Kari on tuossa oikeassa. Hajoaa lyömällä nyrkillä, mutta käsi saattaa aueta myös. Olen nähnyt tämän tapahtuvan vuoden 95 Fiat Puntoon ainakin.

Ikkuna oli luultavasti hieman auki.

Joo ja nyt taas puhutaan korrelaatiosta vs ekvivalenssista. Antit tarkoittavat selvästi korrelaatiota, missä rajoissa juuri mainitsemasi kaltaisia "poikkeuksia" voi silti olla.

Toisaalta kun hajoamisissa osa perustuu vääntöihin, on isomman nyrkin tapauksessa isompia momentteja. Kansankielellä ehkäpä niin, että pienempi nyrkki voi olla "kompaktimpi". Esimerkki tällaisesta voisi olla kun osuu viereisillä rystysillä ja tälli ajaa näitä toisistaan poispäin, niin rystysten välin ollessa isompi, vääntö on kovempi.

En tiedä löytyykö tällaiselta suunnalta mitään validia.

Toisekseen on tietenkin huomioitava että pienellä nyrkillä voi tuottaa kipua pienemmillä voimilla, joten vertauskohdan ei ehkä pidä olla voima vaan jokin painelähtöinen. Tai jokin sekoitus näitä, ihan riippuen mistä tässä ylipäätään puhutaan.

Pidänkin hyvin mahdollisena, että MikaM visioi paineen kautta, kun itsellänikin on muistoja ns kovista pienistä nyrkeistä, varmaankin juuri tähän perustuen.

Joo, landella kasvaneena, sellaisilla kaikenlaiseen landeduuniin enemmän taipuisilla on kyllä ollut vähän voimakkaammat nyrkit kuin mitä kaupungeissa kasvaneilla edes tyypillisesti näkee.

Itse koin aikoinani saavani hyötyjä karatejuttujen ohella ihan punttisalihommista. Ja myöhemmin tietenkin varastoduunista. Koripallokin varmaan jeesasi, mutta sellaista duunitaustaa ei itselläni ole mistä tuossa edellä puhuin.

Nyt tekee peräti tiukkaa tehdä parketilla rystyspunnerruksia. Melko uusi kehitys on tämä ja pitää kyllä korjata, koska se on jo vähän noloa.

Niin, sen verran täytyy vielä sanoa väliin tulleista viesteistä ohi, etten tarkoita pistariharjoittelun olevan jotenkin automaattisesti huonoa jos pitelijä ei osaa aina käännellä niitä. Sehän mahdollistaa lyöjälle pelin, jossa säätelee kätensä asentoa maalin mukaan ja saa monipuolista soveltavaa lyöntiharjoittelua. Siis jos voi hyväksyä sen, että harjoitus on tällöin muuta kuin peruslyöntien toistoa.

Paljain käsin en tykkää kaarevista pistareista yhtään, mutta tässä tapauksessa ne mahdollistaa valinnanvaraa kulman kannalta, säätämällä osumakohtaa. Suurin hyöty tietenkin kohokoukussa. Ongelma on siinä, että ollakseni suht tarkka lyöjä, tulee lähes väkisinkin huonoja osumia näihin kapistuksiin enemmän kuin suoriin.

Todella yleinen ongelma on että pitäjä ei osaa osoittaa pistareilla suoraan eteen, vaan osoittaa melko reippaastikin alas (tätä ihmettelen välillä etteivät he tajua) tai joidenkin tapauksessa että osoittaa molemmilla hieman sisäänpäin käännetysti, eli vähän toisiaan päin. Ja varsinkin yhdistelmissä on jostain syystä vaikeaa erotella asennot, mistä nämä yleiset virheet varmaan johtuvatkin. Toinen kun on suoran ja kohokoukun pidon välimuoto ja toinen suoran ja yläkoukun.

Itse muokkaisin mieluummin koukkuja muiksi ja jättäisin suorat suoriksi. Jos ei halua olla liian wittumainen pätijä, voikin korjata pitäjältä pelkästään suoran pidon tärkeänä perusteena ja muihin reagoida muokkaamalla lyöntiä itse. Ja olisi ihan suotavaa että vetäjä kertoisi kuinka niitä kuuluu pidellä missäkin harjoitteessa.

Mutta itse tuota voi käyttää 90-asteen etsimisharjoituksena. Yleisesti ottaen sitä kulmaa kannattaa hakea, asian tässä merkityksessä.



