Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Haku löysi 39 tulosta

Lasse Candé
huhti 20, 2020, 09.54
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Antin viestistä tuli myös mieleeni Immo Kuutsa ja hänen luonnehdintansa höpöhöpölajeista. Viittaan siis yhteyteen joka on sellainen että miekkailu hyvä, paini paha, alla oleva lista Kuutsalta:
Andy kirjoitti:
helmi 9, 2015, 21.20
Hiihtovalmentajavelhon inhokkeihin lukeutuvat itämaiset kamppailulajit, kuten judo ja karate.

– En hyväksy näitä kaukaa tulevia, suomalaisille vieraita lajeja. Niissä kiskotaan ja revitään vaatteista eikä kansa tiedä, kuinka monta pistettä mistäkin liikkeestä saa. Saahan niitä harrastaa, mutta mitään valtion tukea ei pitäisi näille jonninjoutaville lajeille antaa.

– Onhan näitä muitakin ihmeellisyyksiä, vapaaottelu ja potkunyrkkeily. Potkia nyt hyvä ihme toisia päähän. En hyväksy näitä ollenkaan.
Kuutsa kehui sitten muita lajeja tuossa suhteessa paremmaksi. Ketju löytyy klikkaamalla nuolta lainauksen yläosassa.

Ja sitten joku kuvitteellinen ihminen mukamas pitää karaten samanlaista lyöntiä parempana kuin nyrkkeilyn.



Mitä olemme oppineet kaikista näiden mainitsemista lajeista? Jos tällaisia lainauksia keräisi lisää, kattaisimme varmaan maailman kaikki lajit. Mutta mistä tämä kertoisi? En vieläkään hahmota Andyn tänne tuomaa pointtia, mutta näyttää siltä että ehkä joku muu hahmottaa. Kertokaa ihmeessä.
Lasse Candé
huhti 20, 2020, 09.42
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

En tiedä oliko tässä tarkoitus ratkaista se, onko joku joskus sanonut tyhmästi. Minä siis en näe kovin hedelmällisenä ratkaista tätä, enkä varsinkaan näe siinä vielä itsessään mitään pointtia, kun sitten löytyykin se joku joka on sanonut tyhmästi. Olenkin kysynyt jo pariin otteeseen että mitäpä sitten? Ja se on siis aito kysymys, eikä retorinen jonka sanoma olisi että asialla muka ei ole väliä. Onhan sillä varmaan väliä, kun sitä tuodaan keskusteluun, mutta mitä väliä sillä on minkäkin kannalta?

Alunperinhän tässä oli jokin sellainen ajatus että jonkun mukaan mukamas gyakuzuki rivissä kehittäisi enemmän vain koska päällä on karatepuku. Nyt en vieläkään hahmota mitä sitten, mutta en toisaalta myöskään näe tuon tekstin yhteyttä asiaan muulla tavalla kuin korkeintaan sillä, että tosiaankin tyhmästi voi sanoa monella tavalla monista ihan eri asioista, samasta lajista.

Voisin jossain määrin jopa pitää hedelmällisenä saada lainaus tuosta henkilön gyakuzukiin liittyvästä väitteestä, koska sitten siitä voisi etsiä sen pointin ja myös laittaa väitteen testiin muilta osin. Nyt kun meillä on vain Andyn rakentama olkinukke väitteestä jota tuskin on edes koskaan esitetty, ei siitä tietenkään löydy yhtään mitään järkevää jolle antaa mahdollisuus ja siitä löytyy pelkästään tyhmä ajatus, jota vielä yksikään esim tässä ketjussa ei ole puolustanut miltään osin. Pointtia tällaiselle mutuilevalle olkinukkeilulle en ymmärrä vieläkään.
Lasse Candé
huhti 19, 2020, 01.22
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Ja?

Auttaisi ihan oikeasti asiaa, jos kertoisit omin sanoin mitä ajat takaa ja mistä asioista tähän liittyen sitten tulisi keskustella.

Minä en näe tuossa kapulakielessä mitään pihviä, josta löytyisi keskusteltavaa. Mitä ajat takaa?
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 23.02
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Luin koko tuon Andyn laittaman lainauksen läpi, mutta en kyllä mitenkään päin ymmärrä että miksi tein näin.

Liittyykö tuo käytyyn keskusteluun jollakin tavalla vai mikä tuon lainauksen tarkoitus niinkuin oli?

Noissa olisi saatesanat aina poikaa.
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 19.31
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Tätä asiaa olisi ihan oikeasti paljon järkevämpää lähestyä esimerkkien kautta.

Ainakaan minä en hahmota mitä muuta yritätte sanoa kuin että joku ihminen jossain ajattelee tyhmästi. Jos sanotte tätä, niin kysymys kuuluu yhä, että miksi sanotte tätä, toistoon asti tässä keskustelussa?

Varmaan tässä jokin ajatus on jostakin, mikä voisi oikeastikin olla keskustelun aihe, mutta te ette nyt yhtään avaa että mikä se aihe siis on.
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 19.03
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Hämmentävää tosiaankin.

Siis ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi vuosikymmenien varrella sadat kerrat jotkut nimeämättömät ihmiset ovat sanoneet hölmösti joillakin erinäisillä tavoilla mitä et tarkasti pysty selittämään? Mutta yhteistä niille oli että itämaisten lajien puku tekee lyönneistä henkisesti kehittävämpiä?

Jos ihan oikeasti näin ja ihan oikeasti joku on ehdottanut tuollaista, yhä edelleen ihmettelen, että mitä sitten? Onko tästä tarkoitus keskustellakin ja miksi? Mitä asiaa tarkalleen hyödyttää importoida keskusteluun kaikkein tyhmimmät jutut mihin on koskaan törmännyt?

