Haku löysi 5 tulosta

Lasse Candé
syys 19, 2018, 01.59
Keskustelualue: Dojang
Aihe: Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?
Vastaukset: 26
Luettu: 3838

Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?

Juuri tuossa rannelyönnissä ollaan niiden voimankäytöllisten asioiden äärellä, mitä vähän meinasinkin. Kyseinen rannelyönti on perustavanlaatuinen voimantuottoharjoite paljoon ja oma urakenini perustuu paljolti sen rannelyönnin opetuksiin. Rullaan vain loppuun asti urakeniksi. Tästä erillinen asiansa on sellainen uraken, missä nyrkki on valmiiksi käännettynä suorasta asennosta yli ja mitä voi käyttää esim iskuissa käsivarsiin, rystystökkäyksenä siis.

Ja juu, en itsekään palauta takaisin samaa reittiä vaan jotakuinkin kuten Lee tekee tuossa. Niitä suoria palautuksia havainnoineena, näyttää aika käsivoittoiselta. Jotenkin se palautus sivun kautta tuntuu luontevammalta ja siltä ettei tarvitse itse lyönnissä laittaa jarruja päälle. Ja ellei meinaa vetää myös olkapäätä takaisin, niin joutuisi puskea palautuksessa kyynärpään aika luonnottomasti sivulle, jos palauttaisi samaa reittiä. Mutta siis tuosta palautuksesta tulee se alkuperäinen epäselvyys itse lyönnin radasta.

Tuon uraken-version kanssa kannattaa harjoitella rinnakkain läpilyöntejä. Harmi että demomahdollisuudet ovat huonot, mutta itse pyörittelin aikoinaan paljon urakenhuitaisuja sivulle siten että käsi toimii ikäänkuin ruoskana ja sen ojennuttua kunnon huitaisu laajassa kaaressa pidemmälle, samaan aikaan olkapää vakauttaen. Jäykkyystilasta riippuen joutuu katsella himmailun astetta, jos tosiaankin "sulattaa" hartian, mutta on ihan hyvää oheisharjoittelua. Ja opettaa paljon myös luontevista osasten reiteistä suhteessa toisiinsa, eli linjauksia.



Tuo ajatus etusormen rystysestä onkin mielenkiintoinen. Kun koko uraken on vähän sellainen, että miten kovaa sillä edes kannattaa lyödä ja että minkä tyyppinen sen vaikutus on, niin juuri tuollainen mahdollisimman wittumainen iskevä piikki kuulostaa järkevältä. Meillä on versio, jossa etusormen rystysnivel suoristetaan ja pitäisin tätä jokseenkin samana kuin Leen joillain videoilla näkyvä fingerjab. Se tulee kihon kumite 5:ssä ja suoritustapoja näkyy valitettavan erilaisia. Mutta siis etusormen nivelellä pitäisi lyödä nenää. Oletan näin tehtävän, jotta on turvallinen pistemäinen maali, johon voi jopa sormella kevyesti lyödä harjoitellessa. Jotkut ovat sitten jalostaneet kuinka nenää lyödään ja muokanneet hieman, mutta arvelen itse että siinä muuttuu katan sisältö, ja siksi räppään itse samoin kuin opettajani uraken-tyyppisesti etusormella nenän suuntaan.
Lasse Candé
syys 18, 2018, 23.12
Keskustelualue: Dojang
Aihe: Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?
Vastaukset: 26
Luettu: 3838

Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?

Tuo on liikesuunnaltaan täysin sama kuin karatessa tyypillinen uraken. Lee vain tekee palautuksen hieman poiketen siitä että vetäisi samaa reittiä takaisin. Mutta ei edes kovin paljoa poiketen.

Ei tuon osumasuunta ole suoraan vasemmalta oikeaan vaan paljon enemmän eteenpäin. Kyseessä on silti "rystypuolen" lyönti.

Meillä oli Suomessa tuollainen perustekniikka aikoinaan kun suoritin Wadon mustaa vyötä täällä. Nähdäkseni kyseinen tekniikka tuli Tatsuo Suzuki senseiltä. Wadon piirissä on urakenille monta perusharjoitetta, mutta itse siis taoin aikoinaan käytännössä samaa kuin mitä Lee tekee tuossa ja aika paljon teinkin silloin. Siksi on melko helppoa nähdä mitä Lee tekee.



