Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 156 tulosta

Lasse Candé
syys 17, 2022, 12.49
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Elämä alkanut asettua sillä tavalla, että saanut kamppishommat takaisin arkeen. Noin 9-10 vuotta oli touhu pitkässä alamäessä, kun asuin 2-3:ssa eri paikassa ja muu elämä haittasi. Enää asun yhdessä ja opinnot ovat takanapäin sekä duunissa on löytynyt hektisen lukuvuoden jälkeen jo hieman rauhallisempi vaihe.

Aloitin siispä Judon muutama viikko sitten. Ja olen käynyt kuntonyrkkeilytyyppisessä pistarimätössä jonkin verran. Karatehommelit ovat myös mielessä ja treenailenkin jonkin verran.

Kunhan kroppa taas alkaa tottua, tulee varmaankin Wado taas saamaan isompaa roolia.

Judossa olen jo maksanut lisenssit ja kaikki maksut vuodeksi sekä ostanut puvun. Alkuperäinen ajatus oli dyykata hommaan niin perusteellisesti kuin minä jaksamiseni, huvitykseni ja muun kannalta pystyn vuoden tai kahden aikana. Judo on japanilaisessa kamppailuperinteessä niin keskeisellä paikalla, että olen jo vuosia kokenut, että budosivistys edellyttää sen jonkinasteista tuntemista.

Nyt on enemmän kysymysmerkkejä tulevaisuuden osalta ilmassa ja lihakset parista kohtaa vähän venähtäneitä, kun treenitavat ovat uusia ja yleisesti ottaen tullut treenattua niin vähän. Kysymysmerkit siis siinä, että eihän sitä tiedä miten näen lajiharrastamisen puolen vuoden päästä, eikä tarvitsekaan tietää. Mutta koko ajan tässä edetään, ongelmat ovat ihan perusongelmia kun jokin uusi alkaa ja silleen.

Olen myös asettanut viikkokohtaisen alkoholimäärän rajan, joka on 15:ssä annoksessa. En olekaan ollut muutamaan viikkoon kännissä tai kanuunassa ja jaksan erinomaisesti. Kaikki on osa kokonaisuutta, jossa on tarkoituksena löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä.
Lasse Candé
kesä 24, 2021, 18.44
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Tänään oli viimeiset treenit. Koska mimmini tuli kylään eilisten treenien jälkeen, muutin ohjelmaa siten, että kaikki vaikea piti saada valmiiksi jo eilen, jotta tänään pystyi pitämään mättötreenit tutulla tavaralla, eikä tarvitse yhteisenä aikana käydä materiaaleja läpi. Eilinen oli aika rankka ja turhauttava päivä.

Ohjelma kokonaisuudessaan.

Maanantaina yhdet treenit, joissa perustekniikkaa seisten, junzuki ja gyakuzuki (kette-versioineen) sekä Pinan Nidan ja Pinan Shodan. Sitten iski kuumuus ja jouduin lopettamaan kesken.

Tiistain treeni 1 kuten kirjoitin edellä, pääsisältö Pinan Yodan, Pinan Godan ja Chinto.

Tiistain treeni 2 Pinan Sandan, Naihanchi, Seishan. Niistä on ylempänä olevan postauksen video.

Keskiviikko oli hemmettiä. Sääolosuhteet olivat paremmat, niin pystyi treenaamaan pidempään ja kovempaa. Sisältönä Kushanku, Bassai, Wanshu ja Jion, joista varsinkin Wanshu on minulle jonkin verran vieraampi alkoi ottaa aika kunnolla pattiin jossain kohtaa kun pää ei enää toiminut. :D Nollasin sitten Pinan Shodanilla, jota siis olen takonut ihan hemmetisti. Mutta ei toiminut täysin. Sekaan hiipi välillä jotain yhdistelmiä jostain noista muista katoista. Witutti ja nauratti samaan aikaan ja otin sitten alusta. Pää ei toiminut enää ollenkaan. Kun kata löytyi taas, vedin pari kertaa kokonaan, että saa sen nollausefektin mitä hain. Siitä oli ihan hyvä sitten lähteä tauolle valmistelemaan illan treeniä. Treenin pääsisältö oli Kushankussa, joka on Wadossa keskeinen kata. Työstin monia kohtia ja aikaa vain meni ja meni. Mutta sitä saa mennäkin, koska kyseinen kata on niin tärkeä, ettei voi jättää sitä puolilleen eikä koskaan oppia mitään.

Keskiviikon treeni 2:ssa oli luontevaa jatkaa edellisen treenin Jionin jälkeen Jittellä. Ja sen jälkeen Rohai ja lopuksi Niseishi. Vaikka Jitte ja Rohai ovat Wadon vieraimmat katat minulle, niin ihan hyvin sessio meni. Tai päässä löi kyllä kunnolla tyhjää. On aika rankkaa ottaa noita vieraita katoja niin monta samalle päivälle. Se on se, kun ei ole askeleestaan varma. En hemmetti saanut Niseishiäkään aluksi oikein, vaikka sitä tehdään maailmalla eniten näistä Wadon kuudesta ns. lisäkatasta. Lopuksi Pinan Nidan samalla idealla kuin ekassa treenissä Pinan Shodan. Ja taas sama homma. Ihan reisilleen se kata mitä teen varmaan eniten ja minkä oppii jo valkoisella vyöllä. :D

Tänään sitten viimeinen treeni. Täysin voittajakonsepti! 1,5 h siten että lämmittelyjen jälkeen muutamat perustekniikat seisaltaan ja siitä sitten Junzuki ja Kette Junzuki. Sen jälkeen Pinan Nidan. Sitten Gyakuzuki ja Kette Gyakuzuki sekä Pinan Shodan. Junzuki Tsukkomi ja Kette Junzuki Tsukkomi sekä Pinan Sandan. Gyakuzuki Tsukkomi ja Kette Gyakuzuki Tsukkomi sekä Pinan Yodan. Tobikomizuki ja Pinan Godan. Lopuksi vielä Nagashizuki. Jokaista kymmentä kihonia kymmenen toistoa. Paitsi tobikomizukia ja nagashizukia kymmenen per puoli, koska niistä ei ole potkuversiota. Katoja kaksi toistoa. Koska kaikkia on jo tehty leirin aikana, niiden korjattavat pointit olivat jo mielessä. Ja tämänsisältöisessä treenissä ei mennyt pääkään sekaisin ihan hirveästi.

