Hupsista, L.K.

Olin parina päivänä kiireessä katsellut tätä ketjua ja kirjoitit niin perusteellisesti, että luulin sitä omaksi postauksekseni enkä lukenut sitä.

Tiedän kyllä ettet mitään nyrkkeilyasentoa tarkoita, enkä oikein tiedä mitä kenellekin kannattaisi opettaa. Periaatteessa se, että on valmius saada ne kädet hyvään asemaan tarvittaessa kun ei ole vasta-alkajalle helppoa. Miten vain, tärkeintä on taito saada vartalon osaset hyvään asemaan ja opetella näitä juttuja. Käsien osalta hyvä asema on mielestäni ennen kaikkea sellainen mistä pystyy hyökkäämään.

Kuitenkin meillä tuntuisi olevan pieni lähtökohtaero tässä. Minun pointtini oli alunperin se että vaikka tilastoja kannattaa lukea, niitä ei kannata "uskoa". Tämän jo kirjoitinkin. Tässä uskomisen välttäminen tarkoittaa suurta kriittisyyttä ja suhteuttamista omaan elämään. Sanoit nimenomaan että egotappelut ovat todennäköisimpiä. Minun pointtini oli juuri se. Kirjoitin että entäs jos on ihminen joka ei "ego-tappele", eli ei provosoidu eikä provosoi? Kannattaako silloin lähteä rakentamaan asioita siltä pohjalta? Siis tilastoista.

L.K. kirjoitti: Uhriasento? Jaa...no.jokainen meistä ajattelee asiat eri tavalla.
On kuitenkin aivan satavarma fysiologinen fakta, että ihminen jonka kädet on alhaalla torjuu
merkittävästi hitaammin lyönnin jos verrataan sitä kun kädet on valmiiksi ylhäällä, edes siinä "uhriasennossa"..
ja tuota sanontaa en kyllä ole ikinä kuullut itse..

Keksin sanonnan. Se tarkoittaa asentoa jonka takana vain suojaudutaan. Myös yhtä varmaa on, että jos kädet ovat valmiiksi ylhäällä pääsee isommalla varmuudella torjuilemaan. Pointti on siinä että kädet ovat hyvällä paikalla joka mielessä. Varmaan painotuksissa on myös merkittäviä koulukuntaeroja, mutta samat ainekset siellä lienee eri kokoisina määrinä.

Toki on tärkeää ettei asennon "ottamisella" provsoida turhaan kaveria. Mutta jos tilanne eskaloituu tai alkaa eskaloitumaan, on varsin luonnollista haluta hakea jotain itsensä ja kaverin väliin.
Silloin se on helpoin tehdä kädet nostmalla ylös.
ja kyllä se "perussuojaus" vaan auttaa lähtökohtaisesti ainakin minusta mahdollisuuksia torjua ja vastahyökätä tehokkaammin jos sille tulee tarve.

Pointti lienee siinä miten ylös ja myös siinä millä tavalla. Yksi mahdollisuus on myös asemoida kädet hyökkäykseen.

Minä en itse taas pidä puhtaita yllätyshyökkäyksiä suurimpana uhkana omassa yhteiskunnastamme. Suurin riski minusta joutua väkivallan uhriksi on yöelämässä ja kyse on jollain tapaa ns egotappeluista.

Pointti oli siinä että todennäköisin tilanne riippuu ihmisestä. Tästä kirjoitin jo edellä. Minulla on viimeaikoina tullut muutama kerta vuodessa tilanne jossa toisella on jo hieman uhoa päällä ja tulee kokeilemaan rajojaan. Olen käynyt paljon kapakassa. Nämä ovat olleet tilanteita joissa olisi mahdollista joutua nopeasti lyöntien keskelle. En ole nostanut käsiä sen enempää kuin siihen että pystyisin/ehtisin hyökkäämään. Oli se hyökkäys sitten kaato tai lyönti. Kerran istuin sohvamaisella paikalla ja silloin asemoiduin viemään jutun maahan. (Se olisi ollut turvallista.) Tilanteissa olen kuunnellut mitä sanottavaa tyypillä on. Mitenkään asenteellisesti en ole mennyt suojaan vaan sen sijaan fiiliksenä ottanut hieman nojaa tyyppiä kohti.