Kysyn tätä sen takia, että tämä aihe houkuttelee kerta toisensa jälkeen erilaisia läskiksilyömisen muotoja ja minun mielestäni sille olisi hyvä saada loppu, jotta varsinainen keskustelu voisi kukoistaa. Tästä syystä kysynkin, mikä tuossa puskista tulleessa nostossasi on mielestäsi keskustelemisen arvoista?
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 18.22
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Andy, törmään mainitsemaasi ajatteluun juuri nyt, kun sinä toit sen ketjuun. Epäselvää on silti miksi sinä toit tällaisen ajatuksen ketjuun. Ja nyt vielä kysyt että väitänkö minä jotakin. :D

Minä en näe ajatuksessa järkeä ja tuossa esim luupää toteaa ettei hänkään näe ajatuksessa järkeä. Sinun muotoilusi näyttää alunperinkin siltä että jotkut tyhmät ehdottavat jossain netin syövereissä tyhmiä asioita jotka eivät ole kestävällä pohjalla. Minulle on ehkä juuri siksi niin iso mysteeri, miksi sitten varta vasten tuot näitä oletettavasti sinunkin mielestäsi virheellisiä ajatuksia ketjuun.

Ymmärtäisin sen muutenkin paremmin, mikäli sinulla olisi autenttinen lainaus, jolloin voisimme keskustella jostakin jonkun henkilön ihan oikeasta ajatuksesta, sinun oman lähteettömästä mutusta rakentamasi olkinuken joukkopieksännän sijaan. Ja kun minä kysyn onko asialla muuta relevanssia kuin sinun tunne, olisi normaali vastaus kertoa mitä, eikä kysyä minulta että väitänkö ettei tätä relevanssia muka ole. :D
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 17.42
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Aina yhtä originelliä maksakoukkupointtia odotellessa... :niinpa:



Mutta enemmän asiaan...
Jasse kirjoitti:
huhti 18, 2020, 12.23
Voisiko se henkinen kehittyminen olla sitä kun oppii että tavoitteisiin pääsee paremmin kun on itsekuria? Siis pitkäjänteisyyttä, itsehillintää ja rohkeutta.

Nähdäkseni jotain tällaista myös Jalamo ajaa takaa. Hän puhui esim työpaikkakiusaamisesta, mutta toisaalta myös arjesta todellisena areenana.

Minunkin mielestäni juuri urheilu opettaa tavoitteellisuutta. Mutta toisaalta sitä opettaa myös musiikki, vaativassa opetuksessa. Ehkäpä kamppailuharrastuksen tapauksessa kyse onkin enemmän siitä kuinka tavoitteellista harrastus on. Mitä tavoitteellisempaa, sitä kehittävämpää tavoitteellisuusasioissa. Ja edelleen, että kamppailulajien parissa kilpailuun valmistautuminen lienee yksi tavoitteellisimmista asioista.

Olen myös samaa mieltä urheilupointista, joskaan en tiedä kuinka asiaa tarkalleen tulisi ajatella. Mutta se on selvää, että voittojen ja tappioiden kohtaaminen on treeniä myötä- ja vastoinkäynneille. Tuo on hyvä pointti mitä fiiliksiä kilpakamppailussa häviäminen saattaa tuottaa. Ehkäpä ne ovat vielä vahvempia kilpakamppailussa kuin muissa kilpamuodoissa, koska varsinkin täyskontaktilajeissa on ehkäpä konkreettisemmin "lyöty" kuin jos ei voitakaan satasen juoksua. (?)

Itselleni on kyllä fudistappioita opettavampaa ollut vyökokeessa reputtaminen tai läpäiseminenkin. Fudisvoitot ja -tappiot opettivat lopulta aika vähän, mutta koska niitä kertyy vuoden aikana niin monta, on kyseinen koulu melko hyvä ainakin johonkin elämänvaiheeseen.

Yksi erityispiirre fudiksen kaltaisissa pallopeleissä on se kuinka nämä asiat koetaan ryhmässä.

Tämä ei oikeastaan liity suoraan aiheeseen vaan on aiheen laajennus, mutta pohdinnan voi liittää aiheeseen kun miettii kamppailulajien eri tapoja kehittää ihmistä. Tällöin on hyvä verrata myös muihin, jotta mahdolliset erityispiirteet tulevat esiin.



Itselleni budo on varmaankin toiminut parhaiten kasvattajana, koska siinä kaikki voitot ja tappiot tosiaankin ovat sivutuotteita jos asiaa katsoo kuten Jalamo nähdäkseni maalailee. Sellainen budo on vain aivan hemmetin vaikeaa, koska siinä pitää jaksaa jatkuvasti motivoida itseään siihen touhuun ja miettiä näitä asioita. On helpompaa työskennellä tavoitteita kohti kuin pitää jotakin tasaista liekkiä käynnissä. Pyrkimys jälkimmäiseen, eli eräällä tiellä kulkeminen ("do") kasvattaa hemmetin paljon. Mutta itselleni ainakin on sitten käynyt niin, että en ole jaksanut pysyä pyrkimyksessä jaksoaan pidempää. Toisaalta niinhän ne fudisajatkin loppuivat ja kaikki muukin elämässä menee jaksoissa. Vaikeaa on myös ratkaista että missä määrin mitäkin pitää kiittää kasvusta, jonka jo tietenkin muutenkin voi kyseenalaistaa. Taitaa olla kyse uskon asioista lopulta.
Lasse Candé
huhti 18, 2020, 17.16
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Andy kirjoitti:
huhti 17, 2020, 19.33
Tässä on tullut nyt jo useampikin sellainen systeemi, missä sitä henkistä kehitystä on jollain lailla mietitty ja tuotu osaksi harjoittelua.

