Haku löysi 9 tulosta

Lasse Candé
elo 20, 2018, 15.46
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Tässä on varmaan jotakin viestinnällistä haastetta, sillä itse ymmärrän tuon edellisen viestin ensimmäisen kappaleen lopun ja koko toisen kappaleen ("Minun mielestäni oleellisinta on määrittelyn sijaan ymmärtää, miten voimakkaasti subjektiiviset ja irrationaaliset kokemukset ja käsitykset vaikuttavat toimintaamme. (...)") yhä edelleen noin.

Mutta tässä näkyy myös mahdollinen selkeä näkökulmaero, jos Epulla onkin koko ajan fokus enemmän karismaatisuutta kokevassa (johdettava/oppilas), karismaattisoletetun tahon (johtaja/opettaja) sijaan. Muutenkin, olen siitä saakka kun ensimmäistä kertaa näin tekstejä tästä kiinnittänyt huomiota siihen, että Eppu käyttää sanaa "ilmiö" eikä sanaa "ominaisuus". Aluksi sivuutin sen fysiikan opettajan pilkunnusautteluna, mutta tämän ketjun edetessä alkaa näyttää siltä että sana voisikin olla harkittu tai muuten vain onnistunut. Jos Eppu käsitteleekin jonkinnäköistä karismaattisuustapahtumaa, joka pitää sisällään sekä johtajan että johdettavan (=ilmiö) eikä karismaattisuutta joka johtajalla on (=ominaisuus).

Miten tahansa, Epun pointti siitä, että yhden näkökulman minkäännäköinen haasteellisuus ei saa laittaa pistettä muiden näkökulmien käsittelylle, on itsestäänselvästi tosi.



Toisekseen, karismaattisuuden tai "karismaattisuustapahtuman" syitä voi ymmärtää kun ymmärtää milloin näistä on kyse tai päinvastoin, näitä voi ennustaa ja harjoitella, jos ymmärtää mistä ominaisuudessa tai ilmiössä on kyse. Tätä voi lähteä käsittelemään mistä suunnasta tahansa. Tämä tietenkin aikaansaa kana vai muna -asetelman ja meillä on taipumus painottaa kana-näkökulmaa jos muut puhuvat liikaa munasta ja päinvastoin. Ei aina voi puhua pelkästä munasta.
Lasse Candé
elo 20, 2018, 11.36
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Mielenkiintoinen pointti, mikäli luen sen oikein. Eli että karisman syvintä luonnetta ei ole pakko hahmottaa (ja esim tätä kautta tajuta kuinka sitä voi oppia, mikäli se on mahdollista), vaan asiaa voi pohtia myös sen merkityksen kautta, oli se mitä tahansa. Suurin piirtein näinkö?

Tuossa laitoin sulkuihin käytännön implikaation ymmärtämisestä. Eli että sitten ehkä pystyy harjoittelemaan. Toisaalta se voisi myös tarkoittaa että oppilas voisi vapautua karismaattisen hahmon tarpeesta. Ymmärryksestä voi seurata mitä tahansa hyvää. Mutta tosiaankin se on yksi asia ja jos ei siinä pääse eteenpäin, ei sen tarvitse rajoittaa keskustelua karisman merkityksestä, joka on isoksi osaksi toinen asia.

Koska tämä lähti sotavoimista, siellähän olisi ensisijaisen tärkeää saada johtajat aseteltua oikeisiin tehtäviin, jolloin karismaattisuuden tunnistamisen (sillä tasolla että vaikkapa kuinka paljon sitä koetaan olevan) ja sen tarpeen vastaavan löytämisen kautta voisi asetella johtajia oikeisiin tehtäviin.

Ja kun tästä palataan samoissa merkeissä kamppailulajeihin, mitä luultavimmin karismaattisten henkilöiden opettajanostoihin on jo mekanismeja, ihan jo alkaen siitä että sellaiset hakeutuvat niihin tehtäviin tai eivät ainakaan pakoile niitä. Ja aivan varmasti fiksut opettajat tekevät oppilaistaan nostoja. Tällöin olisi silti tärkeää antaa muiden kehittyä. Lajeihin tästä saa siis ainakin sen inputin, että ei välttämättä ole pakko laittaa hyvillekään oppilaille vetämispaineita, jos vain löytyy muita täyttämään sen tilan.