Sitten nämä katat saivat kolmannen toistonsa, kun vedin kaikki putkeen kameran käydessä. Nyt vaihdoin järjestyksen niin että Shodan tuli ennen Nidania, kuten järjestysnumerot sanovat. (Ne siis tarkoittavat ensimmäistä ja toista.) Oudosti Pinan Shodan ja Nidan näyttävät videolla huonoimmalta, vaikka olen tehnyt niitä eniten. Liian lyhyet asennot. Ja Pinan Nidanissa oudosti lopun neljä nukitea olivat ihan OK-suorituksia, vaikka pidän niitä Wadokatojen vaikeimpiin lukeutuvina tekniikoina. Ehkä paras suoritus oli yllättäen Pinan Godanissa, jota lienen treenannut näistä vähiten. En viitsi liian volyymin takia (ja koska Shodan ja Nidan ovat kuraa) laittaa instaan kaikkia, mutta Pinan Godanin laitoin.





Nilkat tuntuivat sopivan pehmeiltä. Tein vähän perustekniikkaa naihanchidachissa seisten vielä lopuksi, avatakseni sen asennon mekaniikan toimivaksi. Ja sitten viimeisenä harjoitteena Naihanchia kolme tai neljä toistoa.

Ja se oli siinä. Kun yksin takoo, ehtii puolessatoista tunnissa yllättävän paljon.



Tämä leiri oli ihan älytön kokemus. Olen aika mukavuudenhaluinen, mutta ei tarvinnut yhtään motivoida itseään mitenkään lähtemään treeneihin, vaan sitä vain halusi. Yllätyin miten paljon tulee turhautumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, kun on hemmetti yksin. :D

Nyt on kokonaisuus avattu. Valitettavasti en ehtinyt työstää paritekniikoiden liikkumista ja edeten tehtävät kihonit jäivät hieman liian vähälle. Paremmassa kunnossa ja vähän viileämmällä tästä voisi tulla hyvä juttu. Ja opin taas kerran ettei hemmetti pestä saippualla niitä jalkoja liian usein. Otti treenit jalkapohjien päälle melkolailla.

Mutta tämä saanee uusinnan!
Lasse Candé
kesä 24, 2021, 11.39
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä. :D

Tuo on duunipaikkani liikuntasali. Kommentoija on luokkakaverini. Kävin siis saman koulun kuin missä nyt opetan.

Varsinaisesti asun Loviisassa, mutta kakkoskämppäni on Hovarilla. (Oli aiemmin Karhuvuorella.)

Pieni maailma. :)

Jos törmäillään, niin tempaise hihasta. Älä liian kovaa. :D



Tämän päivän treenit viivastyivät hieman. Menen kohta. Jos ehdin tänään jossain välissä, niin kirjoittelen varmaan lisää leiristä.
Lasse Candé
kesä 22, 2021, 23.54
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

No niin, suunnittelemani leiri on jo käynnissä. Maanantaina oli yhdet treenit, tänään kahdet, huomenna vielä kahdet ja lopuksi torstaina aamupäivätreenit.

Konsepti on muuttunut hemmetinmoisen kuumuuden takia. Ei pystynyt eilen ja tänään aamulla treenaamaan niin paljoa kuin suunnittelin, niin lyhensin treenejä ja pienensin toistomääriä. Tarkoitus silti että pääasiallinen runko ei muutu. Kuumassa kyllä on nopeammin tekemisvalmis myös.

Eilen perustekniikkaa ja kahta ekaa Pinania. Oli tarkoitus tehdä kaikki, mutta kroppa varoitteli ettei ole kuumuudessa niin hyvä idea.

Vielä tänään aamupäivätreeneissäkin oli kuuma mutta sali oli jo jonkin verran viilentynyt iltatreeneihin.

Aamupäivällä perustekniikan lisäksi Pinan Yodan, Pinan Godan ja Chinto. Pihalla tässä ollaan, mutta alkoi löytyä juttuja.

Alkuiltatreeneissä perustekniikan lisäksi Pinan Sandan, Naihanchi ja Seishan. Keksin sitten ottaa videolle ja tavan myös toteuttaa tämä. Laitoin instagramiin Naihanchin ja Seishanin ja niiden pitäisi löytyä tästä:





Ei niin hyvää, mutta olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin varsinkin Naihanchi rullasi, suhteessa viime vuosien inaktiivisuuteen. Seishanissa on rakentamista. Tuo ei oikein ole vielä Seishan vaan jotain heilumista sinne päin. (Se loppuu tuossa kesken, instagramin takia.) Mutta se tässä on kivaa, että nyt tiedän taas vähän paremmin mistä lähteä rakentamaan tuota Seishania.

Huomenna ensimmäisissä treeneissä ainakin Pinan Shodan, Kushanku ja Bassai. Ehkä myös Wanshu. Illalla sitten luultavasti ainakin Pinan Nidan ja Jion. Ehkä myös Jitte.

Sopiviin väliköihin sopivia perustekniikoita.

Ylihuomenna puuttuvat katat ja varmaan jokin sopivasti valittu Pinan-kata, ellei kaikki.

Oli tarkoitus käydä läpi paritekniikoitakin liikkumisen puolesta, mutta pelkään pahoin että jää kokonaan väliin.
Lasse Candé
kesä 3, 2021, 13.06
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Kiitoksia tsemppauksista! :bow:

Melko nopeasti tuon jälkeen löysin porukan jossa mätetään pistareita ulkosalla. Hyvää settiä ja kiva saada valmennusta joka heijastelee asiassa enemmän nyrkkeilyajattelua.