Kun joskus on tuntunut siltä, että (esim.) karatekan on nähty kehittyvän henkisesti ihan automaattisesti sillä, että hinkkaa gyakuzukia, kun taas nyrkkeilijä ei kehittyisi vastaavasti hinkkaamalla takasuoraa. Ja perusteena on lähinnä se, että gyakuzukia hinkataan valkoisessa kauhtanassa eikä shortseissa ja T-paidassa.
Mahtaako tuolla sinun tunteellasi olla keskustelulle mitään suurempaa relevanssia kuin että oltiin tehty silein että tyhmästi mentiin tuntemaan noin? Ja että tuo tunteminen rajoittuu vain sinuun ja ehkä viestistäsi tykänneeseen Kuhmuun.

Vai kuka sitten on sanonut että karatekan gyakuzuki on kasvattava vain siksi että on karatepuku?

Tämä on ihan oikea kysymys, koska tekstisi tekee täysin turhaa vastakkainasettelua lajien välille ja pidän mahdollisena että se on ihan vain sinun omaa käsialaasi. Niin tai näin, tämä asia pitää selvittää.
Lasse Candé
huhti 17, 2020, 16.25
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Saisiko vähän tarkemmin, että minkä "tämän" olet nähnyt ja mikä joko sopii tai ei? :D

Kysyn oikeastaan vähän siksi, että koko henkisen kehittymisen konsepti ei ole mikään kovin selkeästi ymmärretty asia ja varmaan vielä moninaisempia ovat ajatukset siitä miten lajit liittyvät tähän.



Mielestäni Jalamo on aina laittanut henkisen kehityksen teksteissään sopivaan mittakaavaan. Kasarilla ja vuosituhanteen vaihteessa kirjoissaan hän nähdäkseni muotoili taitavasti tavalla, jossa ilmaisee "do":n tärkeänä osana karatea ja samalla kuitenkin irtisanoutui sen rajummista muodoista. Olen muistavinani sanamuodon "puoli(jotain) hyminää" liiallisesta do-setistä.

Nyt varsin mielenkiintoisesti nähdäkseni lähes koko Jalamon teksti kuvailee "do"-ajatusta.

Onko kyse siitä, että
a) nyt maailma on vihdoin valmis "do":lle,
b) Jalamo on itse kehittynyt,
c) minä näen eroavaisuuksia sävyssä joita ei oikeasti ole vaiko esim
d) markkinarakoasetelma on nyt todellisempi kun budo on menettänyt suosiotaan?

Vaiko jotakin muuta tai yhdistelmä näitä?



Tuo markkinarakohomma saattaa näyttää itseristiriitaiselta/paradoksaaliselta, joten selitän...
Siis jos budo oli myyvämpi tuote ennen, koska tarjosi väylän erilaisille tappeluille, joille nyt löytyy myös muita väyliä, se ehkä ei ennen ollut paras mahdollinen koti do-meiningeille. Nyt taas kun sillä ei enää ole oikein muuta erityispiirrettä, voi tuo "do"-puoli vahvistua paremmin ja sille saattaa olla kysyntääkin.

Joka tapauksessa, pidän Jalamon tekstiä tärkeänä ja hyvänä kannanottona nyt vuonna 2020. Ikäänkuin hyvä välitarkastus että missäs mennään nyt. Ihan arkistokamaa. Ja hänen mielipiteensä painaa ainakin omassa vaakakupissani aika paljon, perspektiivinsä laajuuden ja miehen asiantuntijuuden takia.
Lasse Candé
huhti 17, 2020, 09.34
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Ilpo Jalamoa on haastateltu ja ihan hyvää settiä.

ILPO JALAMO SHIHAN, 7.DAN HAASTATTELU: KYSYMYKSIÄ KARATESTA JA HARJOITTELUSTA



Linkki, josta lukeminen suositeltavaa:
Kaikista ketjuista valitsin tämän, koska vahvimmin tähän on jotakin antia. Hieman hipoo myös koronatoimintaa ja ihan hyvillä pointeilla. Jos joku näkee näissä pohdinnan arvoista tavaraa, niin ei muuta kuin lainausta oikeaan ketjuun.

Suosittelen koko jutun lukemista ennen omia turinoitani. Ja mieluummin linkistä kuin tästä, koska muoto kärsii. Laitan vain tulevaisuuden varalle.


paljastus:
ILPO JALAMO SHIHAN, 7.DAN HAASTATTELU: KYSYMYKSIÄ KARATESTA JA HARJOITTELUSTA
Risto Lehto otti yhteyttä Ilpo Jalamoon etänä ja houkutteli Ilpon lyhyeen haastatteluun. Tutustu legendaarisen budo-opettajan ajatuksiin karatesta, yuishinkaista ja harjoittelusta yleensä.

Mitä kuuluu, Ilpo Jalamo, keskellä korona-epidemian eristystä.

Vallitsevan poikkeustilanteen huomioiden kuuluu oikein hyvää. Kevääksi suunnitellut leirit ja matkat jäivät pois, mutta muuten kaikki on ok. Lisääntynyt vapaa-aika kuluu kirjoittaessa, lukiessa, kesämökillä puuhastellessa, omassa harjoittelussa, opiskelussa ja koronan jälkeistä aikaa suunnitellessa.



Kerrataanpa hiukan salimme Shaolinin alkuaikoja. Kerrotko, Ilpo, miksi Shaolin tuli salin nimeksi?

