Point kirjoitti: Käsittääkseni lyhyilläkin itsepuolustuskursseilla(kin?) on tarvetta käydä jonkin aikaa ns. teoriaa, jossa käydään läpi mm. tilanteiden ennakointia ja riskien vähentämistä. Jostain syystä, tai ainakin sellainen kuva minulle on välittynyt, että varsinkin naisten itsepuolustuksen suhteen tämä aihe on erityisen herkkä. Tätä ei helpota ollenkaan, että aihe on päässyt politisoitumaan ikävällä tavalla. Miten, millä tavalla ja mistä aiheista kannattaisi aihetta käsitellä, jotta hyvää tarkoittava itsepuolustuskurssi ei aikaansaisi uutta "lutkamarssia" Tulvan toimittajan käytyä kuuntelemassa mitä se turvallisuuskouluttaja siellä oikein puhuu? Puhumattakaan siitä, että keskustelu kääntyy tilastomatematiikan puolelle "ei ne kaikki ja tekee nekin"-juttuineen. Tällöin on vaarana, että se annettu viesti hukkuu epäolennaisuuksien alle ja kouluttajan muut opit eivät välity, koska viesti koetaan epämielyttäväksi.

Ulosantia kannattaa melkein kaikessa lajiopetuksesta aina muuttaa, siitä miten jokin asia on, siihen mitä tulee tehdä. Kaikkein mieluiten siihen, mitä tulee tehdä asiassa jota nyt harjoitellaan.

Mutta jos siis teoriasta on kyse, niin siihen mitä elämässä pitää tehdä (mieluummin kuin...).

Ulosannissa on myös vakavia ongelmia, jos opetus otetaan syyllistämisenä. Ei siinä mitään; vuorovaikutuksellisuus opetuksessa ei ole kovin helppo asia ja suurimmasta osasta lajiopettajia ei vain valitettavasti tunnu yksinkertaisesti olevan siihen. Tämä kun korjataan sillä että sanoo asiat sopivalla tavalla, katsoo oikeaa tyyppiä silmiin oikealla hetkellä oikealla tavalla ja muokkaa sanomaa tilannetta palvelevaksi, niin puhutaankin melkoisesta asian- ja tilanteenhallinnasta.

Sitä parempaa sessiota voi opettajana kuitenkin yrittää etsiä siltä suunnalta, että miettii aihepiiriä aivan witusti ja sitten tekee itselleen selkeäksi mitä haluaa opettaa ja kuinka tämä asia ajetaan läpi. Tässä kohtaa voi miettiä potentiaalisia sivuraiteita ja mihin niistä ei halua kokonaisuutta palvellakseen mennä ollenkaan.



Itse näkisin että alkuvaiheilla tärkein teoriaoppi on jotakin mikä jo löytyy kaikkien päästä, mutta jonka tielle superego tulee. Itsepuolustustilanteita ei voiteta vaan niissä hävitään mieluiten mahdollisimman vähän. Eli itsepuolustus vs tappelu. Kohtaamani hyvät opettajat välittävätkin tätä sanomaa sellaisella retoriikalla jolla se uppoaa. Kirkkaimpina esimerkkeinä tulee mieleen Ilpo Jalamo ja VKA. Olen itse sitä mieltä että sen tajuamisessa että "ei ole siellä" on taktiikan ydin ja että kyseinen pohdinta on paljon syvempi kuin kyseisen itsestäänselvyyden lausuminen. Tästä tullaan juuri siihen retoriikkaan ja se on sitä opettajuutta se. Hyvän opettajan nerokkaat sanavalinnat syventävät vieläkin kyseisen itsestäänselvyyden tajuamista esim allekirjoittaneella, aina kun niihin törmään. Niitä ei voi yleensä toistaa vaan asia pitää työstää itselle sopivaksi.



Ehkäpä joku voi antaa tähän konkreettisiakin niksejä tämän viestin lisäksi. Tässähän vain käytännössä sanotaan että asia ratkaistaan sillä että muututaan paremmaksi opettajaksi.

Noni, hyvä että Tapani sanoi jotain videosta. En koe hänen silti olevan minun palvelijani.

Uskoisin että Ylen tarjoamat ratkaisut ovat melko paljon laajemmin sovellettavissa kuin munan puraisut ja stondaavan kyrrvän irti repimiset. Tämä tyyppi on vissiin joku "Diana Ball", joka on, olikohan, intersukupuolinen kehonrakentaja.

Sinänsä uskon jossain määrin videolla esiteltävään ajatukseen jonka jo Miyagi sanoi, elikkäs että mennään tien jompaa kumpaa puolta koska keskellä jää auton alle. Noin muuten videon ratkaisut ovat sitä osastoa että jos tuo Diana tms heittää läppää, niin nostan hattua siitä että sai minut hetkeksi epäilemään että olisi tosissaan.

En minä pyydä sinua kertomaan mitään. Minä kysyn.
Ja mielestäni ihan perustellusti kysynkin. Kun edellä oli jokin läppäjuttu ja pitkään videoon ei tule saatesanoja, en jaksa katsoa sitä.

Enkä tarkoita että sillä olisi juuri mitään väliä jaksanko. "Minä vain kysyn."

Saisiko tuosta helvetin pitkästä videosta jotain referaattia? Kannattaako se katsoa ja miksi?

Puolessa minuutissa olen vain kuullut ärsyttävän äänen, eikä ole odotukset korkealla että saisin mitään näkökulmaa naisten itsepuolustukseen tai että edes naurattaisi.

Eli lyhyesti: Miksi?

Uskon samoin. Saattaa suuttua ja saattaa saada oikeutuksen.