Tässä yhteydessä silti karate taas väheni, mutta ajattelen tuon harjoituksen karateharjoitteluksi. Tekee kyllä hyvää saada ja antaa tällejä. Oppii paljon ryhdistä ja kun ei ole oikeastaan tullut mätettyä pistareita varmaan johonkin kymmeneen vuoteen.

Juoksin myös cooperin 25.4. Tulokseksi kokonaiset 2480 metriä. Uskon että jo melko pian sen jälkeen olisi tulos ollut parempi, koska kunto tuntui paranevan noihin aikoihin. Ajattelin silti kokeilla uudestaan syksyllä.

Kerran ehtinyt melomaan ja muuten tullut käveltyä esim. luontopoluilla joissa mäkiä. Kouvolan Repovedellä viime viikonloppuna kokonaiset parikymmentä kilsaa kerralla. Eikä tuntunut missään. Paitsi että tuli hyvälaatuinen väsy, merkityksessä että on uni maistunut. Mutta esim. jaloissa ei mitään. Hyvä kun on niin paljon vaihtelua kyseisen paikan poluilla.

Olen pohtinut yksinäistä kolmen tai neljän päivän karateleiriä, jossa kävisin läpi keskeisimmät Wadot, esim. kaikki katat. Imitoisin jossain määrin Ruotsin leirejä, joskin tietenkin pariharjoittelu olisi vähän hassunlaista. Saa nähdä...
Lasse Candé
tammi 21, 2021, 18.58
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Kävin pitkästä aikaa liikuntasalissa treenaamassa karatea. Ei siitä oikein mitään tullut. Liikaa sohvailua taustalla. Käytännössä olen ollut tauolla, en muista kuinka kauan. Mutta nyt kun opiskelut on takana, päätin aloittaa uudestaan.

Suurimmat ongelmat ovat alaraajoissa. En oikein saa tuotettua voimaa asennoistani. Ongelmia toki myös ylävartalossa. :D

Naihanchi tuntui yllättävän hyvältä suhteessa siihen, miten huonolta kaikki tuntui. Pinan nidan oli täyttä roskaa. Ja potkuista ei oikein tullut mitään. Paljon on tehtävänä, mutta ehkäpä tämä tästä. Varsinkin kun treenistä tuli hyvä olo.
Lasse Candé
helmi 12, 2018, 16.16
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Oli hyvä leiri viikonloppuna Joensuussa. Itselleni livenä uusi mutta todella pätevä ja tunnettu japanilainen opettaja antoi lisää perspektiiviä.

Hyvää opettajassa oli myös se, että opetuspätevyys kattaa sekä formaalin Wadon että ottelu- ja katakilpakaraten.

Muutamia hyviä näkemyksiä asennoitumiseen tuli ja mielipiteeni Wadosta "nopeuskaratena" vain vahvistuu. Matsattiin jonkin verran ja tehtiin myös erinäisiä ottelullisia harjoitteita. Pidin siitä, kuinka kaikki tämä muodosti selkeän eheän kokonaisuuden.

Oli myös hienoa että leirillä oli kolme japanilaista nuorta, iältään 13-15 vuotta.
Lasse Candé
loka 23, 2017, 22.57
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Noniin, homma hoidettu. Elikkäs siis kolme huonoiten hanskassa olevaa lisäkataa Wadossa treenattu sillä tasolla että pystyn nyt kävellä kaikki katat läpi. Kuten sanoin, Wanshu oli nopea kasattava. Katsoin kerran videolta ja oli oikeastaan siinä, mutta kun nyt tähän päästiin, niin Danubio sensein kirja myös esiin ja sitten katsoin kaikki merkittävät youtube-versiot ja pari muuta lisäksi.

Rohain kasaaminen on sillä tavalla helppoa, että se on niin lyhyt.

Jittessä oli jostain syystä vaikeuksia saada alkua pelittämään luonnollisesti. Sitten mä keksin että se johtuu siitä että käsien avoimuudet vaihtelevat ja tulee suuntia. Kyllä se siitä. Loput siitä onkin aikalailla paukuttelua eikä anna paljoa mitään lisäarvoa.



Oli hienoa huomata, että kun jokin tekniikka ei oikein toimi, niin kysymys "kuinka sen saisi toimimaan?" löytää heti vastauksensa. Siinä mielessä Otsuka sensei kai oli ihan oikeassa, että kaikki näiden lisäkatojen opetukset ovat jo pääkatoissa. Tuli ihan kivoja pohdittavia Rohain yhden jalan seisontaliikkeeseen, Jitten alkuun ja otin siinä vielä vähän Jioninkin alkua.

Kun puhuin tuosta lisäarvosta, niin on Jittessä tietenkin uchiuket shikodachissa, mikä pakottaa analysoimaan liikkumista ja tukee esim Pinan nidania ja sandania. Ja lisäksi kokutsudachin käyttö, joka tukee kokonaisuutta jota harjoitellaan Pinan godanissa ja Chintossa. Rohai taas tukee Naihanchia oikeastaan todella hyvin. Kun alussa otetaan naihanchidachi, niin ei tehdä ristiaskelta, kuten naihanchissa ja kaksi ensimmäistä liikettä on kahden käden jokseenkin symmetristä toimintaa. Minulla treenautuu tästä asento hieman eri tavalla. Rohaita pitäisi varmaan tehdä sekä oikein päin että peilikuvana.

Mutta nyt sitten taotaan näitä vielä hieman lisää, jotta ne vakiinnuttavat hieman paikkaansa. Ja jotta saa vähän syvällistä analyysia ja toisaalta kierroksia mukaan.



Kaiken kaikkiaan tuli kivaa settiä, kun youtube chromecastin välityksellä väliaikaisessa olohuoneessa lähtee välillä sivuraiteilemaan katojen eri versioihin, Danubio sensein kirjaa tulee luettua laajemmin, omissa muistiinpanoissa silmään iskee vähän mikä sattuu jne. Ja sitten parin testailun jälkeen varsinaiseen olohuoneeseen takomaan, jossa juuri ja juuri katan verran tilaa.

