Ai sattans muuten, etten kysynyt airaktilta tuosta mainitsemastaan harjoituksesta kun oltiin muutaman potkulaisen porukassa kisiksellä...

Pitää muistaa ensi kerralla!

airakti kirjoitti: Mielenkiintoinen aihe. Kävin tällä viikolla vierailulla arvostetussa Wado seurassa halmehe:n yllytyksestä, siellä treenaattiin lähietäisyydelle pääsemistä miten en ole koskaan harjoitellut tai edes miettinyt koko asiaa, sille oli joku japaninkielinen sanankin (Lasse varmaan osaa tarkentaa), eli: oltiin normi otteluasennossa, siitä kun lähdettiin liikkeelle niin etujalka liukui noin puolimetriä eteenpäin ennen ekaa tekniikkaa, en meinannut uskoa silmiäni mitä tossa tapahtuu, ensimmäinen ajatukseni oli että tossa kohtaan tulisi ottelusilmän omaavalta henkilöltä vastapalloon. Olen tätä tekniikkaa nyt viikon miettinyt ja en vaan keksi sille mitään järkeä, missään ei tarvitse kyllä noin pitkän etäisyyden kiinniottamista, on melkein kuin hyökkäisi viereiseen kaupunkiin, tai sitten en vaan tajuu. halmehe:lta kyselin treenien jälkeen että mitä siinä oikeen tapahtui, niin kuuluu kuulemma Wadon curriculumiin, enpä ole ennen kohdannut... ja ei ole väliksikään Toisaalta Hessun kanssa kun juteltiin niin meillä oli ihan eri tulokulmat hyökkäyksiin, Hessu notkeana pitäytyy mielellään kauempana kun taas meikäläinen kun on "vähän" jäykempi tapaus niin pidän pitkää etäisyyttä v1ttulumatkana. Mutta noin kaikenkaikkiaan en pidä lyöntietäisyydelle pääsemistä kovinkaan ongelmallisena, menet sille etäisyydelle että voit lyödä Pistekaratessa ja potkiksessa on kaikennäköistä esileikkiä millä lähestytään kumppania, mutta jos siitä kilpailun haluaa saada niin pakko siihen lähelle on mennä, jokainen tyylillään, mutta periaate on suunilleen aina sama, hämäys tai askellus... Itsepuolustuksessa kokemani mukaan ollaan jo heti lyöntietäisyydellä, suurempi ongelma on se että miten sitä lyöntietäisyyttä saadaan tarpeeksi kun toinen on kiinni ryysyissä. Onneksi on Karate

Vähän paha puhua, kun en ihan tarkalleen tiedä tilanteen opetuksia.

Noin yleisemmin, oikea etäisyys on tärkeä. Wadossa tutkitaan sitä etäisyyttä mistä pystyy sisääntulolla hyökätä. Vaikkapa kilpakaratessahan sille etäisyydelle tuleminen on jo flirttiä ja siinä etäisyydellä flirtataan edelleen hämäyksin, kuumottamisineen jne. Oma näkemykseni on että sen suuremmat loikat joissa tuo vaara vain sivuutetaan esim korvaten rohkeudella tai uhkarohkeudella, ei ihan ole Wadoa. Äkkiseltään näyttää vähän vieraalta, mutta riippuu tietenkin miltä etäisyydeltä mille etäisyydelle liikutaan, miten ja miksi. Eli en uskalla silleen sanoa.

Sisäänmenoa kutsutaan Wadossa irimiksi, mutta sillä viitataan tyypillisesti lähietäisyydelle (kiinni) menemiseen. Toki sillä voidaan viitata myös muuhun, jossa sisäänmeno aikaansaa strategisen edun josta pääsee sitten myllyttämään. Sillä voi myös viitata tapaan jolla ensikosketus otetaan siten että pääsee dominoimaan. Hieman terminologiasta riippuen se voi siis kurotella jo vähän kuzushin eli horjuttamisenkin suuntaan. Voi myös olla että nimitys jota käytettiin oli jokin askellukseen liittyvä.

Kurrikulumeja on useita. Pienimmillään Wado on kymmenen perustekniikkaa, yhdeksän kataa ja kymmenen kihon kumitea. Se ei ole kenellekään niin pieni, mutta muu jo vaihtelee. Tuossa kuvattu on jo pariharjoittelua, joten paljon lienee siitä kiinni miten asiaa tahtoo opettaa. En ole itse tähän kurrikulumin osaseen koskaan törmännyt, joten enemmänkin tuntuu itse laaditulta harjoitteelta joka kuvastaa tai ei kuvasta jotain Wadon periaatetta. Eikä siinä, kyllä japanilaisetkin opettajat keksivät joskus extempore harjoitteen jolla jotakin voidaan treenata. Sitä helposti ajattelee että "enpäs tiennyt että tällainenkin löytyy Wadosta", kun sitten kuitenkin se totuus on että opettaja itse keksi tai on keksinyt miten pystyy lähestymään sitä opetettavaa asiaa. Valitettavasti näissä myös joskus oppi ajan mittaan vääristyy, mutta en uskalla arvata onko juuri nyt siitä kyse kun en mistään asianhaarasta mitään tiedä.

Koko problematiikka on mielenkiintoinen.
Mielenkiintoista on myös että itsepuolustuksessa problematiikka pitää tuntea vastaavalla tavalla, mutta siitä näkökulmasta että ei anna sen hyökkijän tehdä samoja temppuja.

On olemassa sisäänkävely, mikä perustuu dominanssiin. Jos on kovempi tyyppi niin kävelee vain sisään ja hoitaa homman kotiin. Voi toimia myös sosiaalisissa tilanteissa määrätietoisuuden osoituksena.

Realiteetit ovat universaalisti että huono paikka käytetään hyväksi tai aukko tehdään. Ei kovin yllättävää että tämä on esim meidän lajimme strategia. Kun se nyt varmaan on kaikkien lajien strategia.

Tuo päättäväinen sisäänkävely on mielenkiintoinen juttu. Ennen kaikkea siinä mennään sisään kun on paikka, mutta toisaalta aiheuttaa myös hämmennystä kun vain käppäilee tilanteeseen. Olen nähnyt tämän monta kertaa. Ei kannata olla kusipää (joku voi suuttua ja kävellä vetelemään pataan) ja ei kannata joutua itsevarmojen kusipäiden kiusaamaksi.