Sanottakoon, etten itse pidä kyseistä tekniikkaa kovin tärkeänä käyttöteknikkkana, mutta näen siinä suuria hyötyjä kehonkäytön harjoitteluun.
Lasse Candé
syys 18, 2018, 12.54
Keskustelualue: Dojang
Aihe: Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?
Vastaukset: 26
Luettu: 3838

Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?

Yksi, mikä minulle tulee mieleen, on tuo lyönneissä näkyvä vartalon kierto. Pidän mahdollisena että se on liioiteltu. Näen itse asian niin, että karatessa ja koulunyrkkeilyssä opetellaan vartalon kiertoa siksi, että ihmiset eivät osaa sitä. Mutta että lyömisessä se ei riitä, vaan se on vain yksi komponentti.

Itse pidän sellaisista lyönneistä jossa vastakkaisen puolen kyynärpää pysyy lähellä alkuasentoa. Tämä vaatii sitä että selkä aukeaa oikealla tavalla ja että oikeat lihakset etupuolelta tulevat mukaan. Perusteluja tällaiselle peruslyönnille on kaksi. Jos lyöntiin ei liitä pakkoliikkeitä toiselle kädelle, toinen käsi voi soveltaessa tehdä mitä sen tarvitsee. Eli siitä tavasta ettei tee mitään on helpompi siirtyä muiden asioiden tekemiseen kuin siitä että tekee aina samalla tavalla. Toinen syy on voimantuotollinen. Käsien symmetrinen liike (molemmat esim työntää) vähentää vartalon kierron momenttia ja tätä kautta vapauttaa resursseja vastustajaan kohdistuvaan voimantuottoon. Miksi pyörittää koko vartaloa kun ei tarvitse? Miksi puskea yhtä olkapäätä poispäin vastustajasta, kun se on se suunta mihin haluaisi tuottaa voimaa?

Tätä voi kokeilla lyömällä jotakin sopivan periksiantamatonta mutta sillä tavalla pehmeää, että ei ihan liikaa tarvitse varoa. Esim kova säkki paljaalla kädellä on hyvä. Jos lyö "karatelyönnillä" eli vetämällä toista kättä taakse, pettääkö voimantuotto vastakkaisesta olkapäästä? Minulla pettää ja kun olen katsonut toisen tyylin mestareiden lyövän näin makiwaraa tai muuta maalia, niin sama homma. Sitten vakauttaa vastakkaisen puolen ja hieman pyöristää rakenteita ja kokeilee uudestaan. Tällöin on mahdollista lyödä niin että se tuntuu koko rakenteessa ja sen jälkeen on enää kysymys siitä kuinka hyvin saa tätä vielä sidottua kokonaisrakenteeseen ja sitten pelkästään siitä kuinka paljon saa tällä rakenteella tuotettua voimaa.

Mutta kierto on yksi perusharjoite. Sulkeminen on toinen, eli esim symmetriset lyönnit molemmin käsin. Ja tässä kuvailemani "hyvä lyönti" sellainen missä sulkeminen ja kierto yhdistetään niin, että ne kumoavat toistensa vaikutukset passiiviseen puoleen ja molemmat tukevat aktiivista puolta sekä voimistavat koko kehon rakennetta.

Luulin muuten että tuon finger jabin suunta on kuin pingiksen rystypuolen lyönti, mutta näyttääkin että teet ainakin välillä kuin kämmenpuolelle. Joka tapauksessa, ehdotan ettet käännä vartaloa liikaa ja pohdit toisen käden roolia edellä kuvattu mielessä. Kämmenpuolen sisäänpäin kohdistuvissa lyönneissä osa minusta tekee aina samaa liikettä molemmin käsin. Rystypuolella vastaava periaate, mutta avaan lähinnä vastakkaisen puolen kyynärpäästä hieman fiiliksenä. Tapoja on varmaan muitakin, mutta treenasin rystypuolta yhdessä vaiheessa aika runsaasti (karaten uraken, eli backfist). Sulkevat liikkeet ovat alkaneet kiinnostaa viime vuosina taas enemmän.