Voisi yrittää vaikkapa käydä kisiksellä nyt tämän viikon aikana treenaamassa silleen vähän paremmin perustekniikan kannalta...
Lasse Candé
loka 15, 2017, 22.38
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Tässä ollut treenaaminen aika vähissä puolisentoista vuotta. Leirejä on kertynyt varmaankin about 7 per vuosi ja sen lisäksi tullut huidottua vain erittäin satunnaisesti. Jonkin näköinen huono kierre stressiä ja univelkaa ja nämä omalta osaltaan vuorovaikuttaneet treenaamattomuuden kanssa.

Mutta nyt alkaa lähtemään. Ja leireillä sujunut yllättävän hyvin.

Kävin keskiviikkona liikuntasalissamme treenaamassa ja ei siitä kyllä oikein mitään tullut. Kaikki tekniikat vuotaa niin monesta suunnasta että pitää tehdä perusharjoitteita perusharjoitteisiin. Ja ajattelin siitä huolimatta hypätä altaan syvään päätyyn ja juuri nyt ottaa hyllyltä ne tyylimme katat joita en niin hyvin osaa. Muuten sitä ei tule koskaan tehtyä. Rohaita en usko tehneeni kovin montaa toistoa yli kymmentä. Samoin Jitte on tässä suhteessa vähän vieraahko, mutta kyllä ne siitä.

Sitten on vielä Wanshu, jonka uskon voivani kasata suht helposti. Loput kolme ekstrakataa onkin hanskassa sillä tasolla että voi pähkäillä itse kuntoon. Näihin ensin mainittuihin pitää katsella videota ja Danubio sensein kirjaa. Hauskaa, että mulla on itse asiassa näistä melko hyvät muistiinpanot olemassa, koska kun menin opettajani kesäleireille ja oletin että näitä tehdään siellä, katsoin surkeilta videoilta mitä jostain dc++:sta olin lataillut liikkeet karkeasti ja numeroin itse ja kirjoitin paperille. Tämän jälkeen samalle paperille pystyi laittamaan kommentit helposti liittäen liikkeisiin. Ja koko setti iteroiden vuodesta toiseen, kun oli sama paperi aina ensi kerralla mukana. Vaikka olenkin pitänyt näitä ekstrakatoja lähinnä hyllyllä, on jokaisen liikkeen suoritustapojen tärkeimmät opetukset tästä syystä tiedossa ja muistissa. Ja toisekseen, koska ne opetukset pystyy yleensä päätellä meidän pääkatoista.

Tavoite tässä projektissa olisi saada kaikissa ekstrakatoissa sen verran toistoja ja harjoituskertoja alle, että katat olisivat koska tahansa treenattavissa niin, että miettiminen minimiin ja treenihyöty maksimiin. Muutamia pääkatojemme periaatteita nämä kyllä treenauttavatkin hyvällä tavalla.


Mutta enivei, pikkuhiljaa pitäisi parannella kuntoa ja lisäillä treeniä. Ihan hyvin tämä sujuukin. Alku on aina vähän hidas, mutta kyllä se siitä. Olon paranemisen treenien jälkeen huomaa jo nyt aika selvästi.
Lasse Candé
joulu 11, 2015, 17.13
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Meillä on kyllä melko hyvin mahdollista opetella tekniikoita pinnallisesti niin että näyttää vyökokeessa hyvältä. Varsinkin paritekniikoissa; jos sopii paritanssin. Suurin osa näyttävätkin paritekniikat sellaisen kanssa jonka kanssa on voinut harjoitella. Eikä kaikki tästä syntyvät ongelmat välttämättä erotu kun on monta paria samaan aikaan tekemässä.

Minulle ei ole mitään väliä tuollaisella. Mieluiten teen sellaisen kanssa jolla on about sama ruumiinrakenne ja joka on about yhtä nopea kuin minä. Ja joka osaa tekniikat. Jos toinen tekee kaiken oikein, niin sittenhän minun ei tarvitse sen kummemmin "sovittaa yhteen" mitään vaan teen vain sen mitä pitää.

Hyvin usein teen vain jonkun kanssa jonka löydän paikan päältä ja minua kysytään vastaavasti melkein joka kerta jonkun pariksi. Tällä kertaa pariksi sattui suht nopea ja vähän lyhyempi tokan danin kokelas. Treenattiin kahdet treenit yhdessä ja tämän lisäksi tehtiin vain ne paritekniikat mitä ei ehditty kyseisissä treeneissä tekemään tauoilla. Ja sitten kokeeseen. Jengi ihmetteli että miten pystyy noin vähällä treenillä menemään vyökokeeseen. No siten, että se tyyppi oli nopea oppimaan ja korjasi kaikki ne etäisyys-, kohdistus-, ajoitus- ja muut virheet mistä minä kokeneempana sanoin. Ja me ei turhia häsläilty. Tekniikat kovaa ja muuten liikutaan niinkuin japanilaisessa katassa usein liikutaan rauhallisesti "western-tyyliin". :) Oli kivaa kun sai hyvän yhteyden. Ja sitten ryypättiinkin baarissa hyvässä hengessä illalla! (Myös hän läpäisi! (mikä selvisi muutaman päivän vyökokeen jälkeen))

Niin siis tuosta pinnallisesta opettelusta oli kyse... Sitä pystyy jossain määrin ulottamaan myös kataan ja peräti perustekniikoihin, jos sillä pystyy huijaamaan vyökokeen arvostelijoita. Ja tietenkin heidän parissaan näkemykset vaihtelevat. Luulisin että missä tahansa löytyy muihin arvostelijoihin verrattuna oikeellisuutta painottavat ja "atleettisuutta" painottavat. Itse en niin piittaa... näen asian niin että pitäisi läpäistä molemmilla tasoilla, joten aina saa syyttää itseään. Jos sitten se oma "hyvyys" jää "ikävästi raadilta näkemättä", niin "vähänkö sitten on hyvä" kun tekee sen oman hyvyytensä mukaisesti ja vielä samassa saavuttaa myös raadin tasovaatimukset.