Kunnia Shaolin-nimen käyttöönotosta ei kuulu minulle, vaan Leif Hermanssonille. Hän oli 70-luvulla aktiivisesti mukana Turun Budokwaista irtautuneen ryhmämme toiminnassa. Leif muutti pian Shaolinin perustamisen jälkeen Ruotsiin ja on youtubesta tutun ”Karate Nerdin” Jesse Enkampin isä. Silloisena lajina oli vain karate ja minusta uuden seuran nimen olisi pitänyt liittyä karateen ja Japaniin eikä Kiinaan. Leif perusteli nimeä kuitenkin sillä, että ehkä joskus salilla voi olla karaten ohella muitakin lajeja. Nykyisen Shaolinin lajitarjontaan nähden silloinen reaktioni naurattaa. ”Mitä ihmeen muita lajeja?” muistan kysyneeni. Shaolin toimi ensin pari vuotta ry:nä kunnes yhdistys purettiin. Nahkurinkadun sali oli jo kuitenkin tullut tunnetuksi Shaolin-nimellä enkä vaihtanut sitä siirtyessäni päätoimiseksi valmentajaksi ja salin siirtyessä minun vastuulleni vuonna 1979.



Shaolinin karaten tyylisuunta on ollut Yuishinkai jo vuodesta 1977. Kerrotko, millaista karatea on yuishinkai?

Karaten monien tyylisuuntien joukossa yuishinkai on eräänlainen vanhan ajan MMA. Siihen kuuluu potkuja, lyöntejä, nivellukkoja, alasvientejä, kataharjoituksia, asetekniikkaa, mutta myös filosofista pohdintaa ja lajihistorian tutkimusta. Suomen Yuishinkai ry ja sen edustama karate ja kobujutsu ovat jäseninä Japanin pääjärjestössä Ryukyu Kobujutu Hozon Shinkokaissa. Järjestöön kuuluu noin 20 eri maata ja se on puolestaan jäsenenä Japanin isoissa budo-organisaatioissa Nippon Budōkanissa ja Nihon Kobudō Kyokaissa.
Henkilökohtaisesti pidän mielenkiintoisena tyylimme läheistä linkkiä Japaniin. Se tarjoaa oivan kanavan itämaiseen ajatteluun ja Japanin kulttuuriin yleensä. Tyylin kansainvälisten leirien välityksellä tämä mahdollisuus on myös riviharrastajien ulottuvilla.



Miten näet nyky-yhteiskunnan tilanteen? Miten tällaiset perinteiset budolajit palvelevat nykyihmistä?

Budossa itsepuolustustaito tai kilpailumenestys ovat pikemminkin sivutuotteita kuin päätavoitteita. Kamppailulliset harjoitukset ovat yleensä rakennettu siten, että ne ovat tilanteeseen nähden mahdollisimman turvallisia. Harjoituksista on tavoitteena tulla vahvempana pois kuin sinne mennessä – ei henkisesti tai fyysisesti loukkaantuneena.
Näen perinteiset budolajit erinomaisena menetelmänä vahvistaa itseä henkisesti ja fyysisesti niitä haasteita vastaan mitä kaikki meistä tulevat arjessa kohtaamaan. Olkoonpa se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä tai vaikkapa nykytilanteessa eristäytymistä ja luopumista joistakin totutuista mukavuuksista. Myöskin kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta selvitä hankaluuksista, joiden laatua emme aina edes tiedä.
Perinteinen budolaji tarjoaa tässä mielessä hienon ”Tien” tai lähestymismallin. Dōjō on harjoituspaikka ja tavallinen arkielämä on varsinainen areena. Valitettavasti monet budolajien harrastajat eivät arvosta tai osaa hyödyntää sitä rikkautta mitä budoon kuuluu. He tulevat harjoituksiin samalla asenteella kuin menisivät pelaamaan kavereiden kanssa polttopalloa.



Kamppailulajien maailma on muuttunut ja lajien määrä on lisääntynyt. Mukaan on tullut erilaiset vapaaottelut ja salit, jotka opettavat vapaaottelua. Miten näet perinteisten salin vahvuudet nykymaailmassa?

Myös Shaolinissa opetetaan vapaaottelua Akeel Algangarayn johdolla. Se on minusta hienoa ja Akeel on loistava valmentaja ja tosi taitava. Yksi Suomen menestyneimmistä vapaaotteluseuroista FFG sai alkusysäyksensä Shaolinista irtautuneesta ydinryhmästä. Vapaaottelut ovat rikastuttaneet suuresti kamppailulajien maailmaa. Mukaan on tullut todella taitavia ja ammattimaisesti harjoittelevia kamppailijoita. Brasilialaisen Gracie-perheen 90-luvulla alulle laittamat UFC-turnaukset lopettivat iänikuisen keskustelun siitä mikä lähestymistapa toimii tämän tyyppisessä aseettomassa ja ennalta sovitussa kaksinkamppailussa suurimmalla todennäköisyydellä. Monien lajien tosiuskovaiset saivat henkisen läimäytyksen vasten kasvoja: Ei riitä, että uskoo johonkin mystiseen harjoitusmenetelmään. Pitää harjoitella monipuolisesti ja harjoitella paljon ja pitää harjoitella oikeita asioita. Ottelut ovat tietenkin suurta viihdettä ja ne antavat lahjakkaalle kamppailijalle tien kuuluisuuteen ja isoihin rahoihin.
Samaan hengenvetoon voin todeta, että vapaaottelun kehitystyö on minusta pahasti kesken. Ammattilaistasolla lajiin liittyy paljon negatiivisia piirteitä kuten doping-aineita, ikäviä loukkaantumisia, rahanhimoa terveyden kustannuksella ja käyttäytymistapojen puutetta. Väkivaltaisiahan häkkiottelut ovat ja voidaan oikeutetusti kysyä mikä vaikutus tällä on ottelijoiden ohella katsojiin. Häkin ulkopuolella edellä mainitut seikat eivät ole kovin arvokasta pääomaa. Vapaaottelu on kuitenkin koko ajan tullut urheilumaisemmaksi verrattuna 90-luvun tapahtumiin. Toivottavasti kehitys jatkuu.
Itse ottelut ovat jännittäviä ja kadehdin monien ottelijoiden suurta taitoa, mutta mitä tulee ihmisluonteen kasvatukseen ja kamppailutaitojen merkitykseen suuremmassa mittakaavassa, arvostan perinteisiä lajeja. Niissä on ehditty pohtia reilut sata vuotta kauemmin kuin moderneissa lajeissa harjoittelun vaikutusta ihmiseen kokonaisuutena ja lajien yhteiskunnallista merkitystä. Näen, että perinteisillä saleilla on oma vahva paikkansa liikuntamaailman tiukassa kilpailussa. Vahvuudet ja perinteet olisi syytä tuoda esiin, sillä valitettavan usein ihmiset sekoittavat budon ihanteet suomalaiseen yhdistystoimintaan, kuntoiluun, urheiluun, voimailuun ja jopa laihdutusohjelmiin.



