Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 6 tulosta

Lasse Candé
syys 2, 2013, 16.23
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Positiivisuus ja negatiivisuus

Ellei BG olisi kirjoittanut olisin ollut epävarma siitä olenko nyt tulkinnut jotain ihan hassusti kun puhuin negatiivisuudesta työpaikalla. Mutta siis juuri tuota "perisuomalaista" omassa porukassa purnaamista tarkoitin. Suoraan sanominen pomolle asiallisesti on täysin eri asia. Ei ole mitenkään negatiivisen ihmisen ominaisuus erityisemmin että antaa rakentavaa palautetta. Arvioisin jopa että on yleisempää positiivisilla, mutta kenties korrelaatio on heikko, jos sitä edes on. Tuntematonta sotilasta en sen sijaan ole lukenut enkä siitä päänsärkypaukeleffasta muista kuka Rokka oli. Ehkä muutenkin se leffa maalaa hieman liian rillumareikuvaa kaikista ja vain kaikkein rajuimmista stereotyypeistä voi pelkän leffan perusteella ottaa kantaa että mitä ovat suurinpiirtein miehiään. Positiivisuuteni ei oikein riitä sentään siihen että pystyisin pitämään pätkää juuri millään tasolla hyvänä. :D


Tuo kuolemapointti on hyvä. Yhdessä klassikossa kirjoitetaan että kolmasosa ihmisistä seuraa kuolemaa, kolmasosa elämää ja kolmasosa vain elää. Näyttäisi suurinpiirtein pitävän paikkansa.
Lasse Candé
elo 31, 2013, 18.17
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Positiivisuus ja negatiivisuus

Fubarbarian kirjoitti:
Rahanpesijä kirjoitti:
Lasse Candé kirjoitti: Suomessa on myös jokin hemmetin outo "työnsankari"-ilmiö jossa tuota statusta tavoitellaan sen jatkuvalla alleviivaamisella että työ ei ole kivaa, että mielellään olisi jossain ihan muualla jne jne. Usein jos joku sanoisi omassa työporukassa että tykkää työstä, kärjistetysti sanottuna uskottavuus työntekijänä menisi.
No kyllä mäkin mielellään jossain muualla olisin kuin töissä. Ja mä sentään pidän työstäni. Niin paljon ku työstä nyt voi pitää.
Juuri näin. Itse asiassa en ole eläissäni tavannut ketään, joka olisi mieluummin töissä kuin vapaa tekemään mitä huvittaa, jos korvaus olisi sama.
No sillä nyt ei ole paljon mitään tekemistä sen kanssa että ilmiö missä työn vastenmielisyyttä alleviivataan koko ajan on... jotain. Aiheeseenhan tämä liittyi siis siten että tuo ilmentää jotakin negatiivisuutta eikä siten että onko se työ kivaa vai ei.

Noin muuten tuo työstätykkäämiskysymys ei ole helppo. Esim itse tykkään siitä että on velvotteita, sillä olen hemmetin huono johtamaan omaa elämääni. Työ tuo päivittäisen rutiinin ja parantaa elämänlaatua. Oli oikeasti kiva kun kesäloma loppui. Kymmenen viikkoa on niin pitkä aika että tarvitsee jotain projektiluontoista puuhaa, mitä itselläni ei ollut.

Mutta vääntö siitä onko työ kivaa vai ei tai mistä näkökulmasta se näitä on ei ehkä ole kovin oleellinen aiheelle. Se negatiivinen asenne sen sijaan on. Vähänhän se on toki sellainen porukan yhteinen läppäkin. Ehkäpä kyse on siitä että päästää ulos sitä mikä työssä on rankkaa. Positiivisuus ja negatiivisuus ovat tavallaan jo itsessään saman kolikon eri puolia. On hemmetin vaikea ottaa selkoa siitä mitä niistä pitäisi ajatella. Jotenkin tuntuu sellaiselta elämän mittaiselta oppimisen tieltä.
Lasse Candé
elo 30, 2013, 07.55
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Positiivisuus ja negatiivisuus

Suomessa on myös jokin hemmetin outo "työnsankari"-ilmiö jossa tuota statusta tavoitellaan sen jatkuvalla alleviivaamisella että työ ei ole kivaa, että mielellään olisi jossain ihan muualla jne jne. Usein jos joku sanoisi omassa työporukassa että tykkää työstä, kärjistetysti sanottuna uskottavuus työntekijänä menisi.

Muista maista en tiedä, eli "Suomessa" ei implikoi että muualla olisi toisin. Sisumentaliteetista päätellen tuossa voisi silti olla jotain ns suomalaista. (?)
Lasse Candé
elo 29, 2013, 21.54
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Positiivisuus ja negatiivisuus

Olisiko Mika pohtimasi ketju Optimismi ja pessimismi?
http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 2&p=565849" onclick="window.open(this.href);return false;


Itse olen kai positiivinen. Nauran paljon ja valitsen suhtautua asioihin huumorilla. Uskon että valintaa helpottaa se että tähän on jokin mieltymys.

Olen toisaalta myös tietyssä mielessä melko negatiivinen. Lopulta en esim ajattele ihan hirveitä itsestäni. Luulisin että se on pohjimmiltaan luonteeni.

Siinä mielessä luulen silti olevani suht fiksu että en edellytä muilta mahdottomia. He eivät toimi juuri haluamallani tavalla. Näen paljon kitkaa kun muut kohtaavat näitä tilanteita. Tuossa Mikan lainauksessa kun puhutaan taipumuksesta tykätä asioista, käännän melkein aina pahanpuhumiset muista hyväksi. Jotenkin yksipuolisen pahat arvostelut eivät tyypillisesti vakuuta. Ihmisiä kannattaakin arvottaa hyvien ominaisuuksien perusteella eikä niinkään huonojen. Meillä on kaikilla tapamme olla huonoja ja ne voinee oppia melko nopeasti. Mutta liian vähän ihmiset antavat krediittiä pienistä hyvistä eleistä ja teoista.