Olen kyllä huomannut että se ei yleensä ole kovin vaarallista jos saa rakennettua jonkin korkeatasoisen pinnallisen osaamisen. Yleensä siitä pystyy parissa vuodessa muokkaamaan kovalaatuisen syvällisen osaamisen, kun törmää sopivaan opettajaan. Eli ei tarvitse aloittaa läheskään nollilta, kuten usein väitetään, vaan siirtymä on jopa melko suoraviivainen.



Ei tuo opettajan kutsuminen opettajaksi silleen ihmetytä. :)
Minä seuraan mitä tahansa käytäntöä mikä on tarkoituksenmukainen ja auttaa tilannetta. Täälläkin joskus näkynyt vääntöä asiasta. Jotenkin asia ei ainakaan itselle näyttäydy äkkiseltään kovin paljoa väännön arvoisena. En toki japania tunne ja vähemmän kielenkäyttöä, mutta ihme on jos opettajuus ei ole sellainen asia että voi sanoa että "meillä kutsutaan opettajiksi..." eli liopulta täysin yhteisö-/tilanneriippuvainen juttu. En ole tuota kolmannen danin juttua missään kovin virallisessa tyylimme kirjoituksessa nähnyt. (Perkule... olisinkohan kuitenkin jonkun opettajan omassa materiaalissa...)
Mutta siihen törmäilee karatemaailmassa laajemmin aika usein ja taitaa olla sellainen vähän tyylirajat ylittävä japsikaratejen parissa näkyvä sumea käytäntö. Olkoon sitten näin.

Tosin on syytä mainita että Wadokailla on nykyään kyu-dan -asteikosta erillisiä instructor-lisenssejä (joilla ei sellaisenaan tee käytännössä mitään, ellei jokin taho aseta kyseisiä lisenssejä rajaamaan jotakin... ne avaavat toki ovia dan-koearvostelijan lisensseihin). Siinä mielessä yksi luonnollinen rajanvetohan olisi (nyky-)Wadokaissa että jonkin instructor-lisenssin omaavaa kutsuttaisiin opettajaksi, eli senseiksi. En vain tiedä millä japaninkielen sanalla se instructor-lisenssi kulkee.

Ajattelin mennä alimman tason lisenssin kokeeseen heti kun mahdollisuus avautuu. Kyseessä on kuulemma täysin vyökokeeseen verrattavissa oleva tilaisuus, jossa tosin tehdään huomattavasti vähemmän tekniikoita, kuin systeemissä jossa itse suoritan vöitä. Syyt menemiselle ovat toisaalta haasteessa ja toisaalta sosiaalisia. Sitten kun jonain päivänä valmistun ja ehkä löydän vakituisen työpaikan ja ehkä aloittelen seuratoimintaa, on parempi mitä paremmat diplomit kaikennäköiseen on. Haastepuoli taas on se, että kehitys helposti lakkaa, ellen joudu näyttämään osaamistasoani.
Lasse Candé
joulu 10, 2015, 17.18
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Kamppailuonnitteluissa tulikin jo esiin että kolmannen danin koe meni viime lauantaina läpi. Tulokset tulivat tiistaina, kun olin vielä treenireissulla Göteborgissa.

Pohjalla oli yksi yritys jolla ei mennyt läpi ja alunperin oli tarkoitus etten mene kokeeseen tällä leirillä. Päätin että jos ei kehitystä tapahdu, en mene näyttämään samaa suoritusta toiseen kertaan. Tällaisella meiningillä koko vyökoekonsepti menettää sen merkityksen jota pyrin itse sille antamaan, eli treenin rytmittäjän, perusteiden ja kokonaisuuden hengitysliikkeeksi. Eli siis se, että nyt sitten taas revitään paketti auki. Rohkaistuin kun kuulin että joensuulainen kaveri lähtee myös kokeilemaan ja samoihin aikoihin kun kuulin tästä kasvoi motivaatio muutenkin. Toisaalta oli juuri silloin vetoleiriä, sitten oli Otsukan "uutta" videota, oli Wadokain uusi kirja ja jostain tuli oivalluksia junzukiin. Huomasin että perustekniikat alkavat rullaamaan paljon paremmin ja helpommin yhtäkkiä, kun sain treeniäkin melko paljon, kovemmassa kunnossa. Se riitti siihen että koin etten enää näytä samaa juttua kuin vuotta aiemmin.

Vyökokeessa oli myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella kivaa. Olen tykännyt kahdesta edellisestäkin kerrasta, mutta ehkäpä enemmän sillä tavalla että ovat tuntuneet haasteilta, esim huonon olon takia. Nyt pystyi takomaan hyvällä fiiliksellä. Vähän paikat jäykkänä, kun en ollut saanut koko viikon aikana juurikaan nukuttua opiskelujuttujen takia. Ja sitten perkule tuli perjantaina myrskyt ja kone laskeutui Göteborgin sijasta Köpikseen, mistä bussilla Göteborgiin. Myöhästyin leiriltä ja tuli yksi huonosti nukuttu yö siihen sitten lisää plus että yleensä perjantai-illan treenit ovat hyvin avanneet paikkoja seuraavaa päivää varten, mikä jäi nyt puuttumaan.



Yleisesti treenimäärät vähenivät hieman tuosta kun viimeksi kirjoittelin kun alkoi tulemaan opiskelukiireitä. Ja toisekseen joutunut pari kertaa juhlimaan.



Ajattelin jatkaa mahdollista keskustelua tuolta kamppisonnitteluketjusta mielummin täällä, niin sen ketjun uutisvirtamaisuus säilyy.
AnttiA kirjoitti: Onnea Lasse-senseille!
Tätä aspektia en ollutkaan tullut ajatelleeksi pitkiin aikoihin, että on tosiaankin jokseenkin yleinen käytäntö että vedetään opettaja-raja kolmanteen daniin. Kun itse ajattelen sen niin että opettajuus määräytyy tilanteessa, eikä meriteistä. Mutta onhan tuo tosiaankin erittäin vakiintunut käytäntö tuokin, elikkäs nimittelyyn joutunee tottua. :)

Niin, siis jos olen rivin päässä käskemässä kumarrukset, se on aina "sensei ni rei". Siellä seisova tuskin loukkaantuu tästä ja opetajahan hän on tilanteessa. Lisäksi en oikein kekkaa millä nimityksellä vaikkapa minä kutsuisin jotakuta ruskeaa vyötä joka ei ole sempai minulle. Noh, näistä on yhtä varmaan vähintään yhtä monia tulkintoja kuin siitä mikä on opettaja, mikä on oikea opettaja jne.

