Noniin, karatessa hommat etenevät!

https://karateliitto.fi/fi/uutiset/sovellettu-karate/

Sovellettu karate
13.06.2019


Lahden Karaten tuoreet keltaisen vyön suorittajat. Ohjaajat vas. Enni Lydman, Pirkko Heinonen ja Hanna Saario
Sovellettu karate
Sovellettu karate on soveltavaa liikuntaa (erityisliikunta, Adapted Physical Activity). Se on tarkoitettu henkilöille, joilla on erityistä tuen tarvetta esimerkiksi liikkumisessa, ymmärryksessä, puheen tuottamisessa, aistien toiminnassa, suureen ryhmään sopeutumisessa tai tarvitsee jostain syystä enemmän aikaa asioiden oppimiseen. Vamma tai sairaus ei saa olla esteenä liikuntaharrastukselle, sillä jokaisella tulee olla oikeus osallistua liikuntaan läpi elämän, kun tarvittavista tukitoimista on huolehdittu.
Ensimmäiset sovelletun karaten keltaiset vyöt on suoritettu Lahdessa ja Tapanilan Erällä!

Lahden Karate ry ja Tapanilan Erä Karate ry aloittivat syksyllä ensimmäisinä sovelletun karaten ryhmät. Harjoittelukausi huipentui keväällä keltaisen vyön suorittamiseen! Historiallisesti ensimmäisenä keltaisen vyön sovelletussa karatessa suoritti Lahdessa 4 karatekaa ja Tapanilan Erällä 5 karatekaa.

Sovelletun karaten edistäminen jatkuu myös liitossa, sillä Suomen Karateliitto ja Judoliitto järjestävät esimmäistä kertaa yhteistyössä Sovelletun karaten ja judon ohjaajakoulutuksen 8.-10.11.2019 Nummelassa. Lisätietoja

Tapanilan Erä Karate on saanut myös keväällä OKM:n seuratoiminnan kehittämistukea 10 000€ sovelletun karaten toiminnan kehittämiseen omassa seurassaan. Tavoitteena on yhteistyössä Tapanilan Erän karaten ja Lahden Karaten kanssa järjestää syksyn aikana ensimmäiset sovelletun karaten salikisat!

Omasta mielestäni kyseinen sovellettu karate tulisi toteuttaa tavallisen karaten raameissa ja myöntää vöitä tyylisuunnissa tai karatessa, sovelletun karaten sijaan.

Ehkä näin tehdäänkin ja ero on pelkästään semanttinen, mutta tärkeä.

Tämä on kuitenkin sivuseikka sen rinnalla miten hienoa työtä tällainen on!



Myös tuo lajiyhteistyö on tärkeää. Kaverini Ruotsissa painii matossa ja olisi hänelle aika hanurista jos joutuisi rajoittumaan pyörätuolikarateen, eli hänen kamppailukokonaisuutensa suorastaan janoaisi painimista, ellei se jo olisi osa toimintaansa.

Suurin osa kamppailuharjoittelusta on kuitenkin yleismotorista perustreeniä kamppailutekniikoin. Vaarallisuusaste ei parane samaa tahtia kuin hyvinvointi, uskon minä.

Voi spekuloida josko tämä henkilö olisikin käyttäytynyt paremmin jos hänellä olisi ollut jonkin aikaa mielekäs liikunnallinen harrastus? Josko hänellä olisi hieman pidempi pinna? Oma arvaukseni on että enemmän noita, kuin lisättyä vaarallisuutta, riippuen tietenkin treenin painopisteistä.

Uutinen Ruotsista jonka mukaan Margareta Johansson -niminen karateka on saanut mustan vyön 16 vuoden treenin jälkeen. Olen monta kertaa ollut kanssaan samalla leirillä ja kehitysvammansa on kyllä hyvin vakavaa luokkaa, karaten näkökulmasta. Voisin kuvitella että laji sopii hyvin, sillä hänellä on suuria vaikeuksia kävellä suoraan tai tehdä juuri mitään ns "vakaasti". Sitten samalla voi kuitenkin nähdä paritekniikoita ja muita osasuorituksia sellaisella tasolla että ne ovat tunnistettavia ja osassa lyönneistä on jopa jossain mielessä ihan hyvä tekniikka. Uskoisin että tällainen harrastus voi olla erittäinkin hyväksi. Hän, ystävänsä ja heidän opettajansa Pontus ovat kyllä tehneet minuun ja erittäin moneen muuhun suuren vaikutuksen budokoina. Ottavat vastuun omasta treenistään ja taistelevat monin paikoin paljon suurempia vaikeuksia vastaan kuin me muut.

