Niin, juuri tuosta syystä en ihmettele, että AVI:n edustaja näkee potentiaalisena ongelmana sen, jos viihtyisyyteen liittyviä ei-jälki-istuntoon seuraavia asioita kirjataan järjestyssääntöihin. Varsinkin jos sitten käykin niin päin, että näistä seuraakin jälki-istuntoa jonkun opettajan antamana, vastoin sitä, kuinka järjestyssäännön kohta alunperin ajateltiin. On myös mahdollista, että eri opettajat näkevät näitä eri tavoin, jolloin tuo AVI:n edustajan näkemys on tavallaan varteenotettava. Missään ei silti käsittääkseni lue noin, vaan vaikuttaa olevan hänen henkilökohtainen suosituksensa.

Itse näen henkilökohtaisesti käytöksen numeron olevan yksi mahdollinen väline niihin asioihin vaikuttamisessa, mistä ei oikein pysty antamaan jälki-istuntoa.

Muistelen muuten AVI:n edustajan myös suositelleen, ettei järjestyssäännössä toisteta lain kieltämiä asioita, vastatakseni tuohon ketjun aiheeseen liittyvään kohtaan. Ainakin tekstin järkevän pituuden kannalta tämä on järkevää, mutta olikohan varsinainen perustelu siinä, ettei anneta vääränlaista viestiä siitä, mikä taho kieltää ja että pidetään tietty selkeys näiden eritasoisten tekstien hierarkiassa… (En muista tarkalleen. Jotenkin noin tulkitsin pointin.)

Tuon Abitti-asian pointtina oli se, että ei olisi mielekäs tilanne, että Opetushallitus olisi laajassa skaalassa jokin jatkokoulutusten hyväksyjä. En tarkoita, etteikö olisi hyvä jos kouluttaisivat enemmän, mutta tarkoitan, ettei olisi hyvä, jos jatkokoulutuksen pitämisen edellytys olisi tällainen leima.

Menee vähän aiheen ulkopuolelle, mutta uskon sopivan ketjuun…

AVI:n kouluttajan näkemys oli, että järjestyssääntöihin voi laittaa vain asioita, joiden rikkomisesta voi tulla kurinpidollisia toimenpiteitä (kuten jälki-istuntoa). Tätä on toisteltu ruotsinkielisellä puolella jo joitain vuosia. Mahdollisesti kaikki ovat kuulleet saman puhujan settiä. Kuulin tuosta ensimmäistä kertaa opeopinnoissani joko 2018 tai 2019. Tuo ei pidä paikkansa, jos katsoo perusopetuslakia, mutta on tuossa pointtiakin: Jos antaa jälkkää vaikka siitä, että jollakulla on hattu päässä sisällä, niin voin kuvitella, että valitustilanteessa voisi kääntyä homma mielenkiintoiseksi. Ja tällöin vetoaminen järjestyssääntöjen hattukieltoon painaisi vain sen verran mitä painaisi.

Kun itse kuulin tuosta koulutuksessa, aloin penätä lähteitä chatin kautta. (Ainoa väylä kysyä.) Vastaus oli, ettei lähdettä ole.

Ja siis vaikka en itse tulkitse järjestyssääntöjen muotoa noin äärimmäisesti, on tuon setin pointti kohdillaan: Koulun tulee tiedostaa roolinsa julkisen vallan käyttäjänä ja siinä on iso vastuu.



Ruotsinkielisellä puolella puhutaan usein kahdenlaisista säännöistä: ”ordningsregler” ja ”trivselregler”. Eli järjestyssäännöt ja viihtyisyyssäännöt. Aloin tuolloin opiskeluaikanani googlata, että mitäs ihmettä, kun en tuollaista kahden säännöstön mallia tunnista sen kummemmin opetussuunnitelmista kuin laeistakaan. Silloin oli oleellisesti kaikki ”trivselregler”-osumat Ruotsista eikä yhtään Suomesta. Voi siis olla, että toteuttavat Ruotsissa vastaavan henkistä lakia (?) juuri näin. Syy miksi minä olen eri linjoilla ja jauhan tätä joka kerta kun tulee mahdollisuus on, että Suomessa perusopetuslain 29 pykälä laittaa viihtyisyyden järjestyssääntöjen/järjestysmääräyksen piiriin, eikä missään virallisessa lähteessä näy mitään kahden sääntöjärjestelmän mallia. Ruotsinkielisellä puolella tuota kahden säännöstön settiä silti kertoillaan kuin se olisi jokin fakta.