Yhdessä koryussa muuten edellinen päämies ohjeisti nykyistä valitsemaan oppilaaksi potentiaalisesta teknikosta ja potentiaalisesta opettajasta mieluummin potentiaalisen opettajan, vaikka olisi teknisesti huonompi. Tämä, koska se takaa koulukunnan säilymisen varmemmin, opettajuuden ollessa juuri se oleellinen tekijä. Luultavasti koko asettelu on hypoteettinen ohjenuora, mutta tuollaiset tarkastelut tehtäneen pintapuolisesti jonkin karismaominaisuuden pohjalta tai sitten nopeasti bongattavan analyyttisyyden.
Lasse Candé
elo 19, 2018, 01.58
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Hyvää settiä!

Tuossa vähän näkyy se mitä PetriP meinasi, mikä oli itselläni tausta-ajatuksena ja mistä jatkoin Petrin viestin jälkeen.

Eli tämä Epulta...

"Legitiiminä vallankäytön perusteena voidaan hänen mukaansa käyttää rationaalislegaaleja perusteita, traditioita tai karismaa."

...ja paljon muutakin tuossa viestissäsi ikäänkuin tekee karismaattisuudesta käsitteen joka on irrallinen kaikista paremmin ymmärretyistä käsitteistä. Tuossahan mahdollisesti "rationaalislegaali" pitää sisällään näitä tässäkin keskustelussa mainittuja vetäjän laatutekijöitä?

Itse olenkin aina ajatellut jotakuinkin niin, että kun muut positiiviset kuvaukset loppuvat (mutta positiivisuutta on vielä enemmän) mennään karismaattisuuden piiriin. Toisaalta en ajattele täysin näinkään, vaan karisma soi omissa korvissani sellaisella tavalla, joka jotenkin yhdistelee pätevyystekijöitä ja ulkoisia attribuutteja. Esim miesten tapauksessa pitkiä sellaisia pidettäneen karismaattisina herkemmin. (?)



Mielenkiintoista tässä kaikessa on tietenkin yhteys kamppailulajimeininkeihin. Näissä piireissä melkein sata prosenttia porukasta haluaa turvariepuja, joilla asioita voi yksinkertaistaa. En mene sen syvemmin siihen, kuinka tämä näkyy eri lajigenreissä. Kun mainitset nämä kultimmat setit, siellä luultavasti ulkoistamisperuste on jotakuinkin sellainen, että "meidän mestarimme pystyisi" ja siitä eteenpäin sekoittuu isähahmo ja visio itsestä samojen taitojen omaajana. Vaatii hemmetinmoista karismaa onnistua saamaan seuraajia tuolla tavalla. Menee aiheesta hieman ohi, mutta osa bullshit osaajista on oikeasti päteviä kamppailijoita. Olen kuullut lähemmin juttua yhdestä tällaisesta, joka osaa sitten laittaa ns runtua oikeissa kohdissa ja siellä on siis väkivalta yhtenä ohjausmenetelmänä mukana, että saadaan jengi huutamaan hallelujaa...

Vähän karkasi, mutta tuossa Epun viestissä näkyy nähdäkseni myös toivo, eli että ehkäpä karisman kautta voi saada lisäarvoa. Aivan varmasti näin onkin, mutta onko myöskin niin, että oikeastaan ainoa keskusteltava tässä on, mitä helvettiä tämä karismaattisuus tarkoittaa? :D
Lasse Candé
elo 16, 2018, 20.10
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Olin ymmärtävinäni Andyn pointin tuossa, mutta kaimansa on vastaavasti oikeilla jäljillä.

Itse suosin harjoitteita, joissa voi tuntea sekä haasteellisuuden että kehittymisen. Se saa tuntemaan itsensä hyväksi, jos tuntuu että ei osaa, mutta että oppii ja kohta jo melkein osaa.

Alkumetreillä karatessa on haasteita kiertää nyrkkejä oikein siinä vakiokaratelyönnissä ja toteuttamalla ensimmäisen session treenin tämän suhteen oikein, voi saada jengin aika innostuneeksikin siitä että kehittyvät.