Ajattelin tuoda Systemaketjusta tänne:
Eizei kirjoitti:
syys 18, 2018, 12.01
Tuo että lyöminen perustuu "healingiin" herätti kans ajatuksia. En tiedä mikä näkökulma hänellä tässä siihen on mutta mä nään asian sillai omassa tekemisessä, että. Jos tyyppi hakee sitä läpivetoajatusta ymmärtämättä kokemuksellisesti miten voima lähtee maasta, kulkee kehossa, osuu, kimmahtaa takaisin ja palaa maahan, hän ei lyö itseään, eikä toista ajatellen terveellisesti. Ranteita menee ja kroppa ottaa turhia tärskyjä. Kaveriin päin kontrolli ei ole hyvällä tasolla. Luulisin, että systeman ajatuksella lyödä liike ja impakti on terveellistä omalle keholle, se perustuu hallintaan, ei murskavoimaan. Ja vastustaja saa tilannesidonnaisesti kontrolloidumpia tällejä, lähes terveellistä :D
En ole varma onko tuo ajatus takaisin ponnahtavasta voimasta hyvä valmennuksellinen mielikuva. Siinä on ainakin näin fysiikan opettajan näkökulmasta katsottuna virheajattelun mahdollisuutta. Sellaista, missä Newtonin kolmatta lakia ei ymmärretä vuorovaikutuksen symmetrian kuvaajana, vaan missä se virheellisesti ymmärretään syy-seuraus-suhteena jollakin peräkkäisyydellä. Newtonin kolmannen lain mielessä jokainen kehon palikka vuorovaikuttaa viereisensä kanssa koko ajan tehden täysin vastakkaisella voimalla jokaisessa hypoteettisen vaikutuspinnan pisteessä. Osuman aikana tämä palikoiden ketju menee myös lyöjän ja lyötävän välillä ja tällöin jokaiselle vierekkäiselle palikkaparille pätee että ne vuorovaikuttavat symmetrisesti. Huom, symmetria pätee vain rajapinnoissa, jotka sitten voi laittaa minne tahansa kohtaan tätä nelijalkaista kokonaisuutta.

Käytännöllisesti katsottuna virhe voisi olla siinä, että kuvaus kuulostaa siltä että osumahetkellä "maksetaan jotakin hintaa" tuotetusta voimasta ja ikäänkuin tämä tasapaino tuottaisi jotakin lisävoimaa kokonaisuuteen. (?) Mitään tällaista realiteettia ei kuitenkaan ole olemassa, vaan osumahetkellä kannattaa jatkaa voimantuottoa koko vartalolla. Saattaa tietenkin olla että tuo mielikuvaa ohjaa tätä koko keholla tapahtuvaa voimantuottoa hyvin, mutta pidän mahdollisena että se on ns "common sense misconception" Newtonin kolmannesta laista. Parhaassa tapauksessa se tietenkin herättää mielikuvia rentoudesta tavalla joka tukee koko kehon voimantuottoa, mutta tässä tapauksessa kyse on mielikuvavalmennuksesta eikä missään nimessä hyvästä analyysistä.
Lasse Candé
syys 9, 2018, 20.12
Keskustelualue: Dojang
Aihe: Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?
Vastaukset: 26
Luettu: 3838

Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?

Äkkiseltään näyttää että käännät vartaloa hieman liikaa. Itse teen vastaavia sillä fokuksella, että lyövän puolen hartia tosiaankin menee eteenpäin, mistä tulee tuonsuuntainen kierto. Mutta tuossa kierto näyttää raskaalta ja itsetarkoitukselliselta.

Jotenkin tuo videon editointi tosin sellainen, että vaikea sanoa oikein mitään varmuudella, joten tuokin on vain jotakin pohdintaa.

Ja sitten on vielä täysin toinen asia, että kun testailee, yksi tapa on nimenomaan siirtää huomio vastakkaiselle puolelle (esim vasempaan lapaluuhun). Mutta yksi osa fiilistä pitäisi olla että laittaa koko kroppaa peliin ja tekniikan taakse. Myös päätä ja niskaa kannattaa tässä suhteessa miettiä. Saa myös muita hyötyjä tapojen kannalta.

Koska keho on hyvä tuomari, kysynkin, soittaako mikään tästä mitään kelloja?
Lasse Candé
tammi 17, 2018, 17.21
Keskustelualue: Dojang
Aihe: Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?
Vastaukset: 26
Luettu: 3838

Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa?

Lyöntien palautusten harjoittelu on välillä ollut täälläkin aliarvostettua suhteessa tärkeyteen. Sen lähellekään ainoa pointti kun ei myöskään ole lyönnin palautuksen parempi oppiminen. Palaan tähän ihan pian, mutta ennen sitä täytyy sanoa että sen tarjoamat hyödyt siihen että pystyy pitämään asentonsa ja tasapainonsa kunnossa kun lyönti lähes varmasti epäonnistuu hieman, on tärkeää. On aika paljastavaa kun luulee osuvansa, laittaa paljon peliin ja lyö totaalisen ohi. Saa huomata, miten tärkeää on että osaa toimia siellä lähellä täyttä ojentumista eri tavoin.