Se on sitten aina toinen juttu kuinka paljon näitä voisi välttää omalla toiminnalla. On kuitenkin tilanteita,joita ehkä yrittää välttää,mutta sitten tilanne ei vaan eneää laukea vaikka miten puhejudoilisi.Silloin tulee ottaa kädet mukaan keskusteluun.

Näin on. On myös tärkeää tietää miten hyvä on vältäämään tilanteita puhumalla ja kehonkielellä. Jos on siinä erittäin huono, on realismipohjainen harjoittelu erilaista kuin jos on siinä hyvä. Ja tämä on se minun pointtini ollut koko ajan.

Nopeati rakentukvassakin tilanteessa (viittaat ehkä johonkin tilanteeseen jossa nopeasti kaveri alkaa nostamaan agrejaan ja tulee iholle) on kyllä aikaa nostaa ne kädet KUN sitä on harjoitellut treeneissä jatkuvasti ja oikein.
Jos taas ei ole sitä harjoitellut ja kädet jää roikkumaan alas, sieltä ne tuskin enää nousee ylös ennen kuin ensimmäiset iskut on vaihdettu.

Kyllä. Ajatukseni on ettei käsien nostaminen ole ns liike. Kädet elävät vain. Ne asemoidaan hieman ylemmäs, hieman alemmas, toista hieman ylemmäs ja toista alemmas tai vaikka molempia sivusuunnassa keskelle juuri tilanteen ja jatkon edellyttämällä tavalla. Ja tämä kaikki tapahtuu vaivihkaan eläen, suhteessa sen toisen tyypin käsiin ja maalitauluihin hänessä. Tämä lähtökohta tosin lienee melko universaali, mitä asentoihin tulee. Pointtini oli tuolla jossain että jotkut opettavat että kädet nostetaan ylös ja sitten siitä lähdetään liikkeelle. Se ei välttämättä sovellu jokaisen ihmisen uhkakuviin kun ei sitten yllättävässä tai nopeassa tilanteessa osatakaan niitä käsiasetelmia ollenkaan joissa kädet eivät ole päätä suojaamassa ja joissa sitten päädytään häviämään, vaikka olisi ollut jotain vielä tehtävissä.

Lasse Candé kirjoitti: Ja vielä kerran... Kyse oli siis siitä ettei kaikille päde samat ohjeet ja tilastoilla ei ole paljon mitään väliä.

Ei tietenkään päde, mutta kyllä minusta tilastoilla ja todennäköisyyksilläkin on merkitystä.
Eivät ne auta tositilanteessa, mutta niistä ja niiden tietämiseestä voi olla apua. Myöskin siinä
mielessä että käyttää aikaansa sellaisten asioiden ja uhkien treenaamisen mitkä ovat todennäköisimpä omassa ympäristössä ja yhteiskunnassa.

Niin. Tästä syystä juuri se "Lue paljon mutta älä usko mitään." Eli kriittisyyttä. Lisäsin tuohon muuten lihavoinnin.

Lisäksi tosiasia on kuitekin että tiettyjä asioita toistuu lähes aina ennen väkivallantekoja ja/tai tappeluja. Tietyt maneerit ja merkit toistuvat usein ja niiden tunteminen ja tietämine
VOI antaa aikaa valmistautua ja nostaa omaa valmiuttaan.