Mutta antti_lk:n pointti haasteista on vastaavasti arvokas. Andy ei tarkoittanutkaan että jäädään mukavuusasteelle nauttimaan hyvyydestä. Tästä on silti tärkeää erikseen mainita, koska treenien vaikeustason säätö voi olla hankalaa kummin päin tahansa ja monesti kannattaa myös vaikeuttaa ja osoittaa tällä tavoin puutteita.



Mutta enemmän ketjun varsinaisesta aiheesta, itseeni upposi PetriP:n viesti kenties parhaiten tähän mennessä, sillä itsekin olen ajatellut karisman melko pinnallisena konseptina. Tai ei oikein niinkään, mutta vähän niinkuin esiintymishyvyydessä analoginen rakkausmaailman sille ominaisuudelle että kaikki ovat lääpällään. Eikä pelkästään analoginen vaan osin jopa päällekäinen: karismaattisiin henkilöihin monet ovat lääpällään, vaikka ei kenties olekaan sama asia.

Ja juuri tämän pointin takia itseäni kiinnostaa ensimmäisenä käsitteen määrittely. Että minkälaista ominaisuutta Eppu lähti kelailemaan johtajuuteen liittyen. Sitten kun määritelmä on kiinnitetty, voi asiaa pohtia sen kontekstista. Tai toki myös muistakin, koska jo nyt sana ymmärretään erinevin tavoin.
Lasse Candé
elo 15, 2018, 11.24
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Pitääkin vastailla omiin kysymyksiini...
Lasse Candé kirjoitti:
elo 7, 2018, 13.01
mutta miten täällä nähdään karisma ja sen merkitys? Minkälaiset vetäjät ovat karismaattisia ja onko se vai jokin muu motivoivaa?

Entäs arvovalta? (En tykkää sanoa "auktoriteetti" ominaisuutena (vaan tahona), mutta tuo oli paras otsikko mitä keksin.) Miten tärkeää teille on että vetäjä on auktoriteetti, eli että hänellä on arvovaltaa? Linkittyvätkö arvovalta ja karisma mielestänne yhteen vai onko kyseessä erilliset ominaisuudet?

Entäs vetäjät...
Yritättekö olla karismaattisia ja jos, niin miten? Tai tiedättekö/luuletteko olevanne ja mistä luulette karismanne rakentuvan? Onko teille arvovalta tärkeää ja miten pidätte sen näppylöissä?

(...)

Entäs kokemuksia vetäjistä? Saa ilmiantaa, varsinkin jos on hyvää sanottavaa!
En itse oikein omaa selvää kuvaa siitä mitä karisma tarkoittaa ja olisikin kiva kuulla Epulta minkälaisella määritelmällä hän on pelannut gradussaan. Olen aina ajatellut karisman jonkinnäköiseksi valovoimaksi, joka tarttuu kohderyhmälle. Vuorovaikutuksen osaaminen tai edellytysten omaaminen siihen. Koska maailma on epis, myös ulkoiset pinnalliset asiat voivat mielestäni vaikuttaa tähän.

Näen karisman merkityksen kaksipiippuisena. Oppilaana tarvitsee auktoriteettia joka vahvistaa etenemisen tapahtuneen. Toisaalta kuvailemani valovoimaisuus-karisma voi varsinkin alussa motivoida. Mutta myöhemmin olisi tärkeää, että ei tarvitse kiiltokuvaesimerkkiä ja että kypsyisi myös omatoimisesti. Ehkä kuitenkin nämä ovat lopulta harhoja ja kamppailu on sosiaalista toimintaa, jossa tarvitaan yhteisö joka potkii persauksille. (?) Ja ollaan takaisin opettajan karismaominaisuuksien tärkeydessä.

Tässä kohtaa näkisin myös eron johtamisen ja opettamisen välillä. Varsinkin jos oppi on sen kaltaista kuten kamppailussa, että enemmänkin tutkitaan laajasti melko perustavanlaatuista tavaraa, eikä niinkään edetä kurssimuotoisesti kohti uusia haasteita. Jälkimmäisen kategorian opettaminen kenties muistuttaa enemmän johtajuutta. (?)