Enivei, kiitoksia myös tästä onnittelusta!
Ile kirjoitti:
Lasse Candé kirjoitti: Karkeimmat kehityskohteetkin ovat tiedossa.
Markan pena? :)
:)

Asentojen pudottaminen matalammaksi. Tämä ennen kaikkea nilkkojen liikkuvuutta parantamalla. Oli kehitysaskeleita tuossa jossain vaiheessa alkusyksyä, mutta sitten tein hieman muutakin, niin taantui takaisin normaaliin.

Sinänsä tuo ei ole kovin kaukana todellisuudesta. En nyt varmaan jaksa alkaa parantelemaan mitään enkkoja, mutta voisi ehkäpä taas alkaa ottamaan painoja mukaan harjoitteluun, osana voimantuoton tutkintaa. Vähän siihen suuntaan olen jo vienytkin harjoittelua, kun olen jonkin verran viihtynyt unisportin punttiksella.

Vähän haaveena pyörii että jos opettelisi sen Jionin uusiksi, missä vähän kämmäsin vyökokeessa. Näytin sitäpaitsi sen yksin ja oli lähemmäs sata silmäparia seuraamassa suoritusta. Sitten voisi tutustumistasolla ottaa loput ekstrakatatkin alas hyllyltä. Muistan tällä hetkellä Jionin ja Bassain sekä pienellä pähkäilyllä Niseishin. Wanshun yhdistelmät ovat suht hyvin ratautettuja, mutten muista ihan kaikkia järjestyksiä. Jäljelle jää Jitte ja Rohai, joista olen suht pihalla. Varsinkin Rohaista. Mutta kaikkia on tehty niin paljon että katojen tutuksiteko ei ole kovin vaikea tavoite. Varsinkin kun siis meillä nämä lisäkatat ovat tietyllä tavalla pääkatojen kertaamista ja varioimista ennen kaikkea. Otsuka sanoi ettei niillä tee mitään vaan että yhdeksän ensimmäistä riittää. Ymmärrän mitä hän tarkoitti, joskin hyviä ideoita sieltä saa silti (pääkatoihin) ja pari vähän erilaista yhdistelmää löytyy.


Jaa, kyyti tuli ja pitää lopettaa kesken... Ei tässä kai paljon muuta ollutkaan...
Lasse Candé
loka 27, 2015, 01.50
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Olen treenannut viimeaikoina melkeinpä joka päivä. Ehkäpä nelisen kertaa viikossa silleen vähän intensiivisemmin ja parisen kertaa rauhallisemmin.

Käyn edelleen punttiksella ja nyt pystyy ottamaan tehoja jo vähän paremmin irti esim vatsalihasliikkeissä. Pääasiassa teen samankaltaista settiä kuin aiemmissa viesteissä kuvattu. Osassa sisäisistä harjoitteista toimii jo aivot paremmin ja alkaa löytyä uusia ideoita vähän kaikkeen. Toisaalta taas kun rullaa jo, on joskus vaikeampi löytää tekotapa jossa kehittää jotakin sen sijaan että ei oikeastaan tee oikein mitään. Mitä passkempi on, sitä helpompi on tuntea kehitys. :)

Kotona olen kerännyt toistoja sellaisista harjoitteista jotka eivät vie tilaa niin paljoa ja sitten koululla esim sahannut junzukia.



Nyt taipuu nilkat paremmin ja jotkut jutut toimivat paremmin kuin ehkä koskaan. Vähintään niitä osaa etsiä sieltä tekniikasta.




Muuta tässä välissä...

Pääsin meidän oman porukan leirillä vetämään kelta-oranssi-vihreitä ja sini-ruskeita, molempia ryhmiä kahden treenin verran. Oli kivaa ja sanoisin että hyviä treenejä tuli vedettyä.

Kävin kerran BodyCombatissa ja tykkäsin kyllä. Hyvää treeniä ainakin kamppailijoille, jotka osaavat edes jollain tasolla liikkeet.

Sain aikaiseksi pitkästä aikaa hankkia lentoliput ulkomaan leirille. (Perkuleen Finnair, joka nykyään perii kympin per suunta matkatavaroista... Saa naputella samat luottokorttitiedot kahdesti.) Viime kerta ulkomailla oli kai helmikuussa. Ollut vähän köyhempi vuosi, mutta nyt menee jo paremmin. Myös hyvä kotimaan leiri tiedossa! Ja ensi vuoden alkupuolelle kaksi melko kovaa leiriä myös! (Sanottakoon että nykyään tulee kyllä Suomeenkin melko usein kovia nimiä, joten ulkomailla ei periaatteessa enää tarvitse käydä niin paljoa kuin ennen, jos asiaa tahtoo niin katsoa. En oikein tällä hetkellä näe enää eroa.)

Mainitsin Wadoketjussa loistavan Wadokain kirjan ja Otsukan videon joka ilmestyi tuubiin. Nämä molemmat ovat piristäneet suuresti. Osaltaan Otsukan video avasi silmiä tietylle taisabakiveivaamiselle, jota yhden erittäin hyvän opettajan näin itsekseen tekevän. Muistikuva muuttui järkevämmäksi. Silloin livenä se oli vain harvinaisen mielenkiintoista. Tietyssä mielessä treenini tämänhetkiset pääpointit tulevat sumeasti siltä suunnalta Otsukan videon herätteestä ja kytken näitä ennen kaikkea junzukiin, mutta samassa kaikkeen muuhunkin.