Sanottakoon vielä huomiona pitelijälle ja vetäjälle mutta semisti aiheesta ohi, pito eteenpäin on vaikeaa ymmärrettävistä syistä, liittyen ihmisten huonoon ranne-sormi-hallintaan ja kyynärpäätietoisuuteen. Hyödyt suojauksille, torjunnoille ja muille asioille joissa voi olla universaalia tekniikkaongelmaa voivat kuitenkin olla valtavat. Oppii hyvää avokäsijännitystä, tietoisuutta kämmeniin ja ehkä ennen kaikkea pitämään kyynärpäät alhaalla, mistä on hyötyä otteluasennon lisäksi suoriin lyönteihin. Jos vetäjä saa mainittua tätä sivulauseessa, asia saatetaan ottaa paremmin vakavissaan ja pitäjä saa toisenlaista treenihyötyä. Ainakin itse teen pistarin pitäjänä heti sen pisteen jälkeen kun maksimaalinen treenihyöty toiselle on taattu tilanteesta maksimaalisen treenihyödyn harjoitteen myös itselleni.

Mulla ei riitä osaaminen koukuissa tähän aiheeseen liittyen riittävän pitkälle, mutta ennen kaikkea olen itse päätynyt lyömään koukkuja paljain käsin erittäin varovasti ja siis etten lyö lähellekään täysillä. Ne ovat ikävällä tavalla sekä kovanopeuksisia (mielessä m/s) että riittävän hyvin tuettuja siihen että tälleistä tulee myös ns painavia. Kun tähän lisää suoraan verrattuna huonomman osumakontrollin ja kaarevamman liikeradan, ollaan aika vaarallisilla vesillä.

Kohokoukkuja ei oikein saa mielekkäästi säkkiin edes lyötyä, mutta ala- ja yläkoukuissa olen itse säkkiharjoittelussa irrottanut kontekstista pelkäksi osumien kerryttämiseksi tai ellen, käyttänyt erittäin mallaavia lyöntejä todella varovasti.

Pistareissa taas kannattaa olla itsellä herkkyys sen arvoimisessa että osuuko oma nyrkki 90-asteen kulmassa vai eikö pitäjä osaa kääntää niitä oikein. Ellei väline ole todella säännöllisessä käytössä tai taustat melko pitkät, harvat osaavat käännellä niitä oikein päin, eli ihmiskunta on idioottimainen, ei välttämättä ihmiset. Ja jos ne eivät ole oikein päin, kannattaa vain hyväksyä että harjoitus huononi merkittävästi, yrittää hieman vaikuttaa josko saisi edes kerran jotakin osumaa muistuttavaa ja ennen kaikkea säästää nyrkit seuraavalle päivälle. Se että lyö paljaalla vinoon pistariin liian kovaa kun ei anna oikein mitään.

Itsekin säädän hieman kulmaa ranteessa, riippuen lyönnin tavasta tosin. Yksi ajatus on että sen suuntaisesti, miten lyönti kaartaa. En ole minäkään varma onko tässä järkeä, mutta olen kokenut järkeväksi, kun samalla katsoo ettei lyö liian kovaa. Kovemmissa lyönneissä pitäisi varmaan nyrkin sijaan säätää itse lyöntiä esim kaarevuudelta vähäisemmäksi, mutta tästä olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä. Ja kaarevuuden vähentämisellä tarkoitan että tekee lyönnistä ikäänkuin sivusuuntaisen suoran tai kohokoukun tapauksessa nousevan. Ehdotus kuulostaa voiman kannalta huonolta, mutta tämä ei ole suuri huolenaihe, kun todella harvan nyrkki kestää täydellä voimalla vedettyä koukkua.

Väli kipeytynyt? Miten pieneltä alueelta? Jos vähän laajemmalta kuin miltä rystysten väli kuulostaa, tätä voisi mahdollisesti välttää vastaisuudessa miettimällä uusiksi peukalon roolia nyrkin muodostuksessa.

Yksi tapa on painaa etusormea peukalolla tiukemmin kohti muita sormia. Kun mietin asiaa, todellinen syy saattaisi kuitenkin olla lihasten jännittymisessä siinä peukalon juuressa etusormen puolella. Jos ongelmassasi on kyse tästä, on sitten seuraava haaste siinä että puristuksen tapa ei aseta peukaloa liian pahasti osumille alttiiksi esim osuessaan käsiin. Tästä peukaloaspektistahan Dempseykin tuossa varoittaa, toisena argumenttina power linen lisäksi tähtäämiseen nimettömällä.

