!

Onko judossa jotakin passia tms?
Uskon että voisi olla ihan hyvä jutella tulevan seuran vetäjän kanssa miten menetellä. Jos on passi, niin sitten kai se keltainen vyö on kirjoitettu sinne eikä kannata alkaa säätämään niin että kirjoitettaisi uudestaan. Tosin itse tein kerran kaken puolella niin että kun vihreä vyö oli toisesta tyylistä, mutta passi täysin sama, harrastaja aloitti valkoiselta vyöltä ja vyön ansaitseminen näkyi pelkästään siinä että fyysinen vyö lanteilla vaihtui. Ja tietenkin myös siinä että taitotaso parani.

Uskon että liian moni vähättelee omia taitojaan. Yleensä peruskursseja ei tarvita uudestaan. Sen ensimmäisen vyön suorittanut kun ei tyypillisesti ole mikään mestari ja toisaalta noin laajempana ajatuksena "jatkoryhmät/yleisryhmät" tms kattavat laajan kirjon erilaisia taitotasoja, jolloin vaikka olisi miten surkea tahansa, pystyy heilumaan mukana. Usein voisi tosiasiassa mennä nollilta, jos olisi kova tahto ja jotain liikunnallisia taustoja. Kurssit ovat lähinnä tarkoitettu siihen että kun niitä tunareita on useita, tämä ei pudota liikaa treenisession tasoa ja intensiteettiä. Se että joku yksi toilailee vähän miten sattuu ei pudota näitä asioita juuri yhtään, jos on niin hyvä vetäjä että ei anna tämän tapahtua.

Kaikki tämä olisi varman parasta siirtää suoraan Aikido-ketjuun, niin oikeat ihmiset ylipäätään näkisivät viestit.

Tyylisuunta tarkoittaa niin erilaisia asioita. Jossain määrin vähän karatemainen sana ja en usko että sitä vastaavia tyylisuuntia sillä tavalla on kovinkaan monessa muussa lajissa. Toki sitten opettajien linjoja on. Ja ehkä Aikidossa jotkut nämä missä on etuliitteitä, kuten Iwama Aikido ja Ki-Aikido. En tosin tiedä näistäkään miten tiiviit rivit on.

Mielikuvani on että Aikido riippuu varsin paljon opettajasta. Kenties enemmän kuin muissa lajeissa. Tämä, koska kurrikulumi ei liene kovin selkeästi määritelty ja toisaalta laji ei ole kilpalaji. Uskon että noilla potkis, Krav maga ja taiji -taustoilla on ihan hyvä alkaa takomaan Aikidoa. Kun on jo valmiiksi ymmärrystä siitä mitä lyöminen on ja minkälaista vastusta kannattaa tarjota ja toivoa harjoittelukaverilta. Aikidon parissa on sellaisia jotka ymmärtävät tästä ja tekevät Aikidostaan hyvää. Kannattaa etsiä näitä. Sitten uskon, että saat lajilta juuri haluamasi, kun nyt kerran jo valmiiksi vähän Aikidoa mietit.

Mikäs paikkakunta olisi kyseessä?

Kuntoilija kirjoitti:

Gjagor kirjoitti: Kun valmentaja näyttää jonkun liikkeen, niin en millään meinaa muistaa kuinka se tehdään kun pitäisi itse sitä harjoitella!

Et ole ainoa. Viimeiksi tänään minulle kävi noin. Katselin valmentajan esimerkkiä. Mutta itse olin eri suunnassa, niin eihän sitä muistanut ollenkaan.

Tuossa auttaa varmasti kun valmentaja tekee tarpeeksi hitaasti liikkeen ja selostaa koko ajan ja ehkä vielä sitten näyttää sen normaalinopeudella. Tosiaan sen sisäistää vasta kun tekee itse liikkeen. Merkitystä voi olla ns. oppimistyyleillä. Joku oppii helposti motorisesti ja toinen taas toisella tavalla.

Tahtoisin tässä toistaa sen mitä jo aiemmin sanoin, eli (lähinnä vetäjille) että ensiksi karkeasti kokonaisuus ja sitten vasta lisäinfoa suoritusten jälkeen. Tämä, sillä en itse taas tykkää yhtään Kuntoilijan mainitsemasta tyylistä missä näytetään liian monta kertaa ja hitaasti ja vieläpä selittäen samalla. Mutta kuten Kuntoilija sanookin, tämä voi johtua myös oppimistyyleistä.