En luule tarvitsevani arvovaltaista opettajaa, vaan anti kiinnostaa enemmän. Toki jos sitä antia on, tulee arvovalta itsestään. Se, että homma on näppylöissä ja treenijärjestelyt sujuvat, on tietenkin tärkeää. Tällöin voi keskittyä itse asiaan. Ylipäätään kaiken arvovaltameiningin tulisi tähdätä siihen että keskittyminen helpottuu. Tässä mielessä en ole tykännyt inttimäisestä opetuksesta, jossa ensinnäkin käsketään liikaa ja jossa toisekseen pilkotaan opetusta liikaa irrallisiin vaiheisiin... jotka käsketään erikseen ja käskyjä pitää odottaa.

Jos puhumisen tapa on kovin inttimäinen, tulee itselleni kuva siitä että opettajuudessa on epävarmuutta, jota yritetään tällä piilottaa. Kari sanoi hyvin toisessa ketjussa, että liika "ärjyvä äkseeraus" saa oppilaat etsimään heikkouksia ja löysäilemään. Näin varmasti on. Toisaalta näen tällaisen usein promoavan tottelumeininkiä ja jotkut pitävät siitä. Sitten yhteisö on vähän ajan päästä ennen kaikkea valikoitumisen, mutta mahdollisesti myös yksilönjalostuksen kautta, opettajansa näköinen. Jos oletetaan että tämä ei ole epäonnistuminen, on varmaan sitten arvovaltaisuus tärkeää, sillä se on edellytys tällaisen toiminnan rakentumiselle. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Ehkä joku oppilas kaipaa tätä. Mutta suhteessa omiin kiinnostuksenkohteisiini kypsästä vastuunkantoon kykenevästä oppilaasta tämä ei istu, ellei sitten lasten opetuksessa, mistä minulla ei ole yksittäistä treeniä lukuunottamatta lajikokemusta.

Mutta joo, jos tämä intti-"arvovalta" sivuutetaan, niin näkisin omalla kohdallani karisman ja arvovallan yhteyden niin, että arvovalta tulee annista ja karisma voi tukea tätä antia. Karisma ei lisäänny arvovallan tavoittelusta vaan heikkenee. Tämä valovoimaisuus-karisma lisää myös suoraan arvovaltaisuutta. Pidän ominaisuuksia erillisinä, mutta toisiaan suurin piirtein tuolla tavalla läheisesti sivuavina.



Vetäjänä luulen olleeni karismaattinen ja haluamallani tavalla arvovaltaisa. Sellaisille, jotka eivät ole tottuneet rivijärjestelmässä takomiseen, saatan vaikuttaa jopa intti-tyypin käskyttäjältä, mutta se on sitten voi voi. Uskon oletetun karisman rakentuvan oman kiinnostukseni välittymisestä ja esimerkillisyydestä, sekä toivottavasti myös pohditusta ja harjoitellusta viestinnästä. Samoista asioista uskon oletetun arvovaltaisuuteni rakentuvan. Ja siitä että minimoin käskyttämisen, esim etten käskytä kenen pitää mennä rivissä mihinkin vaan annan kasata itse, että en käske koko porukkaa kun saa tekemällä vain sanomalla parille, pohtimalla hiljaisuuden ja metelin vaihtelua jne.

Ja aloitin sanomalla että luulen olleeni... En ole opettanut enää pitkiin aikoihin ryhmiä. Kun sain yhden keikan 2013 Ruotsissa leirivetäjänä, suunnittelin homman ja uskon vetäneeni kotiin. Noin muuten arvelisin että vähän vajaaseen kymmeneen vuoteen ei ole kovin hyviä sessioita mahtunut ja satunnaiset pienryhmäsessiot ovat menneet ihan eri merkeissä.

Näiden tärkeys onkin mielestäni suurempi, mitä isompi ryhmä. Mitä pienempi, sitä enemmän vuorovaikutuksellisuus nousee esiin. Suunnittelenkin sellaiset vain parilla pääajatuksella ja vähän katselemalla mihin homma etenee. Poikkeuksen muodostaa jos piensessio on enemmän treenisessio kuin jakosessio. Treenisessio tietenkin toteutetaan tekeminen mielessä pitäen. Tällaista en ole vetänyt pitkään aikaan.



