Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 1 tuloksen

Lasse Candé
joulu 26, 2017, 05.37
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Väkivaltaiset joulumuistot
Vastaukset: 6
Luettu: 1094

Väkivaltaiset joulumuistot

Karin viestin alku on todella hieno ele aiemmille kirjoittajille, tälleen joulun aikaan kun melkein kaikkien tunteet ovat de facto jollakin tavalla pinnalla.

Kiitokset ylipotkijoille, kun siirsivät tämän tänne ja vaihtoivat nimen. Oli vähän shokki huomata joulumuistoketjun Kahvilassa käsittelevän tällaisia aiheita.

En ala avaamaan laajemmin perhe-elämääni. Sen verran voin kuitenkin sanoa kaikella rakkaudella edesmennyttä faijaani (joka siis ei mahdu tähän aiheeseen ollenkaan kirjaimellisesti) kohtaan tehdäkseni pointtia ketjuun, että joulu voi olla stressaavaa aikaa. Me asetamme vaatimuksia ympäröivälle maailmalle ja tunteet ovat pinnassa. Tämä saattaa saada marttyyrisen muodon. Miettikää nyt sitä mistä kertoo se, kun monet sopivat miten tekevät lahjojen suhteen. Hienoa toimintaa ja samassa, eikö tästä näy kuinka iso asia joulu on lähes jokaiselle suomalaiselle? Kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään tuota. Miksi moisesta asiasta pitää sopia? No koska siihen on syy. Kannattaa miettiä sitä.

Faijani saattoi olla marttyyri jouluna siinä sen välissä miten ei halunnut mitään ja miten kuitenkin sitten halusi jotakin mitä ei onnistunut sanomaan. Perheessäni ei ollut mitään jouluväkivaltaisuuksia, mutta ymmärrän kuinka niitä voi muilla olla. Faija laittoi hieman fiinimmät vaatteet jouluillalliselle ja sitten kun kaksi teiniä kakaraa ei tietenkään voi olla hirveän vakavasti, tämä oli ikäänkuin pettymys. Faijani oli todella rankan astman ja pahan vatsahaavansa takia sairauseläkkeellä ja sosiaaliset kuviot perheen ulkopuolella vieraalla paikkakunnalla (kasvukuntani, muttei hänen) vähäiset. Meidän perhejengi ajoi hänelle liian monta sosiaalista funktiota ja kun katselen taaksepäin, hän on kyllä sellainen sankari että huhhuh. Pienenä se oli faija-kaikentuottajakone ja näin aikuisempana ymmärtää että se on myös ollut kärsivä mies joka taisteli päivästä toiseen vain kakaroidensa ja vaimonsa eteen. Ja mitä taistelua niiltä terveydellisiltä lähtökohdilta... Huhhuh. Hoiti tämän homman loppuun että meistä tuli kunnolla aikuisia ja lähti sitten pois.

Silti, enemmän pointista, noita suorituspaineita kertyy jengille, kuten faijalleni. Näen niitä tuttujen parissa ja muistellen esim eksiäni aika paljon. On odotuksia, on jännitystä, on paineita. Näen samoja piirteitä itsessäni odotuksien suhteen. Jonkin verran paineidenkin, joskin minimoin tätä, jotta voin olla jouluihminen. Paineet => Odotukset. Minut erottaa tuntemistani huonommista esimerkeistä lähinnä aivan hemmetin pitkä pinna. Tunnetasolla olisin varmaan kunnon "en tahdo mitään ja samalla tahdon täydellisen joulun" -irrationaalinen marttyyri. Mutta pitkän pinnan ja varoittavien esimerkkien takia näen tämän ja tunnistan piirteet ja olen myös aika hyvä katsomaan oleellista ryhmää sen toimivuuden kannalta ja tuomaan sitä mitä tarvitaan hyvään jouluun. Ja tämän faitin käy todella moni ja onneksi hyvällä menestyksellä. Jengi tajuaa että on tärkeää jeesata, joustaa jne jotta kaikille läheisille tulee hyvä joulu. Jotkut vetävät tämän pinnallisesti läpi ja jotkut ihan oikeasti nauttivat tästä. Jotkut pakenevat monin tavoin. Tunnen itse esim sellaisia jotka eivät vietä joulua ja NÄIDEN KYSEISTEN ihmisten tapauksessa veikkaan vahvasti raastavan kokemuksen pakenemista. Tätä joulua myös paetaan, monin tavoin.

Kaikki mitä selitän, kertoo samalla aika raastavasta sosiaalisesta paketista ja ei ole lähellekään ihme, että joillekin tämä tunteellisuus, suorituspaineet ja odotukset käyvät liian koviksi. Lajialue huomioiden, voisikin miettiä sitä, että kun näin on ja tulee aina olemaan, kuinka vanhurskas minähahmo voi jeesata stressaajaa? Olen itse huomannut että noin sadalle prosentille kelpaa mahdollisimman tavallinen keskustelu jossa huomaavat että hypätään hitusen oletetun muotopasskan ulkopuolelle aiheisiin jotka eivät yleensä kiinnosta muita. Poistetaan se jouluoletus ja sen vaatimukset ja ollaan normaalisti. Paradoksaalisesti tämä "jouluttomuus" siinä juhlan keskellä nimenomaan antaa näille ihmisille sen joulun, koska joku tajuaa heitä. Ja tästä on joulussa kyse. Ja samassa ainakin minä otan kaikissa virallisissakin tilaisuuksissa aina mahdollisimman suuret vapaudet rentouteen. Minä tykkään ja jengi tykkää. Tämä antaa usein sen pakotien stressaajalle...

Lapsi ei tietenkään voi hanskata tätä, joten olisiko tämä lopulta sellainen suositus pariskunnan laupiaalle samarinille vetää homma leppoisaksi sen stressaavan puolison suhteen? Jos toinen kerran ottaa paineita, mitäs jos vahvempi ei ota eikä lataa? Ja silleen...



Ei mitään kokemuksia, mutta toivon että jeesaa ymmärtämään sen kuinka ne kusipäiset, huonon hetken löytäneet tai muutoin epäonnistuneet hemmetin helposti päätyvät tähän nyt ja tulevaisuudessa.