Karate on jokaiselle harrastajalle henkilökohtainen projekti ja se sopii kaikille jotka sitä haluavat. Nämä ihmiset ovat todella todistaneet sen.

Uutinen (ruotsiksi):
http://www.mynewsdesk.com/se/pressrelea ... aar-998590" onclick="window.open(this.href);return false;



Edittiä: Laitetaan vielä toinen ruotsinkielinen uutinen pyörätuolikataamisesta, joka tulee tänä vuonna olemaan ensimmäistä kertaa virallinen laji.
http://iof2.idrottonline.se/SvenskaKara ... forPontus/" onclick="window.open(this.href);return false;
Kannattaa lukea jos kieli taittuu...

Edellämainitsemani Pontus Johansson kirjoitti Ruotsin karateliiton fb-sivulle tekstin vammaisten budotreenaamisen ja kilpatoiminnan menneisyydestä ja nykypäivästä.

Budo (i detta fallet Karate och i detta fallet tävling) för personer med funktionsnedsättning sprider sig i Sverige och världen!! Detta med möjlighet att tävla i Karate med funktionsnedsättning har inte funnits så länge (i Judo har möjligheten funnits betydligt längre) men roligt att det nu finns!! På den tiden jag sökte mig till karaten (och Judon...under olika perioder i Japan har jag sedan tränat/provat de flesta olika Budoarterna) var aldrig intentionen att börja tävla utan det var 1. Bli bättre simmare (som jag tävlade i på den tiden), 2. Ett intresse för historia, kultur och tradition, 3. habilitering i princip i nämnd ordning så för mig personligen har aldrig behovet av tävling varit speciellt akut men jag tycker det är fantastiskt att möjligheten nu finns och förhoppningsvis kan det sporra fler barn, ungdomar och vuxna (det är aldrig försent att börja träna karate enligt folket på Okinawa där det bor flest 100+ åringar i världen så är daglig karateträning en av förutsättningarna för att bli 100 år) att utvecklas genom karate!!

Tässä video hänen seurastaan siitä kuinka vaikeuksista huolimatta voi treenata:
" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]

Kummalta?

Joo, totta. Jos nassesedälle / ylipotkijoille sopii niin muutettaisiin ketjun otsikkoa vielä kerran...
Mikä olisi sopiva termi kattamaan kehitysvammaiset ja liikuntarajoitteiset (ja sopisiko tähän jotain muita)?

Tähän laajentamishaluun on hyvä syy: Oletan että Suomessa toimintaa ei ole paljon ja esim nuo porukat niputtavat nämä yhteen. Erilaiset vammat kai melko useinkin tarkoittavat että joudutaan tekemään yksilöllisempää suunnitelmaa ja tällöin keskittäminen kannattaa.

Olisiko "vammaisuus" hyvä termi?
"Kamppailulajit ja vammaiset"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus" onclick="window.open(this.href);return false;
Olisin sitä mieltä että olisi.

Noniin, tuolla aiemmin mainitsin Pontuksen Ruotsista ja nyt olisi kilpakatasuorituksestaan videota. Samassa myös haastattelua, niille joilta kieli taittuu. Ensiksi näkyy hieman Wadon Seishania ja sitten Naihanchi kokonaisuudessaan selkä kameraan päin. Uskon että tämä voi olla mielenkiintoista jos otsikon aihe kiinnostaa.