Olen yhteen AVI:n koulutukseen osallistunut. Se oli ”vardagsjuridik”, eli arkijuridiikkaa. Kouluttaja kävi läpi perusopetuslakia opettajan arjen kannalta oleellisin osin. Siinä mielessä AVI on tuolle hyvä kouluttaja, että siellä he näkevät, minkälaisia rajatapauksia tulee käsittelyyn ja myös, että minkälaiset vaikkapa sitten koulun järjestyssäännöt ovat. Tästä taas seuraa se, että heillä on aika hyvä näkemys siitä, minkä tyyppisiä asioita järjestyssääntöihin kannattaa kirjata ja ehkä erityisesti, minkä tyyppisiä ei kannata.

Minä en ihan jaa huolta siitä, että jos ei Opetushallitus anna hyväksyvää leimaa, niin koulut ovat vaarassa saada huonoa jatkokoulutusta. Esimerkiksi kun yo-kirjoitukset digitalisoitiin ja meidän piti oppia Abitti ja kaikki matematiikalle ja fysiikalle oleelliset välineet, olin about parhaassa jatkokoulutuksessani. Opetettiin toisiamme ma-fy-ke -porukassa ja sitten yksi ihan normiopettaja piti workshopin Abitista. Silloin oli kiire. Ei olisi oikein ehtinyt hankkia täysin turhaa leimaa tuolle menettelylle Opetushallitukselta ja muutenkan laadulle ei edes ollut taetta. Sen laadun vain sitten huomasi jälkeenpäin.

Jos 18 tunnin jatkokoulutuskiintiöstä jää jäljelle suunnittelujen jälkeen 6-12 tuntia, joka käytetään ihan varsinaiseen jatkokouluttautumiseen, niin ei ehkä ole rehtorilta järkevintä käyttää tätä aikaa enkelihoitoon. Jos 3 tai 6 tuntia käytetään velvoittaen opettajat mukaan, eli valitaan sisältö heille, jokainen rehtori vähintään pyrkii valitsemaan tuohon kriittiseen paikkaan sellaista tavaraa mitä henkilöstö todellakin tarvitsee. Meidän verkostossa on tänä vuonna käytetty tätä aikaa AI-aiheisiin. Kun lukion opetussuunnitelma tuli, käytettiin siihen parina vuotena.

Sivusinkin sitä aiemmin, että siksi uskoni pelkkään voimankäyttöön kurssisisältönä on heikko, että niukasta aikaresusrssista valitaan keskeisiä tai ajankohtaisia sisältöjä ja voimankäyttö ei helposti pääse sille jalustalle. Pitää siinä vaiheessa olla jo ideat aika vähissä, jos noita tärkeitä tunteja käytetään pelkkään voimankäyttöön.

Tarkoitatko opetushallinnolla Opetushallitusta?

Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että yksityinen toimija opettaa laintulkintaa. Ei edes, vaikka Opetushallituksella ei olisi sormiaan pelissä. On vain hyvin pieni osa jatkokoulutuksistani, joissa mitenkään muistan Opetushallituksen olleen läsnä. Nykyään on tilanne paremmin ja AVI on tällä hetkellä merkittävä jatkokouluttaja. Tämä on nähdäkseni uusi ilmiö. Ja tervetullut.

Itse lähden silti siitä liikkeelle, että tuo aihepiiri on niin marginaalinen, että ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tässä mielessä JanneM:llä vaikuttaa olevan hyvä ote, että jotenkin arvelen heidän tulevan paketin olevan kokonaisvaltaisempi, ihan näin rivien välistä lukemalla. Ja sitä sen pitää ehdottomasti ollakin.

sikajudoka kirjoitti: ↑huhti 9, 2024, 10.54 Mitään virallista leimaa ei varmaan ole, mutta jos työnantaja maksaa koulutuksen, pitäisin sitä hiljaisena hyväksyntänä. Joka tapauksessa lähtökohtaisesti kyse on aina hätävarjelutyyppisestä tilanteesta, jos oppilaaseen kosketaan. suosittelen aihetta käsittelevää kirjaa iltalukemiseksi

Työnantajan oletettu hiljainen hyväksyntä ei paina oikeusasteissa mitään, ellei sillä saa vastuuta opettajalta organisaatiolle. Tämä on tietty ihan mahdollistakin. Täysin toinen asia on sitten vielä se, että opettajia saatetaan kenkiä jo kun jokin tuomio ei ole lainvoimainen tai kun ollaan vasta epäilyn asteella. Tässä tapauksessa siis juuri se hiljainen hyväksyjä itse antaisi sen varsinaisen rangaistuksen, mikä on pahimmillaan eräänlainen ”elinkautinen”.