Nyt olisi hyviä muutoksia jo jossain määrin ajettu koneeseen. Vielä on vakiinnuttamisessa jonkin verran työtä. Taaksepäin kun katsoo, entiset kehitykset ovat usein tulleet jäädäkseen. Tämä ei tietenkään ole ollut ilmaista, vaan sisäänajojakso on usein ollut pitkäkin. Ja ehkä jatkuu ikuisesti. Jos tämä uusilla ideoilla syventäminen ja parantaminen kuitenkin jatkuu, niin mitä kaikkea tuolta vielä löytyykään...
Lasse Candé
syys 22, 2015, 22.55
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Torstaina liikkasalilla kakea / kakekehoa, sunnuntaina kotona kevyttä treenailua, eilen maanantaina punttiksella kakekehoa ja lihaskuntoa ja tänään kaverin kanssa kisiksellä lyöminkejä, potkinkeja, iskunkestävyyttä sekä paini- ja kaatohimmailua. Vaihdoinpa siinä pari sanaa @Alioppilas-nimisen henkilön kanssa joka tuli paikalle ryhmätreeniinsä kun olin poistumassa.

Liikkasalissa torstaina kevyesti ja availlen, kuitenkin ylläpitäen tiettyä rutiinia varsinkin potkujen suhteen, jotta tulee tehtyä. Potkuista olisi helpoin alkaa luistamaan omatoimisessa harjoittelussa.

Sunnuntaina kotosalla hieman keppijumppaa ja voimantuottoharjoitteita.

Eilen pitkähkö setti punttiksella. Lämmittelyrutiini, jonka jälkeen keppijumppaa, voimantuottoa ja teknisten kipukohtien parantelua jne. Olen taas löytänyt uudestaan sisäisen voiman harjoitteen joka perustuu kiertofiilikseen yhdessä lonkkaluussa ja samanaikaiseen kiertoliikkeeseen toisen puolen hartiassa. Käsi ojennettuna lähes suorana sivulle ja mahdollisimman läheltä hartiaa haetaan ruuvaavaa liikettä siten että kämmen taittuu osoittamaan ylös. Molemmat hartiat "sulatettuna". Samaan aikaan toisessa jalassa on näkymätön lonkkanivellähtöinen kierto joka näkyvänä kääntäisi jalkaterää ulospäin. Toinen osasuoritus on kun vääntää molemmat takaisin. Hyvät uutiset on siinä että tunnen jutun toimivan paremmin kuin koskaan ennen. Pointti on näiden raajojen välisen yhteyden löytämisessä vartalon sisällä ja koko matkalla tapahtuvasta aktivaatiosta.

Tarkoitus on oppia kiertämään molempia käsiä samaan aikaan vastakkaisessa vaiheessa ja jalat edellämainitun yhteyden mukaisesti. Tämä harjoite on paremmin tai huonommin tehtynä monella videolla. En osaa vielä koordinoida tätä oikeisiin jalan liikkeisiin. Niinpä otan yhden ristiyhteyden kerrallaan ja sitten erikseen jalkoja, joissa molemmissa sisäinen kierto joko myötäpäivään ja sitten takaisin vastapäivään. Lopulta nämä yhdistetään käsiin edellämainitun ristiyhteyden mukaisesti. Hyvät uutiset jalkoihin liittyen on että tajusin alkaa harjoittelemaan niitä erikseen käsistä ja juttu toimii myös. Alan myös löytämään tästä fiilistä siihen että pitäisi oppia pitämään joustavasti muuttuvaa puolijännitystä. Suunnan vaihdoissa katkeaa itseltäni oikea suoritustspa ellen keskity. Toive on että pääsen parempaan tanden-voimantuottoon.

Harjoite on suht rankka, hyvällä tavalla.

Siellä punttiksella loppuun lihaskuntoa. Vatsaa, selkää ja punnerruksia.

Tänään tosiaankin lyöminkejä, potkinkeja ja paininkeja kaverin kanssa. Piti katsoa joku leffa sunnuntaina mutta kun peruuntui, käytiinkin tänään treenaamassa. Yksi kolmesta vanhimmasta treenikaveristani Helsingistä. Vaihdeltiin tällien kohtia jatkuvien puolenvaihtojen kautta (kuten olikohan viime potkumiitin fularisessiossa ("thäyshillä")) jotta iskunkestävyys herää koko kehon kautta ja voi vedellä enemmän, kun ei tule koko ajan samaan kohtaan. Himmailtiin perustavanlaatuisia alasvientejä muutamaa kappaletta ja sitten liitettiin tätä "painiin" eli että vähän pelailua siten että toinen saa kuitenkin kaivaa itsensä asetelmaan ja tehdä lopullisen toteutuksen alun. Joitain lyöntiharjoitteitakin oli ja sparrattiin kevyesti. Lopuksi ihan lyhyesti käsien yhteyttä vastusharjoittein ja itse tein vielä noita edellämainitsemiani ruuvailuja.

Kivasti rullaa. Oletan että paljosta on kiittäminen juomisen suht rajua vähentämistä. Viikonloppuisin maistelen hieman viskiä kotona tai kavereiden kanssa jotain rauhallista. En vedä kaksia kännejä. Arkisin en juo ollenkaan, toisin kuin kesälomalla. Eli voisi sanoa että tulee juotua sellainen 20%-40% siitä mitä olen yleensä juonut viikonloppuisin. Pysynee peräti riskirajojen alapuolella.
Lasse Candé
syys 18, 2015, 20.22
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

No nyt taas rullaa! Löysin myös uudelleen Kumpulan yo-liikunnan punttiksen ja saan suht hyvin käynnin sullottua ma-ti-rutiineihini. Saas nähdä kauan tätä kestää.

Enivei, tein piilotettua karateharjoittelua. Menisi ehkä jostain joogasta, taichista tai venyttelymuodosta. Todennäköisimmin kuitenkin oudon äijän ihmesekoilusta. En viitsi hirveästi siinä ympäristössä paukuttaa menemään. Mutta onpahan kivaa.

Harjoittelu painottuu edellytysten parantamiseen. Pitäisi nostaa kuntoa ja alkaa voimaan vähän paremmin noin muutenkin. Ihan hyvin etenee. Liikkuvuutta pitäisi ylläpitää ja karatelihakset herättää kuntoon.