Kyllä. Kuitenkin, kaavat myös rikkoutuvat tai ainakin nopeutuvat. Joskus jäävät jopa huomaamatta. Se, miten hyvin huomioi ympäristöä, vaikuttaa myös merkittävästi siihen minkälaista settiä kannattaa opetella. Minä uskon että treenaamalla fyysistä kanssakäyntiä oppii "kuuntelemaan" ihmisiä ja herkistyy merkkien aistimiseen. Oikeastaan ei edes tämän kannalta ole niin väliä mitä tekniikkaa tekee. Erilaiset matsaamiset ovat hyviä. Hieman haluan tässä laittaa vastakkain teoriaa ja käytäntöä. Jos opettelee tiedostamisen tasolla lukea toista ja päättämään milloin kannattaa tiedostaen nostaa kädet tiedostettuun opetettuun paikkaan, voi olla ettei siltikään tee mitään kovin järkevää. Voi myös olla että tekee.

Tällä nyt tarkoitan esim. karrikoiden sitä että meilä ei ole minusta mitään järkeä käyttää aikaa sen treenaamiseen miten toimitaan käsikranaatilla varustettua taistelijaa vastaan tai jos joku käy
vaikkapa keihäällä päälle. Joissain maissa näidenkin treenaaminen taas voi olla ihan perusteltua.
Tietty jos käy treenaamassa vaikka 5-6krt vkossa niin ehkä silloin voi treenata jo vähän jotain
eksoottisempaakin,mutta jos treenaa kuten perusharrastja, olisi järkevämpi käyttää aika järkevästi ja tehokkaasti.

Mutta jos joku opettaisi minulle käsikranattijuttuja tai varsinkin keihäsjuttuja, saisin siitä paljon irti mihin tahansa. Ne opetukset ovat siellä muodon sisällä ja ne samat jutut taipuvat yleensä myös muihin harjoitusmuotoihin. Kaipa tämä on sellainen tyypillinen periaate vs toimintaohje -juttu. Ehkäpä koko asentokeskustelu on.

Ei tässä olla kovin pitkälle menevää tavaraa vielä pelkän kuvan perusteella lauottu. Päin vastoin jokainen on yrittänyt mennä pidemmälle sisältöpuolelle.

Itse haluaisin kuulla jos joku tuntee opetuksia asentoon liittyen. Minkälaista pointtia opettajat ajavat. Tämä koska olen kuullut asentoa kehuttavan, ikäänkuin niksinä. Jotkut tosin ovat taipuvaisia ajattelemaan muutenkin liikaa niksien kautta.

Tuon tyyppisillä asennoilla on valmiusasennon lisäksi kahdenlaista merkitystä, mitä minulle tulee mieleen. Naaman räplääminen ja asennon rakenteen tukeminen, hieman samaan tapaan kuin lonkkalevossa on ideana. Tuossa voi vielä tukea päätäkin. Tukeminen on poissuljettua koska jos siirtää ryhdistä vastuuta keskivartalon hyvästä asemoinnista käsille, tulee asennosta sellainen että on täysin jyrättävissä. Naaman räplääminen jää jäljelle ja se voi helposti näyttää ylimieliseltä. Olen kyllä sitä mieltä että jos pitää käsiä noin mutta vartalon hyvässä vahvassa asemoinnissa, toinen kyllä ymmärtää mistä on kyse.

Mielestäni nämä ovat sellaisia asioita mitä ihmiset tietävät mutteivät välttämättä tajua tietävänsä. Vahvaa asentoa vastaan ei hyökätä yhtä helposti kuin heikkoa, vaikkei olisi tällaisia termejä koskaan kuullutkaan. Siksi olen Mikan kanssa vain puoliksi samaa mieltä.

bodyguard kirjoitti: Pääasia että sen itsen ja kohdehenkilön välissä on jotain ja asennosta on nopea liikkua.

Tämä on mielestäni huomattavasti parempi lähtökohta kuin jokin tietty asento. Olen kuullut tuota kuvan asentoa opetettavan ja oppi menee valitettavasti välillä perille niin että "tämän kun tietää niin asiat helpottuu paljon". Itse en ikinä opettaisi moista asentoa, mutta toisaalta taas en tunne opetusta mikä asennon kanssa käsikädessä yhdessä kulkee. Toivottavasti se ei jää pelkkään ulkoiseen asentoon. Asennossa on potentiaalia mutta täytyy samalla muistaa että se on ärsyttävän näköinen ja kuka tahansa hyökkäystä suunnitteleva ihminen tietää sisimmässään miksi joku seisoo noin jos vaara uhkaa.