Palataan nykypäivään ja tämänhetkiseen eristysaikaan. Miten sinusta karatekoiden ja muidenkin budoharjoittelijoiden kannattaisi ylläpitää osaamistaan?

Ei osaamisen ylläpitoon ole muuta tietä kuin harjoittelu. Harjoitella voi monella tapaa: kuntopiirissä voimaa, notkeutta ja ketteryyttä kehittäen, mielikuvien avulla, lenkkeilemällä ja lajiharjoituksilla. Kaikki nuo tavat ovat mahdollisia eristyksissä ja vain oma mielikuvitus ja laiskuus ovat rajana. Virikkeitä saa kirjallisuudesta ja youtuben loputtomasta videovarastosta. Oman itsensä innostaminen on hieno taito, joka kannattaa opetella. Valitettavan moni budoharjoittelija on oppinut turvautumaan ohjaajaansa. Ohjaaja luokitellaan usein sen mukaan kuinka innostava tämä on, ja osaako hän motivoida oppilaitaan. Itsestähän tuo innostuksen tuli on löydyttävä. Ei ohjaajaa tarvita vieressä laskemassa lukua niin kuin TV:n laihdutusohjelmissa. Jokainen osaa laskea kymmeneen itsekin.



Jossain vaiheessa koronaeristys lakkaa ja salit aukeavat. Mitä haluaisit sanoa seuroille ja aktiiviharjoittelijoille? Miten harjoittelu kannattaa aloittaa?

Jos on toiminut kuten kunnon budokan olisi kuulunut toimia eli harjoitellut koko ajan yksin koronarajoituksista huolimatta, harjoittelun jatkaminen salilla ja ryhmässä on helppoa. Ajoitus ja etäisyystaju saattavat olla hukassa, mutta ne palautuvat nopeasti. Jos on pitänyt kokonaan taukoa, harjoittelu kannattaa aloittaa varovaisesti – ei sata lasissa eikä edes kahdeksankymppiä. Mieleeni muistuu eräs pitkän tauon jälkeen salille palannut henkilö. Hän pääsi hienosti pukuhuoneeseen ja alkukumarrukseen asti. Polvistuttaessa kumarrukseen hänen etureitensä revähti. Kuului vain paukahdus ja tuskanhuuto. Sen jälkeen häntä ei ole näkynytkään…
Seurojen kannattaa nyt olla hereillä. Yhdistykset pärjäävät pienen kulurakenteensa ansiosta, mutta kaupallisten salien pudotuspeli on jo lähtenyt käyntiin. Toivottavasti syksyllä kurssitoiminta saadaan käynnistettyä. Se sali, joka on nyt pysynyt edes puolitoreissaan ja tehnyt valmisteluja tulevaa varten, on etulyöntiasemassa juoksuhautoihin piiloutuneisiin saleihin verrattuna.



Kurssit alkavat näillä näkymin syksyllä. Millaisen viestin haluat antaa lajista kiinnostuneille. Miksi heidän pitäisi valita karate ja miksi nimenomaan yuishinkai?

Voisin sanoa, että jos haluaa laihduttaa muutaman kilon tai oppia pari jännittävää temppua, yuishinkai ei ole paras vaihtoehto. Toisaalta, jos haluaa sitoutua harjoitteluun pidemmäksi aikaa ja oppia monipuolisen perinteisen lajin, johon sisältyy tekniikoiden ohella filosofiaa ja tapakulttuuria, yuishinkai ei ole huono vaihtoehto. Se voi jopa olla yksi elämän rikastuttavimmasta valinnoista – puolison lisäksi tietysti. Molempien kanssa edetään myötä- ja vastoinkäymisissä. Vai oliko se niin, että puolison voi vaihtaa, mutta omaa koulukuntaa ei? :-)



Ja lopuksi. Onko sinulla terveisiä Shaolinin treenaajille?

On. Se kiteytyy salin seinällä olevassa sloganissa: ”Back to basics”.
Se ei tarkoita vain perustekniikoiden jatkuvaa harjoittelua, vaan myös hakeutumista oman lajin varsinaiseen ytimeen. Sieltä useimmiten löytyy omakin ydin. Yui Shin japaniksi.



Kiitos, Ilpo, haastattelusta.


Lisäilen korostuksia aiheen kannalta joihinkin oleellisiin kohtiin. Jalamo sensei sanoo Yuishinkaista muiden karatetyylien joukossa että

"Karaten monien tyylisuuntien joukossa yuishinkai on eräänlainen vanhan ajan MMA. Siihen kuuluu potkuja, lyöntejä, nivellukkoja, alasvientejä, kataharjoituksia, asetekniikkaa, mutta myös filosofista pohdintaa ja lajihistorian tutkimusta."