Sen sijaan suosittelen tarpeen vaatiessa jotakin muuta tekniikkaa johdatukseksi, jotta saa jonkin detaljin jo ensimmäisellä kerralla jotenkuten toimimaan. Tällöin varsinaisen tekniikan näytössä on oleellista about vain se miten tilanteeseen päädytään ja mitä sen jälkeen tehdään. Yksittäisen tekniikan yhteydessä ei voi isolle ryhmälle käsitellä liian paljoa. Valitettavasti, mutta näin se vain on.

TatuH,
Jos tahti vaikuttaa harrastajaryhmässä kovalta, ei huolta - se on ihan kohta sun normaali tila. Jos käyt ahkerasti treeneissä huomaat että aika nopeasti nouset ryhmän keskitason yläpuolelle.


Gjagor,
Kannattaa panostaa siihen että hahmotat omat raajasi eriäisissä suunnissa erinäisissä asennoissa. Maassa kannattaa pyöriskellä monipuolisesti. Opettajille tuossa on myös suuri haaste. Jos selittää detaljeja kun treenaajat eivät vielä edes hahmota karkeasti mihin päädytään tms, niin oppilaat eivät opi sitä karkeaa eikä kyllä niitä detaljejakaan. Mitä mieltä painin opettajat ovat tästä ja miten ratkaisette? Oletteko tietoisia muiden vastaanottokyvystä?

Hyvää settiä pyhimykseltä. Kun itse huomaan että vastustaja on niin arka etten saa sparrista juuri mitään irti annan sen hyökkäillä ja annan positiivista palautetta joka lyönnistä. "Hyvä! Hyvä! Just noin! Just noin!"

Tästä seuraa että pääsen itse näkemään kohtitulevia hyökkäyksiä paljon enemmän.

Ongelmaan suosittelen mielikuvaharjoittelua lyömisen yhteyteen. Joka lyöntiin mitä itse tekee kevyellä ulospuhalluksella miettii miten lyönti menee perille. Olisi todella hyvä löytää rohkea pari joka uskaltaa antaa lyödä.

TatuH,
Ei mitään käryä varsinaisesti ja starttikurssin olemus riippunee melkein yhtä paljon seurasta kuin lajista. Mutta uskoisin että raskaus ja kivuliaisuus tulee sopivalla annostuksella lisäten eikä niin "repästen" ja toisaalta että pääset ihan niinku ns treenaamaankin. Eli messiin vain!



Kuntoilija,
Sanoisin että ei niillä kämmeillä oikeastaan juurikaan väliä ole. Eikä suorituspaineilla. Nämä asiat tuntuvat vaikuttavan paljon tekemiseen, mutta eivät tosiasiassa vaikuta. Taso yksinkertaisesti näkyy mikäli mitataan sisällöllisiä asioita. Ei ole mitään päivän kuntoja tms. Tavoitettasi kohti menet siis parhaiten parantamalla tasoasi päivä päivältä. Jos treenaat paljon, et edes mahda sille mitään että vyökoe menee läpi. Jos taas et, et mahda sille mitään että se ei mene. Tsemppiä ja treenaamisen iloa!

Meinasin jo pariin otteeseen kirjoittaa samaa kuin Mano. Potkiminen on hemmetin vaikeaa. Kakarat potkivat jalkapalloa ihan miten sattuu vuosienkin kokemuksella ja toistomäärät ovat suht kovat. Sieltä se sitten kuitenkin jonain päivänä tulee.

Dexter kirjoitti: Wadoryussa ei ilmeisesti saa paukutella reisille ollenkaan.

Wadoseuroissa matsataan yleensä melko kilpakakemaisessa hengessä, mutta tuo asia on kovasti seurakohtainen. Wado ei sinänsä sulje pois reisipotkuja, mutta ei niitä sillä tavalla painotetakaan kuin täyskontaktiottelupohjaisissa lajeissa.

Dexter kirjoitti: Haussa on siis sellainen laji jonka parissa haluaisin touhuta pidempäänkin. Lajia pitäisi opettaa melko laajalti ympäri Suomen, koska asuinpaikka tullee vaihtumaan muutamaan otteeseen.

(...)

Mahdollisten itsepuolustustilanteiden kannalta jotkut "nyrkki päähän" -vaihtoehtoa lempeämmät jutut ovat toki myös ok.

Dexter kirjoitti: Käytännössä lajit joista valita taitaa olla Krav maga, Wado-ryu karate ja Wing tsun.