Tarkoitin ennen kaikkea siitä lähtökohdasta mistä kirjoitin. Eli uhkien kartoitus oman elämän mukaan.

Esimerkiksi minun tapani elää on sellainen mihin on hyvin sopinut tähän asti käsien alhaallapitäminen. Toisaalta olen viettänyt elämäni aikana sen verran paljon aikaa myös kädet ylhäällä ettei ole täysin vieras toimintaympäristö sekään. Harvemmin on tullut päästettyä tilanteita edes tönimisiin saakka. Sillä on selvinnyt hyvin että kevyt hymy huulessa heittää läppää, vartalo kevyesti enemmänkin hyökkäys- kuin puolustusasennossa. Siitä ne kymmenen sekuntin kaveruudet ovat usein alkaneet sen sijaan että tulisi mitään typerää puoli-ilmeistä kinaa. Se kina käydään noissa tilanteissa vielä piilommassa ja siellä samassa piilossa sovitaan nopeasti.


Todennäköisin uhka on osalle meistä yllätyshyökkäys tai muuten vaan nopeasti rakentuva. Siinä ei auta se että suunnittelee pitävänsä käsiä ylhäällä sitten kun joskus joutuu tilanteeseen. Tottakai kaikki käsien väliset asetelmat ovat rähinän sisällä olemassa, mutta minä puhun nyt valmiusasentoajattelusta. On sanonta "se pelkää joka ottaa asentoja". Asennon ottaminen on joko liian aikaista tai liian myöhäistä. Yksi hyvä tapa harjoitella on työskennellä näissä eri käsiasentoasetelmissa ja sitten se iänikuinen arkiasennon ja taisteluasennon yhteensaattaminen. En kertakaikkiaan ymmärrä harjoitellessa perussuojausta mikä ei ole missään määrin hyökkäysasento vaan pelkkä uhriasento.


Ja vielä kerran... Kyse oli siis siitä ettei kaikille päde samat ohjeet ja tilastoilla ei ole paljon mitään väliä.



Tuohon kysymykseen... Tätä olen osaltani ollut pyörittelemässä täällä aiemminkin tuosta teknis-taktisemmasta näkökulmasta. Muistaakseni olet itsekin osallistunut niihin, joskaan en ole varma. Nyt siis puhuin tuosta "uhkat ja tilastot" -näkökulmasta. Ellei tämä postaus vastannut tuohon kysymykseen voin toki yrittää jatkaa. Eihän tämänaiheisessa ketjussa offtopiccia olekaan.

Olen jauhanut tätä samaa aina ennenkin, mutta tositilanneanalyyseissä pitää muistaa se, ettei tilastoilla ole juurikaan merkitystä. Niitä on ihan kiva toki lueskella, kuten myös tyypillisiä tapahtumakuvauksia, mutta vaarat täytyy miettiä oman olemuksensa ja ympäristönsä kannalta.

Jotkut opettavat esimerkiksi pitämään käsiä ylhäällä, koska tyypillisin tappelu käy läpi vaiheen jossa tönitään pystyssä ja sitten jompi kumpi lyö. Voi sitä hölmöä joka silmät pyöreänä uskoo moista tuubaa auktoriteetin takia ja toistelee samaa, mutta joka ei ole pätkääkään taipuvainen haastamaan riitaa tai provosoitumaan. Menee vähän niinkuin koko juttu hukkaan, puhumattakaan siitä miten hyvä ristiriita tulee päähän kun sitten joku kevyesti kokeilee josko rajojaan voisi kokeilla.

Tämä ei siltikään poista sitä että kyseinen skenaario on varmaan yksi yleisimmistä. On nimittäin hölmöä aukoa päätään ja ne hölmöt dominoi lukumääräisesti noissa skenaarioissa. "Lue paljon mutta älä usko mitään."