Seuraavassa kysymyksessä siitä miten perinteiset budolajit palvelevat nykyihmistä, Jalamo mainitsee itsepuolustustaidon tai kilpamenestyksen niissä sivutuotteiksi ja jatkaa hetken päästä:

"Näen perinteiset budolajit erinomaisena menetelmänä vahvistaa itseä henkisesti ja fyysisesti niitä haasteita vastaan mitä kaikki meistä tulevat arjessa kohtaamaan. Olkoonpa se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä tai vaikkapa nykytilanteessa eristäytymistä ja luopumista joistakin totutuista mukavuuksista. Myöskin kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta selvitä hankaluuksista, joiden laatua emme aina edes tiedä.
Perinteinen budolaji tarjoaa tässä mielessä hienon ”Tien” tai lähestymismallin. Dōjō on harjoituspaikka ja tavallinen arkielämä on varsinainen areena. Valitettavasti monet budolajien harrastajat eivät arvosta tai osaa hyödyntää sitä rikkautta mitä budoon kuuluu. He tulevat harjoituksiin samalla asenteella kuin menisivät pelaamaan kavereiden kanssa polttopalloa."




Tämän jälkeen Jalamo puhuu ihan hyvin MMA:n annista kamppailulle. Jopa jokseenkin ylistäen, mutta tämän hän rajaa nimenomaisesti kamppailuasioihin ja taas tuossa muussa tähän ketjuun kuuluvassa mielessä hän tekee kontrastia perinteisiin lajeihin (oletettavasti merkityksessä budolajit). MMA:sta hän pohtii väkivaltaisuuden mahdollisia negatiivisia vaikutuksia katsojiin ja ettei nämä "mainitut seikat" ole häkin ulkopuolella kovin arvokasta pääomaa. Seuraavaksi perinteiset lajit taas hänen mielestään kytkeytyvät ihmisluonteen kasvatukseen, kamppailutaitojen merkitykseen suuremmassa mittakaavassa, harjoittelun vaikutukseen ihmiseen kokonaisuutena ja lajien yhteiskunnalliseen merkitykseen. Kontrastia muuhun hän tekee jatkamalla:

"Vahvuudet ja perinteet olisi syytä tuoda esiin, sillä valitettavan usein ihmiset sekoittavat budon ihanteet suomalaiseen yhdistystoimintaan, kuntoiluun, urheiluun, voimailuun ja jopa laihdutusohjelmiin."



Ei täysin kiinteästi liity aiheeseen, mutta nähdäkseni sama ajattelutapa ilmenee myös siitä, kuinka Jalamo seuraavassa kysymyksessä taklaa omatoimisuuden merkitystä ja moittii liiallista turvautumista omaan ohjaajaan. Hän sanoo aika mielenkiintoisestikin että "Oman itsensä innostaminen on hieno taito, joka kannattaa opetella." Eikä hän nähdäkseni pidä ohjaajan innostavuutta tästä syystä tärkeänä ominaisuutena.

Lopummalla tulee vielä hieman toistoa kokonaisvaltaisuudesta ja että Yuishinkai voi olla yksi elämän rikastuttavimmista valinnoista.



Enemmän omiin ajatuksiini tekstistä:

Kaiken kaikkiaan maalattu kuva Yuishinkaista on todellakin kokonaisvaltainen, jos kamppailurepertuaariltaan monipuolinen laji on kytköksissä sekä urheiluun että itsepuolustukseen, mutta molemmat näistä ovat sivutuotteita, kuten myös esim laihdutus. Sen sijaan pääasia olisikin anti jokapäiväiseen elämään.

Tätä antia ei vähennä se, jos lajiin kuuluu myös filosofista pohdintaa ja kamppailuhistorian tutkimusta.

Minun poimintani ehkä maalaavat vastakkainasettelevan kuvan, mutta teksti kokonaisuutena ei ainakaan itselle ole niin vastakkainasetteleva kuin voisi luulla. Enemmänkin Jalamon tarkoitus on kai kertoa budon/Yuishinkain erityispiirteistä tai erityisestä annista, joka juuri on tätä kokonaisvaltaisuutta.

Itse uskon tuohon antiin arjelle ja vahvuuksien lisääntymiseen, mutta en pidä sitä automaationa lähellekään. Sen eteen joutuu tekemään erityistä duunia dojoharjoittelun ulkopuolella ja tämä laittaa perinteiset lajit samalle viivalle kilpalajien ja modernien itsepuolustuslajien kanssa: Kaikkien parista löytyy lajeja syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin ajattelevia ja he ovat rankassa vähemmistössä, mutta ajatustavoiltaan sitten kuitenkin melko samanlaisia tästä taustasta riippumatta.

Nyt taas minä en tiedä, miten juuri Yuishinkai tuossa suhteessa toimii. Tärkeitä kysymyksiä on mitä tarkoittaa seuratoiminnassa käytännössä esim filosofinen pohdinta ja vaikkapa lajihistorian tutkimus. Kun olen itse tehnyt lajiharjoittelustani tuossa mielessä kokonaisvaltaista, olen lajiyhteisössä lähinnä outo lintu ja koko projekti on ihan omani. Ruotsissa budoajatus on kiinteämmin mukana, mutta en ole ihan varma missä määrin tämä on pelkkää ulkokuorta ja mantraa kellekin. Mahtavatkohan Yuishinkain harrastajat olla syvällisesti aktiivisia tällaisessa kokonaisvaltaisuudessa?