Tuosta Jack Dempseyn power linesta, kun googlaa vaikkapa "Jack Dempsey pdf" niin itselläni on ensimmäisenä osumana "Championship Fighting by Jack Dempsey (1950)" ja osoite on jokin bmsi.ru. Valitettavasti en saa tällä masiinalla järkevämuotoista linkkiä, mutta suosittelen muutenkin lataamaan ja lukemaan tuon kirjan.

Yhdeksäs luku käsittelee tätä power linea. Dempseyn pointti on että voimantuoton luonnollisin linja menee pikkusormen rystysen läpi. Hän sitten varoittaa kuitenkin sillä tähtäämistä rystysen heikkouden takia ja ikäänkuin kompromissina ehdottaa tähtäämistä nimettömän rystysellä. Toteaa että tällöin osuu usein myös sen naapureilla eli kolmella rystysellä.

Hänen esityksensä on kovaa luokkaa vakuuttavuudessa ja hän tarjoaa todisteeksi testejä jossa nojataan seinään. Näiden takia kaikki ketjun lukijat nyt kiltisti menevät googleen ja lataavat tuon kirjan. Dempseyn kirjoitustapa on todella mukansa tempaava ja vakuuttava. Koska tilanne ruinaa kysymystä että entäs muut lyönnit kuin mainittu, Dempsey tarjoaa lisätestejä ja lopulta henkilökohtaisen vakuutuksen, että sama periaate koskee kaikkia "normaalinyrkin" lyöntejä.

Karin mainitsema pikkusormipuristus saattaa olla sukua tälle power linelle. Olen törmännyt analyysiin, jossa käsien välinen yhteys nähdään fysiologisessa mielessä lihaskalvoyhteytenä ja yksi tällainen yhteys menee ilmeisesti pikkusormien välillä. Olen saanut tästä välillä fiiliksiä ja jotenkin koen kehollisesti että tämä asia saattaa olla osa selitystä tuolle power linelle ja osa selitystä Karin mainitsemille puristusotteille.

Kari puhuu asiaa pikkurillistä. En ole koskaan itse testannut tuota esineen puristamista, mutta kun fiilistelen fiilistä, uskon asian olevan noin. Hyvä asia että tonik kirjoitti rentoudesta, mutta ei se ole ristiriidassa sen kanssa mitä Kari sanoo. Tässä on vain nettiselittämisen vaikeus. Olen itse huomannut että kun huomioi peukalolla paketin sitomisen ja Karin mainitseman pikkurillijännityksen, niin tällöin ikäänkuin oman onnen varaan jätetyt etu- ja keskisormen rystyset tekevät oikeita asioita. Ja kuten tonik sanoo, ranteen asennon merkitystä ei voi väheksyä.

On melko tunnettu ajatus että jättää tussin kokoisen aukon sormien väliin. Pelkkää passkaa toki, mutta mielikuva on hyvä. Aukko on pienempi eikä suora, mutta mielikuva voi ohjata silti, eli meriitit siitä. Eri jännitys kuin puristuksessa. Mutta oma suosikkini on ajatus nyrkin sisään suljetusta kärpäsestä, jonka paras elintila on about keskarin paikkeilla. Nyrkki niin tiukka että siellä pysyy liikkumatta ja ääneti, mutta jos avaa käden, niin lähtee lentoon eikä oikeastaan edes kärsinyt vankeudestaan.

Oma treenini oli sitten lyödä suoran maksimietäisyydelle ja monen tällin jälkeen kun nyrkki jo tietää mitä tehdä, niin alkaa lyömään kovempaa sekä nopeuden (maksimivoima) että työntävyyden (impulssi, "massalyönti") mielessä. Näitä treenatessaan kannattaa lähteä kevyistä osumista ja onnistumisista, koska kun lipsahtaa liian pitkälle, niin treenit kannattaa eli joutuu lopettamaan siihen. Jos pysyy mukavuusalueella, saa vain takoa ja takoa ja tulee vahvemmaksi.

Karin huomio rautakangesta on kohdillaan melko laajasti. Kannattaa iskeä myös muilla osilla ja jämäköittää näin. Saa tarvittavia ominaisuuksia, muttei kuluta itseään loppuun yhdellä tapaa. Esim vasaralyöntejä ja avaritällejä sekä ihan puristuksia ja muita lihastreenejä.



Ja mitä tulee osumarystysiin, wittu mua otti pattiin huomata että Dempsey oli oikeassa "power line":nsa kanssa, eli että pikkurilli on optimaalinen. Se tosiaankin on, mutta kun se taas ei kestä mitään. Ärsyttävä ristiriita.