Ile71 kirjoitti: Jos ajattelen kamppailulajeissa näkemiäni "perinteisiä" puolustautumisratkaisuja vastaaviin hyökkäyksiin, niin se (videolla puutteellisesti esiintuotu) magatorjunta mielestäni nimenomaan edustaa ainakin laajassa mielessä sitä kyseenalaistamista ja aivojen käyttöä.

Hyvää tekstiä Ileltä. Tästä kuitenkin haluaisin lisätietoa että mitä tarkoitat "perinteisellä" ratkaisulla? Wadossa esim veitsipuolustusten perusideat tulevat vanhasta japanilaisesta lajista. Tytön videolla näkyy paljon samoja ideoita ja ulkoinen muotokin on käytännössä jotakuinkin sama. Ulkoinen muoto on vielä lähempänä kantatyylin ulkoista muotoa ja samat ideat tulevat meillä sieltä.

Eli siis, et kai tarkoittanut että "ristiinlyönti" on uusi keksintö?

MUOKKAUS:
Tässä näytöstavaraa Wadosta. Ensimmäinen tekniikka on se mistä puhun. "Ristiinlyönti" ei näy tässä niin selvästi.
" onclick="window.open(this.href);return false;

Äkkiseltään luulisi ettei tekniikkaa määrittele siinä mielessä ulkoinen muoto että pitäisi muka laittaa itsensä videon tavalla solmuun. Sen sijaan luulisi että vasemman käden tehtävä ja oikean käden tehtävä määrittelisivät liikkeen. Kun tehtävät täyttyy, on siitä eteenpäin kyse taidosta kuinka paljon saa tehoa liikkeeseen. "Muodon sisällä" voi toimia hyvin tai huonosti. En tosin ymmärrä, miten videolla käytännössä ehdotetaan vaihtoehdoksi nyrkkeilytekniikkaa. Siinähän tehdään jotain tarkoitukseltaan täysin erilaista. Eli siis ei kontrolloida kättä jossa on veitsi.

Sinänsä Rojolan kanssa samaa mieltä että kai tuossa kaikessa on tarkoitus avata silmiä realismin suuntaan. Herättää kriittisyyttä. Varmaan tilaisuuksissa monilla on se fiilis että mies nyt hieman liiottelee, mutta on hänellä pointti. Ehkä pointin esiintuominen tehokkaasti vaatii joskus pientä liiottelua. Eikä ole harvinaista että lajeja arvostellaan lajien edustajien kautta, vaikkei kyseiset edustajat ehkä olisikaan niitä pätevimpiä. Tämä ei toki poista sitä että se on huonotapaista.

Esimerkiksi kun on vääntöä ja yritetään jollain tavalla saada toinen maahan, voi erilaiset heitot mitkä jotakuinkin laittavat heitettävän kuperkeikkailemaan tulla kysymykseen. Joskus ne saattavat toimia koska toinen puolustautuu muuta kaatoa vastaan, jolloin juttu saattaa käydä helpommaksi. Joskus muista syistä. Oikeastaan näillä heitoilla ei ole siltä osalta paljoakaan eroa ja se, miten asia sitten toteutetaan on tilannekohtaista.

Yksi mikä voi motivoida antamaan periksi on kyynärpäähän kohdistuva paine. Toinen on jos on vartaloa sen verran edessä että tekee mieli kaatua jotenkin muuten kuin rumasti niin että tuntisi polvessa pientä ylisuoristusta. "Kaadut taikka itket ja kaadut." Jos heitettävää vie oikeisiin suuntiin oikeaan aikaan, helpottaa tämäkin. Myös se jos on itse 100-kiloinen ja heitettävä on 40- antaa liikkumavaraa.

Tekniikan harjoittelussa on sitten myös ihan hyvä jos ainakin välillä saa heitellä niin ettei toinen ihan hirveästi laita vastaan. Itse koen että silloin oppii näkemään niitä mahdollisuuksia siellä missä niitä on. Välillä sitten vähän suuremmalla vastuksella. Sama periaate kuin paljossa muussakin harjoittelussa.