Ilmiannan potkulaisia karismansa puolesta. Ja tässä nyt tietenkin unohtuu nimiä, mutta voihan sitä ilmiantaa myöhemminkin. Elikkäs aluksi Rojola, Jasse ja Mjölnir. Jassen treeneissä kävin jo ennen potkua muutaman kerran ja homma rakentuu esimerkillisyydestä, hyvistä treeneistä ja innostuneisuudesta. Rojolan ja Mjölnirin tapauksessa kantimia on ansaittu jo tänne kirjoittelemalla, mutta uskon että sama vaikutelma olisi muutenkin välittynyt. Rojolan tapauksessa (Senshido) rauhallisuus ja merkittävät ajatukset ("niin, tuostahan voi tosiaankin vain lähteä karkuun") sekä selkeästi hyvä sisällönhallinta hoitavat homman kotiin. Mjölnir taas on selkeästi ammattilainen, jolla on vetämiseen liittyen jotakuinkin kaikki palikat paikallaan. Aiheeseen liittyen voisi kai korostaa sitä puolta, että vaikka inttimäinen jämäkkyys näkyy, rento varmuus ja kohtaamistaidot poistavat siitä kaiken sen negatiivisen mitä olen edellä mollannut ja homma näyttää enemmänkin järkevältä systematiikalta.

Potkumiiteissä ollut kyllä muitakin todella karismaattisia, mutta nimet unohtuvat ja koko kohtaamisetkin. Osa taas on vetänyt hyvin ihan muilla kantimilla.
Lasse Candé
elo 11, 2018, 03.04
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Hemmetin hyvää settiä!

Oli todella mielenkiintoinen juonne, kun Kari hehkutti pelottavaa opettajaa ja todella nopeasti sen jälkeen Andy moitti opettajaa joka saa oppilaat tuntemaan itsensä huonoiksi.

En tiedä oliko tämä keskustelullinen jatkumo vai kaksi irrallista pointtia, mutta ymmärrän tarkalleen Karin pointin. Jos tuntuu että joku vaatii, persoonansa vaatii, sitä haluaa vähän todistellakin jne, niin sitten on motivoitunut.

Oli laji mikä tahansa, olen kyllä itse ollut sillä tavalla lapsi, että olen halunnut todistaa vetäjälle ("aikuinen") että minä kyllä teen. Kuvittelisin että urheiluissakin valmentaja voi saada otteluasetelman muutettua täysin itsestään vaatimiseen ja että vastustajaksi tuleekin vastustajan sijaan valmentaja. Pari tällaista kokemusta itselle sattunut ja voisin kuvitella että varsinkin kamppailu-urheilussa lajien luonteen takia, näitä ope-lapsi -suhteita tulee paljonkin.

Mielenkiintoinen ajatusleikki, miten valmentajan ja opettaja-treeniparin suhde on parhaassa tapauksessa luultavasti käytännössä sama, mutta lajikontekstista riippuen pakko pakottaa sopivaan lajikulttuuriin.



Seuraavaksi enemmän omiin kysymyksenasetteluihini...

Kiitos muuten loistavasta setistä!



Aa, PS: Ja tuo Andyn pointti tietynlaisesta autoritäärisen pelottavasta opettajasta joka saa kaikki epäonnistumaan...
Kyse ei ole tietenkään hyvästä opettajuudesta, vaan hyvästä tarinankerronnasta ja huonosta opettajuudesta.

On yllättävää, kuinka usein tällainen tarinankerrontameininki nostaa päätään erikoisissakin mestoissa urheilun ulkopuolella. Eipä taida urheilukaan olla immuuni tälle...
Lasse Candé
elo 8, 2018, 17.18
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Todella painava pointti tuo nollaksi tunteminen ja taidan ymmärtää kuinka tarkoitat sen positiivisena ja sellaisena, että löytyy kiinnostus ja motivaatio sekä vieläpä toivo. Näinkö suurin piirtein?

Kun sanot että parhaassa tapauksessa tämä saadaan aikaiseksi tekemättä juuri mitään, minua kiinnostaisi, onko sinulla silti joitakin kuvailuja siitä, kuinka se aikaansaadaan tai vaikkapa että mitkä vetäjän ominaisuudet herättävät tämän sinussa?
Lasse Candé
elo 8, 2018, 11.43
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Kari kirjoitti nimittelyketjuun viestin jonka merkittävin osa nähdäkseni kuuluu tänne. Tässä viesti miinus noin 35%, jotka käsittelevät nimittelyjä.