Tuohon toiseen taas. Lähtökohtaisesti nimenomaan voimankäyttö ei ole hätävarjelutilanne ja juuri voimankäyttöön perusopetuslaki antaa valtuuden. Itsestäänselvästi hätävarjeluun ei sellaista erikseen tarvitse antaa.

Olen siinä samaa mieltä, että yläkoululaisen kanssa ei pääsääntöisesti kannata lähteä voimankäyttöön, mutta alakoululaisen kanssa saattaa kannattaa. Joku kannattaa ehkä kantaa tarvittaessa jäähylle, ilman, että hätävarjelun tarpeen tunnuspiirteet täyttyvät. Näitä varmaan jää raportoimattakin joka päivä ja kansalaisena en näe siinä myöskään mitään ongelmaa, jos ratkaisu kantamisesta on oikea ja sellaiseksi kaikkien osapuolten näkökulmasta koettu. Virkamiehenä sitten taas: paperit pitää tietenkin aina laittaa kuntoon.

Näkisin, että laki on muovattu siihen malliin, missä nämä valtuudet ovat siksi, että joka tapauksessa opettajat ovat kautta aikain tehneet oikeaoppista voimankäyttöä, mutta sitä ei ole vain kutsuttu siksi. Se on saattanut olla lain silmissä eräänlainen aukkokohta, että milläs oikeudella tässä opettaja nyt pelasikaan kun turvallisesti de-eskaloi tilanteen kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Nyt siihen on oikeus ja sitä kutsutaan voimankäytöksi. Ennen se oli ehkä nimeltään ”kyllähän aikuisen pitää vaikka kantaa lapsi turvalliseen paikkaan, jotta tilanne rauhoittuu”.

Itse tulen tuskin koskaan voimankäyttämään, koska opetan yläkoulun ja lukion puolella. Alakoulun puolella arvelisin toisin tai ainakin antaisin korkeammat prosentit sille, että jotakuta tulisi siirrettyä ilman, että olisi kyse hätävarjelusta.

Tässä onkin vielä mielenkiintoinen harmaa alue jonkinlaisen ei-voimankäytöllisen fyysisen kontaktin ja voimankäytön välillä. Olen nähnyt useita tilanteita, joissa ei ole hätävarjelua, mutta liikkumatilaa rajoitetaan ja tilanteet ovat ohi ja kaikki hymyilee. Olisi melko absurdiakin, jos noita alettaisiin joka kerta kirjailemaan ylös opetuksenjärjestäjälle, eli yleensä kunnalle. Jokaisella kunnalla olisi päivittäin jokin raportti ja isommilla kaupungeilla useita kymmeniä. Tämän perusopetuslain ilmoitusvelvollisuuden henki ei liene se, vaan ehkäpä jotakuinkin se, että se tulisi ilmoittaa, mikä edes potentiaalisesti voisi kiinnostaa jotakuta osapuolta. Ja juuri tämä tarkoittaa, että on harmaa alue. Veikkaan muuten, että erittäinkin reipas enemmistö voimankäytöstä jää kirjaamatta ja ennen kaikkea siitä syystä, ettei sitä edes mielletä voimankäytöksi.

Koulualue ei ole muilta suljettua, ainakaan mitä tulee opetukseen. Opetus on avointa siinä merkityksessä, että jos 25-vuotias Liisa-Ville haluaa mennä biologian tunnille, hänellä on periaatteessa siihen oikeus. Käytännössä on kai kuitenkin rajattu tätä oikeutta, jos opetuksen on nähty potentiaalisesti kärsivän, mutta periaateessa silti noin.

Niin, mistä tässä keskustellaan sinun mielestäsi? Olen ainakin itse kokenut näkeväni aiheet melko selvästi, eikä seuraamisessa ole suurempia vaikeuksia.

Tosin nyt tuo toisto kouluisäntä-vahtimestarista näyttää menevän ainakin omasta viestistäni ohi, joten varmasti joutuu vähän katselemaan uudestaan, että mistäs tässä keskusteltiinkaan.

Wehmaalta/Wehmakselta/Wehmasilta ( ) todella hyvää tilannekuvaa ja pohdintaa. Vaikka tämä hipookin Kahvilan ketjun laajempaa kouluaihetta, niin itse näkisin järkevimpänä sellaisia kouluyksikkökokoja, joissa ei ole noita oppilaita, joita ei edes teoriassa ole mahdollista tuntea.