EDIT: Yksi James Bond -heitto on myös: äijää edestä kiinni ja ottaa ja heittää vieressä olevan kaiteen yli.
Kyseisen periaatetta taas on hieman kun miestä viskataan pommin kera mereen.

Asia meni jo siinä määrin pitkälle yleiseksi Wado-pohdinnaksi että vastaus tuolla dojon puolella Wado-ketjussa.

Ôari kirjoitti: Tämä voisi olla vaikka siten (en siis tiedä kun en lajia tunne tarkemmin, josta syystä kyselenkin), että Wadô-ryûssa vastustajan lukotus ja kaato tulee Jûjutsupuolen opeista, kun taas Shorin-ryûssa tuo samainen tulee... noh... jo alunperin siitä itsestään. Eli toiseen tuo olisi saatettu tuoda ulkopuolelta, toisessa se taas on ollut kokoajan....

Tämä voisi myös olla siten että lukitus tulee Wadoon hieman molemmista. Kuten lyöminen ja potkiminenkin. Itseasiassa tämä on jopa todennäköistä.

Ôari kirjoitti: Se, miten toimiva tuo liityntä on vaatisi kokemusta,

Eikös toimivuus määrity nimenomaan ristiriidattomuus-ristiriitaisuus -akselilla? Ainakin näin kun puhutaan liitoksen toimivuudesta? Muuten kai puhuttaisiin vaikkapa tyylin toimivuudesta? Mutta voi olla etten vain ymmärrä pointtiasi. Minun on hieman vaikea hahmottaa alun alkaenkaan mitä olet tässä ajanut takaa.

TimoS kirjoitti: Liitoksia? Tarkoitatko, että opit eivät ole tulleet (alunperin) vain yhdestä lähteestä? Jos tätä tarkoitat, niin tottahan se on.

Juuri tätä. Se, että Wado on liitos kun tuodaan ehkäpä useammin esiin kuin monien muiden lajien vastaava fakta. Ehkä se johtuu siitä että liitos on suht uusi, mutta kokoajanhan kaikki liitokset vanhenevat. Tai ehkä se johtuu siitä että Wado kuitenkin melko yleisesti mielletään karateksi.

Ôari kirjoitti: Valitettavasti "tietoni" perustuvat lukemaani, ja sen perusteella Wadô-ryû olisi kahden lajin yhteenliittymä. Se, miten toimiva tuo liityntä on vaatisi kokemusta, jota minulla ei valitettavasti ole.

Liittämisestä on abaut 80v aikaa laskutavasta riippuen. Se että jokin tulee enemmän jostakin ja jokin muu jostain muualta, ei vielä tarkoita että olisi ristiriitaa. Voisi sanoa että Wado alkaa jo itsessään olemaan melko perinteinen laji, tietenkin siitä riippuen kuinka monta sukupolvea pitää olla että lajia voi kutsua perinteiseksi.

Joka antaa minulle kuvaa että nuo asiat tulivat toisaalta kuin alkuperäisen karaten suunnalta, ainakin osittain, tai jollain tapaa.

Ei liene tässä vaiheessa epäselvää, ettei Wado ole pelkkää karatea.

Lisäksi muistelen lukeneeni jostain, että jossain osiossa hyökkäys olisi karatea ja puolustus taas Jûjutsua, eli tuon mukaan hommassa olisi erottelua.

Kyseessä on yksinkertaistus. Pointti lienee sen esiintuonnissa ettei Wado ole pelkkää karatea, minkä esiintuonnin tärkeys näkyy esim Wadon omassa ketjussa melko selvästi. Esiintuonnissa vieläpä niin, että merkittävin osa pohjautuu vahvemmin siihen muuhun. Sekä hyökkäykset että puolustukset pitävät kuitenkin sisällään molempia sulassa sovussa. Ihmisvartalothan niissä työskentelevät. Vaikkapa idorit ovat käsittääkseni hyvin pitkälti shindo yoshinryuta. Myös hyökkäyksiltään.
Ja sitten vielä se ristiriidattomuus-pointti...
Hyvin vaikea kuvitella että niin arvostettu henkilö kamppailulajeissa kuin Ohtsuka olisi luonut ristiriitaisen setin. Muuten hän tuskin olisi ollut niin arvostettu. Ei ihmiset hölmöjä ole.
Itse en ainakaan koe settiä ristiriitaiseksi miltään osin.