Periaatteessa silti pidän kuvaillulla tavalla monialaista lajia parempana kasvualustana kokonaisvaltaisuuteen kuin lajia jota sellainen ei ollenkaan kiinnosta. Ehkä se oleellisin kysymys on, tuleeko tuollainen muutenkaan tietystä lajista vai onko se se harrastaja? Koska jokainen "kokonaisvaltaisesti" lajeja ajatteleva ihminen jonka tunnen, tekee joka tapauksessa itsenäistä paketin kasaamistyötä. Ehkäpä tällaisessa paketissa on samantekevää, onko yhtenä rakennuspalikkana jokin monialainen laji vai jokin suppea? Ehkä se taas ei ole samantekevää?
Lasse Candé
marras 21, 2016, 19.46
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

Joo, Veepeellä ja Kimillä oli pikkusen liian hyvät kirjoitukset, niin vaikea sanoa niistä mitään. :)
Sanon silti. :D

Budo Kenshossa on juuri hyvä asia se, että se on todella tiivistetty tekele ja täten omaksuttavissa "naps" kerralla. Varsinkin kun budokulttuurissa sen esittämät ajatukset eivät todellakaan ole mitään uusia. Se ei siis oikein ole oppikirja, vaan enemmänkin muistilista. Opettajalla on vastuu siitä että ensinnäkin tuntee budokulttuuria ja toisekseen opettaa Budo Kenshon mukaisesti. Siis mikäli tällaisen vastuun haluaa itselleen ottaa. Omasta mielestäni suurimman osan moderneja budoja kannattaisi printata Budo Kensho seinälle ja yrittää vedellä sen mukaisesti.

Yhteiskunnalliset hyveet voi saada noudattamalla etikettiä, mitä Budo Kensho painottaa. Etiketti rajoittaa käytöstä ja tätä kautta avaa toimintakykyä. Kun minua haastateltiin Kotilieteen kaksi vuotta sitten karateharrastuksestani, siihen pääsi värillä väliin isommalla kirjoitettu lainaus "Kurinalaisuus vapauttaa mielen" (enemmän jutusta etupotkijoille Puumajan kuvaketjussa). Tuo on tavallaan oma sloganini, koska olen kokenut asian olevan näin ja pidän sitä myös budoajatuksena. Se on vapaasti tulkittuna Shinji Nakabayashin budon luonnetta kartoittavasta artikkelisarjasta, jossa hän sanoi että katan logiikka on että rajoittuminen kataan avaa. Siis hieman paradoksaalisesti. (Yksinkertaisimmin tulkittuna tuo on tietenkin jo totta sen takia, että ilman mitään harjoitusmuotoa toteuttaa vain omia taipumuksiaan eikä laajenna osaamistaan mihinkään suuntaan, paitsi ehkä vähän.)

Myös Budo Kenshon kansainvälisyysaspekti on tietenkin yhteiskunnallisesti relevantti.

En tiedä onko Shukuminen muun budon kritiikki miten kohdillaan. Tämähän edellyttäisi että Taidossa ylevät tavoitteet saavutettaisiin. En tiedä onko Taido tässä suhteessa edukseen erottuva. Itse asiassa pidän kyllä täysin mahdollisena että on, sillä tapaamani taidokat ovat mukavia tyyppejä ja Taido on esim aktiivinen "Kamppailija ei kiusaa" -hankkeessa. Varmasti paljon menee myös sen piikkiin, että olen tavannut lähinnä yliopistoihmisiä, mitä Taidoon tulee. Mutta voi siis olla, että samalla hajanaisuudella budo jalostaa Taidon tapauksessa kuin kaikissa muissakin.




Laajemmin katsottuna, itse en pitäisi sitä kovin mielekkäänä että Budossa olisi selvät sävelet kuinka ihminen jalostetaan paremmaksi ja millä tavalla paremmaksi. Mielestäni budo nimenomaan koskettaa sitä paremmuutta, mitä sanat eivät ehkä tavoita ja toisekseen sitä kasvua missä tuota viisautta etsitään sen sijaan että se kerrottaisiin ja sitä sitten vain opeteltaisiin. Tämän takia sitä kutsutaan do:ksi, eli tieksi. Onni on jos tapaa hyviä ihmisiä laji(e)n parissa ja voidaan oppia toisiltamme.
Lasse Candé
marras 1, 2016, 04.08
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

Tuota ajan takaa. Tietyssä mielessä vähän outoa oppia. Ei teoretisointia vaan jotakin muuta. Ja kirjallisesti voi vain antaa vinkkejä, jotka hyvällä säkällä kasvaa vastaanottavassa päädyssä muuksi.

Olen kolmea Musashin kirjan käännöstä lukenut (jokaisella oma muista irrallinen meriitti) ja aivan jokaisessa näistä on läsnä se, että koko homma kasvaa omassa päässä ja koko opus on itseasiassa siellä vastaanottavassa päässä, eikä juurikaan tekstinä. Tuntuu että se kirja pitää tehdä itse. Ja itseasiassa Musashi viittaa tähän ihan suoraan.

Vähän meinaa karata, mutta tämä johtuu pelkästään siitä, että pitkästä aikaa kaivoin kyseisen kultakimpaleen jyväskyläläisen käännöksen esiin ja yksi kohta muutti taas hetkeksi kaikin puolin parempaan.

Oletan että puhutaan vähän toisistamme ohi, mutta en usko että menee siltikään silleen ohi.



Jos järkevämpää ulosantia tahtoo saada allekirjoittaneelta, viittaan edelliseen, joka saattaa olla paras kirjoitukseni tänne ikinä. Pitää varmaan kirjamerkitä jotenkin, ettei unohdu itseltänikään...
Lasse Candé
loka 31, 2016, 22.27
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

Mulle itselleni se henkinen kehitys on sen kaltaisia asioita joista potkulaisista tykkään jutella esim Jassen, Mjölnirin ja Rojolan kanssa livenä. Ja myös eläköityneen Mikan. :)

Kuvailemani henkisyyden luonteesta kertoo jotain se, että keskustelu sujuu livenä paremmin. Purkaminen voi olla mahdollista, mutta se ei luultavasti ole mielekästä!