Mielestäni opettajien välkkävalvontatehtävät ovat kasvatustehtäviä. Sitä voi jokainen miettiä kyseisen kasvatuksen edellytyksiä, kun on ope-oppilassuhde vs. kun ei ole.

Saa tämän ketjun aiheeseenkin kytkettyä. Voi nimittäin myös miettiä voimankäytön edellytyksiä ja vaikutusta, kun tehdään vastaava vertaus tuntemattomasta aikuisesta tuntemattoman lapsen/nuoren kanssa vs. että näillä on ope-oppilassuhde.

Ainakin itse näen päätöksenteon luultavammin järkevämpänä, jos tuntee oppilaan. Ja näen voimankäytön luultavammin toimivan paremmin, jos oppilas on tottunut kyseiseen opettajaan kasvattajana muutenkin. Sama koskee myös hätävarjelua.

Ehkä ennen kaikkea, näkisin tuttujen kasvojen ennaltaehkäisevän vaikutuksen olevan merkittävä.

Oliko tämä niinkuin ”To be continued…” ?

Joku yliopisto ehkä myös toteuttaa tällaisia yksittäisiä luentoja, mutta tähän verrattavia aiheita löytyisi varmaan monta muutakin, joista tulisi pitää ”yksi luento 300 opintopisteen kokonaisuudessa”. Jos tällaista silti linjataan jostakin tällaisesta yksittäisaiheesta erikseen, ilman että luotetaan sen tosiasiallisesti vain muutaman opintopisteen kokonaisuuden opettajiin, niin sitten tarvitaan tietenkin melko painavat perusteet.


Mjölnir tosiaankin olisi varmasti hyvä tuollaisen koulutuksen pitäjä, koska hänellä on hyvin vahvat taidot suunnata koulutus sen kohderyhmälle. En varsinaisesti silti näe itseisarvoa alan ulkopuolisuudella. Sanoisin, että paras kouluttaja olisi sellaisen tiimin edustaja, jossa on opettajia ja Defendo White -tyyppisen kokonaisuuden hallitsevia ja voimankäyttöaloilla toimineita, jotka ovat laatineet paketin juuri opettajille.

Muistaakseni Defendo Whitessa olikin joskus tilanne juuri näin, mutta en ole nähnyt viitteitä tällaisesta enää pitkään aikaan, enkä ole törmännyt opettajan voimankäyttöaiheeseen muutenkaan tuon hesarin jutun lisäksi tämän ketjun ulkopuolella. Jutun kirjoittaja on joidenkin kymmenien prosenttien todennäköisyydellä ainakin kerran nähnyt tämän ketjun.

Jos olisin itse mukana tiimissä, joka laatii tuollaisen koulutuksen jatkokoulutusta varten, ymppäisin sen osaksi jotakin isompaa kokonaisuutta, oli se sitten lainsäädäntöpuolella tai osa jotakin laajempaa turvallisuusteemaa. Ei ole millekään koululle kolmen eikä varsinkaan kuuden tunnin uhrauksen arvoinen, koska tyypillinen sopimusmalli jättää kouluille hyvin vähän liikkumatilaa siihen kuinka 18 tuntia vuodessa käytetään näihin. Kun noin 9-12 menee jo koulun sisäisiin asioihin yleensä, niin jäljelle jäävät noin 6-9 tuntia tulee käyttää järkevästi. Voimankäyttö on tuollaisessa koulutuksessa suurinpiirtein sivulauseen kokoisessa roolissa, jos halutaan tarjota jotain, mikä kouluissa koetaan relevantiksi. Ja tämä melkeinpä edellyttää, että on kyseessä sellainen vuosi kun omat asiat vievät vain 9 tuntia ja siis jää vielä tämänkin aiheen (3 tuntia) jälkeen 6 tuntia oikeasti relevanteille jatkokoulutuksille.

On mahdollista, että jokin pieni maininta asiasta voisi sopia opekoulutukseen. Korostan silti sitä, että siinä kohdassa monilla ei ole alasta vielä juurikaan mitään käryä, jolloin signaali saattaa olla varsinkin väärin toteutettuna, että voimankäyttö on jotenkin opettajuuden kannalta keskeinen asia. Tai että hätävarjelu on jotenkin alan kannalta keskeinen asia. En ole varma, kannattaako sitä signaalia antaa sellaisille, jotka eivät vielä tunne alaa.