Mies harrastaa karatea monipuolisesti. Ilmeisesti on myös mukana Ashiharassa jossain määrin ja tekee joitain muistaakseni Gojuryun katoja. Treenaa myös Kosen judoa ja mahdollisesti muutakin. Ja on noin kaiken kaikkiaan kova budoka ja mukava mies.

http://www.ystadsallehanda.se/webbtv/ar ... skata.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Lasse Candé kirjoitti: Jos joku vammainen jossain utelee aloittamismahdollisuudesta, kannattaa vetäjän vaan reippaasti ja rohkeasti tarttua toimeen.

Tuli vastaan koskettava, opettava ja jopa motivoiva video down-vapaaottelijasta joka sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi tuosta mitä vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin.

" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]


Näitä tyyppejä ei pidä aliarvioida. Lisäksi lajimme ovat loppupeleissä melko helppoja siinä mielessä että samaa perussettiä taotaan. Tällöin myös tulee onnistumisen elämyksiä ja toiston kautta hyödyt motoriikalle ovat varmasti erittäin suuret. Jo tuolla edellä kirjoitin tästä.

Uskoisin että kamppailulajeissa voisi olla todella monelle kehitysvammaiselle aivan loistava vaihtoehto oikeasti mielekkääseen ja haasteelliseen toimintaan, jota tosin en usko että otetaan riittävissä määrin huomioon vielä tänä päivänä. Uskon että kymmenen vuoden päästä on tilanne toinen. Miksi odottaa liikaa? Jos joku kehitysvammaisen vanhempi miettii tällä hetkellä, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Varmasti joku vetäjä ottaa messiin!






EDIT: Ehdotan että ketjun nimi muutetaan muotoon
"Kamppailulajit ja kehitysvammaiset"
jolloin ei näytä Kahvilaketjulta ja joka kuvastaa ketjun aihepiiriä paremmin

http://www.nhifbudo.dnsalias.net/nhifbu ... yggnad.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuosta saa jotain tietoa ruotsalaisten jutuista, vaikkakaan se ei hirveästi avaa mihinkään suuntaan.

Täällä
http://www.luleawadokai.dnsalias.org/lu ... /index.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
on muutamia valokuvia missä näkyy kehitysvammaisia jonkin verran.

Tunnen jollain tasolla puuhamiehen tuolta ja jos jollain on oikeasti kiinnostusta aloittaa toiminta, kannattaa tuolta suunnalta kysellä neuvoja. Jos joku kehitysvammainen ilmoittautuu ketjussa, voin minäkin ottaa yhteyttä.

Ruotsin Wadokain leireillä noiden porukkaa näkyy treenaamassa. Osaavat sopeuttaa toiminnan itselleen ja treenaavat kai lähinnä keskenään pareittain tai sitten ilman paria. On täysin uskomatonta miten vaikeasti vammainen joutuu taistelemaan arkisen liikkumisensa kanssa, mutta saattaa yht'äkkiä esim tehdä jotakuinkin täysin oikeaoppisen ja tarkan ulkotorjunnan (sotouke).

Käytännössä homma näyttää näillä suurleireillä toimivan siten ettei ryhmän päävetäjä juurikaan ohjaa erillistä opetusta heille vaan he ottavat itse paljon vastuuta ja heillä on oma opettaja tarvittaessa mukana meiningeissä. Jos jotain ei pysty tekemään, he saattavat keksiä nopeasti korvaavan liikkeen.

He ovat käsitykseni mukaan erittäin pidetty osa suurempaa ruotsalaista Wadokai-yhteisöä yrittäessään siinä missä muutkin. Jos joku vammainen jossain utelee aloittamismahdollisuudesta, kannattaa vetäjän vaan reippaasti ja rohkeasti tarttua toimeen. Ihan tarkalleen en tiedä miten porukka hoitaa Ruotsissa juttuja mutta nähtävästi tekevät jonkinlaista lajien sekoitteluakin, sillä esim vetäjän ruumiinrakenteelle ja mahdollisuuksille sopii myös judo erityisen hyvin. Samaten itsepuolustusasioissa joutuu pakosti hieman räätälöimään. Opettajalle tällainen räätälöimisessä auttaminen voisi olla mielenkiintoinen haaste.

Hengen on hyvä olla se että riittää että tekee parhaansa. Kaikki on samalla viivalla, henkilökohtaisesti.