Tämä kuva on huono, mutta siinä on minun hallitsemani perusainekset. Ja se on sellaisena tietenkin vahva demo joistain tyyliseikoista.





Huono se on silti, koska hyvässä kuvassa on aina jotain muuta. Joko jotain kaunista tai muutoin kiehtovaa.

Olen lomalla naiseni ja tyttärensä kanssa Lissabonissa.

Koska aikataulut kusivat juuri sen puoli tuntia, tästä tuli paljon huonompi. En tosin varsinaisesti jahtaa hyviä kuvia, vaan jos tulee tilaisuus, teen parhaani ja elän sen kanssa.



Kuvan ongelmat huonosta näkyvyydestä ja snadisti liian myöhäisestä ajankohdasta ovat selvät. Samoin se, että vaikka maisemassa on ”rujompaa peruspotentiaalia” ei siinä oikein ole potentiaalia.

Ei olisi paljoa tarvinnut kääntää kameraa, niin siellä olisi ollut samankaltainen mahti-Jeesus kuin Rio de Janeirossa.





Olen jo kertonut peruskikkani tässä ketjussa, mutta kerron ne tässä uudestaan:



Haluan ensinnäkin kolmiulotteisuutta. Tässä pitää välttää pelkkiä vaaka- ja pystylinjoja, koska jos on vain niitä, menee kuva täysin lätyksi.

Kolmiulotteisuutta saa tunnistettavilla muodoilla, toistolla, vinoudella jne. Kun on kaupungissa, kannattaa hyödyntää linjoja ja toistoa. Kun taas on luonnossa, kannattaa näyttää tilaa antavat muodot niin, että ne antavat tilaa.

Tärkeintä on tavalla tai toisella savuttaa kolmiulotteisuus. (Tässä rajuna vastaesimerkkinä jotkut joukkuekuvat, mitkä vedetään tiukoissa riveissä sellaisia taustoja vasten, missä on esimerkiksi vaakaviivoja. Joukkue näyttää tällöin asfalttikoneen jyräämältä pahvilta vastaavasti jyrättyä taustaa vasten.



Kuvassa jotakuinkin kultaisen leikkauksen mukainen maisemalinja. Tässä tapauksessa noin 60% jää sen alle.



Kuvassa valoa enemmän oikealla kuin vasemmalla. Kun luemme vasemmalta oikeaan, on jotain valoisaa tulevaisuudessa.



Edelliseen pointtiin liittyen, halusin silti asettaa juuri sillan oikealle. Näiden kahden välillä päädyin tällaiseen kompromissiin: riittävästi valoa riittävän oikealla ja kuvan avaus suureen maailmaan varsinkin siellä. Jälkimmäinen on jotakuinkin kultaisen leikkauksen paikassa.



Olisin halunnut valoa jopa kultaisen leikkauksen tuolle puolelle, koska se laittaa vahvemmin tulevaisuuden näkymät. Mutta hetki ja paikka ei ollut paras joten jouduin kompromissaamaan.

Tärkeää oli laittaa kaukana olevat maisemat suhteeseen lähellä olevien kanssa. Tässä taas noudatin nousevan linjan ajatusta. Rantalinja nousee silmissä vasemmalta eikeaan. Munchin Huuto tekee hyvinkin tunnetusti käänteisen, eli sillankaide on laskeva linja. Ikäviä asioita siis.



Kaikki tähän asti lienee hyvin klassista ja perussettiä. Minulla on lisäksi taipumus, että haluan ottaa kuvan niin, että jokin pieni detalji jää näkemättä ja mielikuvitusta ruokitaan. Se on tässä tapauksessa rantaviivan ja laiturin risteämiskohdan piilottaminen. Jokainen joka katsoo kuvaa, osaa ekstrapoloida liian hyvin, mitä jää näkemättä. Aika, paikka ja minä emme olleet kohdillaan. Mutta usein haluan jättää kuviini ”mystisyyden taskun”.



Tällä kertaa peruspoikkilinjaa lukuunottamatta, kaikki oli kompromissia ja mikään muista ainesosista ei onnistunut, eikä kuvassa ole sitä lisäarvoa, joka nostaisi tuon hyväksi kuvaksi edes minun huonolla tasollani. Mutta kirjoitan näitä mielelläni, koska kuva toimii demona näistä asioista ja tietty myös siitä, että kuvaan tarvitaan muutakin kuin pari jossain määrin onnistunutta perusasiaa.



EDIT: kun viesti tuli esiin ja näin ensimmäiset snat, niin… ei tuo kuva oikeastaan edes ole niin huono.

Juuri tämä!

Tässä on malliesimerkki siitä kuinka toisto aikaansaa tuon tehon. Se vahvistaa kaikkien ruohojen ja muidenkin muotojen hahmotusta. Tuo kuva on todella kolmiulotteinen. Katsoja on ikäänkuin tuolla ja se tulee siitä, että toisto kertoo miten homma on... avaa sen ”koodin” miten levymäinen kuva edustaakin kolmiulotteista avaruutta.

Eikä siinä vielä kaikki. Ulottuvuudet ovat vain ulottuvuuksia. Tuon kuvan rauhallisuus tulee myös muista asioista.

Aivan loistava kuva!

Damn!

Somessa äijä laittoi hienon kuvan joutsenkaksikosta. Jauhoin kommenteissa sitten siitä kuinka toisto luo kolmiulotteisuutta.