Sen sijaan kokonaisuus sopii jatkokoulutuksiin, jos se koetaan relevantiksi. Tässä konseptissa taas on se ongelma, että koulu saattaa valita huonon jatkokouluttajan, joka antaa vieläkin ongelmallisemman signaalin.

Tässä voi tietenkin myös olla hyvä kysyä, kuinka rikki koulu edes asian suhteen on? Valtava määrä oppilaita menee joka vuosi systeemin läpi ja ainakin uutisia ongelmista tulee vain melko vähän.

Ei varmaan kontekstista ilmennyt, että se oli henkilökohtainen suositus ja kirjoitettu siinä merkityksessä, että se ei ole uran kannalta mitenkään hyödyllinen ratkaisu ja että uraa kannattaa myös miettiä. Siinä on kuitenkin yksi osapuoli, jolla todennäköisyys maksaa tilanteessa olevista kovin (vuosikymmenissä laskettava) hinta on korkea. Oli tarkoitus laittaa tällainen konteksti, mutta se vissiin jotenkin epäonnistui viestinnällisesti.

Ja toisaalta taas lakipohdinnassa oli tarkoitus viestiä, mikä on Suomen lainsäädännön kannalta hyvä. Mutta nämä kaksi menivät jotenkin selvästi sekaisin. Pahoittelut epäselvyydestä.

Ei tämä nyt varsinaisesti liity minuun, mutta nykyään oikeampi sana olisi passiivikamppailija ja ex-urheilija. Urheiluajoista onkin jo vierähtänyt kai 17 vuotta. Lisäksi on eri asia pystyä ja tehdä. Pystyihän tuokin Alppilassa, mutta kannattiko?

Näkisin sen ihan hyvänä, että laki tarjoaa tuon mahdollisuuden, vaikka sitä ei kannata käyttää. Voi olla, että on jokin tilanne, missä on hyvä että kyseinen mahdollisuus on. Minä voisin kuvitella tosiaankin alakoulun varsinkin paikkana, missä joskus saattaa joutua siirtelemään oppilasta.

Olisi typerää poistaa tuo kohta alaamme liittyvistä laeista vain, koska tilanteet ovat harvinaisia.

Olikin aikaa tuon videon näkemisestä, mutta ei siitä mielestäni näe kovin selvästi poiston tapahtuvan oikein tai väärin, kun jää paljon näkemättä.

Pointti tuossa aiemmin oli silti se, että voimaa käyttäessä riskeeraa sen, että se saattaa näyttää jotakuinkin tuolta. Jos tarkoitat, että näinpä kannattaa välttää voimankäyttöä, ettei se päädy näyttämään tuolta ja tule kenkää, niin juuri tämä siis on pointtini.

En ala spekuloimaan prosentteja ja kun katson viestiäsi ja keskustelua kokonaisuutena, en myöskään näe mitään ilmeistä syytä spekuloida tällaista.

Tässä on tärkeää erottaa toisistaan voimankäyttö ja hätävarjelu. Tilanne, jossa voimankäyttö edes olisi optio opettajan tyypillisten ratkaisukaavojen sijaan, kannattaa yleisimmin ratkaista muilla tavoin. Minulta pyydettiin esimerkiksi kerran kauan sitten apua kahden oppilaan poistamiseen tilasta. Sanoin kollegalleni, että vie sinä koko muu ryhmä viereiseen luokkaan, niin minä jään näiden kanssa tänne.

Tilanteet, joissa voimankäyttö edes on optio, ovat niin poikkeuksellisia, että silloin voi aika paljon muutakin mennä uusiksi. Jos on kyseessä oppitunti, sen oppitunnin normaalius on jo hävitty.

Alppilassahan oli ruokalassa tapaus (varmaan löytyy tästä ketjusta), jossa opettaja poisti oppilaan normaalin näköisellä voimankäytöllä. Opettaja sai tästä potkut ja puolet omasta ammattikunnasta paheksumaan toimintaa. Mitäköhän esimerkiksi hän olisi faktuaalisesti riskeerannut, jos ei olisi ryhtynyt voimankäyttöön?

Toivotaan me minkälaista asennetta tahansa, keltä tahansa, missä ammattikunnassa tahansa, tuollaista riskianalyysia kannattaa pyrkiä tekemään ihan sellaisenaan näihin kysymyksiin liittyen. Oikeudessakin asiaa varmaan punnitaan tarvittaessa juuri voimankäytön tarpeellisuuden/välttämättömyyden kautta.