Harjoitellaanko Wadô-ryûssa Katojen osalta myös sovellukset eikä vain yksintehtävät liikesarjat, ja ovatko nämä sovellukset alkuperäisiä okinawalaisia vai muuten kehitettyjä (koitin jotain vyökoevaatimussivustoa kuikuilla mutta en selvyyttä saanut esim. Katojen, Kihon kumiten ja Ohyon keskinäisiin suhteisiin)?

Tätä kysymystä onkin jo käsitelty melko paljon tyylin omassa ketjussa dojolla. Mikäli sieltä ei vastausta löydy, voitaneen jatkaa sitten siellä?

OK. Kaikki tosin riippuu motiivista löytää nimenomaan karaten ja jujutsun (sekä Wadon tapauksessa muiden taitojen) yhteensovitelma. Jos haluaa nimenomaan harjoitella karaten ja jujutsun yhteensovitelmaa, on kai järkevin idea harjoitella juuri sellaista? On myös huomionarvoista ettei Wadon ja Seibukanin idea ole lähellekään sama. Jos olisi, kaipa ne muistuttaisivat enemmän toisiaan. Sen takia ihmettelen suuresti ehdotustasi.

Lisäksi varmaan lähes kaikki lajit ovat liitoksia. Näistä ainakin molemmat, siitä riippumatta miten vanha kyseinen liitos on. Lisäksi ei ole välttämättä mielekästä antaa liitoksille ikää, sillä tässäkin vertailussa saisi kumman tahansa vanhemmaksi. Oleellisin osin (Kyanin karate) toki Seibukan lienisi vanhempi.

Onko tässä taustalla ajatus siitä ettei liitos olisi jotenkin onnistunut ja että Wadossa olisi kaksi erillistä lajia?

Ôari kirjoitti: Mutta jos etsii karaten ja jujutsun yhteensovitelmaa, niin eikö parempi olisi hakeutua Seibukanin suuntaan jossa se sama malli jo pelkästään karatessa? AFAIK.

Täh?

kollegiassessori kirjoitti: Ymmärtääkseni wadomn lähtöetäisyys on huomattavasti piukempi kuin shotokanin vastaava. Onko asia näin?

Heh, meinasin vastata ihan samaa kuin nassesetä.
Paritekniikoissa en usko näin olevan. Wadon paritekniikoissa lähtöetäisyys on yleensä se klassinen, ettei ylety mutta yhdellä askeleella ylettyy. (Etäisyyttä voisi kutsua sosiaaliseksi etäisyydeksi.) Luullakseni Shotokanissa on melkolailla sama. (?) Toisaalta Wadossa kun siirrytään ns vaikeampiin paritekniikoihin ippon ja sanbon kumiteista, alkaa etäisyys elämään enemmän, ts kun otetaan kamaet ajatellaan tilanteen olevan jo päällä ja pientä tutkiskelevan eläytyvää liikettä pitäisi olla. Siinä vaiheessa oppilas jo osaa läjän perusparitekniikoita ja on jonkin verran matsannutkin. Varmaan melko samalla tavalla myös Shotokanissa, mutta voi olla että painotuksissa on eroja? Varmaan vastaavat painotuserot myös opettajasta toiseen. (Shotokanin suhteen multa pelkkää arvailua ja youtubea.)

Oma fiilikseni on että muodollisuuksissa käytetään Wadossa melkolailla turvallista etäisyyttä, muttei liioteltua. Niiden ja h-hetken välissä hieman lyhyempää, jossa jo pieni vaara ja sitten tekniikoiden aikana tekniikan määräämällä tavalla.