Musta tuntuu että esim näiden valioyksilöiden kanssa kommunikaatio tapahtuu paljolti nonverbaalisella tasolla ja sanat ovat lähinnä vahvistuksia jollekin joka on aina ymmärretty jo hetkeä aiemmin molemminpuoleisesti. Mutta jos nauhoituksia kirjoittaisi ylös, niin lopulta keskustelu olisi melko arkisella kamppailutaitopohdinnan, -harrastusmotiivien ja -opettamisen tasolla ja ei siinä mitään. Näkisin vain että se suunta keskustelulle tulee enemmän ihan siitä sosiaalisesta tilanteesta ja vähemmän taakse jätetystä sanallisesta "pöytäkirjasta".

Pahoittelen nimien käyttöä ja toivon että asia otetaan oikein ja hyvin.

Jassen kanssa päästään usein myös hemmetin pitkälle kulttuuris-historiallis-filosoofis-uskonnollisella tasolla, liittäen tämä väkivaltaan ja lajeihin. Kun olen itse akateemisessa seurassa, jolla on kuitenkin suht vahva mättösuuntautuneisuus ollut pidemmän aikaa, meillä on myös joitain helmiä aina. Esim miitissä käynyt Ile on ehdottomasti tätä osastoa.




Mulle oli pieni pettymys kun aloitin samaan aikaan kirjojen lukemisen ja karaten uudestaan ja huomasin ettei jengi ole kartalla edes Klemolan ja Jalamon kirjoista, joiden sisällöt ja sanomat osasin silloin varmaan ulkoa. En ihan tajunnut, että lapsuuden ja nuoruuden reilun kymmenen vuoden harrastus todella on jopa tehnyt jotain, siinä ollessani taas valinnastani lähtöruudussa valkoisella vyöllä lähinnä keltavöisten kavereideni vieressä. (Aloitin tammikuussa kun iso kurssi oli silloin syyskuussa.)

Pettymys... Jep. Kun aikaa meni, tajusin että moiset sisäiset seikkailut on aina jokaisen omia juttuja ja myöhemmin havainnut että about puolet aikuisista tunnistavat minkä tahansa tuossa mielessä syvällisen ajatuksen, kunhan vain selittää hyvin. Näkisinkin että se kokonaisvaltainen kehittyminen on ennen kaikkea tämän koneiston nopeudessa ja tilannetajussa. Japsi-kinuskityyppiset mielenhallintameiningit tarjoavat joillekin näitä prosesseja helpottavia ja nopeuttavia välineitä. Mulle toimii aina. Passka vain että on tullut luettua viime aikoina vähemmän. Siitä sai myös sparriin röyhkeyttä, parempaa tekniikkaa ja paljon muutakin hyvää ja oli lisäksi vielä parempi ihminen. Ja tytötkin tykkäs. :D

Sellaisella ns "kynän ja miekan" tiellä taitaa olla niin, että jos molempia vaaditaan, alimpia ovat ne jotka eivät treenaa eivätkä ole koskaan treenanneet. Koska näillä ei ole mitään käryä miten ymmärtää mitään luettua ja tällöin se luettu on myös nolla. Seuraavaksi tulee treenaavat mutta ei ajattelevat. Ja nämä voivat mennä omalla tiellään pitkälle jatuossa mielessä onkin reilumpaa arvioida näitä puhtaasti siellä. Eri tie. Sitten tulevat ne jotka ovat treenanneet ja yrittäneet myös ymmärtää syvällisyyksiä, mutta jokin koettu ristiriita oli liian "yhyy" ja sitten ei enää voi seurata asioita jotka on jopa tajunnut. (Mielestäni on heikkoutta luopua mistään mitä on koskaan tajunnut. Ja huom! Pidän varoitusta tärkeänä.)

Sitten tulee ne jotka tajuavat että sitä sopivaa porukkaa pitää hakea ja karsia useista sadoista kamppailijoista yli lajirajojen sopivaa porukkaa joiden kanssa voi jutella. Ja tässä potku on osoittautunut melko buenoksi.

Ehkä siitä ylöspäin ovat ne joille jotkut foorumit ja muut lässytykset ovat täysin yhdentekeviä ja The Tie on kristallinkirkas. Tai ainakin kiillottuu kovalla harjoittelulla ja meditaatiolla. Joitain mestareita ei ehkä pidäkään tuomita kusipäisyydestään, koska voi aikuisen oikeasti olla että liian pitkälle mennyt "lajin hengittäminen" ihan saamarin aikuisten oikeasti vieraannuttaa tietyistä sosiaalisista meiningeistä. Täytyy tajuta että näille ihmisille on saattanut olla vuosikymmeniä suuri osa kanssakäymisestä kanssakäymistä alaisten (treenaajien) kanssa hierarkisessa yhteisössä. Kyse ei aina välttämättä ole isosta egosta vaan siitä että tietyt sosiaaliset taidot saattavat ohan aikuisten oikeasti ruostua.

Tietyssä mielessä kusipäiset opettajat ovat antaneet paljon, koska sitten taas osaavat sen kommunikaation yrittävän oppilaan suuntaan. Ja tahtovat nähdä tätä. Oma opettajani on sattumoisin niin nero, että on ihmisenä aivan loistava tyyppi, mutta moni ihminen ei hänen asemassaan todellakaan osaisi tätä. Koska se vaatii aivan oikeasti ihan hemmetisti aivokapasiteettia ja, öö, ominaisuuksia.
Lasse Candé
loka 30, 2016, 17.25
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Vastaukset: 519
Luettu: 24754

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

Ja tuossahan on jo aika paljon henkistä antia, eiks je?