Mutta palautusten harjoittelussa on myös toinen pointti ja se on analoginen tuolle painon pudottamiselle, jotta hetken päästä tuki- ja kitkavoimat maan ja lyöjän välillä kasvaa. Elikkäs jos (esim suora) lyönti palaa samaa reittiä takaisin, siinä on samoissa kohdissa samansuuntaiset voimat pelissä, katsoi sitten palautusta tai lyöntiä. Eli otetaan vaikkapa "karatelyönti" kyljeltä ojennettuun ja palautus ojennetusta kylkeen.
1. Kyljeltä -> ojennetuksi:
Voima ja kiihtyvyys kyljellä eteenpäin ja ojennuspäädyssä taaksepäin.
2. Ojennetulta -> kyljelle:
Voima ja kiihtyvyys kyljellä eteenpäin ja ojennuspäädyssä taaksepäin.

En vain kirjoittanut palautuksen vaiheita kronologiseen järjestykseen, mutta tuosta siis huomaa että dynamiikan perusteiltaan liike on kumpaan suuntaan tahansa samanlainen.

Olen itse saanut suuria kehityshyötyjä kun aloin tutkia palautusta ja tekemään vetoja (myös ja varsinkin kahden käden samaan aikaan) ihan hemmetisti. Spekuloin sen toimivan jotenkin sillä tavalla, että siellä mistä liike alkaa on enemmän hallintaa ja siellä minne liike päättyy on enemmän voimaa. Eli ilmaan lyödessä jarrutusvoima lienee suurempi. Tai jotta saadaan täsmällisempää terminologian käyttöä, sekä ojennetussa asennossa että kyljellä voima on suurempi siinä liikkeessä (lyönti/veto) missä näihin päädytään. Niinpä voisi spekuloida että lyönnin räjähtävää lähtöä saakin paremmin treenattua vedolla ja samaten loppuasennon tekniikkaa.

Lopputuloksena onkin tullut siistimpiä ja terävämpiä lyöntejä.

Tuo harjoite missä ojennetaan hitaasti ja palautetaan räjähtävästi oli kovassa käytössä silloin kun tätä asiaa tutkin. Tavoitteena on päätyä siihen, että käsi melkein kimpoaa itsestään takaisin. Meillä aina sanotaan, että ei mitään palautuksia vaan rentoudutaan vain, niin käsi palaa takaisin. Pitäisin tätä huonona kielenkäyttönä, mutta toki hyvänä tavoitteena ja opastajana. Koska hemmetti kun se ei onnistu, niin sitten sitä alkaa hakemaan. Taitaa ratkaisu lopulta olla se, että on vain tullut niin hyväksi palauttajaksi, että prosessi on automatisoitu ja osaamisen takia rento...



Tuo pudottaminen on hyvää settiä. Käytännöllisesti katsottuna samasta syystä ajatellaan usein että räjähdetään sekä ylös että alas kun lyödään. Ja laajennus tästä on kuuteen suuntaan (kahden muun ulottuvuuden vastakkaiset suunnat vielä mukaan), mikä on konseptina tietenkin sama kuin räjähtäminen joka suuntaan. Videolla on mielenkiintoista se, että tuolle prosessille on ikäänkuin laadittu oppimispolku. Olen itse aina luottanut opettajana sen kertomiseen kuinka tulee tehdä ja se toimii tietenkin hyvin jos on vakioperusharjoitteet joita taotaan aina. En ole kunnolla päässyt näkemään tämän tuloksia, koska ei ole koskaan ollut kovin intensiivistä ja pitkäaikaista opetussuhdetta. Ja toisaalta, koska en silloin (melko kauan sitten) vielä tiennyt kaikkea mitä tiedän nyt.

Ja Alioppilas puhuu asiaa käsien heilutteluista ja pyörittelyistä. Teen itse hemmetisti ja se opettaa juuri tuolla Alioppilaan ohjeistuksella tekemään vartalosta liikkeen pomon. Siinä saa myös hyvin harjoiteltua tuota painon pudottamista, kun huomaa pikkuhiljaa että pyörittäminen joka perustuu painon pudotuksiin ja nostoihin, on tehtävissä rennosti erittäin pienillä painonpudotuksilla. Käytännössä näkymättömillä. Näyttää vain kädet pyörivän ihan ilmaiseksi.