Ajattelin hieman ehdottakin Wadoa ennen kaikkea juuri sen levinneisyyden takia. Olen käsityksessä että suuressa osassa seuroja lyödään ja potkiskellaan melko kilpakaratemaisissa tunnelmissa, joka voisi sopia toiveisiisi hyvin. Wadossa ei varsinaisesti ole itsepuolustuksesta kyse, mutta asetelma on kyllä siihen hyvinkin sopiva. Ongelma on tosin siinä että käytännössä on aika paljon kyse siitä että nyrkillä nopeasti esim päähän yhdistetään defensiivisiin toimintoihin. Mutta noin muuten ei ole mistään raakuudesta kyse ja soveltaessahan ei ole vaikeaa avata käsiä. Se on varmaa että laji sopii pitkään harrastamiseen ja myös muuttuu paremmaksi koko ajan, ainakin jos etenee lajissa.

En juurikaan tunne Krav Magaa tai Wingiä, kuten en levinneisyyksiäkään, mutta vaikuttavat kriteeriesi suhteen hyviltä mitä ihan vähän tiedän. Ehdotan myös että tarkastat Defendon. Olen itse saanut sellaisen fiiliksen käymistäni esittelytreeneistä että jos olisin voimankäytön ammattilainen ja lajin tarkoitus olisi tukea sitä, Defendo olisi lajini koska menetelmät eivät niin paljoa edusta osastoa nyrkillä päähän vaan enemmän sellaisia juttuja joista voimankäytön ammattilainen ei saa syytettä ja jotka sopivat siihen kenttään muutenkin paremmin hallintoineen jne. Tälleen minunkaltaisena siviilinä Wado taas tarjoaa minulle juuri sitä mitä koen tarvitsevan. Varmasti jollekin myös Defendo tekee sen.

Nuorempi jätkä ei myöskään linjaudu kokonaisuudessaan samaan tasoon, jolloin on helpompi nostaa jalkaa. (Eli ikäänkuin "kumartaa jalkojensa väliin".) Mawoissa tuota helpompaa suoritusta kutsutaan usein persmawaksi ja virheeksi. Kun ei saa niin paljon tehoa. Sinänsä suoritustapa niin mawassa kuin sokutossakin on tilannekohtainen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

Dojon Jäykin kirjoitti: Sitä vaan mietin, että mitä näissä seuroissa ajatellaan niistä selkeistä kuntoiluharrastajista (varsinkin vanhemmista) joilla ei ole mitään intressejä ja mahdollisuuksiakaan suunnata kilpatoimintaan ? Tunnetusti kato on kova ensimmäisen 4-12 kk aikana. Mitä taloudellista hyötyäkään näistä muutamasta liian vanhasta aloittelijasta sitten enää on. Viekö ne vaan resusseja nuoremmilta ja lahjakkaammilta.

Paljonko seurojen liikevaihdosta tulee alkeiskurssilaisista ? Ovatko ne aivan elinehto ? Onko vain 'hyvä', että suurin osa hoksaa lopettaa ?

Luulisin että sellainen joka haluaa oppia ja haastaa itseään vähintään yhtä paljon kuin muutkin, on melkein aina tervetullut melkein minne vain. Toki itsensä haastamisen määrä riippuu omista olosuhteista kuten ikä ja mahdolliset vammat jne. Jotakuta saattaa toki häiritä jos näitä käyttää vain tekosyynä. Kun toivuin jalankatkeamisesta menin treeneihin yhtä paljon, mutta jos en pystynyt jotain tekemään, yritin tehdä vähintään yhtä kovaa harjoitetta ja simuloida harjoitetta mahdollisimman tarkasti. Näin tilanteeni ei haitannut opettajia eikä yhteisön tarvinnut miettiä mikäs erikoistarvepelle tuo on.

Ihminen joka yrittää sopeutua ja tehdä parhaansa on yhteisölle hyväksi. Minä en ole ikävöinyt heitä jotka eivät yrittäneet, mutta olen mielelläni opettanut ja harjoitellut sellaisten kanssa joiden touhusta ei tule juuri mitään, mutta jotka tahtovat kehittyä ja harjoittaa asiaa. Sellaisten jotka ovat itseni tavoin ottaneet asian omaksi itsenäiseksi projektikseen ja joita kiinnostaa enemmän kehittyminen kuin taso.

Kilpajutuista en sitten tiedä.

Eikö näihin kysymyksiin löydy mielessäolevien seurojen nettisivuilta vastauksia? Sitä voi myös ottaa seuran porukoihin yhteyttä suoraan...