Mutta voi myös käydä toisin.

jjs kirjoitti:

Lasse Candé kirjoitti: Yksi sellainen tyypillinen on ettei olla ensin itse vedetty rajoja että kuinka minähahmoa saa lähestyä ja sitten niitä huonostimuotoiltuja rajoja ei osata oikein niille muillekaan välittää.

Mihin tutkimukseen tai kenen kokemuksiin tämä perustuu?

Perustuu itsereflektioon, muiden miesten arpomisen näkemiseen kun härnätään muilla motiiveilla, lukuisiin naisten kertomuksiin (jotka puhuvat sen puolesta että hämmennysilmiö on todellinen), mahdollisesti nähtyihin tapauksiin (en muista ihan varmuudella), lukuisiin lehtijuttuihin missä avaudutaan jälkikäteen siitä kuinka ei osannut tehdä ahdistelulle hämmennyksissään mitään (ja kuinka siitä saattaa aiheutua syyllisyyttä) ja varmaan aika paljoon muuhunkin.

Oliko muuta?

PS: yhdessä tapauksessa nainen laati ensimmäisen hämmennyskerran jälkeen suunnitelman siitä, että toisella kerralla muuten sitten asiaan puututaan. Kolmatta kertaa ei tullut. Nainen oli tajunnut pohdittuaan, missä hänen rajansa menevät ja tällöin oli helpompi sitten oikeuttaa toiminta ja toimia.

Miksi hellvetissä näin itsestäänselvässä ihmisten välisessä dynamiikassa, mihin ahdistelujen usein oletetaan jopa jossain määrin perustuvan, olisi yhtään mitään ihmeellistä?

Vai kyseletkö lämpimiksesi?

Uskon että monessa tällaisessa tapauksessa voi huomata virheitä joita ei esim tuolla videolla huomaa.

Yksi sellainen tyypillinen on ettei olla ensin itse vedetty rajoja että kuinka minähahmoa saa lähestyä ja sitten niitä huonostimuotoiltuja rajoja ei osata oikein niille muillekaan välittää.


Tälleen aiheesta laajemmin, tuon asian pohtiminen on hyvä pohja toimintavalmiudelle. Pohdinnasta kun seuraa myös paremmat henkiset valmiudet kovempiin keinoihin. Ja varmaan myös se, että osaa paremmin olla antamatta tilanteiden jo alunperin luisua väärille raiteille.

Viittaatko nyt opetuksella nimenomaisesti ylen yksinkertaisuudessa ja lyhyydessä pysyvään koko kansalle suunnattuun alkeis-alkeisvideoon virallisilta tahoilta?

Ja siis sanotko että tuossa ylen videossa on toimintamalli joka todennäköisesti johtaa epähaluttuun tulokseen tai on muutoin (miten?) "epäkustannustehokas"?

Holhousyhteiskuntaahan olisi se, että itsepuolustuslajien toimintaa säädeltäisiin. Ei se että viralliset tahot ovat varovaisia, sen enempää kuin että raittiusorganisaatiot kertoisivat miten tulee ryypätä. En nyt ihan näe että tämä olisi holhoamista.

Ja edelleen, alkeena on nimenomaan hyvä keskittyä niihin ratkaisuihin, joilla rikollisuudelta vältytään kokonaan. Mitä muuta voi virallisilta tahoilta odottaakaan?

Luuletteko te oikeasti että jos vaikka poliisi opettaisi kuinka saa tilanteessa x lyödä kerran tai että naamaan on tehokasta tarttua että, viestinnän realiteetit huomioiden, jengi ei jossain määrin saisi sellaista signaalia, että jos lyö kerran, se on oikein tai että naamaan saa tarttua tilanteessa y, jossa lain mukaan ei kuitenkaan edellytykset täyty?

Luuletteko te oikeasti että tässä ei ole viestinnän realiteetit nyt niinku avainasemassa, vaan että tarkoitus olisi muka antaa täysjärkisille ihmisille avaimet kovistakin tilanteista selviämiseen?


Ja eikös itsepuolustuslajeissakin ole melko yleinen tavoite se, että selvitään väkivallattomasti? Eikö tällöin ole parhaat alkeet välineiden antaminen nimenomaan tähän? (Ottamatta kantaa esim käsilaukulla lyömiseen...)

...mikä näkyykin tässä ihan hyvin.
Mitä muuta voi odottaa "viralliselta taholta" kuin ratkaisuja joilla ei oikein vahingossakaan riko lakia?

Ja eikös se ole laajemmassa tarkastelussa hyvä näin?

Minkä mittaisesta kurssista tai minkälaajuisesta kamppailuharrastuksesta puhut?

Jiu-Jitsu ja voipa ovat asia ytimessä. Päättäväisyyden tekeminen osaksi omaa toimintatapaa parantaa mahdollisuuksia suuresti. Jos juttu katkeaa jo heti alkuunsa, se ei ehdi vakavoitua. Mitä pidemmälle ahdistelija pääsee, sitä kovempi motivaatio tulee olemaan.

Olen myös eri mieltä siitä etteikö tätä päättäväisyyttä tarvitsisi harjoitella, koska se olisi itsestäänselvyys. Sen harjoittelemattomuudesta kun voi seurata juuri DV:n mainitsema muusta elämästä tuttu "ei...älä... (hihihi)", joka ei toimi yhtä tehokkaasti.

Videolla nähtävä huonosti näytelty vaikutus taas on mielestäni melkolailla epäoleellinen seikka, koska video ei käsittääkseni yritä opettaa ahdistelijoille, kuinka ahdisteluyritystilanteista poistutaan.