Lisäksi ajattelin ottaa hieman hyväksihavaittuja lihaskuntojuttuja.

Liikkasalissamme ja kotona taas kiskon vähän terävämmin, parantaen voimantuottoa. Tällä hetkellä ei niinkään kiinnosta ulkoinen muodon täsmällisyys vaan enemmän voimantuoton mekaniikka ja omien ongelmakohtien parantaminen. Sitten kun on kone paremmassa jamassa, voi alkaa tarkentaa.
Lasse Candé
syys 7, 2015, 11.38
Keskustelualue: Kynä ja Vihko
Aihe: Lasse Candé
Vastaukset: 199
Luettu: 68245

Lasse Candé

Treenin suunnittelusta noin yleisemmin, elämässä on nyt sen verran stressiä, että olen ajatellut laittaa vyökokeet hetkeksi hyllylle ja antaa taidon kehittyä rauhassa. Vastaavasti saatan yrittää leireillä hieman vähemmän. Tälle lukuvuodelle suunnitellut opinnot ovat siinä määrin massiiviset ja töissä on nimenomaan syksyn lukkarit niin rankkoja, etten juuri nyt kaipaa treenipuolelle deadlinen ja aikataulujen fiilistä. Sen sijaan ajattelin siirtää pääpainon nimenomaan normaaliin viikottaiseen treenailuun ja liikunnan iloon.

Viime vuonna tilanne oli jokseenkin vastaava kuin nyt, eli kesän jäljiltä jokseenkin rapakunnossa ja arjen kanssa stressiä. Kun kasasin siihen päälle "treenistressiä" vyökoevalmistautumisen muodossa, niin sitten löytyikin keväällä yllättäen vähemmän aikaa treenaamiselle. Vyökoe on huono diili jos se vaikuttaa treenimotivaatioon negatiivisesti. Lisäksi tekniset ongelmani ovat niin perustavanlaatuisia että tarvitsen aikaa ja rauhaa niiden korjaamiseksi ja tulen sitten takaisin tehokkaampana.

Vajaan vuoden takainen vyökoe joka ei mennyt läpi on videolla. Jo kameran surkea näyttö paljasti itselleni ongelmakohtia voimantuotossa ja tällä saralla kehittyminen vaatii perusteellista remonttia. (En ole edes katsonut videota kunnon näytöltä, koska jo se mikä näkyi oli osastoa "aha, vai että sillä tavalla.") Kyse on nilkan ja lantion yhteistoiminnasta. En pysty tuottamaan rennosti ja helposti voimaa riittävän monesta asennosta. Vain suht pystyissä asennoissa homma toimii. Jo meidän suht korkeassa junzukissa takajalan toiminta on aivan karseaa, verrattuna kaikkeen muuhun kehitykseen mitä on tapahtunut. Käytännössä sitten voimantuotto hajoaa keskivartalossa ja lopputulos on ylävartalolla kompensointia.



Ratkaisuksi olen nyt tehnyt erinäisiä aaltoilevia voimantuottoja ja yrittänyt tuntea kuinka vastakkaisesta jalasta "siirtyy voima" alaselän paikkeilla puolta vaihtaen käteen. Kun aalto ja voiman reititys ensiksi löytyy, muutan fokuksen siten että voima saa alkunsa alaselästä mahdollisimman räähtävästi ja "lähtee molempiin suuntiin" esim vasempaan jalkaan ja oikeaan käteen. Katselin @antti_lk:n DVD:n ja sen koulunyrkkeilyosion. Kun siinä lyödään suoraa lyöntiä jalat rinnakkain, paino siirretään vastakkaiselle sivulle. Meillä ja karateissa tyypillisesti pysytään keskellä. Sen sijaan takakäden lyönneissä yleensä tapahtuu sivulta sivulle -liikettä ja meidän perusharjoitteessa gyakuzuki tsukkomi tämä korostuu entisestään. Tuolla edellisellä ajatuksella vastakkaisesta jalasta, voi fiilistellä painonsiirtoa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla Dempseyn falling stepin kanssa, tuleeko takakäden lyönnin osuma ajoittaa siihen kun etujalka "on kevyt" vai hetkeä myöhempään kun se "on painava". Jos se on kevyt, tuki tulee vahvemmin takajalasta. Nyt testailen ajatusta jossa tuki tulee etujalasta, joka siis on ristikkäinen suhteessa lyövään käteen. Eräs opettaja demosi minulle keskustellessamme kahdestaan kuinka pystyy tällä tavoin työntämäänkin niin että työntö tuntuu mahdottomalta vastustettavalta. Demonsa ja voimansa vakuutti ja alan tutkimaan tätä enemmänkin.

Etukäden lyönnissä vastaavasti voima "haetaan takajalasta". Ja tuossa minulla pettää tekniikka. Takakäden lyönnissä pyrin ajattelemaan että voima kiertää "heliksin lailla" etujalasta alaselän kautta lyövään käteen.
Kuva
Olen saanut fiilistä toimimaan ja tämä liittyy kiinteästi myös viime viestin teemaan yläkerran yhdistämisestä alakertaan.

Avatakseni voimantuoton vuotokohtia olen tosiaankin käyttänyt erinäisiä aaltoja kehon läpi ja nykyisellään treenailen liikkumaan kuten se äijä matrixissa väistellessään luoteja, seisten siten että paino pysyy koko ajan samojen kohtien päällä jalkapohjissa. (Enemmän niinkuin toi eka äijä.)
" onclick="window.open(this.href);return false;
[video][/video]
Tämä avaa nilkkoja, lantiota ja hartianseutua ja pyrkimys olisi että vahvat lihasryhmät saavat tehdä vapaasti työtä ilman että voimantuotto vuotaa kriittisistä kohdista. Vartalo kiertyilee ja taittuu aaltomaisesti selkärangan eri kohdista, samalla kun lantio, polvet ja nilkat elävät. Nilkkojen huono taipuisuus paranee ja niistä tulee aktiivisempia voimantuottajia.

Tällaista tällä kertaa. Nyt syömään ja luennolle!