Jos vain suinkaan haluat, uskoisin sen kuvan olevan tässä ketjussa aika bueno juuri koska se ei pelkästään ole hemmetin hieno, vaan siinä on mistä oppia.

Lisäksi ne on hyvin vaikuttavia elukoita.

Täysin aiheen vierestä: alkoi soimaan päässä Eppu Normaali tuosta ”ajatusteni huonossa seurassa”.

Maisemakuvaus on kivaa. Koen sen alkeet helpoiksi ja sitä voi tehdä ex tempore -pohjalta. Sinä tosin olet siinä määrin minua parempi valokuvaaja, että tuo ”taiteilijan silmän” puuttuminen varmaankin tarkoittaa jotakin vähän korkeampitasoista kuin miten minä asian näen. Kun olet laittanut tänne ja muuhun someen lukuisia hienoja kuvia.

Ziisus, noi originaalit on hienoja, mutta onko karate niissä siltikään aitoa karatea?

Yllätyin siitä, kuinka feikeiltä siivet näyttävät ylipäätään, mutta samasta olen yllättynyt myös Korkeasaaressa paljain silmin. Eihän ne siipielukat ole todellisia. Myös originaaleissa siivet näyttävät vastaavasti epätodellisilta.

Vetävätkö kamerat muka ensi kädessä jpg:ksi... Ja mitä tässä katoaa...

Se ei oikeastaan ole mielestäni edes yhtä mielenkiintoista kuin tämä jälkimuokkaaminen. Joku kamppailulajien parissa toiminut lehtityyppi teki tässä suhteessa karseaa työtä kun teki kaikista henkilöistä rumia feikkejä. En muista mikä lehti, mutta sitä meininkiä en koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä.

Noissa raakaversioissa on pimeyttä. On ihan kohdillaan pohtia, josko on tilanteelle ja todellisuudelle kuvaavampaa hieman valaista.

Tykkään noissa originaaleissa siitä, että Suomessa näyttää oikeasti tuolta. Muokatuissa taas on hieno kuva siitä miltä näyttäisi etelämmässä, missä aurinko valaisisi enemmän. Ja tässä suhteessa kyllä hyvin muokattua.

Suurin hatun nosto silti itse räpsäisyistä!

Ihan uteliaisuudesta, onko sulla tiedostoja originaaleista muokkaamattomina jäljellä?

Jos on ja jaksat, niin laitatko tähän ketjuun kaksi viimeistä ja neljänneksi viimeisen?

Minua kiinnostaa miltä erityisesti siipien detaljit näyttävät muokkaamattomina.

Se hirvi oli kyllä ihan uskomaton.

Saatan laittaa omiani, mutta kun sä ja AM olette täällä raiskaamassa ketjua kaiken maailman oikeasti hyvillä kuvilla, saatan potea tiettyä alemmuudentuntoa.

Joo, palatakseni kysymykseeni ja visioon, ajatukseni on siis sen suuntainen, että voisin kuvitella, että olisi mahdollista valmistaa sellainen kamerarunko, jossa on yksi paikka "digikameralle" ja yksi paikka tallennustilalle ja että rungossa olisi sitten linssimekanismit ja kaikki ohjaushärpäkkeet. Vaihtoehtoisesti ohjaukselle voisi tehdä vaikka kolmannen paikan.

Tuo mainitsemani "digikamera" siis kattaisi sen osan kamerasta missä optisten mekanismien jäljiltä muuttaa kuvainformaation digitaaliseen muotoon. Luultavasti tällaisella toteutuksella se voisi olla aika pienikin levy joka painettaisiin paikalleen ja kuuluisi naks.

Sitten kovalevy kytkettäisiin vastaavasti kokonaisuuteen, esim suoraan kiinni tähän mainitsemaani "digikameraan".

Ja tässä olisi standardi kuten USB:ssä on ja vaikkapa ennen oli diskettien ja vaikkapa kasettien suhteen. Kamera pilkottaisiin osiin vähän vastaavalla tavalla kuin television ja blu-ray-soittimen kokonaisuus on pilkottu.

Tavallaan vähän wituttaakin kun se videokamera maksoi silloin aikoinaan puolta tonnia ja nykyään iphone toimii valokysymyksissä niin paljon paremmin. Sen sijaan se optinen koneisto on tietenkin mitä se on.

Nättiä!

EDIT: Pistetääs tähän samaan...

Mulla on reilu kymmenen vuotta vanha digivideokamera ja olen pohtinut kameroiden kehitystä. Voisi kuvitella että kyseinen laite on hyvä linssiensä ja tämän tason mekanismiensa osalta mutta että kovalevyt ja teknologia heti linssien jälkeen on vanhentunutta.

Tehdäänkö nykyään kamerat sillä tavalla että osia voi vaihtaa? Kun siis voisin kuvitella että olisi kivaa jättää linssikoneistot jossain kamerassa ennalleen ja päivittää kameran muuta teknologiaa sen sijaan että joutuu vaihtamaan kokonaisen todella kalliin kameran.

Ilmeisesti ainakin hämäräkuvaus on ottanut suuria askelia. Tämä ero näkyi melko selvästi vaikkapa iPhone 4:n ja 5:n välillä ja nuo kamerat ovat vain parantuneet koko ajan.

Onko tuossa lintukuvassa minkäänlaisia jälkikäsittelyjä ja mikäli, niin miltä näyttäisi suodattamattomana?