Jos käsiteltäisiin siellä nimittelyä ja täällä opettajuutta.
Kari Aittomäki kirjoitti:
elo 8, 2018, 03.26

Veikkaisin että vahvin opettajaopin opettajani oli Larry Hartsell, jonka tyyli oli varma, rauhallinen ja edelleen innostunut mutta sellasella aikuisen tai oikeastaan vanhenevan miehen järeäntyynellä tavalla.
Hän toimi usein itse ukena ja varoitteli sankarihahmotuksista, koska "mikään suunnitelma ei onnistu sataprosenttisesti."
Oli aika vaikutus kun guru anto tehdä itelleen fightstopperin ja ohjeisti sen viimeisen jenkakiristyksen kunnolla pohjaan.

Ja toisaalta otti aikaa esittääkseen catchin tekniikkalikumäet mullen.. niinku oikeasti.
Jesus ku otti mahtavanihanasti kipiää!
Sanatonta opettamista, siis myös ohjaamisen alallla.
Tuntu aika sattans mukavalta kun mestari kerto että you got tools for this shit.
Lasse Candé
elo 7, 2018, 13.01
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Vastaukset: 28
Luettu: 3733

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Epun Kahvilan viestistä tuli idea avata ketju:
Eppu kirjoitti:
elo 6, 2018, 22.08
https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/pro-gradu-karismaattisesta-johtajuudesta-toi-laudaturin

Tuli viimeisen parin vuoden aikana väännettyä gradu karismaattisesta johtajuudesta. Ilmiön keskiössä on perinteisesti pidetty johtajaa, hänen ominaisuuksiaan ja käyttäytymistään. Työssä avataan kaleidoskooppimaisesti erilaisia näkökulmia.

Koko työ verkkojulkaisuna

Tästä riittäisi varmasti keskusteltavaa kamppailulajipiireissäkin esiinyvänä ilmiönä.


Tuolla ensimmäisen linkin jutussa sanotaan melko vapaasti referoiden, että käsitykset johtajan karismasta vaihtelevat, mutta karismalla saa alaiset tekemään suuria urotöitä. Tietyssä mielessä selvääkin, mutta miten täällä nähdään karisma ja sen merkitys? Minkälaiset vetäjät ovat karismaattisia ja onko se vai jokin muu motivoivaa?

Entäs arvovalta? (En tykkää sanoa "auktoriteetti" ominaisuutena (vaan tahona), mutta tuo oli paras otsikko mitä keksin.) Miten tärkeää teille on että vetäjä on auktoriteetti, eli että hänellä on arvovaltaa? Linkittyvätkö arvovalta ja karisma mielestänne yhteen vai onko kyseessä erilliset ominaisuudet?

Entäs vetäjät...
Yritättekö olla karismaattisia ja jos, niin miten? Tai tiedättekö/luuletteko olevanne ja mistä luulette karismanne rakentuvan? Onko teille arvovalta tärkeää ja miten pidätte sen näppylöissä?



Olisi kiva kuulla myös Epulta, mistä lajikontekstissa nämä saattaisivat rakentua? Itse kun olen aina mennyt sitä kautta, että olen tiedostanut johtajan roolini ja ottanut sen sitten vastaan. Se ei tarkoita pokkurointia, vaan sitä että yksinkertaisesti tiedostaa asian ja tekee parhaansa. Ottaa rennosti sen kanssa, että kyllä ne tekee ja suunnitelma on niin hyvä, että siihen (ja mahdollisiin poikkeamiin) kannattaa luottaa. Tätä kautta uskon Epun gradutyön antaneen ajatuksia, jotka voisivat soveltua myös lajimaailmaamme. Tästä olisi todella kiva kuulla myös muiden mielipiteitä. Monet täällä ovat kuitenkin kohdanneet useita kymmeniä johtajia, opettajia ja lajivetäjiä, jolloin täällä on varmasti paljon ajatuksia aiheesta.



Entäs kokemuksia vetäjistä? Saa ilmiantaa, varsinkin jos on hyvää sanottavaa!



(PS: Käytän sanaa "vetäjä" yleisnimityksenä valmentajalle, ohjaajalle ja opettajalle. Se on joskus aiheuttanut pientä närää, mutta parempaakaan nimitystä en ole löytänyt. Tästä aiheesta on omakin ketjunsa, niin ei jatketa siitä.)