Samaten huonot puolet tulevat usein samassa kokonaisuudessa jonkin hyvän puolen kanssa, kolikon toisena puolena. Eli pareittain. Mielestäni on syytä yrittää huomata se hyvä mitä tulee samalla kun haukkuu jotakin huonoa ominaisuutta. Esim tietynlainen aikaansaamisen meininki voi olla tietynlaisen ajattelemattomuuden kanssa samaa kokonaisuutta.


Tuossa siis lähinnä ihmisten arvottamisista mitä ympäristössä on.
Noin muuten elämässä paljon positiivisuutta ja optimismia, niin tuskin menee pieleen. Oma mieltymykseni minäkuvassa on tonkia sitä synkkää puolta elämän luonteessa niin paljon ettei se kolauta ja voi antaa positiivisuuden kukkia. Vaikuttaa siltä että karuista totuuksista voi oppia ja sitten ne eivät ole enää niin karuja. Naurun takana saattaa olla melko vakava ja synkkiäkin ajatteleva ihminen. Mutta se saa olla piilossa pohjalla. Positiivisuus pinnalla ja siinä ytimen ja ulkomaailman välisellä sillalla, niin saa sitten itsekin positiivisuutta osakseen. Välillä se on rankkaa, mutta en usko että valittajilla on sen helpompaa. Laiskuutta sellainen.

Näytellä ei pidä. Pitää olla hieman syvemmällä positiivinen. Uskaltaa.
Lasse Candé
marras 2, 2010, 03.40
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Optimismi ja pessimismi

Koiratar kirjoitti: ja sanoin, että kyllä siinä hyvääkin on jos on joutunut kurjuuksia kokemaan, koska niistä voi aina ottaa opiksi niin ettei samoin pääse käymään enää toiste. Hän oli sitten mennyt myöhemmin yhteiselle kaverillemme kauhistelemaan, että on se Koiratar sitten hirveä masokisti, kun nauttii siitä että saa pashaa niskaansa. No, minulla sitten tietysti heti *weeooweeoo* varoituskellot soimaan, pashanpuhujajuoruilija yrittämässä lähipiiriin, ja saman tien kaikki yhteydet poikki tyyppiin.
Täytyy kyllä sanoa ettei tuossa ajattelutavassasi ole logiikkaa. Ellei sinussa ole pelkurinvikaa siis. Eli otetaas uusiksi: On hyvä että joskus asiat menevät huonosti jotta voi oppia jotain, mutta ei ole hyvä että lähipiirissä on "mukava ja asiallisen oloinen tyyppi" joka sattuu vähän juoruilemaan silloin tällöin?
Kuinka tuolla asenteella voi oppia yhtään minkäänlaista sosiaalisen liikkumatilan hahmotusta? Jos haluaa pitää asiat mustana ja valkoisena eikä edes sallia harmaata tai värejä niiden osalta jotka ovat asiallisen ja mukavan oloisia?

Hyökkäävä kirjoitustyyli siitä että anna mennä vaan! :D Riskejä pitää ottaa. Juoruilu on hassua ja välillä vähän ärsyttävääkin, mutta jos siihen tai varsinkin siihen syyllistyviin ihmisiin ottaa turhan ehdotonta asennetta kaventaa kyllä omaa maailmaa aika paljon ja vielä sieltä iloiselta osastolta. Kun ihmisiä ei tosiasiassa halvat juoruilut juurikaan kiinnosta. Juoruaja oikeasti yleensä tekee vain itsestään vähän hassun eikä puheenaiheestaan.

Ja mieti nyt mitkä mahdollisuudet sulla on tehdä tosta sun sairaasta masokismistas vitsi ja saada ihmiset pitämään sua coolina, nyt kun olemuksesi on jo kylän suurin puheenaihe! Eli kyllä se hyväksi kääntyy! 8-)
Lasse Candé
elo 6, 2010, 02.09
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3118

Optimismi ja pessimismi

bodyguard kirjoitti: Realismiani erehdytaan usein luulemaan pessimismiksi. Kokemus vaan on osoittanut etta positiivisia asioita ei liiemmalti kannata odottaa.
Yleisesti myös pessimismiä erehdytään paljon luulemaan realismiksi. Siinä olet kyllä oikeassa ettei niitä positiivisia asioita odottaa kannata.

Monien positiivisten asioiden toivominen on vähän kuin laukaisisi niin hyvin kuin pystyy ja toivoisi maalia. Jos asiasta ajattelee jo petaamisvaiheessakin pessimistisesti, on tämä toki silloin realismia. Tosiasiassa realismi on kuitenkin sitä että ymmärtää myös kaiken tämän ja siksi pessimistissävytteinen realismi ei aina ole kovin tosiasiallista lähtökohdiltaan, eikä siis realismia.

Polvi kirjoitti: Naiivi optimisti.
Se on hienoa! Tiedän muutaman ja kaikki iloiset asiat menevät heidän luokseen, vaikka hieman ehkä hauraita henkilöinä ovatkin.



Itse taidan olla melkolailla optimisti. En ennustajana/toivojana, vaan siinä mielessä kun sanotaan että on lasi puoliksi täynnä. Kun sana voi tarkoittaa kahta sisällöltään täysin eri asiaa, nimittäin.